Kyllä puhumme samasta laitteesta. Joskus ennen korona-aikojen alkamista istuessani etupenkissä yritin päässäni pohtia että laite voisi olla joku taloudellisen ajon mittari. Mutta nyt selvisi.
Mitä ketjun keskusteluun kokonaisuudessaan tulee, niin muistan hyvin ajat, jolloin pysäkit oli jonkinlaisia metallikehikoita (Espoossa monin paikoin edelleen), joissa pahvisia mainoslevyja. Valoista ei haaveiltukaan. Pysäkeillä oli silloin pieniä valkoisia papereita, joissa oli linjan lähtöaika päätepysäkiltä. Matkustajan tehtäväksi jäi tuolloin arvioida milloin lähteä pysäkille.
Sitten tuli pysäkkikohtaiset ajat. Ensiksi oli käsite "arvioitu ohitusaika", ja pysäkilletulo edelleen jonkin verran vaihteli. Minulle oli uusi asia tuo reittiloki. Pikaisesti silmäilemällä havaitsee että bussit ajavat hämmästyttävän tarkasti myös pysäkkikohtaisten aikataulujen mukaan. Tästä voidaan vetää edelleen se johtopäätös, että tahallinen hiljaa ajaminen olisi melko mahdoton jo ajatuksenakin. Ilmeisesti kuitenkin hyvin harvinainen ilmiö.
Onkohan sitten loppupäätelmänä se, että busseille on täten muodostunut oma määriltelty ajonopeus, joka huomattavasti alhaisempi kuin alueen nopeusrajoitus. Eli pysäkinvälien ajamisessa on optimaalinen nopeus, josta kuljettajan ei kannata tuntuvasti poiketa ylös- eikä alaspäin. Siten kuljettajan liian hiljaa ajaminen on enemmän psykologinen ilmiö, joka havaitaan herkimmin bussin ulkopuolelta ja tietyissä piireissä.
Olenkohan pohdinnoissani oikeilla jäljillä vai pielessä ammattikuljettajan näkökulmasta ?