"Pointtini" ei koskenut pelkkiä seutulinjoja, vaan erityisesti Espoon sisäisiä eli Leppävaaran junien syöttölinjoja. Eikös Turuntien suunnan joukkoliikenne ole ainakin periaatteessa rakennettu syöttöliikenteen varaan ja suorat seutulinjat nykyisin poikkeus, joka tarvitaan yhteydeksi Pitäjänmäentien - Vihdintien - Mannerheimintien suuntaan.
Käytännössä tuo syöttöliikenne ei tunnu ihan kitkattomasti junien kanssa osuvan yhteen. Onpahan vaan pätkäisty sisäiset linjat Leppävaaran asemalle. Kaikkiaan tuo Leppävaaran vaihtoasema on muutenkin järjestetty sellaiseen rakoseen, johon sille henkilöautoilun ja kauppakeskusten puristuksessa on muodon vuoksi jätetty vähän tilaa. Ihanteellinen asema (jota ei tietenkään siihen millään ilveellä enää tule) olisi ollut sellainen, jossa kaikki Leppävaaraan päättyvät ja Leppävaaran kautta kulkevat linjat (myös Jokeri ja seutulinjat) pysähtyisivät kaupunkiradan raiteiden välissä tarjoten selkeän ja välittömän vaihtoyhteyden ilman pitkiä seikkailuja. Mutta tuleehan junamatkustajan elämään vaihtelua ja arpapelinomaista jännitystä, kun vaikkapa Karakallioon menevä seuraava bussi on taas eri laiturissa kuin viimeksi tai peräti Turuntiellä.
Ihmettelen edelleen, kannattaako ajattaa monta linjaa ihan peräkkäin ja jopa samalla minuutilla Karakalliontien kautta? Toki Karakalliosta on silloin tällöin joku kulkee länteenkin päin, mutta eiköhän suurin matkustajamäärä kuitenkin suuntaudu Leppävaaraan?
Kun 261 muuttui 51:ksi, niin miten suuri joukko kärsii siitä, ettei Kauniaisten suunnasta pääsekään Karakalliontielle?
Jos Espoossa olisi viime vuosikymmenien talonrakennusbuumin myötä rakennettu myös selkeämpi joukkoliikenne, niin vähemmillä autoilla Laaksolahdenkin taloudet pärjäisivät.
Kyseinen linja oli jo "dinosaurusten aikaan", kun itse asuin Kartsissa, erittäin hyödyllinen. (Vaikka linja kulkikin silloin suoraan Turuntietä. Asialla olivat Åberg, Laurila ja Wickström). En ymmärrä, miksi se piti lakkauttaa. Kaupunkiradan syöttöä olisi ihan hyvin voitu hoitaa 17:lläkin.
Hyvää palvelua niin Karakallioon kuin muillekin alueille olisi tasaisin, riittävän tihein välein kulkeva liikenne, joka samalla tarjoaa myös tasaisin välein suoria yhteyksiä eri kohteisiin kaupungissa ja seudulla. Sitä vaan ei osata - vai eikö halutakaan - rakentaa, vaan mieluummin ajatetaan esim. kolme autoa minuutin välein ja sitten taas pitkä tauko. Sisäinen, syöttö- ja seutuliikenne on monin paikoin rakennettu toisistaan erillisinä palasina eikä saman liikennejärjestelmän yhteen liittyvinä osina.