- Liittynyt
- 14 Heinäkuu 2005
- Viestit
- 6,015
Vs: YTV pohtii jo uutta tariffijärjestelmää
Niin sitä minuakin kiinostaisi tietää.
Matkakortin arvolla joutuu aina maksamaan jos esim on menossa naapurikaupungin vuyöhykkeelle ja kautta on ladattu vain omalle kaupungille. Tai sellainen joka on kotona suurimman osan ajastaan (eläkeläiset, kotiäidit/isät, työttömät, opiskelijat) ja matkustaa vain pari kertaa viikossa jonnekin kotikaupunginosansa ulkopuolelle jne.
Kertalippumyynnistä pitäisi päästä eroon säätämällä niiden hinta mahdollisimman korkeaksi koska niiden myyminen myöhästyttää busseja ja juniakin. Kännykkälipun tulevaisuus on epävarma koska se toimii vain yhdellä maksuvyöhylkeellä ja vain raideliikenteessä, ja kännykät ovat muuttumassa niin kummallisiksi että lipuntarkastajille lipun oikeellisuuden varmistaminen muuttuu yhä työläämmäksi.
Koko seudun sisällä matkustamista ei saada koskaan niin halvaksi että jokaisen seudulla asuvan kannattaisi ladata seutulipun kautta. Anteron teesit että kausilipun lataaminen on niin halpaa koskee vain helsinkiläisiä joilla ei ole koskaan tarvetta matkustaa oman kaupunkinsa ulkopuoelle. Espoolaiset ja vantaalaiset joukkoliikennekäyttäjät ostavat useimmiten seutulipun kun he matkustavat julkisilla. Se johtuu siitä että oman kaupungin sisällä autolla pääsee lyhyitä matkoja usein niin helposti että sisäiseen lippuun on harvemmin tarvetta. Se taas johtuu siitä että nämä kaupungit ovat liian väljiksi rakennettu kauttaaltaan, ja se on ongelma josta ei noin vaan pääse eroon.
Jos halutaan luopua moninmutkaisesta korttijärjestelmästä satunnaisten matkojen osalta on olemassa järjettömän helppo tapa. Se olis Saksan kaupungeissa yleisesti käytetty sarjalippu eli "Streifenkarte" -järjestelmä. Niissähän on käytössä pahviset sarjaliput joissa leimataan matkan lähtöpäässä niin monta leimaa kuin vyöhykerajoja joita ylitetään. Vyöhykkeet olisivat pienempiä kuin nykyiset kokonaisen kaupungin käsittävät. Systeemi on mielestäni vedenpitävä koska leimassa on lähtöpaikan vyöhykkeen tunnus ja kellonaika, ja tarkastaja näkee heti matkustajan senhetkisen sijainnin perusteella onko yritetty fuskata. Systeemi joustaa myös hyvin koska samalla lipulla voi matkustaa useampi henkilö, leimojen määrä ratkaisee. Satunnaisesti vierailevan turistin ei tarvitse maksaa erikseen mistään kortista vaan pahvilippu jossa on joko 10 tai 20 paikkaa leimoille ostetaan kioskista tai automaatista. Jos leimoja jää käyttämättä niitä voi käyttää jonkun toisen kerran kun vierailee kaupungissa. Systeemin ainoa ongelma on että suuret IT-yritykset eivät nettoa niistä mitään ja että se on monta vuosikymmentä vanha, ja mekaanisia leimauslaitteita voi olla hankala enää ostaa mistään.
t. Rainer
Niin sitä minuakin kiinostaisi tietää.
Matkakortin arvolla joutuu aina maksamaan jos esim on menossa naapurikaupungin vuyöhykkeelle ja kautta on ladattu vain omalle kaupungille. Tai sellainen joka on kotona suurimman osan ajastaan (eläkeläiset, kotiäidit/isät, työttömät, opiskelijat) ja matkustaa vain pari kertaa viikossa jonnekin kotikaupunginosansa ulkopuolelle jne.
Kertalippumyynnistä pitäisi päästä eroon säätämällä niiden hinta mahdollisimman korkeaksi koska niiden myyminen myöhästyttää busseja ja juniakin. Kännykkälipun tulevaisuus on epävarma koska se toimii vain yhdellä maksuvyöhylkeellä ja vain raideliikenteessä, ja kännykät ovat muuttumassa niin kummallisiksi että lipuntarkastajille lipun oikeellisuuden varmistaminen muuttuu yhä työläämmäksi.
Koko seudun sisällä matkustamista ei saada koskaan niin halvaksi että jokaisen seudulla asuvan kannattaisi ladata seutulipun kautta. Anteron teesit että kausilipun lataaminen on niin halpaa koskee vain helsinkiläisiä joilla ei ole koskaan tarvetta matkustaa oman kaupunkinsa ulkopuoelle. Espoolaiset ja vantaalaiset joukkoliikennekäyttäjät ostavat useimmiten seutulipun kun he matkustavat julkisilla. Se johtuu siitä että oman kaupungin sisällä autolla pääsee lyhyitä matkoja usein niin helposti että sisäiseen lippuun on harvemmin tarvetta. Se taas johtuu siitä että nämä kaupungit ovat liian väljiksi rakennettu kauttaaltaan, ja se on ongelma josta ei noin vaan pääse eroon.
Jos halutaan luopua moninmutkaisesta korttijärjestelmästä satunnaisten matkojen osalta on olemassa järjettömän helppo tapa. Se olis Saksan kaupungeissa yleisesti käytetty sarjalippu eli "Streifenkarte" -järjestelmä. Niissähän on käytössä pahviset sarjaliput joissa leimataan matkan lähtöpäässä niin monta leimaa kuin vyöhykerajoja joita ylitetään. Vyöhykkeet olisivat pienempiä kuin nykyiset kokonaisen kaupungin käsittävät. Systeemi on mielestäni vedenpitävä koska leimassa on lähtöpaikan vyöhykkeen tunnus ja kellonaika, ja tarkastaja näkee heti matkustajan senhetkisen sijainnin perusteella onko yritetty fuskata. Systeemi joustaa myös hyvin koska samalla lipulla voi matkustaa useampi henkilö, leimojen määrä ratkaisee. Satunnaisesti vierailevan turistin ei tarvitse maksaa erikseen mistään kortista vaan pahvilippu jossa on joko 10 tai 20 paikkaa leimoille ostetaan kioskista tai automaatista. Jos leimoja jää käyttämättä niitä voi käyttää jonkun toisen kerran kun vierailee kaupungissa. Systeemin ainoa ongelma on että suuret IT-yritykset eivät nettoa niistä mitään ja että se on monta vuosikymmentä vanha, ja mekaanisia leimauslaitteita voi olla hankala enää ostaa mistään.
t. Rainer
