LinkBack URL
About LinkBacks
Vs: HSL:n bussiliikenteen kilpailutus 23/2012
Vastaa lainaamalla viestiäJonkinlainen esimerkki matkasta, jonka tekee mieluummin bussilla kuin kävellen, mutta jossa seisominen on ok, on sellainen, jonka kesto kävellen olisi vartista neljäänkymmeneen minuuttiin, eli omalla 80 m/min kävelynopeudellani reilusta kilometristä noin kolmeen kilometriin. Sikäli, kun tuollaisen bussin aikataulut on nivottu hyvin ja luotettavasti jatkoyhteyden aikatauluihin, ei ole oikeastaan ikinä järkevää kävellä bussimatkustamisen sijaan, ellei nimenomaisesti tahdo aamulenkkiä. Liityntäliikenne ei myöskään näyttäydy niin kalliina, kun se yhdistää toisiinsa useita eri linjoja, joihin liitytään. Paikoin näiden linjojen määrä voi olla jopa viisi, jolloin liityntälinja tarjoaa samalla poikittaisliikenneyhteyden, joka ei ilman liityntäliikennettä olisi kannattava.Alunperin kirjoittanut Mikle
Dakkus ja myös Hylje nostivat esiin seisomamatkan pituuden. Samaa mieltä, että parin minuutin takia tuskin kukaan (tervekroppainen) vaivautuu istumaan. Mutta miten pitkän matkan katuliikenteessä taittaa siinä parissa minuutissa? Parhaassa tapauksessa ei metriäkään vaan odotellaan se valoissa. Seisten tai istuen
Toisaalta moni(taas se tervekroppainen) mieluummin kävelee tuollaisen matkan ja on nopeammin perillä tarvitsematta odotella kulkupeliä. Sitten taas mainitussa kymmenessä minuutissa pääsee jo monesta Itä-Vantaan paikasta dösällä esimerkiksi Tikkurilaan. Jos mun pitäisi päivittäin liikkua tuo matka seisten niin saattaisi olla, että voisivat pitää tunkkinsa.
Omasta mielestäni täällä joukkoliikenne toimii ihan mukavasti. Ei silti etteikö kehittämistä pitäisi tehdä monessakin asiassa. Itse jos saisin päättää, panostaisin lisäksi siihen mukavuuteen.
Mutta eipä kai se Berliinikään ole mikään liikenteen onnela. Ongelmansa sekä suunnittelun tai toteutuksen rajoitukset ja kukkasensa lienee sielläkin. Ja toimiko Berlin S-Bahn mitenkin hyvin parin viime talven suomalaisesta näkökulmasta katsoen leudoissa oloissa?
Jos 20 min kävely saadaan muutettua parin minuutin bussimatkaksi, voi esim. 40 min kestävästä työmatkasta tulla 30 minuuttia kestävä työmatka, jolloin matkan ajallisesta pituudesta on saatu nykäistyä noin 25% pois.
Enpä tiedä miksi, mutta käytännössä kullakin bussissa vietetyllä minuutilla tuntui Berliinin olosuhteissa säästävän noin viiden minuutin kävelyn, mikä tuottaisi 80 m/min kävelynopeudesta bussin keskinopeudeksi noin 24 km/h. Tällöin kolmessa minuutissa ehtii kävellä 240 m tai matkustaa bussilla 1,2 km - joka muuten sattuu olemaan nykyinen kävelymatkani kotoa Mellunmäen metroasemalle. Käyttäisin bussia päivittäiseen työmatkaani jos sellainen olisi olemassa, sen verran tutuksi tuo yksi typerä tienpätkä on päässyt jo tulemaan, vaikka tervekroppainen olenkin ja jopa nautin patikoinnista suuresti. Helsingissä on varsin vähän linjoja, joilla suurin osa matkustajista kulkisi bussilla vain korkeintaan vähän yli viiden minuutin matkoja (totta, joku kuutisen minuuttia lienee osuvampi arvo hyväksyttävälle seisomisajalle kuin kymmenen), mutta niiltä osin kuin linjasto tällaista on, on järkevämpää keskittyä siihen, että seisten matkustavatkin on otettu bussivalinnassa kunnolla huomioon kuin että istumapaikkoja on mahdollisimman paljon. Mietin pitkään, miksi Berliinin bussit tuntuvat jotenkin "kaupunkimaisemilta", "kätevämmiltä", "siistimmiltä" ja "modernimmilta" kuin helsinkiläiset toverinsa ja tulin siihen lopputulokseen, että kyse on ennen kaikkea bussien avarammasta tunnusta. Siitä, että penkitys on väljä, bussin käytävällä ei joudu ikinä ryysimään toisten matkustajien ohi ja bussin sisätila on pääosin vapaa kaikenmaailman tangoista ja tolpista. Erityisen selvästi tämän eron huomasi niillä linjoilla, joilla ajettiin Helsingistäkin tutuilla bussimalleilla (Volvo 7000 ja MB Citaro), jotka silti olivat kuin toisesta maailmasta. Se, että Helsingissäkin pyritään niiltä osin kuin mahdollista käyttämään miellyttävämmän oloisia busseja on mielestäni vain hyvä asia.
Siinä olet toki oikeassa, ettei Berliini mikään kukkaisihmemaa ole, vaan sielläkin on ongelmansa. Kaupungin laidoilla poikittaisliikenteessä on sellaisia puutteita, että 9,6 km pitkä työmatkani lähiöstä toiseen kesti joukkoliikenteellä yli tunnin. Lisäksi S-Bahnin luotettavuus ei ole huono eikä edes katastrofaalinen vaan DB:n käsittämättömän voitontavoittelun seurauksena lähinnä olematon, samoin kuin sen matkustusturvallisuuskin katkeilevine akseleineen, lohkeilevine pyörineen ja rankasti alitehoisine jarruineen. Se, että Berliinin joukkoliikenteessä moni asia on toteutettu päin seiniä, ei tarkoita, ettei moni muu tekijä voisi silti toimia esimerkkinä muille. Järkyttävistä puutteistaankin huolimatta Berliinin joukkoliikenne on kuitenkin kaiken kaikkiaan toimivampi kuin Helsingin ja monet sen toiminnoista ovat esimerkillisen hyvin toteutettuja. Ehkä siksi, että siellä pääpaino on matkustajien hyvinvoinnilla ja matkustamisen sujuvuudella, kun taas Helsingissä pyritään aikaansaamaan mahdollisimman nopeasti asiakkaat paikasta toiseen kuljettava liikenneverkko.
Joka tapauksessa, istumapaikkojen pienempi määrä ei välttämättä ole automaattisesti sellainen ongelma, jollaisena istumapaikkafiksaatiosta kärsivät helsinkiläiset sen näkevät, vaan valinta voi olla hyväkin. Sekään ei ole mikään turha asia, että pysäkille mahtuu useampi bussi kerralla
Poislukien siis ehkä nuo edellä keskustellut kaikkein lyhyimmät matkat.
