- Liittynyt
- 16 Joulukuu 2006
- Viestit
- 70
Vähälle huomiolle on jäänyt kuluneella viikolla uutisoitu HKL:n kilpailupelisääntöjen muuttaminen, pisteytyksen lisääntyessä henkilökunnan koulutuksen ja työhön perehdyttämisen ajan tasalle saattamisessa.
Miten tähän on tultu? Yli 20-vuotta pks:lla linja-autoa kuljettaneena olen kokenut niin huonoja kuin hyviä hetkiäkin. huonoja kenties hiukan enemmän. Kas, tehdessäsi työsi hyvin ja pitäessäsi huolen, että kaikilla kyytiin nousevilla on asianmukainen matkaan oikeuttava lippu, niin tämäpä ei ollut työnantajan mieleen. Olihan se metkaa, kun näyttölipun aikaan valtakunnan johtava sanomalehtikin kirjoitti sen vilauttamisesta, tyylin jatkuessa entisellään; vilauta korttia laitteelle.
Liikennöitsijällehän ei olut merkitystä matkustajan maksaneisuudella, kun siirryttiin yhteistariffijärjestelmään, jossa raha tuli tilaajalta, ei matkustajalta. Ongelmahan on julkijuopottelun suhteen samanlainen. Ei se esimies ymmärtänyt, kun kuljettaja ei sallinut alkoholin nauttimista vaunussa, hänhän ei oman kirjoituspöytänsä takana joutunut vastaavaan tilanteeseen, että kuljettaja ottaisi paukkua ja laittaisi tupakaksi sanoen “v…n homo, soita kytät, vai haluatko, että lätty lätisee.” Kuljettajahan on aina tunnistettavissa, toisin kuin nämä häiriökäyttäytyjät, jotka usein onnistuvat liukenemaan paikalta joutumatta vastamaan esim. särkemästään linja-autonlasista tai pahoinpitelemästään kuljettajasta.
Nyt ovat tilaajatkin tulleet tulokseen, etteivät joukkoliikennevälineet ole hollitupia. Käynnistettiin näyttäviä kurikampanjoita. Nyt niistä ei vain ole enää mitään vähään aikaan kuulunut. YTV ja HKL saavat kyllä syyttää paljon itseäänkin, sillä niin järjettömiä olivat aluksi nämä matkakortinlukijain sijoitukset ja kaikenlaiset perusasetukset, jotka suorastaan yllyttivät asiakkaita pinnaamaan. Saattoihan siellä joukossa olla toki joku sellainenkin joka ei todellakaan osannut, kun lippua piti näyttää, ei vilauttaa.
Eräs kollega mainitsi osuvasti, että eräillä matkustajilla on perusnegatiivinen ajatus lähes aina päällä heidän käyttäessään joukkoliikennepalveluita. Nätimmin en olisi itsekään asiaa osannut ilmaista.
Itse liikennöitsijän perehdyttämiskoulutukseen tuntuu kaikilla pks:n linja-autoyritysten johtajilla olevan kielteinen asenne. Heille tuntuu riittävän tai he suorastaan edellyttävät, että kuljettaja käy omalla ajallaan tutustumassa linjoihin. Yhdelläkään liikennöitsijällä ei ole omaa - Näin me palvelemme - ohjeistusta tai koulutusta.
Toisaalta lähes 30 vuotta sitten aloittaessani harjoittelemaan linja-auton ajoa ajaen ne pakolliset rekkakilometrit ja vuodet sitä ennen, niin silloin alalle haluttiin ja alaa myös arvostettiin. Nyt tulee varmaankin lunta tupaan, mutta työvoimapoliittinen koulutus ei varmaankaan ole ollut hyväksi ammatti-imagon säilymisen kannalta sillä tasolla millä se oli vielä 1970-luvulla.
Miten tähän on tultu? Yli 20-vuotta pks:lla linja-autoa kuljettaneena olen kokenut niin huonoja kuin hyviä hetkiäkin. huonoja kenties hiukan enemmän. Kas, tehdessäsi työsi hyvin ja pitäessäsi huolen, että kaikilla kyytiin nousevilla on asianmukainen matkaan oikeuttava lippu, niin tämäpä ei ollut työnantajan mieleen. Olihan se metkaa, kun näyttölipun aikaan valtakunnan johtava sanomalehtikin kirjoitti sen vilauttamisesta, tyylin jatkuessa entisellään; vilauta korttia laitteelle.
Liikennöitsijällehän ei olut merkitystä matkustajan maksaneisuudella, kun siirryttiin yhteistariffijärjestelmään, jossa raha tuli tilaajalta, ei matkustajalta. Ongelmahan on julkijuopottelun suhteen samanlainen. Ei se esimies ymmärtänyt, kun kuljettaja ei sallinut alkoholin nauttimista vaunussa, hänhän ei oman kirjoituspöytänsä takana joutunut vastaavaan tilanteeseen, että kuljettaja ottaisi paukkua ja laittaisi tupakaksi sanoen “v…n homo, soita kytät, vai haluatko, että lätty lätisee.” Kuljettajahan on aina tunnistettavissa, toisin kuin nämä häiriökäyttäytyjät, jotka usein onnistuvat liukenemaan paikalta joutumatta vastamaan esim. särkemästään linja-autonlasista tai pahoinpitelemästään kuljettajasta.
Nyt ovat tilaajatkin tulleet tulokseen, etteivät joukkoliikennevälineet ole hollitupia. Käynnistettiin näyttäviä kurikampanjoita. Nyt niistä ei vain ole enää mitään vähään aikaan kuulunut. YTV ja HKL saavat kyllä syyttää paljon itseäänkin, sillä niin järjettömiä olivat aluksi nämä matkakortinlukijain sijoitukset ja kaikenlaiset perusasetukset, jotka suorastaan yllyttivät asiakkaita pinnaamaan. Saattoihan siellä joukossa olla toki joku sellainenkin joka ei todellakaan osannut, kun lippua piti näyttää, ei vilauttaa.
Eräs kollega mainitsi osuvasti, että eräillä matkustajilla on perusnegatiivinen ajatus lähes aina päällä heidän käyttäessään joukkoliikennepalveluita. Nätimmin en olisi itsekään asiaa osannut ilmaista.
Itse liikennöitsijän perehdyttämiskoulutukseen tuntuu kaikilla pks:n linja-autoyritysten johtajilla olevan kielteinen asenne. Heille tuntuu riittävän tai he suorastaan edellyttävät, että kuljettaja käy omalla ajallaan tutustumassa linjoihin. Yhdelläkään liikennöitsijällä ei ole omaa - Näin me palvelemme - ohjeistusta tai koulutusta.
Toisaalta lähes 30 vuotta sitten aloittaessani harjoittelemaan linja-auton ajoa ajaen ne pakolliset rekkakilometrit ja vuodet sitä ennen, niin silloin alalle haluttiin ja alaa myös arvostettiin. Nyt tulee varmaankin lunta tupaan, mutta työvoimapoliittinen koulutus ei varmaankaan ole ollut hyväksi ammatti-imagon säilymisen kannalta sillä tasolla millä se oli vielä 1970-luvulla.
