Viestiketju: Johdinautot Helsingissä

Ilmeisesti tuplajohtimet olivat hyvin lähellä toisiaan. Radat olivat yksiraiteisia. Kohtausraiteen kohdalla johtimet tietenkin loittonivat toisistaan. Ei tarvittu vaihdetta trolleypyörälle.

Alunperin kirjoittanut Albert

Harvoissa vanhoissa kuvissa taitaa ajolankaa näkyä yleensä ollenkaan.
Mutta esim. kuvateoksessa "Helsinki ennen meitä" (Otava 1947) on kuvat Lapinlahdenkadulta ja Iso Roopertinkadulta. Niistä kuvista näkyy mielestäni selvästi, että on vain yksi ajojohdin (jossain siis ajolankojen vaihteita).
Minulla ei ole lähdetietoja eikä muitakaan tietoja lähteä asiasta enempää keskustelemaan. Mutta ehkä näin on ollut?

Aihe on jo pitkään ollut jotain muuta kuin "Johdinautot Helsingissä", mutta jatketaan mielenkiintoista kirjoitussarjaa:

Edellämainitun Otavan ansiokkaan kirjan Lapinlahdenkadun kuvassa HRO 15 lähestyy kauempana odottavaa toista Kummeria, joka odottelee Malminrinteen länsipuolella olevalla kohtausraiteella.

Otin esille Helsingin ajojohdinkartan (Schema öfver Kontaktledningar) vuodelta 1907, eli viimeisiä Kummer-aikakauden todisteita ja piirretty siis hetkeä ennen kuin ASEA:n kaksoisraidetyöt käynnistyivät. Nehän alkoivat keväällä 1908 ja valmistuivat marraskuussa 1909.

Ajojohdinkartassa Lapinlahdenkadun ajojohdin on tosiaan yksilankainen Marialta lähtien ja haaroittuu tässä kohtauspaikassa siis jo ihan pakostakin. Siinä on ollut siis jonkinlainen trolleyn "lankarullan" pakko-ohjaus (vaihde) oikealle raiteelle ja langalle, koska kohtaus tapahtui aina suunnasta välittämättä oikealle väistäen. Ilmajohtovaihdejärjestely lienee ratkaistu yksinkertaisesti vain jättämällä kulkuaukko "vaihteessa" rullan vasemmalle laipalle. Radan vaihteet lienivät yksikielisiä jousivaihteita. Kohtauspaikalta lanka ja raide jatkuu edelleen yksiraiteisena Annankadulle, jossa se haaroittuu jälleen siellä sijainneella kohtauspaikalla kahdelle langalle. Tästä lanka jatkuukin eteenpäin kaksilankaisena, mutta raide on toki yksiraiteinen, kohti liikenteen solmukohtaa ja vaihtoasemaa Raitiotientoria. Lapinlahdenkadun linja jatkuu edelleen Liisankadulle ja aivan Kummer-aikakauden loppuaikoina se jatkettiin Neljännen Linjan kohdalle Hämeentiellä. Rautatientorin ylityksen jälkeen yksiraiteisen linjan kaksoisajolanka muuttuu jälleen yhdelle langalle Liisankadun päätepysäkki/kohtausraiteelle saakka.

Kaksoislanka-alue näyttää olleen eri linjoilla näin: Sörnäinen-Katajanokka -linjalla Säätytalo-Kasarmitori ja Hietalahti-Päävartio, Töölö-Kaivopuisto -linjalla Ruusula-Kauppatori, Lapinlahti-Liisankatu -linjalla Annankatu-Rautatientori.

Albertin mainitsema Otavan "Helsinki ennen meitä" on todella hyvä historiakuvateos Helsingistä. Kuvien painoasu on yllättävän korkeatasoista, eikä tällaisia kirjoja edes sikseen enää edes tehdä. Ei ole tehty sitten vuoden 1947! Samaan aikaan markkinoista kilpaili myös WSOY, joka julkaisi oman kuvateoksensa "Historiallinen Helsinki" samana vuonna. Siinä on toki eri kuvat, mutta sama painatuksen ja kuvavalintojen korkea taso on nähtävissä. Kummatkin kirjat ovat aivan ehdottomia helmiä Helsingistä (ja siis myös ratikoista) kiinnostuneen kirjahyllyssä.

Liitän tähän trolleyvirroitin-postikorttikuvan Pohjoiselta Esplanaatikadulta, jossa näkyy "kerrankin" melko hyvin kaksoisajolankojen läheisyys toisiinsa nähden. Se on jotain aivan muuta kuin täällä verrattu johdinauto-vertailu. Johdinautoilla on meillä ja muualla yleisesti "raideleveys" 600 mm, mutta tämä on vain vaaksa.

Alunperin kirjoittanut vristo

Joo, minusta sopiviksi linjoiksi voitaisiin valita h14, h18 ja h55, kuten aiemmissakin suunnitelmissa oli. Esimerkiksi Freda voisi olla molempiin suuntiin liikennöitävä joukkoliikennekatu, jossa ajaisivat ratikat ja johdinautot. Albertinkatu sitten olisi puolestaan muun autoliikenteen kokoojakatu.

HS:n tuoreessa nettiuutisessa todetaan suunnittelujohtaja Lehmuskosken suulla, että johdinautot eivät todennäköisesti keskusta-alueelle ainakaan olisi tulossa. Sama kirjoitus ei muutenkaan lupaa kovinkaan itsestäänselvää paluuta johdinautoille Helsingin suhteen.

Johdinautoliikenteen lopettamisesta:
Yleisradion television ruotsinkielisen toimituksen Bussi-sarjassa muistaakseni sanottiin että kun ZIU:t oli palautettu Neuvostoliittoon, ei poliittisista syistä voinut enää valita länsikalustoa. Ainoa poliittisesti korrekti vaihtoehto oli kotimainen, siksi SWS oli ainoa mahdollinen.

Trolley-johdon vaihteista:
Kuinka linjan viiskulman lähellä ollutta 14/14A- ja Töölön varikolle johjtavia vaihteita ohjattiin? Millä ajolangan vaihteen ohjauskäsky tehtiin? Tampereellahan vaihteita oli johdinautoverkon laajuudesta johtuen paljon. Saattoiko ajolinjalla vaikuttaa siten että vaunu veti tangon vaihteessa oikeaan haaraan?

Virrottimen pysymisestä ajolangassa:
Muistelen että kun aikoinaan (luvan pyydettyäni) juttelin SWS-bussin kuljettajan kanssa, hän sanoi että jos ajolangassa on "paha" kohta -- mutka tms. -- piti aina koittaa kiihdyttää näissä paikoissa, sillä virta imi virrottimen lankaan kiinni. Kertoi asian häneltä jo unohtuneen, kun SWS tuli vasta jonkin aikaa vanhojen vaunujen liikenteen lopettamisen jälkeen.

pekka

Alunperin kirjoittanut PSi

Trolley-johdon vaihteista:
Kuinka linjan viiskulman lähellä ollutta 14/14A- ja Töölön varikolle johjtavia vaihteita ohjattiin? Millä ajolangan vaihteen ohjauskäsky tehtiin? Tampereellahan vaihteita oli johdinautoverkon laajuudesta johtuen paljon. Saattoiko ajolinjalla vaikuttaa siten että vaunu veti tangon vaihteessa oikeaan haaraan?

Vastaan täältä Lausannesta kesken lomareissun (täällä muuten riittää johdinautoja). Vanhoissa järjestelmissä vaihteita hallittiin virta päällä / ilman ajovirtaa (=rullaten) -periaatteella. Helsingissä vaihde oli tosiaan Pursimiehenkadulla, mutta ilmeisesti aikanaan varikon sijaitessa Töölössä vaihde piti olla lisäksi Topeliuksenkadulla. Toisaalta Viiskulmassa kääntymisen loppuessa Pursimiehenkadun vaihteesta voitiin luopua.

Alunperin kirjoittanut PSi

Virrottimen pysymisestä ajolangassa:
Muistelen että kun aikoinaan (luvan pyydettyäni) juttelin SWS-bussin kuljettajan kanssa, hän sanoi että jos ajolangassa on "paha" kohta -- mutka tms. -- piti aina koittaa kiihdyttää näissä paikoissa, sillä virta imi virrottimen lankaan kiinni. Kertoi asian häneltä jo unohtuneen, kun SWS tuli vasta jonkin aikaa vanhojen vaunujen liikenteen lopettamisen jälkeen.

Tällaista on kerrottu ainakin Kauppakorkeakoulun mutkasta. Helsingissä johdinautojen ilmajohdot oli kiinnitetty alkeellisella jäykällä ripustuksella, mikä ei ollut hyvä ratkaisu. Jopa Tampereella oli jo pula-aikana päädytty huomattavasti parempaan heiluriripustukseen, joka joustaa paljon paremmin. Erikoista kyllä nimenomaan täällä Lausannessa keskustan tuntumassa joillakin osilla näkee vieläkin jäykkää ripustusta, vaikka juuri Keski- ja Länsi-Euroopassa sitä ei oikein hakemallakaan enää löydä.