Kuntarajan yli itsekin matkustavana ymmärrän, mistä tämä tuska on lähtöisin. En myöskään haluaisi heitellä valmiita ratkaisuja ja tyrmätä toisten työtä muka tarpeettomana. Mutta tulee mieleen, että onkohan havaitun ongelman ratkaisua sittenkään lähdetty hakemaan yksinekrtaisimmalta pohjalta.Alunperin kirjoittanut JT
Kokemukseni mukaan kilometritariffi on maailmalla kovin vähän suosiossa. Yhtenä syynä saattaa olla, että sitä on vaikea periä. Mutta matkakorttihype ei muuta asian perusteita, vaikka tekninen ratkaisu löytyisikin. Se 2 kertaa näyttäminen on toki helppo hoitaa sillä, että jos et näytä toista kertaa, veloitus on käytetyn linjan maksimihinta. Siis poistuessa näyttämällä saat hyvityksen. Lukulaitehan voi olla vaikka pysäkillä, ei siihen mitään portteja tarvita bussikorokkeelle.
Ei tämä pk-seutu ole ainoa maailman iso kaupunkiseutu. On paljon isompiakin. Tavallinen ratkaisu on vyöhyke- tai aluetariffi. Ja jotta vältetään vastaavat tilanteet kuin Espoo-Hki -raja nyt, alin hinta on voimassa esim. yhden aluerajan yli. Näin siis pääsee keskustasta Tapiolaan samalla hinnalla kuin Tapiolasta Kivenlahteen, jos kaikki mainitut paikat sijaitsevat eri alueilla. Jos menee keskustasta Kivenlahteen, ylittää 2 rajaa ja maksaa sitten vähän enemmän. Mutta onhan se matkakin pitempi.
Ei tässä muuta ongelmaa ole kuin se, että Itä-Helsinkiläiset alkaa marista siitä, että heidän menemisensä jonnekin muuttuu kalliimmaksi. Varsinainen epäoikeudnemukaisuushan on tosiasiassa se, että keskustassa parin kilometrin matkoja tehneet ovat tukeneet kaupungin laidoilla asuvia. Ja talous ei kestä asian korjaamista niin päin, että jonkun lippuhinta laskee ja kenenkään ei nouse.
Mutta olennaisinta minusta on se, että pidän kilometrihintaa ylipäätään vääränä joukkoliikenteessä. Koska kulut eivät perustu siihen, miten pitkään joku matkustaa linjalla, joka ajaa joka tapauksessa päästä päähän. Ja koko päivän.
HKL:n matkoista noin 90 % tehdään kausilipulla, joka antaa rajoittamattoman matkustusoikeuden voimassaolajallansa. Matkatariffilla ei poisteta kuitenkaan kausilippuja, sitä ei hyväksy kukaan. Eikä tarvitsekaan. Joukkoliikenne pyörii "kaiken varalta" kuitenkin koko sen kauden jolle kausilippu ostetaan. Matkustettiin paljon tai vähän. Kausilipun muuttaminen matkan pituuden myymiseksi vähentää joukkoliikenteen käyttöä ruuhka-aikojen ulkopuolelta, joten todellista säästöä ei synnykään. Mutta ihmiset ajavat enemmän autoillaan ja saattavat lakata käyttämästä joukkoliikennettä työmatkoihinsakin. Sitäkö tällä halutaankin?
Antero