Joukkoliikenteen käyttö on helppoa, kun linjasto on selkeä ja kun aikataulut ovat selkeät ja kun molempien seurauksena myös vaihtoyhteydet toimivat.
Pääkaupunkiseudulla on monia 1970-luvulta ja kauempaakin peräisin olevia linjoja, joita on korkeintaan yhdistelty toisiinsa tai pätkitty, ja niiden päälle on vielä perustettu uusia linjoja paikkaamaan puuttuvia yhteyksiä. On keskustaan johtavia linjoja, liityntälinjoja, kumpaakin tehtävä hoitavia linjoja, poikittaislinjoja, sisäisiä linjoja, seutulinjoja, työmatkalinjoja, pikalinjoja ja hiljaisen ajan linjoja. Vähän kuin suomalainen sosiaaliturva, tilkkutäkki, jota on paikkailtu sieltä sun täältä, eri linjaston osia hoitavat eri instanssit, eikä oikein kenelläkään ole kokonaiskuvaa järjestelmästä. Vähiten tavallisella matkustajalla. Minusta linjasto ei ole hyvä, jos joka matkustuskerralla joutuu Reittioppaasta katsomaan, mikä olisi juuri sillä hetkellä paras reitti.
Linjaston remontiksi ehdottaisin nykyistä vähempää määrää linjoja, jotka kulkisivat tiheästi 5-10 minuutin välein, jolloin synkronointi ei olisi tarpeen. Tarvittaessa luotaisiin uusia joukkoliikennekatuja, jotta alueiden läpi ajaminen onnistuisi. Pussinperäratkaisuja vältettäisiin, linjat olisivat jonkinnäköisiä kumpaankin suuntaan ajettavia ympyrälinjoja. Hiljaiseen aikaan aluekeskuksissa voitaisiin ajaa rykelmä busseja raskaan raideliikenteen terminaalille niin, että ne ovat perillä samaan aikaan ja lähtevät muutaman minuutin kuluttua takaisin, jolloin vaihtomahdollisuus muille linjoille on kätevä ja matkustajilla on myös lyhyt vaihtoaika raskaan raideliikenteen harvemmille lähdöille. Yöaikaan ympyrälinjoja ajettaisiin vain toiseen suuntaan, mutta edelleen tiheästi.