Kilpailuttamisen hyödyt

Liittynyt
24 Syyskuu 2005
Viestit
2,703
Ei nyt sentään. YTV:ltä on tullut joitakin koko seutua koskevia innovaatioita, kuten bussiliikenteen kilpailutus ja reittiopas.

Mitä hyötyjä kilpailutus on tuonut? Olisiko kellään tarjota vaihtoehtoista visiota, jos Pääkaupunkiseudun liikennelaitos hoitaisi itse kaikkien bussilinjojen suunnittelun sekä liikennöinnin. Optimaalisinta liikenteen tuotantohan on silloin, kun kaikki linjat liikennöi sama taho. Nykytekniikalla olisi tarjota tietokoneohjelmia, joilla voitaisiin optimoida kiertoajat, varikot ym. Kun julkisella taholla olisi suora päätösvalta pienimpiinkin yksityiskohtiin. Tällöin ei jäisi porsaanreikiä ja tarvitsisi kehittää monimutkaisia sääntöjä, joista olisi epätoivottujakin seurauksia. Havaitut ongelmakohdat voitaisiin korjata yksinkertaisesti muuttamalla toimintatapoja. Kun voiton haaliminen ei olisi liikenteen tuotantoa hoitavan yhtiön päätavoite ja hutiloinnilla ei saavutettaisi suurempaa hyötyä (kustannussäästöjä), hoidettaisiin asiat kunnolla ja huolellisesti.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Mitä hyötyjä kilpailutus on tuonut?

Laskenut hintatasoa n. 20%, jolloin on voitu laskea lippujen hintoja, lisätä liikennettä ja vähentää kaupunkien maksamaa subventiota.

Jos kilpailutusta ei ole, niin tehokkuus tuppaa unohtumaan. Organisaatiota on vaikeata motivoida toimimaan tehokkaasti, jos tehokkuudesta ei seuraa mitään hyötyjä organisaatiolle (tai tehottomuudesta haittoja).

Erityisesti kunnallisella puolella kilpailuttamatta kunnan omana tuotantona järjestetyt palvelut ovat tehottomia monestakin syystä:
  • lainsäädäntö vaatii julkishallinnolta yksityisyrityksiä enemmän byrokratiaa
  • päätökset tehdään poliittisin perustein eikä rationaalisesti: Johtajat valitaan puoluekirjan, ei osaamisen perusteella. Isompia linjoja vetää poliittisesti valitut lautakunnat, joiden jäsenet ovat maallikoita, joilla ei ole yleensä mitään käsitystä liikkeenjohdosta eikä käsiteltävistä asioista
  • kunnilla on usein koko kuntaa koskevia ohjesääntöjä, jotka rajoittavat organisaatioiden toimintaa (usein esim. hyville työntekijöille ei voida maksaa kilpailukykyistä palkkaa ja toisaalta huonoja työntekijöitä ei saa potkia pois)

Yksityisyrityksessä isännän ääntä käytetään ihan eri tavalla, kun koko yrityksen tulevaisuus on kiinni siitä, miten tehokkaasti se pystyy toimimaan.
 
Vs: Pari lehtileikkelettä!

Itselleni ainakin kirosana - siis kilpailutus. Ei voi muuta sanoa että olisi hyvä että bussiliikenteessä vielä olisi sopimusliikenne, kuten nyt on vielä vr-lähiliikenne/ratikat/metrot. Ei kaikkea tarvitsisi ottaa kaluston laadusta ja kuljettajien selkänahasta irti.

Se taas ei ole kilpailutuksen vika, jos säännöt eivät ole selkeät tai jos niiden noudattamista ei valvota. Haluttaessa voisi liikenteen vaikka kilpailuttaa varikoittain ja autot voisi omistaa yhteiskunnan kalustoyhtiö. Kuljettajilla voisi olla yhtenäiset työasut firmasta riippumatta, jolloin liikennöitsijän vaihtuessa ei tarvitsisi edes takkia vaihtaa. Palkanmaksajan nimen vaihtuminen olisi suurin ero entiseen.

Ehkei tuokaan nyt ole paras malli, yksi mahdollisuus toki. Mielestäni nykymalli on ihan hyvä, mutta tilaajan laatuvaatimusten pitäisi olla tiukat ja kaikki laatupoikkeamat pitäisi sanktioida. Jos rangaistukset virheistä olisivat riittävän suuret, kilpailutetussakin liikenteessä yritysten kannattaisi pitää isoissa terminaaleissa vara-autoja lähtövalmiina ja muutenkin hankkia kalustoa riittävä määrä. Tilaajan tarkastajat voisivat valvoa sitten kaikkea alkaen tariffikilvestä keulassa päättyen ilmaisjakelulehtiin lattialla tai ajoissa lähtölaituriin saapumiseen.

Ennen kilpailutusta vara-autoja taisi olla nykyistä enemmän lähtövalmiina. Taidettiinpa jossain firmassa laittaa autolla liikkuva siivouspartiokin siivoamaan sotkuja kesken päivää. Kilpailutus ei tuollaista estä, vaan se, että kaikki halutaan saada halvalla.

Nykyään liikennöitsijät pyrkivät saamaan voittoa kovin kilpaillulla alalla laadusta välittämättä. Toisaalta tilaaja haluaa saada mahdollisimman laadukasta liikennettä mahdollisimman halvalla kiinnittämättä laatuun aidosti huomiota. Ei ylihinnan maksaminen sopimusliikenteessä ole järkevä vaihtoehto vaikkei nykysysteemi tämmöisenäkään sitä ehkä ole.

Sitäpaitsi eivätköhän kansainväliset yritykset haluaisi sopimusliikenteessäkin maksimoida voittonsa sen sijaan, että raha laitettaisiin mahdollisimman hyvän laadun tuottamiseen.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vs: Pari lehtileikkelettä!

Ennen kilpailutusta vara-autoja taisi olla nykyistä enemmän lähtövalmiina. Taidettiinpa jossain firmassa laittaa autolla liikkuva siivouspartiokin siivoamaan sotkuja kesken päivää. Kilpailutus ei tuollaista estä, vaan se, että kaikki halutaan saada halvalla.

Tehostaminen, rationalisointi, järkeistäminen... Nämä ovat muotisanoja nykyään. Ikävät asiat saa muutettua tavoiteltaviksi, kun käytetään sopivia sanoja.

Nykyään liikennöitsijät pyrkivät saamaan voittoa kovin kilpaillulla alalla laadusta välittämättä. Toisaalta tilaaja haluaa saada mahdollisimman laadukasta liikennettä mahdollisimman halvalla kiinnittämättä laatuun aidosti huomiota. Ei ylihinnan maksaminen sopimusliikenteessä ole järkevä vaihtoehto vaikkei nykysysteemi tämmöisenäkään sitä ehkä ole.

Sitäpaitsi eivätköhän kansainväliset yritykset haluaisi sopimusliikenteessäkin maksimoida voittonsa sen sijaan, että raha laitettaisiin mahdollisimman hyvän laadun tuottamiseen.

Haaveilen sellaisesta, että olisi lukuisia pikkufirmoja, joissa olisi vastuuntuntoiset ja kunnianhimoiset omistajat ja johtajat. Kilpailutuksessa laatu ja luotettavuus tulisi ykkösenä ja hinta kakkosena. Kilpailutusta säädettäisiin siten, että se suosisi ennemmin pieniä yrityksiä kuin suuria kasvottomia kansainvälisiä konserneja. Tutkittu juttu on se, että pienissä yrityksissä henkilökunta tuntee olevansa tärkeämpää ja voivansa vaikuttaa asioihin enemmän kuin suurissa. Pienet yhtiöt ovat myös persoonallisempia ja jokaisella voi olla joku erityisalue, johon panostamalla se tahtoo menestyä kilpailuissa.
 
Vs: Pari lehtileikkelettä!

Se taas ei ole kilpailutuksen vika, jos säännöt eivät ole selkeät tai jos niiden noudattamista ei valvota. Haluttaessa voisi liikenteen vaikka kilpailuttaa varikoittain ja autot voisi omistaa yhteiskunnan kalustoyhtiö. Kuljettajilla voisi olla yhtenäiset työasut firmasta riippumatta, jolloin liikennöitsijän vaihtuessa ei tarvitsisi edes takkia vaihtaa. Palkanmaksajan nimen vaihtuminen olisi suurin ero entiseen.

Ongelma lienee perusteeltaan sama useassa yhteiskunnallisessa ostotoiminnassa, ei osata ostaa sitä mitä halutaan. Ostaminen on vieläkin yllättävän vaikeata kunnallisille toimijoille. Markkinatuomioistuimessa käsitellään paljon kuntien ostotoiminnan kysymyksiä epäselvistä kilpailuehdoista ja niistä johtuvista ostopäätöksistä johtuen. Samoin näyttää käytännössä olevan milloin minkäkin vario-ostoksen tai taksipalvelun oston kanssa, tilattiin priimaa, muuta pukkaa.
Valtio tuntuu Hanselin avulla päässeen omassa asiassaan eteenpäin.

Ehkei tuokaan nyt ole paras malli, yksi mahdollisuus toki. Mielestäni nykymalli on ihan hyvä, mutta tilaajan laatuvaatimusten pitäisi olla tiukat ja kaikki laatupoikkeamat pitäisi sanktioida. Jos rangaistukset virheistä olisivat riittävän suuret, kilpailutetussakin liikenteessä yritysten kannattaisi pitää isoissa terminaaleissa vara-autoja lähtövalmiina ja muutenkin hankkia kalustoa riittävä määrä. Tilaajan tarkastajat voisivat valvoa sitten kaikkea alkaen tariffikilvestä keulassa päättyen ilmaisjakelulehtiin lattialla tai ajoissa lähtölaituriin saapumiseen.

Samaa mieltä, mutta; ostajan kontrolloidessa kaikkea laadunvalvonnalla kasvaa tarkastuskustannus. Huonoimmillaan käy niin että mitätöntä asiaa valvotaan valtavalla silmällä. Paras toimintamallihan olisi se että kilpailuihin osallistuvat partnerit olisivat oman toimintansa myötä valmiiksi niin laadukkaita ettei niiden tekemisiä tarvitsisi valvoa. Näin lieneekin tuotantoelämässä laadukkailla toimijoilla.

Ennen kilpailutusta vara-autoja taisi olla nykyistä enemmän lähtövalmiina. Taidettiinpa jossain firmassa laittaa autolla liikkuva siivouspartiokin siivoamaan sotkuja kesken päivää. Kilpailutus ei tuollaista estä, vaan se, että kaikki halutaan saada halvalla.

Vara-autojen pitämiseksi ei tarvitse pitää kaikkien terminaaliin liikennöivien toimijoiden omaa vara-autoaan. Tuntuisi äkkiä mietittynä että riittäisi esim. tilaajan osoittamat vara-autot jos eivät kilpailijat kartellisyytösten takia uskalla tai kykene yhteistyötä tekemään. Todellinen kustannus siivouspartion tai vara-auton pitämisestä per lippusuorite on täysin marginaalinen mutta jos kerran likainenkin auto kelpaa, niin miksi siivota.

Nykyään liikennöitsijät pyrkivät saamaan voittoa kovin kilpaillulla alalla laadusta välittämättä. Toisaalta tilaaja haluaa saada mahdollisimman laadukasta liikennettä mahdollisimman halvalla kiinnittämättä laatuun aidosti huomiota. Ei ylihinnan maksaminen sopimusliikenteessä ole järkevä vaihtoehto vaikkei nykysysteemi tämmöisenäkään sitä ehkä ole.

Kts ed, kun kerran heikompikin laatu kelpaa eikä sekundasta seuraavalla kilpailukierroksella rangaista. PK-seudulla on paljon mukalaatua kilpailuehdoissa jotka kaikki osalliset tietävät huuhaaksi mutta tällä ajetaan kun ei muuta ole.

Sitäpaitsi eivätköhän kansainväliset yritykset haluaisi sopimusliikenteessäkin maksimoida voittonsa sen sijaan, että raha laitettaisiin mahdollisimman hyvän laadun tuottamiseen.

Laatu ei ole kustannusten optimoinnille alisteinen vaan yleensä kannattavan ja pitkäjänteisen yritystoiminnan menestys löytyy laatukustannusten laaksosta missä laatuyksikön hinnanmuutos lähtee jälleen kasvuun. Kts. esim. tämän sivun graafi: http://www.mittacomp.fi/laatu.htm
 
Vs: Pari lehtileikkelettä!

Vara-autojen pitämiseksi ei tarvitse pitää kaikkien terminaaliin liikennöivien toimijoiden omaa vara-autoaan. Tuntuisi äkkiä mietittynä että riittäisi esim. tilaajan osoittamat vara-autot jos eivät kilpailijat kartellisyytösten takia uskalla tai kykene yhteistyötä tekemään.

Kumma kyllä tälläinen, vara-auton toiselta firmalta saaminen ei monestikaan tuota ongelmia kun mennään kilpailutetun liikenteen ulkopuolelle...
 
Takaisin
Ylös