PKS:n joukkoliikenne, koulutus ja palvelu

Liittynyt
16 Joulukuu 2006
Viestit
70
Vähälle huomiolle on jäänyt kuluneella viikolla uutisoitu HKL:n kilpailupelisääntöjen muuttaminen, pisteytyksen lisääntyessä henkilökunnan koulutuksen ja työhön perehdyttämisen ajan tasalle saattamisessa.

Miten tähän on tultu? Yli 20-vuotta pks:lla linja-autoa kuljettaneena olen kokenut niin huonoja kuin hyviä hetkiäkin. huonoja kenties hiukan enemmän. Kas, tehdessäsi työsi hyvin ja pitäessäsi huolen, että kaikilla kyytiin nousevilla on asianmukainen matkaan oikeuttava lippu, niin tämäpä ei ollut työnantajan mieleen. Olihan se metkaa, kun näyttölipun aikaan valtakunnan johtava sanomalehtikin kirjoitti sen vilauttamisesta, tyylin jatkuessa entisellään; vilauta korttia laitteelle.

Liikennöitsijällehän ei olut merkitystä matkustajan maksaneisuudella, kun siirryttiin yhteistariffijärjestelmään, jossa raha tuli tilaajalta, ei matkustajalta. Ongelmahan on julkijuopottelun suhteen samanlainen. Ei se esimies ymmärtänyt, kun kuljettaja ei sallinut alkoholin nauttimista vaunussa, hänhän ei oman kirjoituspöytänsä takana joutunut vastaavaan tilanteeseen, että kuljettaja ottaisi paukkua ja laittaisi tupakaksi sanoen “v…n homo, soita kytät, vai haluatko, että lätty lätisee.” Kuljettajahan on aina tunnistettavissa, toisin kuin nämä häiriökäyttäytyjät, jotka usein onnistuvat liukenemaan paikalta joutumatta vastamaan esim. särkemästään linja-autonlasista tai pahoinpitelemästään kuljettajasta.

Nyt ovat tilaajatkin tulleet tulokseen, etteivät joukkoliikennevälineet ole hollitupia. Käynnistettiin näyttäviä kurikampanjoita. Nyt niistä ei vain ole enää mitään vähään aikaan kuulunut. YTV ja HKL saavat kyllä syyttää paljon itseäänkin, sillä niin järjettömiä olivat aluksi nämä matkakortinlukijain sijoitukset ja kaikenlaiset perusasetukset, jotka suorastaan yllyttivät asiakkaita pinnaamaan. Saattoihan siellä joukossa olla toki joku sellainenkin joka ei todellakaan osannut, kun lippua piti näyttää, ei vilauttaa.

Eräs kollega mainitsi osuvasti, että eräillä matkustajilla on perusnegatiivinen ajatus lähes aina päällä heidän käyttäessään joukkoliikennepalveluita. Nätimmin en olisi itsekään asiaa osannut ilmaista.

Itse liikennöitsijän perehdyttämiskoulutukseen tuntuu kaikilla pks:n linja-autoyritysten johtajilla olevan kielteinen asenne. Heille tuntuu riittävän tai he suorastaan edellyttävät, että kuljettaja käy omalla ajallaan tutustumassa linjoihin. Yhdelläkään liikennöitsijällä ei ole omaa - Näin me palvelemme - ohjeistusta tai koulutusta.

Toisaalta lähes 30 vuotta sitten aloittaessani harjoittelemaan linja-auton ajoa ajaen ne pakolliset rekkakilometrit ja vuodet sitä ennen, niin silloin alalle haluttiin ja alaa myös arvostettiin. Nyt tulee varmaankin lunta tupaan, mutta työvoimapoliittinen koulutus ei varmaankaan ole ollut hyväksi ammatti-imagon säilymisen kannalta sillä tasolla millä se oli vielä 1970-luvulla.
 
Toisaalta lähes 30 vuotta sitten aloittaessani harjoittelemaan linja-auton ajoa ajaen ne pakolliset rekkakilometrit ja vuodet sitä ennen, niin silloin alalle haluttiin ja alaa myös arvostettiin. Nyt tulee varmaankin lunta tupaan, mutta työvoimapoliittinen koulutus ei varmaankaan ole ollut hyväksi ammatti-imagon säilymisen kannalta sillä tasolla millä se oli vielä 1970-luvulla.

Tätä olen miettinyt itsekin. Miten vaikuttaa se, että 1970-luvulla linja-autot olivat suosittu kulkutapa ja joukkoliikennealaa arvostettiin. Silloin sekä linja-autojen ajaminen, että reittien suunnitteleminen oli muodikasta. Alalle tuli motivoituneita ja kyvykkäitä ihmisiä.

Nykyään bussien käyttö on laskenut reilusti ja suuressa osassa maata käyttäjinä ovat vain harvalukuinen koululaisten joukko, kalustona jo 15-20 vuotta palvellut auto ja autoa ajaa kohta eläkkeelle siirtyvä kuljettaja. Bussiyhtiön talous on jo vuosia ollut miinusmerkkinen ja edessä on pian lakkauttaminen, kun ostoliikenteen määrärahoja karsitaan ja käyttö yhä laskee. Reitit ovat 1930-1960-luvuilta peräisin ja aikoinaan ammatti-ihmisten suunnittelemia. Nykypäivänä tuskin alalle saataisiin läheskään yhtä kyvykkäitä suunnittelijoita, ketäpä nyt motivoisi erityisesti koululaislinjojen suunnittelu kuihtuvalla alalla. Tuo arvostuksen lasku vaikuttaa varmasti myös VR:llä, nykyiset konduktöörithän ovat tulleet alalle junien kultakautena ja ovat ylpeitä työstään. Tiedä sitten, miten käy, kun väki siirtyy eläkkeelle ja konduktöörit sekä bussikuskit tulevat työllisyyskursseilta.

Mitenkähän tätä kehitystä voisi kääntää? Minä luottaisin raideliikenteeseen isojen kaupunkien paikallisliikenteessä ja kaukoliikenteessä isojen kaupunkiseutujen välillä. Maaseutuliikenne on vaikea pala, täytyneeköhän se puoli jättää sitten suosiolla yksityisautoille, kun kutsujoukkoliikenne ei ole minusta kovin vetovoimainen vaihtoehto yksityisautolle ja busseja tuskin saadaan tarpeeksi usein kulkemaan. Yhdyskuntarakennesuunnittelulla, valistuksella, kepillä ja porkkanalla voitaisiin tietysti saada ihmiset muutamaan raiteiden varteen. Miten olisi vaikka alennettu tulovero ekologisen asuintavan (ekokerrostalo radan varrella) valinneille ja korotettu vero ympäristökuormitusta enemmän asumismuodollaan (omakotitalo haja-asutusalueella) aiheuttaville?

Jos tällä foorumilla pyörii iäkkäitä ihmisiä, voisitte laittaa kommenttia, että miten iso hyppäys on tapahtunut siinä, miten merkittävää joukkoliikenne on ollut ihmisten arkipäivässä ja alan arvostuksessa. Kiinnostaisi kuulla.
 
Nyt tulee varmaankin lunta tupaan, mutta työvoimapoliittinen koulutus ei varmaankaan ole ollut hyväksi ammatti-imagon säilymisen kannalta sillä tasolla millä se oli vielä 1970-luvulla.

Siinä suhteessa allekirjoitan mielipiteesi, että pääsyvaatimukset ovat olleet jo pitkään liian löysät eikä siinä koulutusohjelmassa ole riittävästi huomioitu opetuksen henkilökohtaistamista. Lisäksi olen kuullut, että koulutuksen rahoittajan vaatimuksissa/sopimusehdoissa usein lukee tietty valmistumisprosentti, jolloin koulutusta myyvien oppilaitosten suurena kiusauksena on laskea rimaa. Tuloksena erittäin vaihtelevantasoinen joukko kuljettajia. Tämä puolestaan asettaa kovat vaatimukset liikennöitsijöiden omalle perehdytykselle.
 
Osittain ongelmana tällä hetkellä on, että suuri osa kuljettajista tulee alalle työvoimakoulutuksen kautta. Toki valintakriteerejä on kursseille, mutta joskus työttömän motivaatio voi olla mennä kurssille, jotta ei saa jatkossa joskus myöhemmin taas parempaa korvausta. Työvoimakoulutuksessa on tosiaan omat ongelmansa, josta HelB:n Tero Anttila kirjoitti Paikallisliikennelehdessä. Rivien välistä saattoi lukea, että tämä toiminta pitäisi saada loppumaan. Muissa töissä alalle omaehtoisesti haluavan ongelmana on, ettei koulutukseen pääse jonon vuoksi nopeasti. Toki jonottaminen karsii porukkaa.

Oma seikkansa on, mitä EU:n myötä kuljettajien pakollinen täydennyskoulutus tuo tullessaan. On suhteellisen iso menoerä, jos esimerkiksi kaikki pks:n kuljettajat ovat koulutuksessa yhden päivän vuodessa. Sisällöstä ei varmaan kukaan osaa sanoa tarkemmin?
 
Oma seikkansa on, mitä EU:n myötä kuljettajien pakollinen täydennyskoulutus tuo tullessaan. On suhteellisen iso menoerä, jos esimerkiksi kaikki pks:n kuljettajat ovat koulutuksessa yhden päivän vuodessa. Sisällöstä ei varmaan kukaan osaa sanoa tarkemmin?

Jos tämä täydennyskoulutus hoidetaan kunnolla, se tuo selvän "tasokorotuksen" kuljettajatyön laatuun. Sisältö on vielä valmistelussa lausuntokierroksella, päätöksiä odotellaan ensi kesään mennessä.
 
Jos tämä täydennyskoulutus hoidetaan kunnolla
"Koulutuksen hoitaminen kunnolla" varmaan sisältää koulutuksen tavoitteiden määrittelyn hyvin konkreettisella tasolla. Mielestäni se on kaikkein tärkeintä, koska nykyisen palvelun taso juontuu ihan suoraan liikenteen tilaajan asettamista vaatimuksista, vaatimusten valvonnasta ja sopimussakoista (tai niiden puutteesta).

Liikennöintisopimuksissa kyllä lukee hienoja sanoja siitä, kuinka esim. kuljettajien on huolehdittava auton siisteydestä päätepysäkeillä tai linjakilpien ja tariffitunnusten pitää olla oikein. Kun näistä asioista ei ole kuitenkaan määritelty mitään sanktioita, ovat liikennöintisopimusten vaatimukset jääneet kuolleeksi kirjaimeksi. Ehkä säännöllinen koulutus (= kuljettajille tolkutetaan säännöllisin väliajoin näitä laatuperusteita) saa motivoituneet kuljettajat toimimaan oikein, mutta niin kauan kun kuljettajien toiminta ei sen kummemmin vaikuta liikennöintikorvauksiin, voivat vähemmän motivoituneet toimia ihan miten huvittaa.
 
"Koulutuksen hoitaminen kunnolla" varmaan sisältää koulutuksen tavoitteiden määrittelyn hyvin konkreettisella tasolla.

Tätä kovasti toivotaan. Toivotaan, koska Opetushallitus ja AKE eivät vielä ole löytäneet yhteisymmärrystä asiassa.

Liikennöintisopimuksissa kyllä lukee hienoja sanoja siitä, kuinka esim. kuljettajien on huolehdittava auton siisteydestä päätepysäkeillä tai linjakilpien ja tariffitunnusten pitää olla oikein. Kun näistä asioista ei ole kuitenkaan määritelty mitään sanktioita, ovat liikennöintisopimusten vaatimukset jääneet kuolleeksi kirjaimeksi.

Olen eri mieltä. Paremminkin sanoisin, että nykyinen käytäntö perustuu enimmäkseen porkkana-ajatteluun. "Jos hoidat hommasi hyvin, saat x euroa ylimääräistä laatubonusta." Tätä porkkanaa arvotetaan sitten sekä asiakastyytyväisyyskyselyiden että laatupartioiden ja matkalipuntarkastajien raporttien perusteella. Ja juuri tästä johtuen pienetkin liikennöitsijät ovat tähän asti pärjänneet kilpailussa, koska ne yleensä saavat suhteellisesti eniten laatubonusta. Tällöin voidaan tarjota erittäin ohuella katteella tai jopa hieman tappiolla, koska lasketaan laatubonusten tuovan sen tarvittavan lisän.

Hieman laajemmin katsottuna on myöskin havaittu, että tilaajan aikataulu- ja reittisuunnittelun muutokset vaikuttavat myös liikennöitsijän laatuarvosanoihin. Esim. YTV:n tekemät muutokset (lue palvelutason heikennykset) Lahdentien suunnan seutulinjoilla näkyvät myös liikennöitsijän saamissa arvosanoissa selvästi. Tämä taas kertoo siitä, että asiakas kyselyyn vastatessaan laittaa herkästi liikennöitsijän piikkiin myös tilaajan aiheuttamia harmeja.
 
Tätä kovasti toivotaan. Toivotaan, koska Opetushallitus ja AKE eivät vielä ole löytäneet yhteisymmärrystä asiassa.
Tuo EU:n määräämä täydennyskoulutus (johon kyllä aikaisempi viestisi viittasi) joka tapauksessa painottuu ajokoulutukseen, joten asiakaspalveluun liittyvä koulutus jää tähän HKL:n pisteyttämään koulutukseen (joka on tämän ketjun varsinainen aihe).

Paremminkin sanoisin, että nykyinen käytäntö perustuu enimmäkseen porkkana-ajatteluun. "Jos hoidat hommasi hyvin, saat x euroa ylimääräistä laatubonusta." Tätä porkkanaa arvotetaan sitten sekä asiakastyytyväisyyskyselyiden että laatupartioiden ja matkalipuntarkastajien raporttien perusteella. Ja juuri tästä johtuen pienetkin liikennöitsijät ovat tähän asti pärjänneet kilpailussa, koska ne yleensä saavat suhteellisesti eniten laatubonusta.
Kuten on ehditty nähdä, niin porkkana ei ole toiminut riittävästi ja laatu on romahtanut. Pienet liikennöitsijätkään eivät ole kovin paljoa pärjänneet kilpailuissa, Åbergin Linja ajaa YTV-liikenteessä "jopa" kolmen bussin liikennettä ja Taksikuljetus yhden ison bussin. Nyt sitten on lähdetty hakemaan laadun parantamista tämän koulutuksen kautta.

Jatkossa asiakastyytyväisyyskyselyjen ja tilaajien oman valvonnan antamat arvosanat vielä korostuvat, jos suunnitelma aikaisempien laatuarvosanojen ottamisesta mukaan tarjouskilpailun yhdeksi ratkaisuperiaatteeksi toteutuu. Sitten arvosanoilla voi olla jo sen verran painoarvoa, että kokonaistaloudellisimman tarjouksen saamiseksi kannattaa panostaa myös laatuun. Ennen kuin tämä toteutuu, en usko että pelkkä koulutus muuttaa asioita radikaalisti.
 
Esim. YTV:n tekemät muutokset (lue palvelutason heikennykset) Lahdentien suunnan seutulinjoilla näkyvät myös liikennöitsijän saamissa arvosanoissa selvästi. Tämä taas kertoo siitä, että asiakas kyselyyn vastatessaan laittaa herkästi liikennöitsijän piikkiin myös tilaajan aiheuttamia harmeja.

Sama asia pätee myös junaliikenteessä ja erityisesti lippuasioissa. Olen lähiliikennejunissa työskennellessäni saanut runsaasti palautetta puhtaasti YTV:n päätöksistä johtuviin "heikennyksiin"/muutoksiin liittyen. Esimerkkinä vaikkapa kimppalipun ja vyöhykelisälipun poistuminen lippuvalikoimasta, Mäkkylän seisakkeen vyöhykejako sekä kausilipun kelpaamattomuus yötaksan aikana. Näistä asioista on palautetta tullut siten, että syyllisenä on ollut VR vaikka pääkaupunkiseudun taksa- ja lippujärjestelmää hallitseekin varsinaisesti YTV.

Ilmeisesti tavallisen matkustajan on vaikea sisäistää sitä, että jos matka tapahtuu vain YTV:n alueella (ei siis esimerkiksi Hyvinkäältä Helsinkiin) niin matkan hinta ym. perustuvat täysin YTV:n päätöksiin.
 
Nykyinen laatubonusjärjestelmä, joka tuo maksimissaan 3,5% lisätulot (YTV liikenteessä) ei ole riittävä porkkana panostaa laatuun. Nykyisellä tasolla bonus tuo takaisin melkein sen summan minkä pieni laadun nostaminen vie. Pienellä laadun laskemisella taas voi saada aikaan paljon isompia säästöjä. Esimerkkeinä pesukertojen vähentäminen, töhryjen siivoaminen harvemmin jne.

Olempa erään yhtiön autolla jonka takapenkki on ollut homeessa ainakin kaksi vuotta, ilman, että siihen on mitenkään reagoitu.

Ketjun alkuperäiseen aiheeseen eli HKL:n suunnittelema koulutuspassi tuskin on ratkaisu mihinkään ongelmaan. Kuinka moni oikeasti hyötyy siitä, että käy kuuntelemassa jonkun asiakaspalveluluennon kerran vuodessa ja saa jonkun elefanttileiman osallistumistodistukseen, jonka sitten voi näyttää jollekin tarkastajalle. Joita tuskin olisi edes olemassa.

Laatu lähtee kuljettajien työmotivaatiosta ja sen taas luo työnantaja tekemällä työstä mielenkiintoisen. Tilaajan asia taas olisi luoda sellaiset pelisäännöt, että liikennöitsijä pystyisi ja myöskin joutuisi tekemään asiat työntekijän kannalta paremmiksi.

Näin saataisiin alalle lisää motivoitunutta ja osaavaa työvoimaa. Tällä hetkellä linjoilla ajelee valitettavasti suuri määrä jonnekkin muualle paremmin soveltuvaa kuljettajakuntaa.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Kuinka moni oikeasti hyötyy siitä, että käy kuuntelemassa jonkun asiakaspalveluluennon kerran vuodessa ja saa jonkun elefanttileiman osallistumistodistukseen, jonka sitten voi näyttää jollekin tarkastajalle. Joita tuskin olisi edes olemassa.

Äskettäin palkkasivat yhden työkaverini "joksikin tarkastajaksi"...

Laatu lähtee kuljettajien työmotivaatiosta ja sen taas luo työnantaja tekemällä työstä mielenkiintoisen. Tilaajan asia taas olisi luoda sellaiset pelisäännöt, että liikennöitsijä pystyisi ja myöskin joutuisi tekemään asiat työntekijän kannalta paremmiksi.

Itselläni ainakin on ollut mielenkiintoinen työ ihan alusta asti, kun alalle tulin työvoimapoliittisen koulutuksen kautta. Sen kummempaa poikkitieteellistä tutkimusta tekemättä arvelisin, että työmotivaatioon tarvitaan kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen. Esim. jos työnantaja palkkaa kolmivuorotyöhön pienen lapsen yksinhuoltajan, ei motivaatio työn tekemiseen ole yleensä kovin korkealla (lapsi yleensä on se ykkönen). Tästä tietenkin voidaan spekuloida loputtomiin, mutta minä en rupea siihen, olkoon tämä vain ajatuksien herättäjänä.
 
Takaisin
Ylös