Matkakortin käyttö etälukijalla

Antero Alku

Tunnistettu jäsen
Liittynyt
28 Kesäkuu 2005
Viestit
7,552
Olen myös useasti seurannut itäkeskuksessa tätä toimintaa, kun linjalla h92 auto seisoo laiturissaan taukotilan oven edessä. Ikkunasta olen katsellut kahvia juodessani matkustajien autoon nousemista, niin n. 80% ei näytä lippuaan etälukijalle tai tule jälkikäteen ostamaan paperilippua.
Tämä osuu aika hyvin yksiin sen kanssa, että 80 % matkustajista käyttää kausilippua. Miksi sitä näyttäisi lukijalle, kun asialla ei ole mitään merkitystä? En minäkään näytä, jos kuljettaja ei ole autossa. Eikä se johdu siitä, että aikoisin kohta lainata lippuani jollekin pummille, joka voisi olla käyttävinään lippuani omanaan, mikä ei olisi mahdollista vilautettuani lippua lukijalle itse.

Ratikassa ja metrossa on avorahastus ja kokemuksesta tiedetään muutaman prosentin pummilla matkustamisen määrä. Pummeja on busseissakin, vaikka se teknisesti on vaikeampaa. Mutta on perusteltua pohtia, kuinka paljon kannattaa käyttää resursseja pummien määrän pienentämiseen, kun resurssit maksavat ja niistä voi olla haittaa ja kustannuksia liikenteen hoidolle muuten. Avorahastus tuo lisää pummeja, mutta nopeuttaa liikennettä ja alentaa siten kustannuksia.

Antero
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vs: Rautatientorin erityisongelmat

Ikkunasta olen katsellut kahvia juodessani matkustajien autoon nousemista, niin n. 80% ei näytä lippuaan etälukijalle tai tule jälkikäteen ostamaan paperilippua.

Kun on yötaksakeskustelussa todettu, ettei kausilipun leimaamisesta saa edes vaihtoa samalle matkalle, niin miksipä sitä turhaan tarvitsee kaivella esille avorahastuksessa.
 
Vs: Rautatientorin erityisongelmat

Kun on yötaksakeskustelussa todettu, ettei kausilipun leimaamisesta saa edes vaihtoa samalle matkalle, niin miksipä sitä turhaan tarvitsee kaivella esille avorahastuksessa.

Jos leimaaminen on niin raskasta niin ihmettelen miten ihminen on jaksanut lähteä kotoa liikenteeseen kun täysin mitättömältä tuntuvaa asiaa ei saa hoidetuksi. Leimaamalla kortin aina tulee siitä hyvä tapa ja ei ole milloinkaan ongelmia.
 
Vs: Rautatientorin erityisongelmat

Jos leimaaminen on niin raskasta niin ihmettelen miten ihminen on jaksanut lähteä kotoa liikenteeseen kun täysin mitättömältä tuntuvaa asiaa ei saa hoidetuksi. Leimaamalla kortin aina tulee siitä hyvä tapa ja ei ole milloinkaan ongelmia.
Bussissa minulla on tapana matkustaa paalupaikalla ja seurata, miten joukkoliikenne toimii. Sen perusteella, miten vaikeata on matkakortin käyttö, en yhtään ihmettele, että sitä ei käytetä jos ei ole pakko.

Buscom on suhteellisen nirso kortin sijainnille ja etäisyydelle. Moni pitää korttia hyvässä tallessa lompsassa tai käsilaukussa ja onnistuu käyttämään Buscomia ottamatta korttia esille. Enkä ihmettele pyrkimystä tähän, sillä kortin esiin kaivaminen ja palauttaminen paikalleen on iso asia silloin, kun perässä seisoo monta väsynyttä tai kiireistä matkustajaa ja touhun pitäisi tapahtua aiheuttamatta hidastusta pelkkään kävelyyn nähden.

Matkustajan nousun bussiin pitäisi kestää 2 sekuntia. Lyhyt aika, joo. Pysäkkiaika tuntuu pitkältä, jos se on yli 15 sekuntia. Siinä ajassa tulee sisään vasta 8 ihmistä ilman viivytyksiä. Yksi kortin kaivelija voi pysäyttää jonon 15 sekunniksi ja Buscomin painikkeiden kanssa söheltävä puoleksi minuutiksi.

Menneisyyden kokemuksesta epäilen, että Pahvikortti-Almex oli huomattavasti nopeampi. Siinä ei ollut tietotekniikan viiveitä ja jokainen tiesi täsmälleen, minne se kortti työnnetään. Ei tarvinnut valita mitään painikkeita, yhdellä kädellä selvisi varmasti ja lipusta näki missä vain, paljonko on ”saldoa” jäljellä. Kuukausikortti vilautettiin kuljettajalle, joka teki tarvittavat havainnot ”lennosta”. Ei tarvinnut pysähtyä odottamaan, että näkikö hra. Buscom vai ei.

Antero
 
Vs: Rautatientorin erityisongelmat

Jos leimaaminen on niin raskasta niin ihmettelen miten ihminen on jaksanut lähteä kotoa liikenteeseen kun täysin mitättömältä tuntuvaa asiaa ei saa hoidetuksi. Leimaamalla kortin aina tulee siitä hyvä tapa ja ei ole milloinkaan ongelmia.

Osittain Anteron mainitseman kortinlukijan surkeuden takia on naurettavaa seisoskella ovella muiden tiellä sen takia että pääsee näkemään vihreän valon kuulemaan piippauksen. Ja vaikka ei jono syntyisikään, niin armeijassa pääsee terve väestönosa pokkuroimaan eli tekemään turhia asioita muodon vuoksi, joten bussissa sellaiset voidaan jättää pois. Ei ole sattumaa, että avorahasteisella, sujuvalla liikenteellä on enemmän maksavia matkustajia kuin kuljettajarahasteisella.
 
Vs: Rautatientorin erityisongelmat

Osittain Anteron mainitseman kortinlukijan surkeuden takia on naurettavaa seisoskella ovella muiden tiellä sen takia että pääsee näkemään vihreän valon kuulemaan piippauksen. Ja vaikka ei jono syntyisikään, niin armeijassa pääsee terve väestönosa pokkuroimaan eli tekemään turhia asioita muodon vuoksi, joten bussissa sellaiset voidaan jättää pois. Ei ole sattumaa, että avorahasteisella, sujuvalla liikenteellä on enemmän maksavia matkustajia kuin kuljettajarahasteisella.

Ihan hyvin se laite lukee kunhan sitä korttia osaa käyttää oikein. Ja toiseksi leimaaminen rekisteröi matkat ja matkustajien määrää käsittääkseni seurataan myös tätä kautta eli jos Hsl katsoo että onpa tähän aikaan vähän matkustajia niin se voi jopa karsia lähtöjä. Jos kortin näyttö lukijalle on raskasta niin mitenkähän sitä jaksaa edes töitä tehdä:wink:
 
Vs: Rautatientorin erityisongelmat

Ihan hyvin se laite lukee kunhan sitä korttia osaa käyttää oikein. Ja toiseksi leimaaminen rekisteröi matkat ja matkustajien määrää käsittääkseni seurataan myös tätä kautta eli jos Hsl katsoo että onpa tähän aikaan vähän matkustajia niin se voi jopa karsia lähtöjä. Jos kortin näyttö lukijalle on raskasta niin mitenkähän sitä jaksaa edes töitä tehdä:wink:

Minä olenkin miettinyt sitä, että seuraako HSL:llä matkustajamääriä matkakortinlukijoiden kautta. Näytän aina kortinlukijalle, menen sitten junaan, metroon, ratikkaan tai bussiin jossa ei ole kuljettajaa paikalla, juuri sitä varten että jos HSL sattuisi seuraamaan matkustajamääriä lukijankautta.
 
Vs: Rautatientorin erityisongelmat

Minä olenkin miettinyt sitä, että seuraako HSL:llä matkustajamääriä matkakortinlukijoiden kautta. Näytän aina kortinlukijalle, menen sitten junaan, metroon, ratikkaan tai bussiin jossa ei ole kuljettajaa paikalla, juuri sitä varten että jos HSL sattuisi seuraamaan matkustajamääriä lukijankautta.

Seurantaa on ainakin pitänyt muuttaa tietosuojavaltuutetun kannan takia. Ei tosin olisi kovinkaan iso työ muuttaa kannan henkilötietoja anonyymeiksi, jättäen kuitenkin jäljelle esim. sukupuolen ja syntymävuoden jäljelle yksityiskohtaisempaa tilastointia varten.
 
Vs: Rautatientorin erityisongelmat

Minä olenkin miettinyt sitä, että seuraako HSL:llä matkustajamääriä matkakortinlukijoiden kautta. Näytän aina kortinlukijalle, menen sitten junaan, metroon, ratikkaan tai bussiin jossa ei ole kuljettajaa paikalla, juuri sitä varten että jos HSL sattuisi seuraamaan matkustajamääriä lukijankautta.

Eipä kai HSL nyt sellaista virhettä tee, että rupeaa olettamaan avorahastuksessa saatujen leimausten määrää oikeaksi matkustajamääräksi. Onhan se selvääkin selvempää ettei oikeaa käyttäjämäärää noista leimauksista selviä. Eikä siinä pari kilttiä JL-harrastajaa auta, vaan niin kauan kun leimaamatta jättäminen on mahdollista, pitää matkustajamäärät laskea toisella tavalla. Muun muassa matkustajalaskentalaitteet on keksitty sitä varten.
 
Vs: Rautatientorin erityisongelmat

Ihan hyvin se laite lukee kunhan sitä korttia osaa käyttää oikein.

Ei lue. Lukijoissa on selkeitä eroja. Joskus riittää, että laskee käsistään kassit ja laukut maahan ja toisella kädellä asettaa lompakon lukijalaitteen keskelle ja toisen käden sormella painaa nappia niin kovaa kuin sormesta voimaa lähtee. Ja tämä on vielä "helppoa". Joskus taas tämä nopea malli ei toimi ollenkaan, vaan kortti on yllättäen kaivettava lompakosta ja nappia joutuu joskus painamaan 4-5 kertaa, ennen kuin mitään tapahtuu. Ja kun tämä kaikki perustuu omiin kortinkäyttöihini, niin eroa ei pitäisi olla siinä, millä tavalla minäkin päivänä painelen ja korttikin on aina samassa lompakossa ja samassa paikassa. Buscom – susi jo syntyessään. Jos tuollaisia vehkeitä hankittaisiin vaikkapa USA:an, niin matkustajapalautteen takia ne palautettaisiin tehtaalle alta aikayksikön. Vaan ei meillä – meillä ei asiakaspalvelukulttuurista ole kuultukaan, ja hanakin on sitä mieltä, että matkustajat ovat olemassa vain sen vuoksi, että pääsevät leikkimään turhan päiten jollain typerällä elektronisella vempeleellä. Ei näin.

Minusta risukasan armeijavertaus oli mainio.

Eli onko matkustaja tosiaan olemassa Buscomia varten, hana, vai voisiko sittenkin olla niin, että Buscom on olemassa matkustajia (ja kuljettajan kontrollia) varten?

Jos kortin näyttö lukijalle on raskasta niin mitenkähän sitä jaksaa edes töitä tehdä

Aika moni joukkoliikenteen käyttäjä ei syystä tai toisesta ole työikäinen tai -kykyinen, joten se siitä.
 
Vs: Rautatientorin erityisongelmat

Ihmettelen vain että miksi siinä etälukijassa pitää olla epävarmaakin epävarmemmat hipaisukytkin nappulat? Paremmathan olisi esim. Volvo 8700 mallissa oleva ovien urakkanapin kaltainen selvä painokytkin jolla se matka valitaan siitä laitteesta! Ei tarvitse voimattomien mummeleiden, paappojen ja lasten taistella montaa päivää sen laitteen kanssa.

Ja toisekseen, eikös hyviin tapoihin kuulu varata lippu / mahdollinen tasaraha jo ennen bussin kyytiin nousemista? Valitettavan usein kun näkee ihmisten (varsinkin naisten) kaivavan sitä lippua sieltä olkalaukustaan/nyssäkästään kaikkien mahdollisten ja mahdottomien tavaroiden alta piilotaskun sivutaskusta! Sitä siinä sitten odotellaan.. Tosin itsellänihän ei siellä ratin takana ole kiire yhtään minnekkään, jokainen siellä istuttu minuutti maksetaan varmasti :)
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vs: Rautatientorin erityisongelmat

Ei lue. Lukijoissa on selkeitä eroja. Joskus riittää, että laskee käsistään kassit ja laukut maahan ja toisella kädellä asettaa lompakon lukijalaitteen keskelle ja toisen käden sormella painaa nappia niin kovaa kuin sormesta voimaa lähtee. Ja tämä on vielä "helppoa". Joskus taas tämä nopea malli ei toimi ollenkaan, vaan kortti on yllättäen kaivettava lompakosta ja nappia joutuu joskus painamaan 4-5 kertaa, ennen kuin mitään tapahtuu.


Ja jos hyvästä yrityksestä huolimatta ei onnistu arvolipun ostamisessa kannattaa rohkeasti pyytää vieressä istuvalta kuljettajalta apua, arvolipun myynti Buscomin myyntilaitteella käy nopeasti ja helposti.
 
Vs: Rautatientorin erityisongelmat

Ja jos hyvästä yrityksestä huolimatta ei onnistu arvolipun ostamisessa kannattaa rohkeasti pyytää vieressä istuvalta kuljettajalta apua, arvolipun myynti Buscomin myyntilaitteella käy nopeasti ja helposti.

Mistä voi tosin todistettavasti saada vastaukseksi vaikka "Harjoittelepa nyt sitä lipun ostamista.".

Voimaa Buscomin hipaisunäppäinten kanssa on muuten turha käyttää. Niiden toimiminen ei varsinaisesti riipu käytetyn voiman määrästä, vaan huomattavasti enemmän sattumasta.
 
Vs: Rautatientorin erityisongelmat

Ja kun tämä kaikki perustuu omiin kortinkäyttöihini, niin eroa ei pitäisi olla siinä, millä tavalla minäkin päivänä painelen ja korttikin on aina samassa lompakossa ja samassa paikassa.

Eroa saattaa olla siinä, kuinka paljon sinulla on kolikoita lompakossa. Suuri määrä metallia häiritsee etälukua, joten kannattaa joskus yrittää livauttaa lompakko auki niin, että kolikot eivät ole ihan siinä lukijalaitteen edessä. En toki väitä, etteikö olisi mahdollista, että lukijalaitteissakin on eroja.
 
Vs: Rautatientorin erityisongelmat

Eroa saattaa olla siinä, kuinka paljon sinulla on kolikoita lompakossa. Suuri määrä metallia häiritsee etälukua, joten kannattaa joskus yrittää livauttaa lompakko auki niin, että kolikot eivät ole ihan siinä lukijalaitteen edessä. En toki väitä, etteikö olisi mahdollista, että lukijalaitteissakin on eroja.

En ole vuosiin pitänyt kolikoita lompakossa (kaksi lompakkoa vuoden sisään rikottuani), joten ainakaan minun kohdallani niistä ei ole kyse. Vanha sininen matkakortti toimi paksunkin lompakon läpi luotettavasti; ainoa tilanne, missä luku lompakosta ei toiminut, oli kun kuljetin toista, haltijakohtaista, matkakorttia lompakossa - tällöin lukulaite ei tietenkään saanut järjellistä vastausta. Uuden matkakortin kävin jo kertaalleen vaihdattamassa, kun sen toiminta kahden tekonahkakerroksen läpi oli niin epäluotettavaa - ehkä joka viides tai kymmenes kerta toimi. Uusi uusi korttini on siinä mielessä luotettava, että se ei toimi lompakosta ollenkaan.

Ymmärrän toki sen, että lukualueen pitää olla hyvin rajattu, ettei sinne kovin todennäköisesti eksy useampaa korttia kerrallaan tai peräti kokonaan väärän ihmisen korttia, mutta luulisi, ettei vaikka viitisen senttiä ilmaa tai muita epämetalleja olisi vielä liikaa.
 
Takaisin
Ylös