Viestiketju: Pysäkkinappulan painaminen päättärille saavuttaessa

Jos toimii aina samalla tavalla, että kyytiin halutessaan pysäyttää bussin ja pois jäädessään painaa nappia, niin onko tuosta haittaakaan? Nykyinen reittioppaan käyttäminen saattaa myös hämärtää käsitystä siitä, onko nousemassa bussiin kyytiin sen ensimmäiseltä pysäkiltä vai ei, koska matkustaja tietää vain oman matkaketjunsa eikä tunne välttämättä kunkin linjan tarkkaa reittiä. Ja pitäisikö matkustajan sitä oikeastaan tietääkään?

En yleensä paina pysäytyspainiketta päättäriä ennen. Mukaan mahtuu juuri näitä, että ei ole avattu ovia. Yleensä avataan sitten, kun painan päättärillä seistessä. Joskus on avattu pelkkä etuovi, niin on pitänyt kävellä takaa sinne. Välillä on kurvattu pienen matkan päähän tauolle. Kerran jopa kuski lähti ajamaan suoraan Länsiväylää varikolle. Jos tällaisia sattuu muutama tavalliselle matkustajalle, niin varmaan he sen jälkeen painavat joka kerta.

Kuljettajia on monia, päätepysäkkejä on valtavasti metsäpäättäreistä suuriin terminaaleihin, ja liikennevälineiden ovien toimintaperiaatteissakin on ja on ollut kirjavuutta. Ei ihme, että matkustaja ei aina voi olla täysin varma, miten on järkevintä toimia.

Käsittelen nyt teknistä puolta. Etenkin raitiovaunuissa, aikanaan myös tietyissä busseissa, poistumisovien avautumiseen tai avautumatta jäämiseen on matkustaja voinut vaikuttaa STOP-nappulan painamisella. Osa matkustajista on voinut sitä kautta oppia siihen, että kun ko. nappulaa painaa, häntä lähin poistumisovi varmasti avautuu seuraavalla pysäkillä. Joissakin tapauksissa tässä ei ehkä ole tämän kummemmasta kysymys. Aiemmissa kommenteissa tuli esille monia muita näkökohtia, joissa varmasti on pointtinsa.

Alunperin kirjoittanut 339-DF

Joskus kauan sitten, kun meillä vielä oli bussinkuljettajia, niin tuskinpa kenellekään tuli mieleenkään, että päättärillä pitäisi painaa stop-nappia. Mutta maailma muuttuu ja bussitkin ovat milloin ojassa, milloin poikittain keskellä tietä tai talon seinässä. Ihan oikeasti, bussinkuljettajan ammatista on tullut joku dösäkuskin paskaduuni. Tietysti joukossa on vielä ammattilaisiakin, mutta siellä on myös ihan liikaa täysiä tunareita. Joten en yhtään ihmettele, että matkustajat kokevat tarpeelliseksi painaa varmuuden vuoksi stop-nappulaa päättärillekin tullessa. Mistä sitä muuten tietää, aikooko se dösäkuski avata ovet pysäkin kohdalla vai kurvaako johonkin kulmaan tauolle ovia avaamatta.

Minusta on luonnollista syyttää kilpailutusta siitä, että kuljettajien työolot ovat muuttuneet sellaisiksi, ettei työ enää oikein houkuttele sitä väkeä, jolla olisi ammattitaitoa ja kunnianhimoa. En tiedä, onko selitys liian yksioikoinen enkä tiedä, millainen tilanne olisi, jos bussiliikennettä ei olisi koskaan kilpailutettu, mutta ympäröivä maailma olisi silti muuttunut. Kuitenkin pistää miettimään, mitä ratikkapuolella tulee tapahtumaan. Jos Höseli kilpailuttaa ratikkaliikenteen, käykö rvk-puolella sama homma, raitiovaununkuljettajat vaihtuvat asteittain kohti spårakuskeja.

Samalla harmittaa niiden vielä ammatissa toimivien kunnon kuljettajien puolesta. Miltä se tuntuu olla ammattitaitoinen kuljettaja, kun harva se päivä saa lehdistä lukea, miten tuolla on taas törttöilty. Taksipuolella tilanne lie vielä hurjempi.

Puhut täyttä asiaa!

En ymmärrä, enkä edes kuljettajana aikanaan toimiessani ymmärtänyt, miksi jotkut jaksavat edes keskustella tällaisista asioista. Kuljettaja on asiakaspalvelija, ja on aivan selvää, että hän on toimessaan matkustajia varten, matkustajat eivät ole häntä varten. Jos joku painaa stop-nappia, niin siinähän painaa, kunhan ei tee sitä ilkivallan vuoksi.

Matkustajat eivät pääsääntöisesti ole joukkoliikennealan ammattilaisia. He eivät välttämättä tiedä, miten, missä ja milloin kuljettajan käsityksen mukaan olisi paras hetki painaa stop-nappia vai tulisiko sitä painaa ollenkaan. Se, että kuljettaja omassa päässään ajattelee, miten matkustajien tulisi toimia, ei realisoidu matkustajien optimaalisena toimintana. Yksinäinen matkustaja ei välttämättä tiedä, onko kuljettaja huomannut hänen vielä istuvan takapenkillä, avaako tämä kuljettaja kaikki ovet purkulaiturissa, kun ei se edellinenkään avannut takaovea jne.

Linja-autonkuljettajana ei oikein auta muu kuin sietää näitä harmillisia epäkohtia, jotka eivät aina mene oman mielen mukaan, kuten satunnaisia stop-napin painamisia, ja keskittyä omien työtehtäviensä suorittamiseen.

Itse halusin aina pienenä painaa pysäkkinappulaa ja usein jäimme juuri päätepysäkillä joten silloin aina tuli painettua. Nyt kyseinen tapa on vaan jäänyt ja tulee aika usein painettua päättärille tullessa sitä ilman mitään suurempaa syytä.

Mutta tuskin tuosta painelemisesta ihan hirveästi haittaakaan on, eiköhän kuljettaja kuule satoja tai tuhansia kertoja päivässä kyseisen äänen, joten tuskin yksi ekstrakerta vuorolla haittaakaan.

Alunperin kirjoittanut 8.6

En yleensä paina pysäytyspainiketta päättäriä ennen. Mukaan mahtuu juuri näitä, että ei ole avattu ovia. Yleensä avataan sitten, kun painan päättärillä seistessä. Joskus on avattu pelkkä etuovi, niin on pitänyt kävellä takaa sinne. Välillä on kurvattu pienen matkan päähän tauolle. Kerran jopa kuski lähti ajamaan suoraan Länsiväylää varikolle. Jos tällaisia sattuu muutama tavalliselle matkustajalle, niin varmaan he sen jälkeen painavat joka kerta.

Nimenomaan näin. Tultuani toiseen kertaan kuskatuksi ohi Kivenlahden päättäristä, olen sen jälkeen joka kerran painanut nappia siinä jäädessäni. Ja toisaalta toiseen suuntaan mennessä samalla pysäkillä: Jäätyäni ensimmäisen ja ainoan kerran pysäkille linjan lähtöpysäkillä, heilutan aina kättäni samassa paikassa.

Olin kerran linjan 562 kyydissä ja Aviapolikseen saapuessa en painanut pysähtymisnappia ja auto ajoi pysähtymättä päätepysäkin ohitse kääntöpaikalle.

Jouduin sieltä kävelemään takaisin päätepysäkille.

Alunperin kirjoittanut 339-DF

Joskus kauan sitten, kun meillä vielä oli bussinkuljettajia, niin tuskinpa kenellekään tuli mieleenkään, että päättärillä pitäisi painaa stop-nappia. Mutta maailma muuttuu ja bussitkin ovat milloin ojassa, milloin poikittain keskellä tietä tai talon seinässä. Ihan oikeasti, bussinkuljettajan ammatista on tullut joku dösäkuskin paskaduuni. Tietysti joukossa on vielä ammattilaisiakin, mutta siellä on myös ihan liikaa täysiä tunareita. Joten en yhtään ihmettele, että matkustajat kokevat tarpeelliseksi painaa varmuuden vuoksi stop-nappulaa päättärillekin tullessa. Mistä sitä muuten tietää, aikooko se dösäkuski avata ovet pysäkin kohdalla vai kurvaako johonkin kulmaan tauolle ovia avaamatta.

Minusta on luonnollista syyttää kilpailutusta siitä, että kuljettajien työolot ovat muuttuneet sellaisiksi, ettei työ enää oikein houkuttele sitä väkeä, jolla olisi ammattitaitoa ja kunnianhimoa. En tiedä, onko selitys liian yksioikoinen enkä tiedä, millainen tilanne olisi, jos bussiliikennettä ei olisi koskaan kilpailutettu, mutta ympäröivä maailma olisi silti muuttunut. Kuitenkin pistää miettimään, mitä ratikkapuolella tulee tapahtumaan. Jos Höseli kilpailuttaa ratikkaliikenteen, käykö rvk-puolella sama homma, raitiovaununkuljettajat vaihtuvat asteittain kohti spårakuskeja.

Samalla harmittaa niiden vielä ammatissa toimivien kunnon kuljettajien puolesta. Miltä se tuntuu olla ammattitaitoinen kuljettaja, kun harva se päivä saa lehdistä lukea, miten tuolla on taas törttöilty. Taksipuolella tilanne lie vielä hurjempi.

Hankintalaki pakottaa kilpailuttamaan hankinnat. Kilpailutus ei ole HSL:n keksintö.

Kerran matkustin linjalla 147 Kivenlahteen enkä painanut STOP-nappia Alakaupungin päätteelle tultaessa, kun luulin että bussi ilman muuta pysähtyy siinä. Ei pysähtynytkään vaan jatkoi samantien Länsiväylälle takaisin kohti Helsinkiä (tämä oli vähän ennen länsimetroa). Piti mennä sanomaan kuskille, että jäisin mielelläni poiskin. Eli en ihmettele, että myös päätteelle tultaessa painetaan STOP-nappia.

Aikomukseni oli jäädä Fölin N7-linjan Käkölän päättärillä pois. Olin enää ainoa matkustaja ja kuskilta ehkä hieman katveessa, eikä päätäriltäkään ollut tulossa uusia matkustajia. Kuski käänsi päättärillä ja jatkoi matkaansa pysähtymättä, lähtöaika oli jo umpeutunut. Kyllä aikoessaan jäädä päättärillä täytyy piipata samalla lailla kuin välipysäkeillekin.