Tiedotteessa annetaan reittilupaliikenteestä harhaanjohtava kuva. Markkinaehtoista reittilupaliikennettä ei voida tukea yksinoikeuksilla eikä lipputuella. EU:n palvelusopimusasetus kieltää tällaisen menettelyn.
On mahdotonta, että markkinaehtoisessa reittilupaliikenteessä olisi käytössä yhteiskunnan tukema seutulippujärjestelmä. Jonkinnäköinen lipputulojen jakamiseen perustuva clearing voisi onnistua, mutta silloin pitäisi pystyä osoittamaan, ettei järjestelmässä liiku senttiäkään tukea.
Markkinaehtoisessa reittilupaliikenteessä tilanne on myös se, että esimerkiksi Kaken Bussi Oy voi kilpailla Linja-autoliiton Jäsen Oy:n kanssa esim. ruuhka-ajan vuoroilla Helsinki - Nurmijärvi.
Se, että liikennöidään markkinaehtoisesti ja paikataan tarjonnan aukkoja ostetulla liikenteellä on aina kalliimpaa kuin saman liikenteen ostaminen kokonaisuutena tilaaja-tuottaja-mallilla tai käyttöoikeussopimuksella.
Tämä johtuu siitä, että täydennysmallissa liikennöitsijä voi pitää markkinaehtoisen liikenteen voitot, eikä niitä tarvitse käyttää kannattamattoman tukemiseen. Vaikka liikennöitsijä käyttäisi osan voitosta markkinoiden hallitsemiseen sillä, että tarjoaa ostoliikenteen halvemmalla, niin yhteiskunnan maksettava potti jää kuitenkin suuremmaksi.
Yksinkertainen esimerkki: Alueella X on kaksi linjaa A ja B, joiden liikennöintikustannukset ja lipputulot ovat:
Linja A: Kustannukset 1 000 000 e, lipputulot 1 200 000 e
Linja B: Kustannukset 1 000 000 e, lipputulot 600 000 e
Tilaaja-tuottaja-malli tai käyttöoikeussopimus kummastakin:
Kustannukset 2 000 000 e, lipputulot 1 800 000 e, nettotuki 200 000 e
Tukiostomalli:
Linja A:n voitto 200 000 e jää liikennöitsijälle. Linjan B tuki on kustannukset - lipputulot 400 000 e eli nettotuki on 400 000 e.
Tukiostomalli markkinoiden hallinnalla:
Liikennöitsijä käyttää linjan A voitosta 50 000 e siihen että voittaa kilpailun varmasti. Linjan B nettotuki on kustannukset-50 000 e - lipputulot eli 350 000 e.