Viestiketju: Istumapaikat vs. seisomapaikat

"Hänestä suurin osa turmista sattuu, kun ihmiset nousevat liian aikaisin paikaltaan pois jäädessään."

Oletan Winqvistin tarkoittavan tällä niitä heikosti pystyssä pysyviä mummuja ja paappoja jotka sitten kuitenkin alkavat könyämään ovelle kilometriä ennen pysäkkiään. En voi tietää mutta sellaisen mielikuvan sain.

Alunperin kirjoittanut Koala

"Hänestä suurin osa turmista sattuu, kun ihmiset nousevat liian aikaisin paikaltaan pois jäädessään."

Oletan Winqvistin tarkoittavan tällä niitä heikosti pystyssä pysyviä mummuja ja paappoja jotka sitten kuitenkin alkavat könyämään ovelle kilometriä ennen pysäkkiään. En voi tietää mutta sellaisen mielikuvan sain.

Tai sitten ne mummot ja papat nausevat vasta sillon kun bussi on pysähtynnyt ja muut matkustajat ovat menneet ja ovet menee jo kiinni.

Alunperin kirjoittanut joboo

Tai sitten ne mummot ja papat nausevat vasta sillon kun bussi on pysähtynnyt ja muut matkustajat ovat menneet ja ovet menee jo kiinni.

Linja-autonkuljettajan näkökulmasta aniharvoin tapaan henkilöitä, jotka nousevat paikaltaan vasta auton pysähdyttyä. Sen sijaan erään aiemman kirjoittajan mainitsema tapa siitä, että ns. "huonojalkainen" yksilö ryhtyy kuljeskelemaan kohti poistumisovea jo edeltävältä pysäkiltä lähdettäessä, ei ole tapahtunut.

Koputan puuta, mutta nimimerkin "joboo" mainitsemaa jälkimmäistä tilannetta ei kohdalleni ole sattunut onneksi kuin kerran, ja silloinkin matkustamon molemmat peilit olivat rikki. Eli eiköhän Winqvist halunnut tarkoittaa juuri sitä, miten asian ilmaisi - liian aikaisin ovelle könyäviä henkilöitä.

Alunperin kirjoittanut citybus

Linja-autonkuljettajan näkökulmasta aniharvoin tapaan henkilöitä, jotka nousevat paikaltaan vasta auton pysähdyttyä.

Tekstissäsi lukee että "et lähes koskaan", mutta koko viestin kontekstista voisi päätellä, että tarkoitat "melko usein". Kumpaa tarkoitat?

Alunperin kirjoittanut Elmo Allen

Tekstissäsi lukee että "et lähes koskaan", mutta koko viestin kontekstista voisi päätellä, että tarkoitat "melko usein". Kumpaa tarkoitat?

Kuten aiemmassa viestissäni totesin, aniharvoin (voitaneen myös ilmaista siis "ei lähes koskaan") tapaan matkustajia, jotka nousevat paikaltaan vasta linja-auton pysähdyttyä.

Olin näemmä ajatuksissani kirjoittanut, että huonojalkaiset kuljeskelevat tuskin koskaan kohti poistumisovea jo edeltävältä pysäkiltä lähdettäessä. Tilannehan on siis aivan päinvastainen: huonojalkaiset kuljeskelevat aivan liian usein kohti poistumisovea jo edeltävältä pysäkiltä lähdettäessä.

Täsmennän vielä, että nimim. "joboo" totesi, että loukkaantumisia tapahtuisi henkilöiden jäädessä ovien väliin. Tarkoitin, että ovien väliin jäämistä on tapahtunut omalla kohdallani onneksi vain kerran, ja siitäkin selvittiin loukkaantumatta. Tällöin auton molemmat sisäpeilit olivat rikki.

Pahoittelen nurinkurista viestiä. Ja toivotan parempaa uutta vuotta kaikille.

Olenko kovin väärässä, naapurissa ruotsinpuolella on tapana nousta vasta bussin pysändyttyä pysäkille, jos on niin ajoajat menee varmasti uusiksi täällä. Hyvää Uutta Vuotta 2012. Eki.

Olen tuota Helsingin bussien suurta istumapaikkamäärää ja siitä seuraavaa kapeankapeaa käytävää ihmetellyt itsekin. Syynkin kyllä olen löytänyt:
Siinä, missä esim. Berliinissä, joka on itselläni usein vertailukohtana, bussimatkan pituus on harvoin edes kymmentä minuuttia ja suurin osa bussimatkustamisesta on liityntäliikennettä, Helsingin joukkoliikenne on poikkeukselisen bussipainotteista. Berliinissä tuntui täysin itsestäänselvältä seistä bussissa matkalla metroasemalle silloin kun istumapaikoilla ei ollut tilaa. Istumapaikkoja kuitenkin oli enemmän kuin niitä tarvitsevia, eli vanhuksia, vammaisia ja viimeisillään raskaana olevia, eli kenellekään ei koitunut mitään ongelmaa - etenkään kun käytävillä on kunnolla tilaa seistä ja matkustamo on tehty avaraksi sijoittamalla kiinnipitotangot katon suuntaisesti sen sijaan, että ne pystyyn asennettuina tekisivät bussin sisätilasta rautaputkiviidakon.

Helsingissä taas bussimatkan tyypillinen pituus ainakin oman kokemukseni mukaan on reilun viiden minuutin sijasta parikymmentä minuuttia, jolloin istumapaikka alkaa muodostua paljon merkityksellisemmäksi.
Helsingissä on yli miljoonan asukkaan kaupungiksi käsittämättömän alkeellinen joukkoliikenneverkko, joka sitten vaatii sellaisia kummallisia ratkaisuja kuin tilaavievän telibussin änkeminen täyteen istuimia sen sijaan, että sama matkustajamäärä kuljetettaisiin halvemmalla ja kätevämmän kokoisella, mutta silti avaramman oloisella pienemmällä bussilla pääosin seisomalastina.

Alunperin kirjoittanut Dakkus

Helsingissä on yli miljoonan asukkaan kaupungiksi käsittämättömän alkeellinen joukkoliikenneverkko, joka sitten vaatii sellaisia kummallisia ratkaisuja kuin tilaavievän telibussin änkeminen täyteen istuimia sen sijaan, että sama matkustajamäärä kuljetettaisiin halvemmalla ja kätevämmän kokoisella, mutta silti avaramman oloisella pienemmällä bussilla pääosin seisomalastina.

Uuden vuoden kunniaksi vähän kansallista ylpeyttä omasta pääkaupungista kehiin! Ei me sentäs niin huonoja olla. Ja jos jossainpäin maailmaa matkustellaan seisomalastissa ihan suunnitellusti (ja vielä maksaa siitä) niin ei meidän tarvi täällä sellaisia ratkaisuja apinoida, jos siis joukkoliikenne halutaan pitää mukavana ja houkuttaa siiihen uutta porukkaa. Henkilöautoissa kun on vähän mallista riippuen erittäin mukavia istuimia eikä seisomalastissa juurikaan matkustella.

Alunperin kirjoittanut Lasse

Se että kaupunkibussissa joutuisi seisomaan matkansa ajan, ei mielestäni ole mitenkään kummallista. Harvassa kaupungissa tarjotaan istumapaikka yhtä monelle kuin täällä. Sen sijaan suomalainen bussikuski, etenkin HSL-liikenteessä toimiva, erottuu selvästi eurooppalaisista virkaveljistään, eikä edukseen. En yleistä, joukossa on hyviäkin kuljettajia, mutta valitettavan usein ratissa istuu kuski eikä kuljettaja, ja siinä on vissi ero! Ja syyksi mainitaan aina sama; KIIRE!
No, minne meillä suomalaisilla on aina tälläinen hirveä kiire? Kun sitä ei tunnu löytyvän mistään muualta?
Ja mitä tällä mummojakaatavalla kaahamisella voitetaan? Jos poljetaan bussia kuin tulpatonta mopoa, vaikka 200 metrin päässä on punaiset valot, mitä sillä voitetaan? Äkkijarrutus valoihin! Käsittääkseni voitettaisiin paljon enemmän, jos nostettaisiin jalka kaasulta, annettaisiin bussin rullata, ja vihreän valon syttyessä jatkettaisiin matkaa ilman että tarvi pysähtyä valoihin. Ennakointia! Silloin mummat ja papat, tytöt ja pojat pysyisivät pystyssä. Ehkä jopa ammattikunnan arvostuskin nousisi...

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että joitain liityntälinjoja lukuunottamatta pitäisi lähteä siitä, että melkein kaikki pääsisivät istumaan. Olen ollut tyytyväinen, että meillä on ollut pitkään erilainen käytäntö mitä esim. Tukholmassa näkee. Siellä kaikki (ainakin) kantakaupunkilinjat kulkevat aina seisomalastissa. Meidän ei pidä taantua tässä asiassa, etenkin jos halutaan, että yksityisautoilijat siirtyisivät enemmän joukkoliikenteen käyttäjiksi. Tuskinpa he omista kotteroistaan haluavat siirtyä busseihin ainakaan seisomaan.

Alunperin kirjoittanut tohpeeri

Meidän ei pidä taantua tässä asiassa, etenkin jos halutaan, että yksityisautoilijat siirtyisivät enemmän joukkoliikenteen käyttäjiksi. Tuskinpa he omista kotteroistaan haluavat siirtyä busseihin ainakaan seisomaan.

Tätä juuri ajoin omalla kommentillani takaa! Ruuhka-ajat asia erikseen, mutta jos vaunuissa / autoissa pitäisi seisoskella muuten vaan niin thanks but no thanks luulen ma

Alunperin kirjoittanut Lasse

Sen sijaan suomalainen bussikuski, etenkin HSL-liikenteessä toimiva, erottuu selvästi eurooppalaisista virkaveljistään, eikä edukseen. En yleistä, joukossa on hyviäkin kuljettajia, mutta valitettavan usein ratissa istuu kuski eikä kuljettaja, ja siinä on vissi ero! Ja syyksi mainitaan aina sama; KIIRE!
No, minne meillä suomalaisilla on aina tälläinen hirveä kiire? Kun sitä ei tunnu löytyvän mistään muualta?
Ja mitä tällä mummojakaatavalla kaahamisella voitetaan? Jos poljetaan bussia kuin tulpatonta mopoa, vaikka 200 metrin päässä on punaiset valot, mitä sillä voitetaan? Äkkijarrutus valoihin! Käsittääkseni voitettaisiin paljon enemmän, jos nostettaisiin jalka kaasulta, annettaisiin bussin rullata, ja vihreän valon syttyessä jatkettaisiin matkaa ilman että tarvi pysähtyä valoihin. Ennakointia! Silloin mummat ja papat, tytöt ja pojat pysyisivät pystyssä. Ehkä jopa ammattikunnan arvostuskin nousisi...

Tämä on totta ja avaa mielenkiintoisen näkökulman. Kuljettajat naureskelevat pysäkeille juoksevia matkustajia ja ihmettelevät, mihin niillä on niin kiire, kun kohta tulee kuitenkin seuraava bussi.
Kuitenkin sitten itse ajavat koko ajan "juoksujalkaa". Mihin tosiaankin kuljettajilla on koko ajan niin kiire?

Alunperin kirjoittanut Mikle

Uuden vuoden kunniaksi vähän kansallista ylpeyttä omasta pääkaupungista kehiin! Ei me sentäs niin huonoja olla. Ja jos jossainpäin maailmaa matkustellaan seisomalastissa ihan suunnitellusti (ja vielä maksaa siitä) niin ei meidän tarvi täällä sellaisia ratkaisuja apinoida, jos siis joukkoliikenne halutaan pitää mukavana ja houkuttaa siiihen uutta porukkaa. Henkilöautoissa kun on vähän mallista riippuen erittäin mukavia istuimia eikä seisomalastissa juurikaan matkustella.

Itsekin esität asennetta, että joukkoliikenne voisi olla houkutteleva kilpailussa auton kanssa pitkillä matkoilla. Tässä kilpailussa kun keskeistä on suuret keskinopeudet ja paljon istumapaikkoja. Näissä osa-alueissa Helsingin seutu on hyvällä pohjalla.

Mutta joukkoliikenne ei lähtökohtaisesti ole kilpailukykyistä autoa vastaan pitkillä matkoilla. Pitkillä matkoilla auto on aina nopeampi ja istuimetkin mukavampia: pidemmälle mennessä potentiaalisia lähtö- ja päätepisteitä on eksponentiaalisesti enemmän, eikä nykyisillä autoiluetäisyyksillä edes pikkubussilinjoilla voida tarjota suoria yhteyksiä suurelle osalle kaikkia matkoja. Autolla vain pääsee parhaiten, jopa täkäläisen kevyen ruuhkan läpi. Joukkoliikenne tässä ympäristössä on parhaimmillaankin siedettävää, istumapaikkoineen ja moottoritieosuuksineen. Tätä ei voida korjata paremmilla istuimilla: matka vain yksinkertaisesti kestää liian kauan, jos käytössä ei ole henkilöautoa.

Mutta missä joukkoliikenne on kilpailukykyinen? Lyhyillä matkoilla, joissa auton käyttäminen kestää jopa jalankulkua pidempään parkkipaikan etsimisen takia, ja joissa jalankulku on muutenkin erittäin hyvä tapa liikkua. Joukkoliikenne tukeutuu sulavasti jalankulkuun ja mahdollistaa sujuvan pääsyn jalan paljon pidemmälle. Seisomamatkat eivät ole automaattisesti epämukavia, vaan ne ovat epämukavia pitkillä matkoilla. Lyhyt seisominen on mukavampaa kuin käveleminen.

Helsingin seudulla on vain yksi joukkoliikenteen muoto, joka on kaikilla ratkaisuillaan suunnattu tukemaan lyhyitä matkoja tiiviissä kaupungissa: raitiovaunut.

Metro ja lähijunat? Paljon istumapaikkoja, nopea kulku pitkällä etäisyydellä harva-asemaista junarataa pitkin.

Bussit? Paljon istumapaikkoja, nopea kulku pitkällä etäisyydellä moottoritietä pitkin. Poikkeuksena voidaan mainita myös muutama keskustan bussilinja ja pääosa poikittaislinjoista, nokassa Jokeri: näiden liikennettä haittaavat moottoritielle suunnitellut istumapaikkapainotteiset bussit, joissa matkustajat eivät mahdu kyytiin ja pysäkillä kestää kuljettajarahastuksessa ikuisuus.

On asiallista väittää, että Helsingin seudun liikenne on nykymuodossaan huonoa. Pitkien matkojen aiheuttamia ongelmia voidaan lievittää jonkin verran, ja lievitetäänkin lähes kaikin keinoin -- paitsi poistamalla pitkiä matkoja.

Alunperin kirjoittanut Mikle

Uuden vuoden kunniaksi vähän kansallista ylpeyttä omasta pääkaupungista kehiin! Ei me sentäs niin huonoja olla. Ja jos jossainpäin maailmaa matkustellaan seisomalastissa ihan suunnitellusti (ja vielä maksaa siitä) niin ei meidän tarvi täällä sellaisia ratkaisuja apinoida, jos siis joukkoliikenne halutaan pitää mukavana ja houkuttaa siiihen uutta porukkaa. Henkilöautoissa kun on vähän mallista riippuen erittäin mukavia istuimia eikä seisomalastissa juurikaan matkustella.

Eivät matkustajat tajua seisomista epämiellyttäväksi, jos etäisyydet, jotka seisten pitää matkustaa, ovat hyvin lyhyitä. Helsingin joukkoliikenne on kökköä, koska se perustuu pääosin kumipyöräliikenteeseen. En näe, miksi meidän ei pitäisi apinoida sellaista järjestelmää, jossa matkustusmukavuus on meikäläistä kumipyöräpoukkoilua suurempi.
Ja tietysti Berliinissäkin, niiltä osin kun raideliikennettä ei joillekin alueille ole voitu toteuttaa, vaan bussimatkat venyvät yli kymmenminuuttisiksi, ajetaan toki kaksikerros- ja nivelbusseilla, jolloin kaikki saavat istumapaikan. Mutta siellä, missä joukkoliikenne on toteutettu niin hyvin, että on suurempi vaiva istuutua ja uudelleen nousta ylös kuin seistä pari minuuttia, ei toki ajeta sinivalaan kokoisella kalustolla.