Pysäkkikuulutukset tulevat

Jos näkövammainen voisi luottaa siihen, että liikennevälineissä ainakin 90-prosenttisesti toimivat kuulutukset, hän ei ehkä tarvitsisi yhteiskunnan kustantamaa avustajaa mukaan. Tai saattaisi lähteä matkaan bussilla yhteiskunnan kustantaman taksin (tai kotiin jäämisen) sijaan. Pelkkää säästöä siis.

Sitä mä tuossa eilen vähän mietin, että jos niistä avustajista kustannuksineen pääsisi eroon, niin melusaasteeseen voisi suhtautua vähän suopeammin. Mutta tuskin Kela oikeasti sillä perusteella avustajapäätöksiä tekee, onko siellä ratikassa pysäkkikuulutukset vai ei.
 
Sitä mä tuossa eilen vähän mietin, että jos niistä avustajista kustannuksineen pääsisi eroon, niin melusaasteeseen voisi suhtautua vähän suopeammin. Mutta tuskin Kela oikeasti sillä perusteella avustajapäätöksiä tekee, onko siellä ratikassa pysäkkikuulutukset vai ei.
Avustajan tarve ei toki koskaan lopu kokonaan, mutta kuulutukset osaltaan vähentävät heidän käyttötarvettaan ja toisaalta antavat näkövammaiselle suuremmat mahdollisuudet päättää itse, minne ja milloin haluaa mennä.

PS. Avustajia ei palkkaa Kela, vaan kunta.
 
Itse asiassa toivoisin että pysäkeilläkin olisi kaiuttimet jotka kertovat minkä linjan bussi seuraavaksi pysähtyy. Pysäkkien monitorit kun ovat täysin ala-arvoisia jos aurinko paistaa niitä päin.

t. Rainer

Ruotsissahan tuo on ratkaistu sillä, että bussissa kuuluu ulkokuulutus muotoa ”bussi 123 sinne ja tänne”.
https://m.youtube.com/watch?v=sk351h-E_h8 Esimerkkivideo kuitenkin Suomesta ;) Kohdasta 0:50 eteenpäin videolla.
 
Minustakin pysäkkikuulutukset ovat häiritseviä. Maanalaisessa liikenteessä ne on helppo hyväksyä, sillä maamerkkejä ei juuri ole. Maanpäällisessä liikenteessä kyllä itsekin näkee, missä ollaan. Ei siihen lisää melusaastetta tarvita jo ennestäänkin meluisaan kakofoniaan. Varsinkaan sitä melusaastetta ei tarvita niihin aamun hiljaisiin raitiovaunuihin, joissa 150 ihmistä matkustaa kuka töihin, kuka kouluun tai opiskelemaan, ja vaunussa on silti hiirenhiljaista.

Mutta meillä on yhteiskunnassa muiden muotitrendien lisäksi vallalla sellainen trendi, jossa katsotaan hyväksi kohdella jokaista vammaisena, oli kyseessä sitten näkövamma, liikuntavamma tai joku muu. Ilmeisesti sillä tavalla kuvitellaan, että oikeille vammaisille tulisi jotenkin parempi mieli. Että kun metroasemalle avataan kahden sisäänkäynnin asemesta vain yksi sen vuoksi, että sitä toista ei saataisi esteettömäksi, niin pyörätuolinkäyttäjälle ei sitten tule paha mieli, kun ei ole valinnanvaraa. Se, että se valinta viedään samalla kaikilta muiltakin, niiltä 99,9%:lta, on tätä muotitrendiä. Samaa trendiä, joka pakottaa rakentamaan tanssilattioita vessanpöntön ja suihkun väliin jokaiseen yksiöön. Tai vaikka pakottaa ne 150 aamuratikan matkustajaa kuuntelemaan melusaastetta, koska saattaahan joku sokea jonain päivänä löytää tiensä sinne raitiovaunuun.



Lihavointi on minun. Jokainen voi sitten tahoillaan miettiä, kuinka tarpeellisia nuo kuulutukset tosiasiallisesti ovat sille näkövammaiselle, jonka avustaja oletettavasti kykenee lukemaan pysäkkinäyttöjä, katsomaan ikkunasta ulos ja seuraamaan kännykästä karttaohjelmaa...

Enemmän minua häiritsee se joidenkin kuljettajien radiostaan valuttama saasta jota jotkut kai musiikiksikin kutsuvat -en tosin minä. Itse ainakin olen tottunut pysäkkikuulutuksiin esim. Tallinnassa ja Tukholmassa matkustaessani eivätkä ne minua häiritse.
 
Ei tarvitse mennä Tallinnaa kauemmas kuullakseen tätä ”melusaastetta”. Minua ei ole häirinnyt Tallinnan raitiovaunuissa tai busseissa ollenkaan kuulutukset, vaikka ne ovat Helsingin metron/lähiliikennejunien ”Herttoniemi. Hertonäs.”-tyyppisiin kuulutuksiin verrattuna paljon vuolassanaisempia (”Põhja puiestee. Järgmine peatus: Balti jaam”).

Enemmän minua riepoo ovien sulkeutumisesta varoittava summeri, joka varsinkin FLIRT-junissa ja monissa uusissa busseissa on korviasärkevä räikkä, joka haittaa matkustusmukavuutta. Latviassa tämäkin on hoidettu fiksummin, siellä automaattikuuluttaja kuuluttaa ”Uzmanību, durvis aizveras!”. Kielitaidotonkin oppii viimeistään parin pysäkin jälkeen, mitä se tarkoittaa. Tukholmassa vastaavasti kuljettaja mutisee mikkiin, jonka olisi kaiketi tarkoitus olla ”Se upp för dörrarna, dörrarna stängs”, mutta automaattikuulutus on parempi.
 
Enemmän minua riepoo ovien sulkeutumisesta varoittava summeri, joka varsinkin FLIRT-junissa ja monissa uusissa busseissa on korviasärkevä räikkä, joka haittaa matkustusmukavuutta.

Tässä mentiin kyllä harhaan, kun poistettiin luonnollinen paineilmaoven ääni (suhina) ja hiljaisia ovia jouduttiin kompensoimaan ärsyttävällä piipillä. Varsinkin uusissa VDL:issä on tuo piippi todella kovaääninen, mukavaa esim. hiljaisessa aamubussissa kuunnella sitä :icon_frown: Variotramista pim-oviensulkeutumisäänimerkki on ehkä paras ominaisuus, jonka näkisin mielelläni myös muissa kulkuvälineissä :redface:

Vaihtoehtoisesti piippi voisi olla muuttuvavoimakkuuksinen, aina esim. 2-3 dBa kovempi kuin taustameteli.
 
Viimeksi muokattu:
Ei tarvitse mennä Tallinnaa kauemmas kuullakseen tätä ”melusaastetta”. Minua ei ole häirinnyt Tallinnan raitiovaunuissa tai busseissa ollenkaan kuulutukset, vaikka ne ovat Helsingin metron/lähiliikennejunien ”Herttoniemi. Hertonäs.”-tyyppisiin kuulutuksiin verrattuna paljon vuolassanaisempia (”Põhja puiestee. Järgmine peatus: Balti jaam”).

Enemmän minua riepoo ovien sulkeutumisesta varoittava summeri, joka varsinkin FLIRT-junissa ja monissa uusissa busseissa on korviasärkevä räikkä, joka haittaa matkustusmukavuutta. Latviassa tämäkin on hoidettu fiksummin, siellä automaattikuuluttaja kuuluttaa ”Uzmanību, durvis aizveras!”. Kielitaidotonkin oppii viimeistään parin pysäkin jälkeen, mitä se tarkoittaa. Tukholmassa vastaavasti kuljettaja mutisee mikkiin, jonka olisi kaiketi tarkoitus olla ”Se upp för dörrarna, dörrarna stängs”, mutta automaattikuulutus on parempi.

No jaa, ei se pieni merkkiääni enää siinä rinnalla tunnu, kun kalustohankinnoissa ei selvästikään enää välitetä matkustamon hiljaisuudesta. Flirtit ja M300-metrot ovat huomattavasti meluisampia kuin 2000-luvun vaihteessa tilatut edeltäjänsä.
 
Ei tarvitse mennä Tallinnaa kauemmas kuullakseen tätä ”melusaastetta”. Minua ei ole häirinnyt Tallinnan raitiovaunuissa tai busseissa ollenkaan kuulutukset, vaikka ne ovat Helsingin metron/lähiliikennejunien ”Herttoniemi. Hertonäs.”-tyyppisiin kuulutuksiin verrattuna paljon vuolassanaisempia (”Põhja puiestee. Järgmine peatus: Balti jaam”).

Enemmän minua riepoo ovien sulkeutumisesta varoittava summeri, joka varsinkin FLIRT-junissa ja monissa uusissa busseissa on korviasärkevä räikkä, joka haittaa matkustusmukavuutta. Latviassa tämäkin on hoidettu fiksummin, siellä automaattikuuluttaja kuuluttaa ”Uzmanību, durvis aizveras!”. Kielitaidotonkin oppii viimeistään parin pysäkin jälkeen, mitä se tarkoittaa. Tukholmassa vastaavasti kuljettaja mutisee mikkiin, jonka olisi kaiketi tarkoitus olla ”Se upp för dörrarna, dörrarna stängs”, mutta automaattikuulutus on parempi.

Flirtissä sentään ovat avautuu vain tarvittaessa, jolloin hiljaisemmilla vuoroilla ei pääsääntöisesti kuulu piipitystä lähimmästä ovesta. M300-junassa pitää ensin paukuttaa ovia auki kuin vihainen teini-ikäinen poika pääsisi määräämään tahdin, ja sulkea ne räikkä-äänin, vaikka kyytiin ei välttämättä nousisi kuin pari ihmistä.
 
Ei tarvitse mennä Tallinnaa kauemmas kuullakseen tätä ”melusaastetta”. Minua ei ole häirinnyt Tallinnan raitiovaunuissa tai busseissa ollenkaan kuulutukset, vaikka ne ovat Helsingin metron/lähiliikennejunien ”Herttoniemi. Hertonäs.”-tyyppisiin kuulutuksiin verrattuna paljon vuolassanaisempia (”Põhja puiestee. Järgmine peatus: Balti jaam”).

Enemmän minua riepoo ovien sulkeutumisesta varoittava summeri, joka varsinkin FLIRT-junissa ja monissa uusissa busseissa on korviasärkevä räikkä, joka haittaa matkustusmukavuutta. Latviassa tämäkin on hoidettu fiksummin, siellä automaattikuuluttaja kuuluttaa ”Uzmanību, durvis aizveras!”. Kielitaidotonkin oppii viimeistään parin pysäkin jälkeen, mitä se tarkoittaa. Tukholmassa vastaavasti kuljettaja mutisee mikkiin, jonka olisi kaiketi tarkoitus olla ”Se upp för dörrarna, dörrarna stängs”, mutta automaattikuulutus on parempi.

Itekki oon Tallinnassa kiinnittäny huomiota, ettei kuulutukset häiritse yllättävästi yhtään. Pakko kyllä sanoa että tässäkin asiassa HSL:n matkustajainfo jää aika suppeaksi jos kuulutetaan pelkkä seuraava pysäkki. Esim runkolinjojen vaihtoasemilla voisi olla hyvä tyyliin "Huopalahden asema, Hoplax Station - Yhteys rantaradan, ja kehäradan lähijuniin sekä runkolinjalle 550". Sama voisi näkyä myös bussien sisänäytössä. Ehkä voisi myös olla hyvä (vai turha?) jos ennen kuulutusta sanottaisiin vaikka "seuraavaksi: huopalahden asema''

Tietääkö joku muuten miksi Helsingin metrossa ei ole jonkin sortin huomioääntä ennen kuulutusta?
 
No jaa, ei se pieni merkkiääni enää siinä rinnalla tunnu, kun kalustohankinnoissa ei selvästikään enää välitetä matkustamon hiljaisuudesta. Flirtit ja M300-metrot ovat huomattavasti meluisampia kuin 2000-luvun vaihteessa tilatut edeltäjänsä.

En ihmettelisi, jos siihenkin löytyisi jokin säädös, miten kuuluvat ovien sulkeutumisesta olevat varoitukset tulee olla. Btw, peruskorjaamattomien M100-metrojunien ovien sulemisääni oli kyllä miellyttävin kaikista: kevyt bling-ääni.
 
En ihmettelisi, jos siihenkin löytyisi jokin säädös, miten kuuluvat ovien sulkeutumisesta olevat varoitukset tulee olla. Btw, peruskorjaamattomien M100-metrojunien ovien sulemisääni oli kyllä miellyttävin kaikista: kevyt bling-ääni.

Ainakin on joku EU-määräys siitä, että sellainen ääni ylipäätään pitää olla.

Ja onhan se ehdottoman tärkeä ja tarpeellinen. Miljoonia ihmisiä on menehtynyt Helsingissäkin, kun nivelraitiovaunuissa ei tätä ääntä ole, eivätkä ihmiset siten ole lainkaan voineet huomata ovien sulkeutuvan. Hengenvaarallisia laitteita tuollaiset hiljaiset ovet!

Mistähän saisi vielä lisää melua ja mekkalaa raitiovaunuihin? Miten olisi jenkkimallin mukainen "stop requested"-kuulutus joka kerta, kun joku painaa pysähtyy-nappia? Aivan uutena innovaationa voisi olla oikein reippaasti pärähtävä summeriääni, joka surahtaa ilmoille aina, kun joku vaunussa istahtaa taikka nousee ylös. Mistä sitä muuten tietää, mikä paikka vaunussa on vapaana?
 
Mistähän saisi vielä lisää melua ja mekkalaa raitiovaunuihin? Miten olisi jenkkimallin mukainen "stop requested"-kuulutus joka kerta, kun joku painaa pysähtyy-nappia?

Jos en ihan väärin muista, niin eikös HelB:n MAN-kaasubusseissa stop-nappia painaessa tule jokin kaamea rätinä/surina, joka ihan oikeasti on melkein melusaasteeksi luokiteltavaa. Jos ääniä täytyy olla, pitäisi niistä tehdä mahdollisimman tasaisia ja miellyttäviä kuunnella, jolloin niistä on mahdollisimman vähän haittaa niille, jotka eivät äänen antamaa informaatiota tarvitse.
 
Hesarissa juttua aiheeseen liittyen.

Kuulutusta on harkittu miksattavaksi uudestaan siten, että sen sävy on tummempi.

Äänenvoimakkuuskin voi herättää ärtymystä. Tiistaina Helsingin kaupungin liikennelaitoksen (HKL) liikenteenohjauskeskukseen oli tullut matkustajapalautetta liian kovaäänisestä nauhoitteesta.

Bergin mukaan kuulokokemus voi vaihdella huomattavasti vaunun matkustajamäärän mukaan.

”Tyhjässä ratikassa kuulutus voi tuntua kovaääniseltä, mutta kun vaunu täyttyy lapsiryhmällä, kuulutuksen volyymi on ok.”

Itse en ole vielä ehtinyt kuulla noita kuulutuksia, mutta onko missään määrin tarkoituksenmukaista säätää kaikkina aikoina volyymi sopimaan tilanteeseen, jossa ratikka on täynnä meluista porukkaa? Jotenkin tuosta jutusta tulee se käsitys, että näin olisi tehty.
 
Tänään (4.7.2018) havaitsin kuulutukset linjan 7 vaunussa 449 ja linjan 9 vaunussa 78. Jälkimmäisessä kuulutus oli säädetty melko äänekkääksi. Tosin liian heikkotehoinen kuulutus ei kyllä palvelisi juuri ketään.
 
Takaisin
Ylös