Vertailussa suora bussilinja vs. liityntäbussi+juna/metro

viimeistään syrjäseutujen harvoin kulkevat liityntälinjat osoittavat nykytilanteen raadollisuuden: kun hiljaisena aikana juna on myöhässä, jäät orpona asemalle tunniksi.

Osuitpa nimimerkki tilt naulan kantaan siinä, että miksi sen matkaketjun pitäisi katketa yhden myöhässä olevan junan vuoksi? Nykyisellään vaihdon onnistumista ei voida taat koska bussinkuljettaja ei tiedä milloin juna tulee. Tällaista tietoa ei kerrota liityntäbussin kuljettajalle. Koska aikataulut vaihtelevat jopa joka tunti, ei kuljettajalta voi myöskään vaatia juna-aikataulun muistamista ulkoa, että mahtoikohan se juna mennä jo ennen kuin vuoro saapui asemalle.

Kehittyneemmissä liityntäliikennejärjestelmissä liityntäbussit odottavat myöhässä olevaa junaa sen aikaa, että voivat vielä ehtiä seuraavaan lähtöönsä linjan toisesta päästä ajoissa. Näin toimitaan Tukholmassa, jonka lähijunan, pendeltågin asemilla on suuria kellotauluja, jotka kertovat liityntäbussien kuljettajille koska seuraavat junat lähtevät ja saapuvat. (Kuva Barkarbyn asemalta)

Tällaisiin ongelmiin on olemassa ratkaisuja, niitä vaan ei ole toteutettu meillä Suomessa. Suomessa joukkoliikennettä järjestävät tahot eivät tavallisesti mitenkään takaa, että matkustaja pääsee perille ajallaan tai edes kohtuullisesti myöhässä. Aika hassua sinänsä, asiakas maksaa palvelusta, muttei saa palvelua. Minusta siinä on lievää ns. kusetuksen makua.
 
On tainnut pikkusen aika kullata muistoja :wink: .
Aika kultaa muistoja, se on totta. Silti muistan edelleen hyvin, miten matka Puotinharjusta keskustaan kesti tunnin. Sama se oli, istuiko isin autossa vai seisoiko sinisessä bussissa tai punaisessa, jossa oli edessä kyltti ”HKL:n käytössä”.

Tarkoitan sitä, että idän bussilinjoilla oli kirjainversioita, joita ajettiin ruuhka-aikoina. Niiden päätepysäkit keskustassa olivat muualla kuin Rautatieasemalla. Itse olen käyttänyt Kasarmitorille ja Kirkkopuistoon päättyviä linjoja. Marjaniemen bussilinjan 33 päätepysäkki oli Kirkkopuistossa Yrjökadulla pysyvästi eli myös päivisin.

Olen kanssasi samaa mieltä mainitsemistasi liityntäliikenteen ongelmista tai eduista sekä HKL:n että VR Oy:n osalta. Liityntäliikenteen ja metron epäsynkronointi on ongelma yhä. En asunut täällä 1982, joten omakohtaista kokemusta minulla ei ole alkuajan yrityksistä järjestää liityntäliikenne kunnolla. En myöskään tiedä, milloin ja miksi yrityksistä luovuttiin.

Summa summarum: liityntäliikenne on äärimmäisen toimiva ratkaisu oikein tehtynä, ja yleisöystävällisenä. Se sopii heikommin alueille, joilla rata on liian kaukana, tai joilla pääväylä on huomattavasti helpommin saavutettavissa, kuin rata.
Mutta käytännön järjestelyiden mokat ja suunnittelun huolimattomuus eivät poista matemaattista ja maantieteellistä totuutta siitä, että metron toimintasäteellä ja linjanopeudella liityntäliikenne on väärä ratkaisu. Vaihtamiseen ja epäedulliseen matkareittiin (liityntälinja ajaa keskustasta poispäin päästäkseen metroasemalle) kuluvaa aikaa ei saada takaisin ja matkustajalle vaihtaminen odotuksineen on ylimääräinen vaiva.

Paikallisjunilla tilanne on toinen. Vaikka juna kulkisi moottoritien rinnalla, se on nopeampi kuin motaria ajava suora bussi. Joten kun junamatkan osuus on kyllin pitkä, vaihtoon kulunut aika voidaan voittaa takaisin ja saada jopa lyhyempi matka-aika kuin ilman vaihtoa.

Kehittyneemmissä liityntäliikennejärjestelmissä liityntäbussit odottavat myöhässä olevaa junaa sen aikaa, että voivat vielä ehtiä seuraavaan lähtöönsä linjan toisesta päästä ajoissa. Näin toimitaan Tukholmassa, jonka lähijunan, pendeltågin asemilla on suuria kellotauluja, jotka kertovat liityntäbussien kuljettajille koska seuraavat junat lähtevät ja saapuvat. (Kuva Barkarbyn asemalta)

Tällaisiin ongelmiin on olemassa ratkaisuja, niitä vaan ei ole toteutettu meillä Suomessa. Suomessa joukkoliikennettä järjestävät tahot eivät tavallisesti mitenkään takaa, että matkustaja pääsee perille ajallaan tai edes kohtuullisesti myöhässä. Aika hassua sinänsä, asiakas maksaa palvelusta, muttei saa palvelua. Minusta siinä on lievää ns. kusetuksen makua.
Juuri tämä on kritiikkini keskeinen kohde. Kun tehdään liityntäliikennettä, sitäkään ei tehdä kunnolla. Minun kokemukseni mukaan liityntäliikenne osataan ja halutaan hoitaa paljon paremmin sellaisissa kaupungeissa, joissa ymmärretään, että liityntää pitää välttää ja järjestelmää kehitetään suorien yhteyksien suuntaan.

En keksi täkäläiselle käytännölle muuta selitystä kuin sen, että ei haluta kehittää joukkoliikennettä vaan halutaan laajentaa raskasmetroa. Liityntäliikenne on välttämätön seuraus tästä, mutta sen järjestäminen kunnolla ei enää kiinnosta.

Antero
 
Suomessa joukkoliikennettä järjestävät tahot eivät tavallisesti mitenkään takaa, että matkustaja pääsee perille ajallaan tai edes kohtuullisesti myöhässä. Aika hassua sinänsä, asiakas maksaa palvelusta, muttei saa palvelua. Minusta siinä on lievää ns. kusetuksen makua.

Todellisuudessa kaukoliikenteen osalta Suomessa on paljon toimivia vaihtoyhteyksiä junilta ympäröivälle maaseudulle busseilla. Olen usein nähnyt ja kuullut, että bussit myös odottavat myöhässä saapuvaa junaa. Toki tämän ymmärtää, kun tilanne varsinkin Lapissa on usein se, että suurin osa bussien matkustajista tulee etelästä junilla ja jatkaa matkaansa bussilla. Ongelmana tässä on vain se, että kenelläkään ei ole keskitetysti tietoa, odottaako bussi junaa vai ei.
 
Näin toimitaan Tukholmassa, jonka lähijunan, pendeltågin asemilla on suuria kellotauluja, jotka kertovat liityntäbussien kuljettajille koska seuraavat junat lähtevät ja saapuvat. (Kuva Barkarbyn asemalta)

Tämä ratkaisu onkin yksinkertainen ja toimiva, kunhan kuljettajille saadaan lisäksi jotenkin selitettyä miten paljon myöhässä olevaa junaa odotetaan milläkin linjalla tai lähdöllä.

Tukholmassa siirrytään (tai on jo siirrytty) tällä hetkellä seuraavan sukupolven järjestelmään, jossa jokaisessa bussissa olevan tietokoneen näytöllä kerrotaan reaaliajassa kuljettajalle vuoroon kuuluvat aikataulupisteet ja annetaan ohjeet vaihtoyhteyksien odottamisesta ja odottamatta jättämisestä. Näin hienoa järjestelmää meille ei ole odotettavissa vuosikausiin. Ajatuksella vastaavasta järjestelmästä on tosin perusteltu yksinkertaisten Tukholman mallisten taulujen jättämistä pois asemilta, kun hienompikin ratkaisu on periaatteessa mahdollinen.
 
Jos koko bussirevohka suuntaa Rautatieasemalle, pysäkeistä tulee kapasiteettiongelma, mutta bussilinjasto kannattaakin jakaa eri kohteisiin, kuten oli omassa lapsuudessani kun busseilla toimittiin.
Ongelma Helsingissä on nimenomaan se, että ei oikein ole tilaa ohjata niitä muualle, ja suurin osa matkustajista olivat menossa Rautatientorille joka tapauksessa, joka on tärkein jokukoliikenteen risteysasema ja siedettävä käveymatka keskustan työpaikoille, parhaimmat ostosmahdollisuudet jne.

Ainoa todellinen vaihtoehto metrolle 1970-luvulla, silloin kun sen rakentaminen oli vähällä keskeytyä, ja ennenkuin "pikaraitioteitä" kunnolla edes tunnettiin, olisi ollut muuttaa metrotunneli bussitunneliksi kulosaaren sillalta keskustaan, ja mahdolisesti edelleen Kampista edelleen Ruoholahden kautta Länsiväylälle. Ratkaisu ei ehkä olisi ollut niin elegantti, eikä pitkä bussitunneli läheskään yhtä turvallinen kuin kiskoilla kulkeva metro, mutta olisi toiminut kuitenkin. Pakokaasuongelma olisi sen ajan teknologialla saatu ehkä ratkaistua pistämään bussit kulkemaan joko akuilla tunneliosuuden tai käyttämällä trollikoita mahdollisesti dieselapumoottorilla varustettuina. Päätös pitää kiinni metron rakentamisessa valmiiksi kaikista vastoinkäymisistä huolimatta johtunee siksi että liikennöintikustannukset painoivat vaa'assa enemmän.

Nykyinen pääväylien ruuhkaisuus tosin tekee radoista yhä kauempaa liityntäliikennekelpoisia.

Tämä pitää paikkansa myös. Lisäksi jos metroasemien yhteydessä on riittävästi liityntäpysäköintipaikkoja, yhdistettynä keskustan sisääntuloväylien ruuhkaisuuteen, ohjaavat niitä jotka kotipäässä eivät pysty olemaan ilman autoa, olemaan tulematta ilman autoa keskustaan.

Koko problematiikassa metro + liityntäliikenne unohdetaan usein se, että jos kokonaismatka-aika yhden vaihdon vuoksi pitenee, on pidennys yleensä vain muutamia minuutteja. Vastaavasti niillä joilla ei ole pakollista vaihtoa, se lyhenee verrattuna suoraan bussiin. Muutama minuutti sinne tai tänne ei merkitse käytännössä matkustajalle yhtään mitään, jos kokonaistyömatka-aika on alle tunnin. Muutama minuutti mahtuu normaaliin bussiliikenteen myöhästymismarginaaliin sisään.

Sillä taas voi olla paljon enemmän merkitystä valitseeko joukkoliikenteen vai oman auton, saako kulkuneuvossa istumapaikan, onko kyyti miten tasaista, mahtuuko lastenvaunujen kanssa sisään, voiko odottaa kulkuneuvoa sateelta suojassa ja voiko ennustaa riittävän luotettavasti milloin on perillä keskustassa.

t. Rainer
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Osuitpa nimimerkki tilt naulan kantaan siinä, että miksi sen matkaketjun pitäisi katketa yhden myöhässä olevan junan vuoksi? Nykyisellään vaihdon onnistumista ei voida taat koska bussinkuljettaja ei tiedä milloin juna tulee. Tällaista tietoa ei kerrota liityntäbussin kuljettajalle.

Tämän takia juuri en niin hirveän innokas ole ollut kannattamaan liityntälinjasysteemiä. Sen pitäisi olla aukoton, eli bussi odottaa mikäli juna on myöhässä. Taikka sitten toiseen suuntaan, eli jos bussi on myöhässä. Helposti yhden liityntälinjan takia voi myöhästyä vaikkapa Pekingin koneesta. Sitten on hyvä kysyä, kuka korvaa hotellit yms. Kyllä se on niin, että kun aikataulut on nii olettaa, että niissä pysytään. Busseille pitäisi saada jotenki tieto, jos juna on myöhässä. Ehkä tulevaisuudessa sellainen suomeenkin kehitetään.
 
Helposti yhden liityntälinjan takia voi myöhästyä vaikkapa Pekingin koneesta. Sitten on hyvä kysyä, kuka korvaa hotellit yms. Kyllä se on niin, että kun aikataulut on nii olettaa, että niissä pysytään.

Vaikka kannatankin vaihtoyhteyksien hoitamista nykyistä paremmin, on mielestäni kyllä ihan oma vika jos kaukolennolle lähtiessään lähtee lentokentälle viimeisellä mahdollisella yhteydellä ja sitten vaihtoyhteyden katkeamisen tai vaikkapa normaalia pahemman ruuhkan takia myöhästyy koneesta.
 
Ongelma Helsingissä on nimenomaan se, että ei oikein ole tilaa ohjata niitä muualle, ja suurin osa matkustajista olivat menossa Rautatientorille joka tapauksessa, joka on tärkein jokukoliikenteen risteysasema ja siedettävä käveymatka keskustan työpaikoille, parhaimmat ostosmahdollisuudet jne.
Minusta asia ei ole näin. Idässä metro ja keskustakeskeinen säteittäinen joukkoliikenneverkko yleensä johtavat siihen, että joukkoliikennematkustajien on pakko matkustaa keskustan kautta. Henkilöautoliikenteen kehitys osoittaa paremmin matkojen todellisen suuntautumisen, koska autolla ei tarvitse kiertää keskustan kautta kehäteiden ansiosta. Liikenne on kasvanut nimenomaan kehäyhteyksillä, mikä seudun kasvun perusteella on luonnollista. Joukkoliikenne ei kehillä voi kasvaa, ellei kehillä ole tarjontaa.

Tällä sivullani oleva kuvapari selventänee asiaa. Ylempi kuva "kevyt liikenne" esittää "kaupunginosien" välisen liikenteen silloin, kun on käytettävissä kehämäisiä suoria yhteyksiä. Meillä autoliikenne toimii periaatteessa näin.

Alempi kuva esittää saman liikenteen metromaisesti toteutettuna. Luodaan siis keinotekoisesti suuren kapasiteetiin liikennevirta, jolloin keskustan läpi kulkee tarpeettomasti 6-kertainen liikennemäärä. Lisäksi matkoihin tarvittava kilometrimäärä on noin 3-kertainen.

Ainoa todellinen vaihtoehto metrolle 1970-luvulla, silloin kun sen rakentaminen oli vähällä keskeytyä, ja ennenkuin "pikaraitioteitä" kunnolla edes tunnettiin, olisi ollut muuttaa metrotunneli bussitunneliksi kulosaaren sillalta keskustaan, ja mahdolisesti edelleen Kampista edelleen Ruoholahden kautta Länsiväylälle.
Kuten aiemmin kirjoitin, ei olisi ongelmaa ajaa riittävää määrää (3 bussia minuutissa) busseja vastaamaan metron kapasiteettia, vaan ongelma on pysäkkien kapasiteetti. Siihen ei auta tunneli. Tunnelin käyttöä bussimetrollehan ehdotettiinkin, mutta sillä ei olisi voitettu muuta kuin autoilijoille yksi vapaa kaista - jonka metrokin toi joka tapauksessa.

Koko problematiikassa metro + liityntäliikenne unohdetaan usein se, että jos kokonaismatka-aika yhden vaihdon vuoksi pitenee, on pidennys yleensä vain muutamia minuutteja. Vastaavasti niillä joilla ei ole pakollista vaihtoa, se lyhenee verrattuna suoraan bussiin. Muutama minuutti sinne tai tänne ei merkitse käytännössä matkustajalle yhtään mitään, jos kokonaistyömatka-aika on alle tunnin. Muutama minuutti mahtuu normaaliin bussiliikenteen myöhästymismarginaaliin sisään.
Niin, pitäisi vaan olla johdonmukainen siinä, merkitseekö aika vai ei. Kalliita autoiluhankkeita perustellaan käytännössä ainoastaan ajalla, koska se on ainoa keino todistella tierakentamista hyödylliseksi. Auton etua joukkoliikenteeseen perustellaan aina ajalla: auto on nopeampi ja sen lähötaikaa ei tarvitse odottaa. Miten sitten yhtäkkiä ajalla ei olisikaan merkitystä, kun puhutaan joukkoliikenteestä ja erityisesti metrosta. Tosin, HKL perustelee kuljettajatonta ajoa sillä, että se lyhentää teoriassa matka-aikaa puoli minuuttia tai minuutin.

Luotettavaa tutkimustietoa on vähän siitä, miten tärkeä aika on ja miten tärkeitä ovat muut ominaisuudet. Tällä sivullani on aiheesta tietoa, ja sen mukaan vuorotiheys ja linjanopeus eivät ole ratkaisevia. Mutta täkäläisessä joukkoliikennesuunnittelussa ei juuri muuhun huomiota kiinnitetäkään.

Itse olen Rainerin kanssa periaatteessa samaa mieltä ajan ja muiden ominaisuuksien merkistyksestä. Mutta käytännössä tällä hetkellä liityntäliikenne pk-seudulla haittaa joukkoliikenteen käyttöä oleellisesti, eikä joukkoliikenne toimi muutenkaan läheskään niin hyvin kuin se voisi ja kuin se monessa muussa kaupungissa toimii. Kaikki muu huono laatu olisi helpompi sietää, jos matkustamisen epäkohtia ei vielä tehostettaisi liityntäliikenteellä.

Antero
 
Itäväylällä nimittäin ei ole ruuhkaa edes ruuhka-aikoina.
Tämä on aivan totta tänä päivänä. Mutta kun tarkastelemme tilannetta ennen metroa (jolloin henkilöautokantakin oli vähäisempi, huom!) toteamme että ruuhkaa oli. Ja pahaa ruuhkaa. Ettei tämä keskustelu jäisi pelkästään sana sanaa vastaan-asteelle ohessa kuvia Itäväylältä 1970 -luvun alusta. Kuvat Kulosaaren kohdalta, kuvalähde "Stadin taivaan alla" -valokuvakokoelma:
http://taivaanalla.lasipalatsi.fi/kuvax/12/123630.jpg
http://taivaanalla.lasipalatsi.fi/kuvax/12/123626.jpg
http://taivaanalla.lasipalatsi.fi/kuvax/12/123636.jpg
http://taivaanalla.lasipalatsi.fi/kuvax/12/123718.jpg
 
Minusta asia ei ole näin. Idässä metro ja keskustakeskeinen säteittäinen joukkoliikenneverkko yleensä johtavat siihen, että joukkoliikennematkustajien on pakko matkustaa keskustan kautta. Henkilöautoliikenteen kehitys osoittaa paremmin matkojen todellisen suuntautumisen, koska autolla ei tarvitse kiertää keskustan kautta kehäteiden ansiosta. Liikenne on kasvanut nimenomaan kehäyhteyksillä, mikä seudun kasvun perusteella on luonnollista. Joukkoliikenne ei kehillä voi kasvaa, ellei kehillä ole tarjontaa.
Sinä esität keskustan kautta kulkemista aina kielteisenä asiana. On kuitenkin olemassa ihmisiä jotka ihan vapaaehtoisesti matkustavat keskustan kautta lähiöstä lähiöön, koska se mahdollistaa ostoksilla poikkeamisen tai jotain muuta ajanvietettä. Jos keskustan kautta kulkeminen on lisäksi se ylivoimaisesti nopein, kuten itä-länsi yhteyksissä on aina, ja jopa sellaisissakin tapauksissa jossa matkan suunta vaihtuu keskustassa jopa 90 asteen kulmassa, niin miksi sitä pitää estää? Keskustan kautta kulkeminen on monasti ainoa vaihtoehto myös ns hiljaisen liikenteen aikana eli iltaisin ja viikonloppuisin, koska matkustajavirrat kehämäisillä yhteyksillä ovat varsinaisen työmatkaruuhkan ulkopuollella paljon ohuemmat. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä että kehäteiden varsilla ei ole mitään huveja tai vapaa-ajan aktiviteettejä, tai ne jotka on, ovat urheilupainotteisia ja autoilevien suosiossa.

Kuten aiemmin kirjoitin, ei olisi ongelmaa ajaa riittävää määrää (3 bussia minuutissa) busseja vastaamaan metron kapasiteettia, vaan ongelma on pysäkkien kapasiteetti. Siihen ei auta tunneli. Tunnelin käyttöä bussimetrollehan ehdotettiinkin, mutta sillä ei olisi voitettu muuta kuin autoilijoille yksi vapaa kaista - jonka metrokin toi joka tapauksessa.
Tunnelilla olisi saatu johdettua bussit pois keskustasta vastakkaiseen suuntaan eli heiluriliikenne. Pysäkkeinä olisivat toimineet valmiiksi louhitut metroasemat, joille olisi mahtunut monta bussia peräkkäin.

Muistutan vielä, että tämä ei olisi ollut mikään ihanneratkaisu, mutta muistan että 1970-luvun puolivälissä tällaista ihan vakavasti suunniteltiin, kun metron rakentaminen alkoi mennä ketulleen. Ratkaisu olisi saattanut toimia varsin hyvin, vaikka ei olisi kauneuspisteitä kerännyt. Tietysti raitiovaunu tunnelissa olisi ollut vielä parempi, mutta siihen aikaan Suomessa raitiovaunujen ystävien pääkiinnostus oli museovehkeissä ja lakkauttamisuhan alla olevissa linjoissa, joten sellaista ehdotusta ei koskaan esitetty.

Niin, pitäisi vaan olla johdonmukainen siinä, merkitseekö aika vai ei. Kalliita autoiluhankkeita perustellaan käytännössä ainoastaan ajalla, koska se on ainoa keino todistella tierakentamista hyödylliseksi. Auton etua joukkoliikenteeseen perustellaan aina ajalla: auto on nopeampi ja sen lähötaikaa ei tarvitse odottaa. Miten sitten yhtäkkiä ajalla ei olisikaan merkitystä, kun puhutaan joukkoliikenteestä ja erityisesti metrosta. Tosin, HKL perustelee kuljettajatonta ajoa sillä, että se lyhentää teoriassa matka-aikaa puoli minuuttia tai minuutin.
Suomalaisissa tutkimuksisa on pidetty yhdensuuntaisen kaupunkijoukkoliikenteellä tehdyn työmatkan kipurajana tasan yhtä tuntia. Se on sitkeämmällekin sissille se aika jolloin viimeistään siirrytään käyttämään omaa autoa, tai vaihdetaan asuntoa tai työpaikkaa, jos on mahdollista. Ne jotka sitten ajavat autolla joka aamu yli tunnin yhteen suuntaan tai kulkevat kaukojunalla esim Tampereelta Helsinkiin ovat vähän toisenlaista porukkaa, jotka ovat tehneet oman valintansa, luultavasti asumisen halpuus tai korkea palkka houkuttelee siihen.

Sellaiset, joiden työmatka on ennestään alle puoli tuntia, ja jos se nousee jonkun muutoksen vuoksi 5 minuutilla, ja uhkaavat sen takia ryhtyä kulkemaan omalla autolla, ovat paskanjauhajia, joita ei tarvitse kuunnella.

Luotettavaa tutkimustietoa on vähän siitä, miten tärkeä aika on ja miten tärkeitä ovat muut ominaisuudet. Tällä sivullani on aiheesta tietoa, ja sen mukaan vuorotiheys ja linjanopeus eivät ole ratkaisevia. Mutta täkäläisessä joukkoliikennesuunnittelussa ei juuri muuhun huomiota kiinnitetäkään.

Niistä muista syistä jotka luettelit, on matkustamisen hinnalla paljon merkitystä. Jos jokin vyöhykeraja tuplaa suht lyhyen matkan hinnan, on houkutus kulkea autolla varsin suuri. Auton kiinteät kustannukset ovat kuitenkin sen verran suuret että jos sen kuitenkin omistaa, niin lyhyillä matkoilla todella voittaa joukkoliikenteeseen verrattuna, jos joukkoliikenne on kallista.

t. Rainer
 
Ainoa todellinen vaihtoehto metrolle 1970-luvulla, silloin kun sen rakentaminen oli vähällä keskeytyä, ja ennenkuin "pikaraitioteitä" kunnolla edes tunnettiin, olisi ollut muuttaa metrotunneli bussitunneliksi kulosaaren sillalta keskustaan, ja mahdolisesti edelleen Kampista edelleen Ruoholahden kautta Länsiväylälle. Ratkaisu ei ehkä olisi ollut niin elegantti, eikä pitkä bussitunneli läheskään yhtä turvallinen kuin kiskoilla kulkeva metro, mutta olisi toiminut kuitenkin.


En ole tuosta ihan samaa mieltä. Aika monessa Euroopan kaupungissa rakennettiin tuohon aikaan (esi)metroa, josta tulikin keskustan raitiovaunutunneli. Missään metrotunnelista ei tullut bussitunnelia.

Helsingin kaupunkirakenteessa tunneloitu joukkoliikenne välillä Kulosaaren silta - Kamppi (-Ruoholahden silta) on hankalasti maanpäällisellä liikenteellä korvattava. Siinä, miten rataa rakennetaan keskustan ulkopuolella on enemmän vaihtoehtoja.

Kaupunkirakenteen hajautuessa on kyllä yleensä pakko rakentaa entistä enemmän eristettyä rataa (tai moottoritiemaisia bussikaistoja ja bussitunneleita) ja pidentää asema(pysäkki)välejä.

Minusta nykyinen metroverkosto, länsimetro sekä lähiliikenneradat on muodostaa hyvän runkoverkon joukkoliikenteelle.

Ongelmana on se, että HKL ja RHK ovat hyvin uskovaisia ajatukselle, että yhdellä radalla voi ajaa vain yhdentyyppisellä kalustolla.

Jos halutaan, metro- ja kaupunkirataverkolla voidaan hyvin ajaa sekaisin metro-, lähijuna ja kombikalustoa. Se vaan vaatii, että kaikki liikennevälineet toimivat runkoverkolla automaattiohjauksella. Muun liikenteen joukossa tarvitaan kyllä kuljettajaa.

Kun "runkoverkko" alkaa länsimetron ja kehäradan valmistumisen jälkeen olla Pisaraa vaille valmis, olisi tärkeää saada runkoverkon käyttöön enemmän ajatusta. Ei runkoverkolla tarvitse ajaa vain metro- ja lähijunatyyppistä liikennettä, kyllä siltä voidaan jaella myös kombityyppistä kalustoa "pistoraiteille". Tuo ei ole teknisesti ylivoimaista, tarvitsee vaan ajatella joustavammin.
 
Viimeksi muokattu:
En ole tuosta ihan samaa mieltä. Aika monessa Euroopan kaupungissa rakennettiin tuohon aikaan (esi)metroa, josta tulikin keskustan raitiovaunutunneli. Missään metrotunnelista ei tullut bussitunnelia.
Helsingin kaupungissa ei ole koskaan tutkittu esimetroa, ellei Castrénin ja hänen edeltäjänsä suunnitelmia 1940-60 luvulta voi pitää sellaisina. Minä pidän niitä lähinnä metron kevyempänä versiona, ns pienprofiilimetroina, joka rakennetaan kerralla valmiiksi eikä myöhemmin muuteta raskasmetroksi.

1970-luvun poliittisessa ympäristössä esikaupunkien joukkoliikenneratkaisuvaihtoehtoina olivat vain metro tai bussit.

Helsingin kaupunkirakenteessa tunneloitu joukkoliikenne välillä Kulosaaren silta - Kamppi (-Ruoholahden silta) on hankalasti maanpäällisellä liikenteellä korvattava. Siinä, miten rataa rakennetaan keskustan ulkopuolella on enemmän vaihtoehtoja.

Kaupunkirakenteen hajautuessa on kyllä yleensä pakko rakentaa entistä enemmän eristettyä rataa (tai moottoritiemaisia bussikaistoja ja bussitunneleita) ja pidentää asema(pysäkki)välejä.
Näin on.

t. Rainer
 
Ongelmana on se, että HKL ja RHK ovat hyvin uskovaisia ajatukselle, että yhdellä radalla voi ajaa vain yhdentyyppisellä kalustolla.

Jos halutaan, metro- ja kaupunkirataverkolla voidaan hyvin ajaa sekaisin metro-, lähijuna ja kombikalustoa. Se vaan vaatii, että kaikki liikennevälineet toimivat runkoverkolla automaattiohjauksella. Muun liikenteen joukossa tarvitaan kyllä kuljettajaa.
Se voisi olla yksi ratkaisu. Minä uskon ennemmin että lehmät lentävät ennenkuin metroja tai raitiovaunuja liikkuu RHK:n rataverkolla.

Kun "runkoverkko" alkaa länsimetron ja kehäradan valmistumisen jälkeen olla Pisaraa vaille valmis, olisi tärkeää saada runkoverkon käyttöön enemmän ajatusta. Ei runkoverkolla tarvitse ajaa vain metro- ja lähijunatyyppistä liikennettä, kyllä siltä voidaan jaella myös kombityyppistä kalustoa "pistoraiteille". Tuo ei ole teknisesti ylivoimaista, tarvitsee vaan ajatella joustavammin.

Ehdottomasti!

t. Rainer
 
Se voisi olla yksi ratkaisu. Minä uskon ennemmin että lehmät lentävät ennenkuin metroja tai raitiovaunuja liikkuu RHK:n rataverkolla.


Jos RHK:lta voisi vaikka "lainata" pari itäisintä raidetta välillä Kaisaniemi - Pasila?

1524 mm:n ratikka välillä Rautatientori - Pasila- Koskelantie - Viikki maksaisi paljon vähemmän kuin Viikin metro ja palvelisi silti kohtuullisen hyvin.

Pysäkit vaikka Rautatientori -(kulkee kansallisteatterin vierestä) - Helsinginkatu(nykyisellä rautatiesillalla) - Pasilan asema - Mäkelankatu(Koskelantiellä) - Olympiakylä (Koskelantiellä) - Vanhakaupunki - siitä sitten Viikkiin ja sinne pysäkkejä tarpeen mukaan.

Pisara pitäisi varmaan kyllä saada rakennettua, jotta tuo voisi toteutua ja ehkä myös Pasilanväylä, jotta autoja saadaan pois Koskelantielta Käpylässä.

EDIT: Kansallismuseo korjattu kansallisteatteriksi.....:redface:
 
Viimeksi muokattu:
Takaisin
Ylös