Jos ihminen juoksee eteen ja minä en ajoneuvon kuljettajana tee kaikkeani estääkseni ihmisen allejääntiä, oikeus voi hyvinkin tuomita mut siitä. Jos taas yritän estää allejäännin, vaikka lyömällä jarrut pohjaan ja sen seurauksena kyydissä sisällä ollut matkustaja loukkaantuu niin se on valitettava vahinko, jossa en kuitenkaan syyllisty mihinkään rikokseen.
Sitten luulisi sun B kortillisena tietävän että niin autokoulussa kuin raskaan ajoneuvon koulutuksessa nimenomaan harjoitellaan tuota hätäjarrutusta. Huomastko olevasi yksin nyt eri mieltä kaikkien muiden kanssa? Kerrotko nyt vaikka mitä teet kun ajat täyttä bussia ja joku hyppää alle? On se kyllä nähty että moni "töihin ajava" perusjantteri ei aio väistää saatika pysäyttää mikäli joku eteen kävelee, toivottavasti et ole yksi näistä?
"Huoltoaseman baarissa istuvat miehet ovat tulleet työmailta kahville. He käskevät katsoa maantien varren bussipysäkkejä. Tosi hienoja. Niillä vain ei pysähdy yhtäkään bussia."
Hyvä puoli on, että pääsee bussilla jatkamaan matkaa. Takaa tulevat ei pysty estämään pysäkiltä lähtöä. Kaikille vähänkään pienemmille kaduille oikea ratkaisu.
Ei vielä. Ja tarkennus, että kaikki taskuttomat pysäkit eivät ole normaaleilla ajokaistoilla, vaan osa on bussikaistoilla.
---------- Viestit yhdistetty klo 12:04 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 12:00 ----------
Et kai tosissasi väitä, että takaa tulevilla on tapana estää bussin pysäkiltä lähtöä?
Bussin kannalta taskuton pysäkki on myös siitä kätevä, että bussin ollessa pysäkillä tyhjenee pysäkin jälkeinen katuosuus autoista ja bussi pääsee seuraaviin liikennevaloihin paalupaikalle.
Jotkut alueliikennesuunnittelijat tosiaan tuntuvat suosivan ajoratapysäkkejä sellaisissakin paikoissa, joissa olisi tilaa pysäkkitaskulle. Sellaisiakin ratkaisuita näkee, että bussi pysähtyy ajoradalle ja pysäkin kohdalla on kadun keskelle rakennettu pitkä keskikoroke, jotta autot eivät ohittaisi pysäkillä seisovaa bussia vastasuunnan kaistan kautta.
Liikennesuunnittelijoilla on varmasti tässä vilpitön ja hyvä tarkoitus luoda rauhallisempaa liikenneympäristöä, laskea ajonopeuksia ja mahdollistaa helpompia kadunylityksiä jalankulkijoille. Tarkoitus ei kuitenkaan aina toteudu, vaan päinvastoin johtaa sellaisiin vaaratilanteisiin, joita taskupysäkkien kohdalla ei synny. Taitaa olla niin, että aika moni autoilija kokee nuo järjestelyt nimenomaan henkilöautoilun hidastamisena tai estämisenä. Se johtaa sitten liikenneturvallisuuden kannalta erittäin kyseenalaisiin tekoihin, joissa rikosvastuu on tietysti auton kuljettajalla, mutta moraalinen vastuu jakaantuu toki laajemmalle.
Olen nähnyt, kun ajoratapysäkillä seisova bussi ohitetaan viherkaistan kautta niin, että auton vasemmat pyörät ovat siellä nurmessa ja oikeat autokaistalla. Siinä ei bussin edestä suojatietä kulkeva jalankulkija osaa varautua auton tuloon mitenkään. Olen nähnyt tilanteen, jossa auto lähtee ohittamaan bussia oikean kautta, kun pysäkkikatoksen jälkeen on leveä polkupyöräilijöiden ja jalankulkijoiden alue ja auto menee sitten siitä. Pahoja ovat myös ne tilanteet, jossa pysäkin kohdalla olevaa pitkää liikenteenjakajaa lähdetään ohittamaan vastaantulevan puolelta, kun sieltä ei ole ketään tulossa. Siinä rikkoutuu ikävästi liikennesuunnittelijan jalankulkijalle luoma illuusio, että keskikoroke tekisi kadunylityksestä ikään kuin kahden yksisuuntaisen kaistan ylityksen.
Noita tilanteita katsellessa alkaa miettiä, olisiko kokonaisuuden kannalta sittenkin parempi pitäytyä taskupysäkeissä.
"Puolet asunnosta on oltava kylpyhuonetta siltä varalta, että sinne tulee joskus joku invalidi suihkuun."
– Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa
Kyllä se moraalinenkin vastuu on autoilijalla. Liikenteessä toimitaan liikennesääntöjen mukaisesti vaikka siinä kestäisikin "peräti minuutin" lisää. Tätä voi mielestäni verrata stop-merkkeihin. Merkki on yleensä olemassa muiden tienkäyttäjien turvallisuutta varten. Vaikka autoilija voisi tiegeometrian puolesta helposti ajaa läpi pysähtymättä samalla säästäen muutaman sekunnin, en usko, että kukaan väittäisi teon moraalisen vastuun olevan sillä henkilöllä, joka päätti stop-merkin sijoittamisesta.
Mun mielestä Stop on huono vertailukohde, ei siinä suunnittelija tee aktiivisesti mitään vaarallista. Parempi olisi vaikka se maalaispaikkakunta, jossa joku kunnaninsinööri piti fiksuna ajatuksena sammuttaa alikulkutunnelista valot ja laittaa sen keskelle betoniporsas, etteivät autot aja siitä läpi. Kaikki on mennyt hienosti lakien ja määräysten mukaan; valoja ei ole mikään pakko pitää päällä, possun saa sinne laittaa ja heijastimetkin oli possussa, kuten kuuluu. Sitten paikalle tulee valoton fillaristi, joka ajaa päin possua ja kuolee – fillaristin syy, kun ei ollut lain määräämiä valoja. Jos minä olisin tuolla kunnaninsinöörinä, niin tuollaisen onnettomuuden jälkeen ei olisi kovin hyvä mieli, vaikka laki olisikin puolellani. Ilmeisesti ainakin tuolla se kunnaninsinööri on ottanut itselleen vähän moraalista vastuuta, kun possu on nyt siirretty tunnelista pois, ettei sama uusiutuisi.
Jos olisin Helsingissä alueliikennesuunnittelija ja liikkuisin tuolla suunnittelemissani ympäristöissä näkemässä, mitä siellä ihan käytännön elämässä tapahtuu, niin en ehkä olisi ihan tyytyväinen itseeni katsellessani, mitä olen saanut aikaan. Enkä ilahtuisi, jos suunnittelemani järjestelyt johtaisivat suojatiekuolemiin, vaikka ne järjestelyt olisivatkin paperilla hienoja ja strategioiden mukaisia. Kai tuossa täytyy onnen lisäksi luottaa siihen, että ne riskin ottavat autoilijat osaavat sitten ottaa ne riskinsä hallitusti eli tiedostavat, mihin se toiminta voi johtaa.
"Puolet asunnosta on oltava kylpyhuonetta siltä varalta, että sinne tulee joskus joku invalidi suihkuun."
– Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa