Ikarus

Vs: Kalustopoistot 2008

No jos asioita katsotaan pelkästään kuljettajanäkökulmasta, voi mainitulla alustalla varustetulla Ikaruksella nyt juuri ja juuri tehdä töitä, jos ei kiinnitä huomiota ohjaamon läpeensä puutteelliseen ergonomiaan. Mutta jos pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä halutaan markkinoida etenkin uusille, kriittisille käyttäjille, on matka vähänkin vanhemmalla Ikarus-rähjällä tehokasta antimarkkinointia. Ei aina tiedä edes, meneekö jalka lattiasta läpi.

Eli vauhtia poistoihin vaan.
Millä tavalla puutteellinen ergonomia? Kaikki nappulat siellä missä pitääkin! Ja ajoasennon saa hyväksi! Mieluummin Ikarusten Vogel- tai Kiel-penkeissä matkustaa kuin Scalan liukumäkipenkeissä, jotka eivät katossa kiinni pysy!
Minun kanssani ei kannata ruveta Ikaruksista riitelemään, siitä tulee muuten loppumaton viestiketju. Terv. nimim. Pääasiassa Ikaruksilla työnsä tehnyt vuoden 2000 keväästä.

PS. Eniten ajamani auto on AST-209, Volvo B10M / Allison MT-644 / Ikarus E95 eli STA 306 -> 5006. Vm. 1983, kop 1997.
 
Jatketaanpa aiheesta vielä, kun viestiketjukin näyttää siirretyn.
Muistetaanpa, että Ikarukset eivät ole enää mitään upouusia autoja ja pääkaupunkiseudulla ei paria firmaa lukuunottamatta ole sellaisia autoja, jotka vielä muutaman vuoden käytön jälkeenkin olisivat hyvässä kunnossa. Se riittää kunhan auto liikkuu edes eteenpäin. Korjauksetkin tehdään mahdollisimman nopeasti ja pinnallisesti.
Jos Ikarukset ovat antimarkkinointia uusille asiakkaille, niin mitä sitten ovat ne monet Carrus City L, -U, Säffle..., joissa on suuri osa ikkunoista sumulaseina ja penkit pahemmin riekaleina kuin Ikaruksissa ikinä?
Tai joka kuopassa rysähtävät ja nitisevät Scalat?

Millainen sitten olisi se auto, joka pääkaupunkiseudulla kestää ilman korjauksia 15 vuotta? Lähimmäksi taitaa päästä Volvo B10M / Wiima K202. Suuri osa niistä näyttää menneen Venäjälle kestotestiin palveltuaan täällä jo sen 15 vuotta!
 
Jos Ikarukset ovat antimarkkinointia uusille asiakkaille, niin mitä sitten ovat ne monet Carrus City L, -U, Säffle..., joissa on suuri osa ikkunoista sumulaseina ja penkit pahemmin riekaleina kuin Ikaruksissa ikinä?

Ikkunoiden huuruisuuteen sekä penkkien riekaleisuuteen vaikuttaminen on täysin liikennoitsijän käsissä. Eihän se ole auton vika jos omistaja ei sitä kykene pitämään järkevässä kunnossa. Toisin taas auton äänieristykseen, kuljettajan työskentelytiloihin sekä auton toimivuuteen on valmistajan vaikutus merkittävä. Mahdollisia puutteita tai virheitä tms. ei ole liikennöitsijänkään helppo muuttaa. Toki tässäkin liikennoitsijän kyvyt ja kiinnostus on ratkaisevassa asemassa.

Vielä Carrus City -perheestä sen verran, että ne ovat edelleen pääkaupunkiseudun parhaimmistoa matkustusmukavuudessakin, jos niistä vain pidetään huolta. Tänäänkin oli jälleen mukavaa päästä ulkoa värjöttelemästä 9819:n lämpimälle penkille. Kaikissa autoissa kun ei ole lämmityksen toimivuus itsestäänselvyys.
 
Jatketaanpa aiheesta vielä, kun viestiketjukin näyttää siirretyn.
Muistetaanpa, että Ikarukset eivät ole enää mitään upouusia autoja ja pääkaupunkiseudulla ei paria firmaa lukuunottamatta ole sellaisia autoja, jotka vielä muutaman vuoden käytön jälkeenkin olisivat hyvässä kunnossa. Se riittää kunhan auto liikkuu edes eteenpäin. Korjauksetkin tehdään mahdollisimman nopeasti ja pinnallisesti.
Jos Ikarukset ovat antimarkkinointia uusille asiakkaille, niin mitä sitten ovat ne monet Carrus City L, -U, Säffle..., joissa on suuri osa ikkunoista sumulaseina ja penkit pahemmin riekaleina kuin Ikaruksissa ikinä?
Tai joka kuopassa rysähtävät ja nitisevät Scalat?

Millainen sitten olisi se auto, joka pääkaupunkiseudulla kestää ilman korjauksia 15 vuotta? Lähimmäksi taitaa päästä Volvo B10M / Wiima K202. Suuri osa niistä näyttää menneen Venäjälle kestotestiin palveltuaan täällä jo sen 15 vuotta!

Tässä on asia selkokielellä sanottuna! Ikarukset ovat hintansa nähden hyvinkin kestäviä autoja. Jos niitä huolletaan edes jotenkuten, ne palvelevat uskollisesti kymmeniä vuosia. Esimerkkeinä voidaan mainita Unkarin Volan-yhtiöiden muutaman vuoden ikäiset keltaiset bussit tai toisena ääripäänä Budapestin 10-20 vuotta vanhat täysväriset Ikarukset. Olen taas kuullut unkarilaiselta ystävältäni kuinka valtavia ongelmia BKV:lla on sen muutaman satapäisen Volvo 7700A haitarisarjan kanssa. Heti niiden käyttöönoton jälkeen alkoi korjausruljanssi. Kuulemma vuotavat ikkunatiivisteet on vikalistan mitättömimmästä päästä. Matkustajana taas voin todeta etten juurikaan huomaa matkustusmukavuudessa eroa Ikarusten ja vaikkapa Scalojen välillä. Maneista kyllä tykkään tosi paljon, mutta ne kuuluvatkin hinnakkaimpien sarjaan. Olen seurannut jokseenkin huvittuneena Ikarusvihaajien kommentteja. Jokainen kai voi itse miettiä, mitä tämän vihan takana oikeasti piilee. Heidän lohdutuksekseen voin kertoa, että Ikaruksen koritehdas on lopetettu ja niin ikään Ikarus-merkin valmistus myös. Viimeiset autot toimitettiin vuoden alussa Norjaan. Sinänsä sääli, kuinka sen kilpailijat ajoivat alas niinkin ison ja perinteikkään yrityksen keinoja kaihtamatta (yrityksen törkeä valtaus, sen pilkkominen, myynti ja lopetus). Bussien valmistus ei kuitenkaan ole loppunut Unkarissa. Raba, Credo, ARC ja Nabi pitävät pintansa ja toivoa sopii, että joskus vielä saadaan Suomeenkin näitä autoja. Terveisiä vaan sinne Unkariin veljeskanssallamme. :D
 
Olen seurannut jokseenkin huvittuneena Ikarusvihaajien kommentteja. Jokainen kai voi itse miettiä, mitä tämän vihan takana oikeasti piilee.

Ehkäpä Ikaruksia vihaavat juuri ne, jotka joutuvat työskentelemään niiden kanssa.... STA:n korjaamolla niitä ainakin "kehuttiin" että ei pääse työt loppumaan...
 
Ehkäpä Ikaruksia vihaavat juuri ne, jotka joutuvat työskentelemään niiden kanssa.... STA:n korjaamolla niitä ainakin "kehuttiin" että ei pääse työt loppumaan...

..korjatkaa te kuljetusalan ammattilaiset jos olen väärässä, mutta luulisin että siellä pajoilla askartelevat ihmiset saavat elantonsa juuri korjaamistyöstä.. Siis älä ruokkivaa kättä pure! Vai onko poikien mielestä mielekkämpää rasvata ruotsalaisen konehuonetta? :biggrin:
 
Vs: Kalustopoistot 2008

Millä tavalla puutteellinen ergonomia? Kaikki nappulat siellä missä pitääkin! Ja ajoasennon saa hyväksi! Mieluummin Ikarusten Vogel- tai Kiel-penkeissä matkustaa kuin Scalan liukumäkipenkeissä, jotka eivät katossa kiinni pysy!
Luulenpa, että täältä löytyy muitakin kuin minä, jotka eivät näitä kommentteja allekirjoita. Kojelautahan nyt on pala suoraa vanerilevyä, johon kaikki on vain ruiskittu ilman sen kummempaa ajatusta. Mikään ei ole hyvin ulottuvilla, kaikkea täytyy kurottaa. Parasta kojelaudassa on alustavalmistajan toimittamat vakiomittarit, joita ei olla tehtaalla päästy sorkkimaan.

Vanhemmissa Ikarus-koreissa kuljettajan penkki ei mene niin taakse, mitä se muuten mahtuisi menemään, kun tehtaalla on älykkäästi asennettu sammutin penkin liikeradalle. Voi, en muista montako kertaa tuo sammutin on tehnyt mieli heittää ikkunasta ulos.

Uudemmissa Ikaruksissa (joissa asioiden luulisi parantuneen) on älykkäästi asennettu alaspäin kaareutuva kytkinpaneeli kattoon. Jotain on pahasti pielessä, jos ohjaamoon joudutaan asentamaan varoitustarroja ja pehmusteita, etteivät kuljettajat lyö päätään ohjaamon rakenteisiin.

Mieluummin istun säkkikankaalla päällystetyssä, oikein muotoillussa peltikuupassa kuin Ikarusten Vogelsitzeissä, joissa ei mukavaa asentoa ole. Tämähän ei toki ole unkarilaisten vika muuten kuin että ovat valinneet penkit huonoimmasta päästä.

Joissakin autoissa on ikkunoiden viereen asennettu kummallisia käsikaiteita. En käsitä, mitä virkaa niilläkin on. Istumatilaa ne kyllä tehokkaasti syövät.
 
Olen ajanut vain Volvo-Ikaruksilla. Niissä suuremmin kurottelematta löytyvät kaikki nappulat ja ajoasennon saa hetkessä kuntoon. Jos kaikki on kunnossa, meno on miellyttävän eleetöntä ja tasaista. Monet saman ikäluokan Carrus CityL -korein varustetuista autoista alkavat olla myös jo melkoisen kulahtaneita. Hyvä Ikarus on parempi kuin vähemmän hyvä Carrus ja päinvastoin. Sama pätee toisinkinpäin.

Matkustajana en (matkustan yleensä takaosassa) niinkään välitä Scanian alustalle rakennetuista Ikaruksista. Kuten sanoin, en sellaisella ole ajanut. Edessä meno tuntuu siltä, että auto saattaa olla kuljettajan kannalta ihan hyvä.

Kai sitä sen shampanjapullon voi korkata, kun viimeinen Ikarus lähtee. Kaihomielin, ei riemumielin. Kaunasissa Liettuassa jätettiin ilmavoimien soittokunnan voimin 29.12. jäähyväiset Ikaruksille http://www.dpskaunas.puslapiai.lt/Ikarus islydejimai.html
Autot oli koristeltu tekstein "25 vuotta työskentelin, väsyin, lähden levolle" ja "Näkemiin rakas kaupunki".

Samanlaiseen juhlaan täälläkin aikanaan voin osallistua. Ehkeivät meikäläiset, ruotsalaiselle alustalle matalalattiarakenteisena rakennetut kunnon Ikaruksten kahtakymmentäviittä vuotta ajossa saavuta. Silti niitten aikakausi ei ole vielä päättymässä. Eikä se harmita. Ei kuljettajana eikä matkustajana.
 
STA:lla ja HelBillä työskennelleenä arvostan suuresti Ikarusten ajomukavuutta, tosin Faceliftit saa heittää mäkeen ja onneksi yksi pölvästien seurakunta on erehtynyt niitä jo ostamaan. :wink: Yksi oli ylitse muiden, Ik 415.
 
..korjatkaa te kuljetusalan ammattilaiset jos olen väärässä, mutta luulisin että siellä pajoilla askartelevat ihmiset saavat elantonsa juuri korjaamistyöstä.. Siis älä ruokkivaa kättä pure! Vai onko poikien mielestä mielekkämpää rasvata ruotsalaisen konehuonetta? :biggrin:

Tuskin heillekkään jatkuva rassaaminen on mielekästä. Itse, jos mekaanikkona työskentelisin, olisin varsin tyytyväinen nollahuoltokalustoon, koska se tarkoittaisi uuden kaluston kasaamista vanhan huoltamisen sijaan.
 
Matkustajana pidän enemmän Volvon alustalla olevista Ikaruksista. Edessä ensimmäisellä penkillä on kiva istua, kun näkee korkealla kivasti ulos ikkunasta. Scanian alustalla en muuta hyvää löydä kun tunnelmallisen takapenkin:)
 
Kojelautahan nyt on pala suoraa vanerilevyä, johon kaikki on vain ruiskittu ilman sen kummempaa ajatusta. Mikään ei ole hyvin ulottuvilla, kaikkea täytyy kurottaa.
Samanmoinen levyhän se vanhemmissa Scaloissakin on, ehkä vain hieman prameampi. Ja enemmän kurkottamista niissä joutuu harrastamaan kuin Ikaruksissa. Scaloissa jopa peilien kaukosäätövipu on asennettu sinne kojelautaan, joten siihenkin joudut kurottamaan (ja yleensä monta kertaa, jotta molemmat peilit ovat sopivasti). Uudemmissa Ikaruksissa (ja monessa monessa muussa korissa) se on fiksusti asennettu ajoasennossa käden ulottuville, jolloin säädöissä menee noin 1-2s per peili (olettaen toki, että säätö yleensäkään toimii ;)). Lisäksi isossa osassa Scaloja on ohjauspylväs asennettu liian pystyyn, ja siten jopa rattiin joutuu kurkottamaan, koska Scanian säädöt eivät riitä. Tämä yhdistettynä huonoon penkkiin (ei toki korimalliin liity) ja ei kauaa tarvitse liikenteessä pyöriä ja jo on selkä kipeä.

Uudemmissa Ikaruksissa (joissa asioiden luulisi parantuneen) on älykkäästi asennettu alaspäin kaareutuva kytkinpaneeli kattoon. Jotain on pahasti pielessä, jos ohjaamoon joudutaan asentamaan varoitustarroja ja pehmusteita, etteivät kuljettajat lyö päätään ohjaamon rakenteisiin.
Eipä ole pää tuohon kertaakaan osunut vaikka sitä ei erityisesti tule varottua. Ennemmin esimerkiksi linjakilvet säätää kyseisestä kattokonsolista (johon keskimittainen ylettää mainiosti ihan istualtaan), kuin vanhemmissa Scaloissa, joissa ohjausyksikkö on hienosti linjakilpikotelon takana, eli seisomaan pitää nousta, jotta sinne ylettää. Onneksi uudemmissa Scaloissa sille on saatu tilaa kojelaudasta.

Scalojen matkustamossa sen sijaan (niin vanhempien kuin "terraarioidenkin") on pää useammankin kerran osunut kattokanaviin, joiden alla oleville penkeille ei minua hiukan pidempi mahdu edes istumaan, itselläni kun jää joillain paikoilla kallon ja kanavan väliin tilaa vain jokunen sentti.

Mieluummin istun säkkikankaalla päällystetyssä, oikein muotoillussa peltikuupassa kuin Ikarusten Vogelsitzeissä, joissa ei mukavaa asentoa ole. Tämähän ei toki ole unkarilaisten vika muuten kuin että ovat valinneet penkit huonoimmasta päästä.
Entäs vertailu niihin hienoihin palkintojakin voittaneisiin Scalan penkkeihin, joista ihan normaaleissa rauhallisissa jarrutuksista valuu pois, koska ne ovat eteenpäin kallistettuja (kuten aiemmin mainittu)? Juu, ennemmin istun niissä Vogelsitzeissä, niissä sentään pysyy.
 
Tuskin heillekkään jatkuva rassaaminen on mielekästä. Itse, jos mekaanikkona työskentelisin, olisin varsin tyytyväinen nollahuoltokalustoon, koska se tarkoittaisi uuden kaluston kasaamista vanhan huoltamisen sijaan.

Lisää vettä myllyyn! Uusimman HelBostin mukaan yhtiö aikoo ensi vuoden alussa purkaa varaosiksi 10-15 huonokuntoisinta Ikarusta, siksi koska HelB haluaa säästää korjaamokuluissa! Itse uskoisin, että purku-uhan alla ovat etenkin bussit 9626 - 9629, 9715 - 9718 ja ehkä 9934, 9935, 9937. Eli ihan sama mitä mieltä Ikaruksista olette, mutta fakta on se, että ne ovat olleet vanhetessaan suuri taloudellinen rasite HelBille. Kirjoittaja hylje on kyllä oikeassa, että tuskinpa kukaan haluaa jatkuvasti huoltaa samoja autoja, joita ei saada koskaan kuntoon.

Matkustajana pidän enemmän Volvon alustalla olevista Ikaruksista. Edessä ensimmäisellä penkillä on kiva istua, kun näkee korkealla kivasti ulos ikkunasta. Scanian alustalla en muuta hyvää löydä kun tunnelmallisen takapenkin:)

Itse pidän myös enemmän Volvo-alustaisista Ikaruksista, sillä niillä meno tuntuu pehmeältä ja mukavalta. Scania-alustaisissa meno tuntuu vähän liian kovalta, vaikka muuten ne kyllä voittavat kaikki uudet pk-seudun bussit.

Scalojen matkustamossa sen sijaan (niin vanhempien kuin "terraarioidenkin") on pää useammankin kerran osunut kattokanaviin, joiden alla oleville penkeille ei minua hiukan pidempi mahdu edes istumaan, itselläni kun jää joillain paikoilla kallon ja kanavan väliin tilaa vain jokunen sentti.

Entäs vertailu niihin hienoihin palkintojakin voittaneisiin Scalan penkkeihin, joista ihan normaaleissa rauhallisissa jarrutuksista valuu pois, koska ne ovat eteenpäin kallistettuja (kuten aiemmin mainittu)? Juu, ennemmin istun niissä Vogelsitzeissä, niissä sentään pysyy.

Juu no jos Scalaa ja Ikarusta aletaan vertailemaan, niin ei kyllä Scala koriltaa ole kyllä mielestäni yhtään parempi kuin vanha Ikarus. Vanhemmissa Scaloissa (ei paskakyttyrä) en pysty edes seisomaan takana kun muuten pää osuisi kattoon. Takapenkiltä saa kömpiä pois kun mikäkin spuge:D Nyt jo pari vuotta vanhoissa Scaloissa katot vuotavat ja sisällä olevat kattopellit meinaavat irrota. Myös autoista kuuluu ihmeellistä nitinää ja natinaa jatkuvasti.

Mielestäni jokaisessa Ikaruksessa penkit ovat kyllä ihan siedettävät, vanhemissa Ikaruksissa penkit ovat oikein pehmeitä ja mukavia istua. Sen sijaan Scalan liukumäissä ei meinaa millään pysyä. On kliffaa kattoo yövaunuissa kun lähes kaikki sammuneet matkustajat makaavat lattialla kun tullaan päättärille! :D

Harmi vaan kun noita vanhoja Ikaruksia joudutaan poistamaan, mutta pakko se on kai hyväksyä, että Ikarukset eivät kestä pitkään. Sen sijaan Raba-Manin kanssa yhdyn siihen väiteeeseen, että vanhat Karut ovat ihan hyviä, mutta Facelit-Ikarukset eivät.
 
Lisää vettä myllyyn! Uusimman HelBostin mukaan yhtiö aikoo ensi vuoden alussa purkaa varaosiksi 10-15 huonokuntoisinta Ikarusta, siksi koska HelB haluaa säästää korjaamokuluissa!

Lieneekö yksi syy myös se että tehtaalta ei tahdo saada varaosia (vai lieneekö nykyään jo mahdotonta), vaan autot seisovat jopa viikkoja odottaen osia.
 
Pistän nyt itsekin oman lusikkani tähän soppaan, kun nyt sattumalta on tullut ajettua keskustelussa esiintyneitä alusta- ja koriyhdistelmiä varsin laajasta valikoimasta.

Ensinnäkin joudun toteamaan, että vaikka suomalaisen työn tukeminen on hyvä linjaus, niin siitä huolimatta ei siitäkään mitä tahansa tule maksaa, jos lopputulos on yhtä onnetton kuin Lahden Autokorin Scala-kaupunkiliikennekori.

Karkeasti jaoteltuna alkuperäinen Scala, jota löytyy yhtä poikkeusta lukuunottamatta Scanian L94-alustalla, on matkustamon toteutuksen kannalta parempi. Uudemman Scalan, jota esiintyy Scanian KUB-sarjan alustojen kanssa, matkustamo on lähinnä huvittava säästöväkerrelmä, jossa auton korotettu takaosa, ns. terraario, viestii lähinnä siitä, että ei ole ollut aikaa ja rahaa huolellisempaan muutokseen. Toki kaikissa Scaloissa on matkustajan kannalta samat viat, eli onnettoman heikot pylväskiinnitykset, ruma metallinen kattosäleikkö, liian pieni päävara matkustajille takasillan tienoilla (niin seisomapaikoilla, kuin istumapaikoilla) ja halvat materiaalit, esim. ylimalkainen lasikuidun käyttö sisustuselementeissä.

Kuljettajan kannalta Scalassa ei ole paljoakaan positiivista sanottavaa, lukuunottamatta reppukaappia, joka tuo hieman ylimääräistä säilytystilaa ohjaamoon. Muilta osin sitten sopivaa tilaa pikkutavaroille ei oikein ole, toisin kuin eritoten Ikarus E94F:n ohjaamossa. Myös vakiona löytyvä 24V-liitäntä voitaneen laskea plussaksi. Se konsoli, mikä Ikaruksissa on näppärästi pään yläpuolella, on kaikissa Scaloissa onnettomasti vasemmalla yläviistossa, eikä mitenkään kovin kätevän lähellä. Aikalailla saa kurkotella, jos ajon ohessa haluaa esim. säätää linjakilpiä tai radiota (sijoitukset vaihtelevat toki paljon tilaajan mukaan).

Kaikissa Scaloissa yksi älyttömimpiä yksityiskohtia on Thorebin väyläsähköjärjestelmään kuuluvat ohjaamokytkimet, joilla ohjataan valaistusta, peilinlämmitystä jne. jne. Kuka on saanut sellaisen idean, että kaikista kytkimistä tulee saada äänimerkillä annettava kuittaus?! Enköhän itsekin huomaa, että olen esim. laittanut päälle tai sammuttanut rahastusvalon... Risuja voisi myös antaa naurettavan tuntuiselta lasikuituisesta veräjästä ja sen sähkömagneettista lukosta, joka ei pysy kiinni ilman sähköjä ja jonka lukitus iän myötä menee aika heikoksi. Samaan aikaan kun Villähteellä on väkerrelty näinkin onnetonta kuraa, niin Kausalassa on vielä osattu tehdä vanerista kunnon veräjiä ja pistää niihin tukevat salvat ja kahvat - samaa mallia kuin mitä esim. Wiima käytti. :)

Scalan ankeutta on valmistajan toimesta kyllä selvästi pyritty lieventämään esim. ohjaamon katterenkteiden verhoilulla, jotta se vaimentaisi hieman ääntä, mutta lopputulos ei silti ole hyvä. Perusongelma on yhä se, että verhoilun alla on isoja lasikuituelementtejä ja liitokset ovat varsin nitiseviä. Myöskin matkustamon penkkien etureunan kaltevuutta on kai kohennettu, mutta istuinmalliin liittyy silti yhä ongelmia, esim. aiemmin mainitsemani kattokiinnitys.

Ainoa hyväksi kokemani Scala-korinen auto on hyvä lähinnä valtavirrasta poikkeavan alustansa vuoksi, johon liittyy myös se, että auton ollessa yksittäiskappale, on siihen liittyvät korityöt jouduttu tekemään huolellisemmin ja auto on ollut oma tapauksensa suunnittelutyönäkin. Toki tässäkin autossa on korimallin vuoksi ohjaamossa samoja lapsuksia kuin muissa saman korimallin autoissa, mutta toisaalta lopputulos on viimeistellympi ja itse autokin on ollut luotettavampi. Minusta Scalan ongelmat ovat siis varsin todellisia, eikä niinkään voisi sanoa, että ne olisivat kiinni alustamerkistä, koska lopputulos ei ole parempi muuta alustamerkkiä käytettäessä.

Kun sitten puhutaan näistä paljon parjatuista Ikaruksista, olisi todellakin syytä hieman ottaa laajempaa perspektiiviä asioihin. Ensinnäkin tulee muistaa se, että suomalainen koriteollisuus ei ole elänyt samoissa olosuhteissa kuin unkarilainen. Ikaruksen tuotteet olivat aina rautaesiriipun luhistumiseen asti puhtaasti itätuotteita, joten tuotantolaitos ja suunnitteluosasto vastasivat näitä kriteerejä. Kun sitten Unkarista tuli jälleen kerran vapaa länsimaa, oli myös Ikarus aivan uudessa tilanteessa. Markkinapotentiaalia oli ent. Varsovan liiton ulkopuolellakin ja samalla myös erilaisia odotuksia kuin mitä aiemmin oli ollut tuotteita kohtaan. E94 oli korimallina ensimmäinen Suomeen tuotu Ikaruksen katurikorimalli, jota tuli laajasti tänne. Viimeistely ja suunnittelu eivät vielä osanneet täysin vastata länsimaisia odotuksiamme. Tämän näkee nykyään siitä, että varsin uudet autot ovat jo varsin hapertuneita ja niiden korityö on jättänyt paljon toivomisen varaa. Toisaalta tätä ei myöskään ole yhtään edesauttanut se, että meillä täällä Suomessa paikallinen huoltotoiminta on ankarassa kilpailutilanteessa ajautunut ahtaalle, eikä esim. matkustamon siistiminen ole enää yhtä priorisoitua kuin joskus ennenmuinoin.

Uudempi E94F onkin selvä merkki siitä, että unkarilaisten laatukäsitys on tuotanto-olosuhteiden kohentumisen myötä muuttunut ja myös odottavat itse paljon länsimaalaisempaa lopputulosta. Oikeastaan E94F on täysin oma korimallinsa, jossa on radikaalisti tehty edistysaskeleita aiempaan malliin verrattuna. Esim. ohjaamon ja matkustamon viimeistely on saatu hyvälle tasolle, eikä uutta penkkivalintaakaan voi moittia. Vai oletteko nähneet esim. yhtä paljon irronneita istuinpäälisiä E94F:ssä kuin alkuperäisessä E94:ssä?

Toki itsekin myönnän, että eihän uudempikaan malli ole markkinoiden paras kaupunkiliikennekori, mutta otan silti huomioon tämän Ikaruksen hyvän kehityssunnaan ja suhteutan sen yrityksen taustaan. Siihen nähden kyseessä on erittäin hyvä suoritus, jonka lopputuloksena on bussi, joka on työkaluna hyvä: Scania L94, yhdistettynä Ikarus E94F-koriin.

Jos minulta kysyy mikä on paras Scanian L94-kaupunkiliikennealustalle tehty koritus, niin vastaus on todennäköisesti eräs kausalalainen tuote. ;) Eikä mistään fiilistelysyistä, vaan ihan kokonaisuutensa vuoksi.
 
Takaisin
Ylös