Mahtaako ramadan olla jo alkanut kun muslimit eivät saa silloin syödä eikä juoda valoisaan aikaan? Voisi selittyä sillä
Matkustin eilisiltana R-torilta 22:20 lähteneellä linja 71:n bussilla. Kuski (tummaihoinen jos se selittää jotain) mutusteli ajaessaan voileipää ja välillä kaatoi itselleen kahvia termospullosta. Että on mennyt tiukaksi, kun nähtävästi enää ei ole ajosarjoissa ateriataukoja.
antti
Mahtaako ramadan olla jo alkanut kun muslimit eivät saa silloin syödä eikä juoda valoisaan aikaan? Voisi selittyä sillä
Ylläoleva teksti edustaa vain kirjoittajan omaa näkemystä asiasta
Ramadan on alkanut, joo. Ei ole ennen tullut mieleen, mutta mitenköhän mahtaa vaikuttaa liikenneturvallisuuteen se, että meillä on bussikuskeja, jotka ovat olleet 12 tuntia syömättä ratin takana. Ei taida olla verensokerit ihan sellaisella tasolla, että virkeys olisi parhaimmillaan.
"Puolet asunnosta on oltava kylpyhuonetta siltä varalta, että sinne tulee joskus joku invalidi suihkuun."
– Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa
Joskus kuulin keskiajalla suomessa käyneen muslimimatkailijan kirjoittaneen vuolaat kiroukset, että kyllä on pakanallinen maa kun aurinko paistaa koko ajan. Ramadan alkoi silloin Juhannuksena.![]()
Entäs vanhoina hyvinä aikoina eli reilut 20 vuotta sitten? Olin tulossa Vantaan sisäisellä bussilinjalla 543 Koivukylästä Tikkurilaan. Käännyttyämme Leinikkitielle kuljettaja pysäyttää bussinsa ja laittaa seisontajarrun päälle. Kuljettaja astelee pysäkin vieressä olevalle grillikioskille ja hetken odottelun jälkeen tulee grillisapuskan kanssa takaisin bussiin. Matka jatkuu - evästä syöden. Ja mainittakoon, että bussi taisi olla silloisen Vantaan Liikenteen tyyliin manuaalivaihteinen, mikä teki ajamisesta entistä haastavampaa.
Joskus Lyypekissä kävi samalla tavalla, mutta kuljettaja kysyi minulta eli ainoalta matkustajalta etukäteen, onko ok jos hän käy hakemassa evästä läheiseltä huoltoasemalta.
Mutta joo, takaisin varsinaiseen aiheeseen. Äkillinen vessahätä ja sen ratkaiseminen pikaisella vessakäynnillä työvuoron aikana on ymmärrettävää, mutta näläntunne pitäisi kai olla sen verran hyvin ennakoitavissa, ettei tarvitsisi syödä työnteon lomassa.
We komen aan in Erps-Kwerps.
Tapauksen taustoja tuntematta ja ottamatta kantaa makkaraperunoiden popsimisen ja ajamisen yhdistämisen järkevyyteen, ruoan hakeminen on erittäin perusteltua jos ruokatunti on jäänyt kuskista riippumattomista syistä väliin
Epäilemättä manuskavaihteisella pelillä näyttävää ajamista, mutta ammattitaito on puhunut![]()
Löyhästi aiheeseen liittyen vähän asiaakin; sovitut (lainmukaiset) tauot on hyvin aiheellista pitää jo työntekijän oman edun tähden. Tietysti auttavat vireyden ylläpitoa, kuten niiden kuuluukin. Ja jos lisäksi ajatellaan ns.worst-case-scenarion mukaan, että jokin onnettomuus sattuu ja vielä sen mittaluokan mälli, tutkitaan mm.osallisten kuljettajien ajo-ajat/tauot. Ja jos ajoajat on ylitetty, ei se ainakaan ole osallisen selustaa vahvistava meriitti aikanaan raastuvassa. Näitä esimerkkejä on valitettavasti ainakin rahtikumipyörien maailmassa.
Ajaessa on tuntikaupalla aikaa syödä. Kahvitauosta voi varsinaista lepoaikaa jäädä muutama hassu minuutti: Muutama minuutti myöhässä vaihtoon, muutaman minuutin siirtyminen taukotilaan, muutama minuutti takaisin ja viisi minuuttia vara-aikaa ennen uuteen vuoroon siirtymistä. Siinä meni jo neljätoista minuuttia, joskus tauko on vain kaksitoista.
Minulla on monesti ollut sama kuljettaja joka ei ole Suomalainen vaan Venäläinen. Hän käy ärrällä ostamassa kahvin ja omassa repussa hänellä saattaa olla esim karkkipussi mitä se sitten syö matkan aikana.
Karkkien napsiminen on minusta ihan hyvä juttu, pitää verensokeria ja vireyttä yllä. Kunhan ei liikaa mässäile, että mahtuu vielä ensi vuonnakin ohjaamoon.
Kahvi on ehkä vähän rajatapaus, mutta jos siitä pysäkeillä seisomisen aikana hörppää, niin haitanneeko tuo. Tosin tiukkapipoista matkustajaa se voi haitata siksi, ettei busseissa saisi ylipäätään juoda kahvia, matkustajatkaan. Vai onko tuo kielto vielä voimassa?
"Puolet asunnosta on oltava kylpyhuonetta siltä varalta, että sinne tulee joskus joku invalidi suihkuun."
– Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa
Joo, kunhan ei ole jakomielitautinen kuljettaja. Hyde kieltää ja Jekyll sallii, tappelee itsensä kanssaTuo on toisaalta inhimillinen sääntö mutta toisaalta kyllä vähän hämmentävä. Jos tänään saan nousta työmatkalla aamukahvin kanssa vaunuun, mutta huomenna en ja ylihuomenna taas saan, niin johdonmukaisuus puuttuu. Siitä seuraa epätietoisuutta, mikä ei ole hyvä.
Olisikohan tuo sääntö muokattu tuollaiseksi siksi, että käytännössä on niin vaikea puuttua asiaan? Saahan ne eväät salakuljetettua sinne kuljettajan huomaamatta ja jos taitavasti valitsee paikkansa, niin ei sitä eväiden nauttimistakaan kuljettaja havaitse. Eli ei kategorisesti kielletä sellaista, jonka valvonta on mahdotonta. Jos näin, niin ihan asiallisesti muotoiltu säntö/ohje.
"Puolet asunnosta on oltava kylpyhuonetta siltä varalta, että sinne tulee joskus joku invalidi suihkuun."
– Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa
Sanatarkasti ohje on kirjattu PMO:ssa näin:
"Matkustaja nousee bussiin eväiden kanssa: Kuljettaja voi kieltäytyä ottamasta matkustajaa ajoneuvoon eväiden kanssa, jos bussissa on kieltotarra. Muussa tapauksessa kuljettaja toimii harkintansa mukaan olosuhteet huomioon ottaen."
Ajatus on se, että jos on syytä epäillä, että matkustaja sotkee muiden matkustajien vaatteita tai bussin penkkejä niin, että toisten vaatteet likaantuvat, niin silloin kuljettaja voi kieltää eväiden kanssa sisään tulon. Siitä, että bussin lattialle tulee mahdollisesti roskia, ei ole kysymys.
Esim. seisomakuormassa oleva bussi, huonosti pakattu eväs, sinapit ja ketsupit valuvat, riittävän humalainen asiakas tms. Muuten bussissa syömistä tai juomista ei ole kielletty. Tai no, järjestyslaki kieltää alkoholijuomien nauttimisen, mutta lakeja valvoo poliisi, ei kuljettaja.
Kieltämättä kuljettajat tulkitsevat ohjetta eri tavoilla. Pahimmillaan kuljettaja on heittänyt pähkinöitä syövän asiakkaan ulos.
Ehkä tuo ohje pitää avata jatkossa tarkemmin, etteivät kuljettajat tulkitse asiaa miten milloinkin.