Ei tasa-arvoa ole se, että kaikkia kohdellaan näkövammaisina pyörätuolipotilaina. Se on mitä suurimmassa määrin vähemmistökeskeisyyttä, jos enemmistön etu uhrataan pienen, joskin kovin äänekkään, vähemmistön vuoksi. Siitä voimme sitten kiistellä, ovatko psäkkikuulutukset, kaluston matalalattiaisuus muine sen mukanaan tuomine ominaisuuksineen tai pikkuyksiöiden wc-tanssilattiat enemmistölle etu vai haitta. Kaikenlaisia mielipiteitä varmasti löytyy.
Minkä edun enemmistö joutuisi uhraamaan? Mahdollisuuden olla kulkuneuvossa jossa ei saa selvää siitä missä päin on? Itse koen bussien käytön hankalaksi juurikin sen takia että pysäkkejä on paljon, jolloin voi mennä helpommin sekaisin pysäkeistä. Yksi etu sokeisiin verrattuna meillä kuitenkin on, nimittäin näkökyky, mutta sitä emme menetä kun pysäkkikuulutukset tulevat busseihin.
Mielestäni tasa-arvoa on se että kaikki saavat samanlaiset mahdollisuudet käyttää yhteiskunnan julkisia varoja. Tällä hetkellä vammaiset saavat 18 yhdensuuntaista matkaa/kk, eli yhdeksän matkaa, muiden työhön tai opiskeluun liittyvien
välttämättömien matkojen lisäksi (
Lähde), mikä on todella vähän, eikä todellakaan lähellä tasa-arvoisuutta, jos sokeat kokevat muutenkin joukkoliikenteen käytön sellaiseksi että se vaatii sen käyttämistä helpottavia asioita.
Tosin jos tasa-arvoa olisi se että kaikkia kohdeltaisiin
näkövammaisina pyörätuolipotilaina, niin emmekö me saisi käyttää räätälöityjä liikennepalveluita kuten vammaiset, eikä kenenkään tarvitsisi matkustaa julkisilla? Emme taida olla tämän suhteen tasa-arvoisessa asemassa vammaisten kanssa, ehkä olemmekin enemmän tasa-arvoisessa asemassa
. En kuitenkaan koe että minua kohdeltaisiin
näkövammaisena pyörätuolipotilaana pysäkkikuulutusten myötä. Koen että minua kohdellaan joukkoliikenteen asiakkaana, siinä missä sokeitakin.
Eli nyt se näkövammainen onkin tasa-arvoisempi kuin minä, koska Sinulle on tärkeämpää, että se matkustaa kuin minä? Sitäkö se tasa-arvo onkin...
---------- Viestit yhdistetty klo 16:42 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 16:41 ----------
Samaa mieltä. Näkövammaisille on muuten olemassa nykyisinkin jokin radioperustainen henkilökohtainen pysäkkikuulutusjärjestelmä. Miettikääpä miten hienoa palvelua!
---------- Viestit yhdistetty klo 16:47 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 16:41 ----------
Hyvin sanottu. Joukkoliikenne on joukoille. Sanonta, jota viljelin jossain vaiheessa kovasti ja jonka huomasin sitten päätyneen HSL:n hallituksen esityslistallekin.
Vaikeasti palveltaville erityisryhmille on helpompaa, mutkattomampaa ja edullisempaa tarjota räätälöityjä erikoisratkaisuita, kuten invatakseja. Niidenkin käyttö on mitä suurimmassa määrin vapaaehtoista, pakko ei ole astua kyytiin, jos ei tahdo.
Kenen kannalta helpompaa? Meidän jotka voivat käyttää joukkoliikennettä muutenkin ilman (pieniä) ongelmia? Näiden erityisratkaisujen käyttäminen on paljon rajoitetumpaa kuin tavallisen joukkoliikenteen, kuten edellä mainitsin. Myös Sinulle joukkoliikenteen käyttö on vapaaehtoista, pakko ei ole astua kyytiin, jos ei tahdo. Kukaan ei kuitenkaan estä sinua käyttämästä joukkoliikennettä kun pysäkkikuulutukset tulevat.
Sokeiden tai muiden vammaisten joukkoliikenteen käyttö riippuu esteettömyydestä, sinun joukkoliikenteen käyttösi ei, ja jo tämän suhteen he ovat eriarvoisessa asemassa, koska he eivät voi matkustaa heille tarjotuilla palveluilla yhtä paljon kuin me. Tasa-arvoisessa asemassa hekin voisivat käyttää joukkoliikennettä & matkustaa yhtä esteettömäsi/vaivattomasti/helposti kuin me, mutta tällä hetkellä niin ei ole, ja jos haluamme elää tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, pitäisi tehdä ratkaisuja sen puolesta.
Tietenkin voitaisiin myös lisätä vammaisten käytettävissä olevien matkojen määrää yli yhdeksän matkan/kk, mutta ilmeisesti kunnat eivät halua käyttää varojansa siihen.
