Lienen muuten itse sitä kaikkein kauheinta häirikkökastia, joka tunkee etuovesta ulos, vaikka ei ole vanha, raihnainen, vammainen eikä edes liikkeellä kantamusten takia. Usein myös silloin, kun olen matkustanut keskisiltaa taaempana.
Tähän minulla on muutamia syitä:
* Suurin osa pysäkeistä, joita käytän, on jostain syystä sijoitettu niin, että kohteeni on bussin keulan suunnassa. Tuntuu jostain syystä kivemmalta poistua lähempänä määränpäätä olevasta ovesta, vaikka ero olisikin vain muutamia metrejä. Jos siitä tulee hyvä fiilis, siitä tulee hyvä fiilis.
* Kiitän kuljettajaa mielelläni matkasta ja toivotan hyviä illanjatkoja, turvallisia loppumatkoja, vappuja, mitä milloinkin. Tämä on mukavampaa, kun sitä ei tarvitse huudella keskisillalta.
* Silloin kun kuljen itselleni tuntemattomalla linjalla, joudun joka tapauksessa hengailemaan etusillan läheisyydessä tunnistaakseni oikean poistumispysäkkini.
* Kuuntelen mielelläni kuljettajan soittamaa radiota ja tutkailen helmi-näytön tietoja silloin kun sellainen on. Ja muutenkin on hauskaa seurata tien tapahtumia sekä aikataulun noudattamiseen kulloinkin tarvittavan ylinopeuden määrää. Näistä syistä istun usein oikean laidan etummaisessa penkissä, josta on käyttämilläni linjoilla yleensä järjetöntä poistua muualta kuin etuovesta.
Bussin lähestyessä pysäkkiä katson, onko kyytiin tulossa ketään. Jos on, vipellän takaovelle. Kun yleensä kuitenkaan ei ole sen enempää 154:n pysäkillä Suvelassa, 97:n/78:n pysäkillä Mellunmäentiellä, Kampin terminaalin jättölaiturilla kuin 68:n pysäkillä Latokartanossakaan ketään tulossa kyytiin, noin tarvitsee tehdä vain aniharvoin.
Kun sitten olen todennut reitin selväksi, kiitän kuljettajaa kyydistä noin kaksi-kolme sekuntia ennen bussin täyttä pysähtymistä, hymyilen ja poistun etuovesta. Tätä on tullut harrastettua jo pitkän pitkän aikaa ja vain kahdesti on kohdalle osunut sellainen kakkipää, että on pitänyt käyttää keskiovea ja etuovi on pysynyt suljettuna. Molemmilla kerroilla olin muista syistä tosi hyvissa fiiliksissä ja tapahtunut onnistui kyllä latistamaan kivan kesäfiiliksen, mutta ei riittänyt saamaan minua sentään pahalle päälle asti. Todennäköisesti, jos noin kävisi joskus kun olen ennästään huonolla päällä, sanoisin ensin mahdollisimman ystävällisesti kuljettajalle, että pysäkiltä ei ole tulossa ketään kyytiin, enkä haittaa ketään ja toivoisin oven avaamisen onnistumista. Jos ei sittenkään onnistu, sanoisin osapuilleen "V***u avaa nyt ne s**t***n ovet, mä tahdon täältä ulos" ja jos ei vieläkään mitään tapahtuisi, vääntäisin vivusta ja avaisin ovet. Kuljettaja saisi sitten kömpiä sulkemaan ovet käsipelillä periaatteen "joka toiselle kuoppaa kaiv..." mukaisesti.
Toisaalta, uskon että en tule ikinä näin tekemään, koska kuljettajat yleisesti ottaen ovat varsin asiakaspalveluattiita ja omaavat fiksut aivot. Poikkeuksiakin on toki osunut kohdalle, mutta onneksi vain erittäin harvoin. Siitä siis kiitos, vaikka se ei ehkä juuri tätä kautta perille menisikään
