Muutama vuosi sitten matkustin Paunun pikavuorossa Tampereelta Jyväskylään ja Orivedellä oli sitten keski-ikäinen pariskunta jäämässä pois, ja mies, joka ei ilmeisesti ollut paljoa busseja käyttänyt kysyi sitten puoliääneen vaimoltaan "pääseeköhän täältä etuovesta pois", vaimo vastasi kuuluvasti niin että varmasti koko auto kuuli "tottakai, ei tää mikään tkl ole"...
Ihanko totta! Itse matkustan silloin tällöin åbergilla linjalla 530 enkä voi sanoa että kaikki kuskit olisivat työniloa pursuavia hymynaamoja. Ovat kuitenkin ihan asiallisia ja hoitavat työnsä, eli bussinkuljettamisen hyvin. Joka taloon mahtuu monenlaista kuskia, niin pienempään kuin isompaan firmaan. Ainakin mulle riittää kun kuski on neutraali, en edes odota iloisesti tervehtivää kuskia bussiin noustessani koska se on kokemukseni mukaan nykyään harvinainen poikkeus. Jotain kestohymyä tärkeämpänä pidän kuljettajan joustavuutta ja kykyä neuvoa matkustajaa pääsemään perille kohteeseensa. Joustavuudella tarkoitan esimerkiksi juuri etuovesta ulospäästämistä tilanteen mukaan tai vaikkapa odottamista pysäkillä muutaman sekunnin jos näkee peileistä jonkun juoksevan pysäkille. Välillä näkee myös tilanteita kun vanha mummu tai pappa yrittää epätoivoisesti maksaa kortin arvolla matkaa mutta kortin kohdistaminen ja napin painaminen samaan aikaan ei vain onnistu, asiakaspalvelutaidoton kuljettaja vain seuraa touhua hölmönä kopissaan eikä tule mieleenkään auttaa tätä seniorikansalaista tilanteessa. Olen monesti auttanut edessäni olevaa vanhempaa henkilöä arvon ostamisessa kun kuljettaja ei ole viitsinyt auttaa. Toki on myös paljon kuskeja jotka oma-aloitteisesti kurottautuvat ohjaamosta ja auttavat asiakasta kortin käytössä.
"se joka taloon tulee, tervehtii" = en tervehdi ellei minua tervehditä. Huomioin kyllä kaikki kyytiin nousijat
"kahen vaihdot" saa yleensä pyytää näyttämään lipun uudestaan
Ylläoleva teksti edustaa vain kirjoittajan omaa näkemystä asiasta
Todella asiallistaKokeile kuitenkin joskus kun saat katsekontaktin asiakkaaseen tervehtimistä tai moikkamista ensimmäisenä. Se on erittäin helppo tapa levittää hyvää oloa lähimmäisille ja saada positiivisia palautteita. Sitä kautta ehkä omakin työfiilis entisestään paranee.
"Puolet asunnosta on oltava kylpyhuonetta siltä varalta, että sinne tulee joskus joku invalidi suihkuun."
– Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa
Ylläoleva teksti edustaa vain kirjoittajan omaa näkemystä asiasta
Niin, arvolippujen myyminen kuljettajan myyntilaitteella tarvittaessa pitäisi, ainakin omasta mielestäni, olla itsestäänselvyys jokaisen kuljettajan kohdalla. Ei se edes vaatisi kauheasti lisätyötä, täytyyhän Buscomin käyttöä muutenkin kuljettajille opettaa.
Ja tähän aiheeseen liittyen: eräs tuttavani tarvitsi kerran vuorokausilippua, ja hän oli nousemassa kyytiin paikasta, jossa vaihtoehtoina olivat lipun osto automaatista tai kuljettajalta. Hän valitsi automaatin, vaikka ei sitten ehtinyt aikaisempaan bussiin. Ja automaatin siksi, koska hän ei ollut varma, olisiko kuljettaja osannut vuorokausilipun myydä.