Viestiketju: Teli- ja nivelbussit

Alunperin kirjoittanut LateZ

Pitäisikö heittää hanskat tiskiin ja jättää maanantaina menemättä töihin?

En voi sanoa muutakuin, että taidat olla itse paras arvioimaan tämän.

Omasta mielestäni linja-autonkuljettajan ammatti on jatkuvaa itseopiskelua ja itsensä kehittämistä, eikä siinä koskaan voin olla täydellinen. Ei kukaan. Jos niin väittää ja uskoo, niin luulenpa, että seuraava kolari lähellä.

Peruuttamista voi treenatakin ja juurikin vaikkapa varikon pihalla tai jossain muualla. Ei siinä mitään ihmeellistä minun mielestäni ole. Ei kaikkeen aina tarvitse työnantajan avustavaa kättä, vaikkakin valveutunut työnantaja panostaa koulutukseen ja järjestää mm. ennakoivan ajonkursseja.

Motivaation puute on tietysti oma asiansa ja omalta kohdaltani totean samoin kuten Kimi Räikkonen, että "homma loppuu, kun ei enää kiinnosta". Onneksi sellaista ei jatkuvasti kehittyvällä alalla ole näköpiirissä ja jonka jokainen työpäivä on erilainen. Laadukkaan joukkoliikenteen luominen ja siinä hommassa mukana oleminen on ylipäätään itselleni se paras motivaatio kunnollisen rahallisen korvauksen oheella. En nyt tietenkään tarkoita, että joka aamu liput liehuen ja rummut päristen töihin, vaan kyllä sitä motivaatiota saa itsekin joskus hakea jostain kaukaa.

---------- Viesti lisätty kello 13:00 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 12:31 ----------

Alunperin kirjoittanut LateZ

Silti väitän, että aika pientä roolia koko hommassa näyttelee se, osaanko ajaa takaperin millintarkasti.

No ei tietenkään millin tarkasti, ei kai kukaan sellaista ole väittänyt. Mutta ei myöskään niin, kuten aikanaan eräällä nimeltämainitsemattomalla liikennoitsijällä oli bussinkuljettaja, jonka pääasiallinen työkalusto oli nimenomaan nivelbussit, mutta ei osannut peruuttaa niitä, vaan pyysi apua toiselta kuljettajalta kun oli kerran jäänyt poka päällä jumiin johonkin hankalaan paikkaan.

Minusta riittää, että osaa peruuttaa turvallisesti ja ymmartää, miten auto liikkuu peruutettaessa. Nykypäivän teknologia, kuten peruutustutkat sekä -kamerat, ovat mielestäni ihan tervetullutta tekniikkaa bussihinkin, mutta ei niihin saa toki liikaa luottaa. Peruuttamisen perustaidot on mielestäni oltava ammattipätevän linja-autonkuljettajan hallussa.

Alunperin kirjoittanut LateZ

Vai riittäisikö, jos vaivihkaa alkaisin itse harjoitella ja peruutella päätepysäkeillä kaikenlaisten esteitten ympäri?

Jääkö jossakin päin päätepysäkille niin paljon aikaa, että tuollaisia ehtii harjoittelemaan?

Ei se minusta ole häpeä mennä ulos katsomaan, onko vielä tilaa. Joskus on melkein pakkokin, jos este on täsmälleen auton takana, eikä sitä näe peileistä. Jos terminaalissa on vilkasta ja paikat ahtaimmillaan, löytyy naapuriautoista varmaan nopeasti joku näyttämään merkkiä. Parempi niin kuin kolhia autoa...

Liikenne- ja autokerho (ex Helsingin liikennelaitoksen autokerho) muuten järjestää vuosittain taitoajokilpailuja, joissa mitellään mm. peruuttamisen taidossa. Sinne saa tulla osallistumaan, jos ajaa jossakin YTV-alueen firmassa.

Alunperin kirjoittanut -Ankkuli-

onkos muuten kellään mitään tietoa/havaintoja cbf 189 ja 190 ikaruksista jotka ovat lähetetty maanpakoon norjan osloon??

Toinen näistä paloi puolisen vuotta sitten poroksi perusteellisesti.

Alunperin kirjoittanut Lauri Räty

Toinen näistä paloi puolisen vuotta sitten poroksi perusteellisesti.

Ja tuo palanut auto oli #190, jonka kuviin löytyy linkki kuvan kommenteista: http://jlf.fi/galleria/showphoto.php?photo=2046

Alunperin kirjoittanut Tuomas

Ei se minusta ole häpeä mennä ulos katsomaan, onko vielä tilaa.

En todella minäkään ja paljon parempi varmistua asiasta kuin esimerkiksi kallis "luppakorvapeili", tai vastaava, rikkoutuneena takana olleessa bussissa.

Itse olen oppinut käyttamään jonkinverran bussin varjoa hyväkseni kun peruuttelen vaikkapa Rautatietorilla. Tokikaan sitä aurinkoa ei ole aina tarjolla. Maltti ja ajatuksella keskittyminen hommaan, joka kerta, kun peruuttelen bussia. Liiallinen luotaminen rutiiniin on huono homma tässäkin ja Kampin Espoon terminaalissa kuin varmasti muissakin vastaavissa "peruutusterminaaleissa" näkee ajoittain sen tuloksia.

Alunperin kirjoittanut vristo

Itse olen oppinut käyttamään jonkinverran bussin varjoa hyväkseni kun peruuttelen vaikkapa Rautatietorilla. Tokikaan sitä aurinkoa ei ole aina tarjolla.

Rautatientorilla sentään on tehty katukivetykseen "poikittaisviivat" eli ns. rajamerkit, joita myös pystyy käyttämään hyväksi kun pysäköi bussin kaistan vasempaan reunaan. Eli kun ajaa pysäköidyn bussin ohi ja panee merkille tuon rajamerkin sijainnin pysäköityyn bussiin nähden niin siitä voi päätellä paljonko peruutellessa takana tulee olemaan tilaa. Arvelisin, että merkiltä toiselle on matkaa vajaat/noin parikymmentä metriä.

Peruutus- ja muista taidoista vielä: Minusta on myös ammattitaitoa se, että tunnistaa omat rajansa ja jos tuntuu epävarmalta, menee ulos katsomaan, onko tilaa ja miten paljon sitä on. Turhien riskien ottaminen asenteella "kyllä se vielä mahtuu" ei kuulu tosi ammattimiehen toimintatapoihin. Katurien ajaminen on itselle nykyisin harvinaista herkkua, mutta turistibussilla tilausajossa joutuu joskus esim. kääntämään auton tosi pienissä paikoissa, kun ammattitaidoton opas tai matkanjohtaja "tietää", että auton saa ympäri jossain postimerkin kokoisella läntillä. Pikku matkat peruuttaakin takas, mutta kerran Ahvenanmaalla oli 3km kapeaa hiekkatietä kohteeseen, en jaksanut peruuttaa takaisin, joten kallion päällä siellä sitten vekslattiin bussi ympäri. Läntti oli pari metriä pidempi kuin auto.

Mitä tulee teli- ja nivelbusseihin kaupungissa, niin nivel on yliveto. Siinä on ihan eri fiiliskin ajaa kuin jäykällä. Onneksi sain ajaa viimeisen vuoroni HKL:llä aikoinaan 79V:tä nivelellä, jäi katurihommista paras mahdollinen maku suuhun. Nivelen peruuttaminen ei ole sen kummempaa kuin auton ja peräkärryn; käyttäytyy samalla lailla, niin kuin varmaan täälläkin on todettu. Ajamista, peruutus mukaan lukien ei kirjasta opi, sen oppii vain penkin ja ratin välisellä alueella aikaa viettäen ja kaikki ei siinäkään. Kaikista ei koskaan tule ns. rattimiehiä ja ei tarvitsekaan, maailmassa on onneksi erilaisia ammatteja, joissa voi hyödyntää omia kykyjään. Siksi Tuossa aiemmin omaa ammattitaitoaan epäilleen kirjoittajan ei tarvitse asiaa murehtia, jos nyt peruutus ei näytöstyylillä sujukaan. Harjoittele vain rauhassa. Pääasiallinen tavoite meidän ammatissamme on kuitenkin se, ettei yhtään tyytymätöntä asiakasta jää pysäkille.

Veolian hybridibussin koeajon yhteydessä HKL:n suunnittelupäällikkö kertoi että samalla kun tutkitaan hybridibussien sopivuutta niin tutkitaan myös nivelbussien sopivuutta Helsingin joukkoliikenteeseen.

Itse HKL-Bussiliikenteen nivelillä (myös matalilla) ja teleillä ajaneena kallistuisin sille kannalle että nimenomaan nivelbussit sopivat ahtaille kaupungin kaduille lyhyemmän akselivälin ja pienemmän kääntösäteen vuoksi.

Jokseenkin järkeenkäyvältä tuntuisi että keskustan liikenteessä liikkuisi vain 12 metrisiä 2-akselisia ja niveliä. Telibussit ja 13,5 metriset hirviöt kuuluvat seutuliikenteeseen.

Terveisin
i. Tapio

Alunperin kirjoittanut iTapio

Jokseenkin järkeenkäyvältä tuntuisi että keskustan liikenteessä liikkuisi vain 12 metrisiä 2-akselisia ja niveliä. Telibussit ja 13,5 metriset hirviöt kuuluvat seutuliikenteeseen.

Mitä tämä tarkoittaisi käytännössä? Helsingin linjat 18, 20, 21V, 65A ja 66A olisi sitten varmaankin niitä linjoja, joille niveliä voisi tämän perusteella ajatella hankittavan. Kovin montaa muuta kohdetta niille ei oikein ole, kun Espoon terminaaliin nivelet eivät ole tervetulleita, Elielilläkin niiden kanssa olisi hankalaa 18 metrin pituuden takia.