Vs: 2021 Uudet bussit
En vertaakaan matkustusmukavuutta, mutta istumapaikkojen merkitys on pääasiallisesti riippuvainen matkan pituudesta. Jos tangot ovat aseteltu oikein bussissa, kyllä sielläkin pystyy ihan hyvin seisomaan t. olen käyttänyt 550:ä ruuhkassa. Jos matkustajat odottavat aina löytävänsä ruuhkassakin istumapaikan niin voivat vaikka vaihtaa takseihin, koska sellaista palvelua ei ole kannattava tuottaa 2,80€ hintaisilla lipuilla.
Ja vielä lisäksi se, että ruuhkan ulkopuolella telin/nivelen verran istuimia pitäisi riittää melkein aina 40:n vuoroväleillä.
Minusta tämä ajatuksesi on kamala. Matkustusmukavuudella ei ole väliä ja bussissa ”pystyy” seisomaan. Ja jos tämä laaduttomuus ei kelpaa, niin sitten ei kuulu Höselin kohderyhmään ollenkaan.
Ymmärrän kyllä, mistä tällainen ajatusmaailma kumpuaa – esimerkin voima on niin vahva. Sillä juuri tuolla tavallahan meidän joukkoliikenne pyörii. Vain juhlapuheissa jaksetaan välillä höpötellä jotain tyhjänpäiväistä laadusta ja houkuttelevuudesta. Mutta totuus on sitten se, että niille köyhille ja kipeille, joilla ei ole varaa ajaa autolla tai terveyttä polkea fillarilla, on pakko järjestää minimikuluilla jotain sellaista jonkinlaiset vähimmäistarpeet tyydyttävää liikennettä, jossa olennaista on se, että busseissa pystyy seisomaan, kunhan on ne tukitangot. Ja jos siellä sattuu sitten kurvissa kaatumaan, niin mitäpä sekään haittaa. Pääsehän sieltä lattialta omin jaloin ylös, eikä ihminen kaikkia niitä 32 hammastakaan välttämättä tarvitse. Eikö niin?
Kadehdin sellaisia yhteiskuntia, joissa joukkoliikenne tehdään oikeasti autoilun vaihtoehdoksi. Jossa sitä kehitetään oikeasti matkustajien ehdoilla, ja heitä palvelevaksi. Se ei tarkoita sitä, että pahimmassa ruuhkahuipussa on kaikille aina tarjolla istumapaikka, mutta palvelutaso saadaan silti sellaiseksi, että joukkoliikenne on aidosti houkuttelevaa ja että matka-aikakin on, jos ei nyt ihan sama kuin autolla, niin ainakin vain sen verran pitempi, että auto jää talliin, tai jopa autokauppaan.
Toisaalta ymmärrän, että tuollainen ajatusmaailma on meillä Suomessa niin kovin vieras, ettei tuollaista osaa edes kaivata. Siitähän ne takavuosien hassut ”Euroopan paras joukkoliikenne” -vitsitkin saivat alkunsa. Kun ei paremmasta tiedä, tyytyy sellaiseenkin, jota muu maailma pitää umpisurkeana. Vielä ikävämpää on se, kun tuollainen ajatusmaailma leviää myös ammattilaisina itseään pitäviin, kuten meilläkin on monessa tapauksessa tainnut varsinkin takavuosina käydä.
