Viimeisin muokkaaja kuukanko; 14.07.2013 kello 06:35. Syy: lyhennetty lainausta
Tarkoitinkin yötaksaa ajatusmallina. Nyky-yhteiskunta on sen verran muuttunut, että se tarvitsisi myös ma-su läpiyönlinjoja, edes 60min vuorovälillä pääväylillä. Samalla tavalla palvelutason kohentamista, kuin Itä-Helsingin liityntälinjojen ajaminen väkisin ma-su 20 min vuorovälillä 23.30 asti, vaikka linjojen matkustajat mahtuisivat kyytiin klo 21 jälkeen 80 min vuoroväleilläkin.
Pointti tuossakin, mutta Itäisissä osissa asuvat tuskin suostuvat tuohon vuoroväliin. vaihtavat autoon. Toinen asia olisi ajaa kello 21 jälkeen R-torilta "yölinjoja" ja säästää kalliin hukkaputken kuluja.
Sillä kai ne rahoittavat ne yötunnit?
Ainakin McDonalds ja jotkut pizzeriat noudattavat erillistä yöhinnastoa. Pizzerioissa yöhinnat astuvat voimaan aika joustavasti – esim. tänään klo 22 ja huomenna varttia vailla.
Varmaan juuri siksi, että järjestelmä perustuu pakkovaihtoihin.
Ei tuollaista pysty ikinä markkinoimaan. Korkeintaan onnistuisi maalaamalla erihintaiset bussit kokonaan eri värisiksi, mutta ei sekään riittäisi, kun tuo hinta kuitenkin olisi kiva tietää ennen kuin näkee bussin saapuvan pysäkille. Kas kun kertalippu on juuri satunnaisen matkustajan lipputuote, ja se satunnainen matkustaja ei tiedä sitä, minkä päivittäismatkustaja.
Ihan riittävästi aikaa kuluu jo siihen, että saadaan turisti ymmärtämään, ettei Helsinki-kortilla pääse museoratikkaan. Ja se on sentään vähän erilainen ja erinäköinen kulkupeli kuin 7B.
"Puolet asunnosta on oltava kylpyhuonetta siltä varalta, että sinne tulee joskus joku invalidi suihkuun."
– Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa
Eikös jossain toisessa topikissa juuri todettu, että vaunut meillä kyllä on viimeisen päälle, vaikka liikennöintiolosuhteet ovatkin 1900-luvun alun tasolla. Eli se kyytiin nouseva turisti ei vaunun vasta nähdessään vielä tiedä, millainen kyyti sitä odottaa
Ja muuten, oikeastaan liikennöintiolosuhteet eivät ole 1900-luvun alun tasolla. Ei silloin ollut liikennevaloja eikä autojakaan paria hassua lukuunottamatta. Joten ratikat kulkivat oikein sujuvasti. Joku 1960/70-luvun alkukaan ei oikein sovi vertailupohjaksi, sillä silloin oli runsastuneesta autokannasta huolimatta vielä niin vähän liikennevaloja, että ratikkaliikennekin sujui nykyistä huomattavasti joutuisammin.
Viimeisin muokkaaja kuukanko; 15.07.2013 kello 07:29. Syy: poistettu tuhottuun tekstiin vastannut osuus
"Puolet asunnosta on oltava kylpyhuonetta siltä varalta, että sinne tulee joskus joku invalidi suihkuun."
– Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa
Seutulipun vaihtoaika 80 minuuttia ei ole ainakaan liian pitkä. Matkustin eilen lauantaina Vantaan Maarukasta Espoon Miilukorpeen reittiä V70:llä Korsoon, siitä N-junalla Pasilaan ja sitten S-junalla Espoonkeskukseen ja siitä loppumatka 85A:lla. Vaihdot meni hyvin, odottelua oli joka vaihdossa vain muutamia minuutteja. Viimeisin arvolipun leimaus tuli 85A:lla 69 minuuttia lähdön jälkeen eli pelivaraa jäi vielä 11 minuuttia, mutta jos vaihdot ei olisi menneet niin hyvin olisi voinut käydä niin, että yksi arvolippu ei olisi riittänyt koko matkalle. Kun julkisilla matkustamista halutaan pitää haluttavana, olisi Vantaalta Espooseen mistä ja minne kaupungin osaan tahansa päästävä viikonpäivästä riippumatta yhdellä seutuarvolipulla.