HKL:n uusi suunnittelupäällikkö tuplaisi metrolinjaston

vristo

Tunnistettu jäsen
Liittynyt
28 Kesäkuu 2005
Viestit
4,087
Uutinen Hesarista tänään. HKL:n uusi suunnittelujohtaja Ville Lehmuskoski on näyttänyt kyntensä.
 
vristo sanoi:
HKL:n uusi suunnittelujohtaja Ville Lehmuskoski on näyttänyt kyntensä.

Jos nyt edellisen suunnittelujohtajan mantraa voi kynsien näyttämisenä pitää..
 
Ja jos minä olisin HKL:n pomo, hankkisin metrojunien tilalle suihkareita nopeuttamaan työmatkoja. "Suihkumatkustajakoneen nopeus on 800 km/h", toteaa AA. "Siten tyypillinen 12 km:n työmatka kestäisi vain noin minuutin."

AA:n mukaan suihkukoneet mullistaisivat Helsingin joukkoliikenteen. Minuutin työmatka olisi täysin ylivoimainen autolla tehtyihin kymmenien minuuttien työmatkoihin nähden. "Ennustemallimme osoittavat, että joukkoliikenteen markkinaosuus työmatkoissa kasvaisi yli 100 %."

Metron laajentamisen paras potentiaali tällä hetkellä lienee Länsiväylän suunta. Yksinkertaisesti siksi, että Länsiväylälle keskitetään tiheä bussiliikenne, jonka kokonaismatkutajamäärä lienee seudulla suurin yhdellä väylällä oleva bussiliikenne. Toisin sanoen Länsiväylältä löytyy suurin mahdollinen joukkoliikenteen käyttö (max. noin 4500 hlö/tunti/suunta) siirrettäväksi busseista metrojuniin. Silti länsimetron rakentaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa. Eli metron liikennöinti ja rakentamiskulujen maksaminen tulevat kalliimmaksi kuin nykyisen bussiliikenteen pyörittäminen. Näin siis Raide-YVA:n mukaan - mutta ehkä siellä onkin laskettu jotain väärin. ;-)

Suihkukoneet ja metro eivät sovi seudun nykyiseen maankäytön tehokkuuteen. Täällä ei ole sellaisia matkustajavirtoja, että metrossa olisi niin paljon käyttäjiä, että käyttäjää kohden kulut alittaisivat toisiksi edullisimman joukkoliikenteen muodon eli raitiotien. Siksi metroverkon tuplaaminen ei ole realistista, vaikka täyteen saadussa metrojunassa kustannukset matkustajaa kohden olisivatkin bussia ja jopa raitiotietä halvemmat.

HS:n uutisoinnin luotettavuudesta kertonee jotain sekin, että tässäkään uutisessa ei tiedetä, mikä on Ville Lehmuskosken tehtävänimike. Se on toistuvasti HS:ssa väärin.

Antero
 
Niinhän minäkin tuplaisin, mutten metrolinjana vaan lähijunalinjana. Ensin rakennettaisiin nykyisestä linjasta ympyrä. Sitten laitettaisiin toiseen suuntaan kulkemaan metrojunat ja toiseen lähijunat. Viimeistään neljänkymmenen vuoden päästä lienee nykyinen metrokalusto jo tiensä päässä, joten asemat voidaan muuttaa myös toiselta puolelta matalalaituriseksi. Näin meillä on metrolinja, jonka voi laajentaa vaikka koko suomeen. Tuplaus siis satakertaistuu...

Sori, vähän off-topic.
 
Omasta mielestäni Pisara-radan toteuttaminen sekä YTV:n lähijunaliikenteen mieltäminen ja lanseeraaminen osaksi M-kirjainen alla kulkevaa järjestelmää on avainsana. Nyt kun sen kalustokin tulee olemaan niin metromaista kun vain voisi olla.

Itse muuten tunnustaudun metron ja metrojärjestelmien kannattajaksi. Käytän sitä Stadissakin aina kun voin. Nopeaa ja helppoa. Viihtyvyyteen tosin pitää panostaa ja saada rähinäjengit pois. Mutta ilma niitä se on joukkoliikenneväline vertaansa vailla, minusta.

Täällä Aasian suurkaupungeissa on kaikkein helpointa ja nopeinta omaksua kaupunki niiden loistavien metrojärjestelmien avulla. Itse olin juuri äskettäin ensimmäistä kertaa elämässäni Guangzhoussa ja sen hieno, mutta hieman keskeneräinen metroverkko auttoi kulkemaan paikasta toiseen nopeasti ja turvallisesti.

Ville Lehmuskosken aloitus on omasta mielstäni suorastaan hieno ja ainakin omaa mieltäni piristävä. Kunhan se suunnitellaan ja toteutetaan sitten oikealla tavalla, esim. edellä mainitulla tavalla.

Nykyään vain valitettavasti tuntuu, että monet YTV-alueen (joukko)liikennepolitiikassa mukana olevat pitävät näkemyksiään ainoina oikeina vaihtoehtoina ja muut ovat suorastaan tyhmiä. Tarvittaisiin vahva suunnannäyttäjä, joka näkee asian monelta kantilta, ei musta/valkoisena.

Nyt vain metroverkostoa piirtämään, Ville.
 
Viimeksi muokattu:
vristo sanoi:
Ville Lehmuskosken aloitus on omasta mielstäni suorastaan hieno ja ainakin omaa mieltäni piristävä.
Kuten late- jo totesi, oli Lehmuskosken aloitus ihan suoraan Vepsäläisen juttujen kertaamista. Ei siinä sinänsä mitään pahaa, Vepsäläinen on kovan luokan tekijä joka on saanut aikaan monia hyviä uudistuksia Helsingin joukkoliikenteessä, mutta olisin odottanut uudelta suunnittelujohtajalta myös omia näkemyksiä. Vain kopioimalla edeltäjän juttuja ei voi olla se vahva suunnannäyttäjä. Kyllähän Helsingin joukkoliikenteessä kehitettävää riittää ja paljon ajankohtaisempiakin asioita olisi kuin metroverkon tuplaaminen ja Jokeri II.
 
Itse en olekaan joukkoliikennesuunnittelija vaan -harrajastaja. Olen toki erästä joukkoliikennevälinettä olen ammatikseni kuljettanut, mutta se on muuta tosiasiaa miksikään. Niinpä arvioin asioita täysin amatööripohjalta. En ole opiskellut alaan liityviä asioita muutakuin harrastuspohjalta, en ole kaynyt ko. alan pätevyyteen valmistavia oppilaitoksia. Tuo mitä äsken kirjoitin oli siis minun mielipiteeni, ei muuta ja jätänkin kaiken muun alan todellisten ammattilaisten haltuun. Toivottavasti päteviä sellaisia joskus löytyy ratkaisemaan YTV-alueen (joukko)liikennekysymyksiä. Ilolla tosiaan tervehdin Ville Lehmuskoskea ja sitä, että hän jatkaa mielestäni hyvällä "Vepsäläisen-linjalla". Kunhan loytää oman linjansa myos aikaanaan, onhan hän vielä varsin nuori mies (olikohan 32v?).

Tunnustaudun tosiaankin metron ja metrojärjestelmien kannattajaksi, tämän kaiken "pikaraitiotiehuuman" keskellä. Sorry ;) ! Tunnusomaistahan noille järjetelmille on korkealattiaisuus sekä korkeat asemalaiturit ja ne kulkevat täysin muusta liikenteestä erotetuilla väylillään. Maanalaisuus on tyypillistä metroille, mutta toisaalta myos korkorata reilusti katutason yläpuolella. Ajoittain nuo rajat toki hämärtyvät, joista tälläkin foorumilla on esitetty esimerkkejä. Tämä kuten myös tämä ovat mielestäni hyviä esimerkkejä tuollaisista rajatapauksista.
 
Viimeksi muokattu:
Osaako kukaan sanoa, mihin perustuu Lehmuskosken haastattelu-artikkelissa (ja muissakin yhteyksissä hesarissa) esiintynyt väite että raitiovaunujen liikennöintikustannukset Helsingissä olisivat n 2-kertaiset busseihin verrattuna?

t. Rainer
 
R.Silfverberg sanoi:
Osaako kukaan sanoa, mihin perustuu Lehmuskosken haastattelu-artikkelissa (ja muissakin yhteyksissä hesarissa) esiintynyt väite että raitiovaunujen liikennöintikustannukset Helsingissä olisivat n 2-kertaiset busseihin verrattuna?
HKL:n maksamiin liikennöintikorvauksiin (eli siis oikeasti Helsingissä toteutuneisiin kustannuksiin).
 
vristo sanoi:
Ajoittain nuo rajat toki hämärtyvät, joista tälläkin foorumilla on esitetty esimerkkejä. Tämä kuten myös tämä ovat mielestäni hyviä esimerkkejä tuollaisista rajatapauksista.

Alan kirjallisuudessa nuo ovat poikkeuksetta korkealattiaisia pikaraitiovaunuja (LRV), mutta saahan sitä olla muutakin mieltä.
 
late- sanoi:
Alan kirjallisuudessa nuo ovat poikkeuksetta korkealattiaisia pikaraitiovaunuja (LRV), mutta saahan sitä olla muutakin mieltä.
Ainakin tuon Essenin "metrojunan" linjatunnuksena on U17 eli U-Bahn 17. Jottei mene hiusten halkomiseksi tämä juttu, niin totean, että toki ne ovat myös pikaratikoita. Juuri tätä tarkoitan tällä "rajojen hämärtymisellä"; korkealattianen pikaratikka ja metro ovat kovin lähellä toisiaan.
 
vristo sanoi:
Ainakin tuon Essenin "metrojunan" linjatunnuksena on U17 eli U-Bahn 17.

Saksassa maan alla osan matkaa kulkeva linja on usein U-Bahn. Saman vaunun ja linjan voi silti bongata kadulla. Jos HKL:lle kelpaa metroksi kadulla kulkeva vaunu, metroverkon voi minun puolestani heti vaikka nelinkertaistaa.
 
Hyvä kuva Late.

Frankfurt am Main on varsin hyvä esimerkki siitä, kuinka eri kaupunkiraideliikennemuotojen rajat hämärtyvät. Käsittääkseni ko. kaupungissa on aina puhuttu U-Bahnista, mutta miltä nuo kulkuneuvot näyttävät?

Pari esimerkkiä:

U3-linjan päätepysäkki Oberursel-Hohemark.
U3-linjan asema Messe.
U4-linjan rataosuutta.

Mihin järjestelmään nuo laskettaisiin kuuluvaksi? Mertomaisia tunneliasemia, korkeita laitureita ja lattioita, mutta kuitenkin kalusto on varsin raitiovaunumaista. Metro vai pikaraitiotie? Vai olisiko "light rail" kuvaavin sana.

Meni vähän itse aloittamastani aiheesta sivuun, pahoitteluni.
 
Viimeksi muokattu:
vristo sanoi:
Frankfurt am Main on varsin hyvä esimerkki siitä, kuinka eri kaupunkiraideliikennemuotojen rajat hämärtyvät. Käsittääkseni ko. kaupungissa on aina puhuttu U-Bahnista, mutta miltä nuo kulkuneuvot näyttävät?

Rajankäynti Frankfurtissa muuttuukin joillain linjoilla vaikeammaksi. Useimmilla linjoilla on kuitenkin vähintään tasoristeyksiä pinnalla, vaikka kadulla ei ajettaisikaan. Lisäksi Frankfurt on tilannut 146 Flexity Swiftiä eli kiistatonta pikaratikkaa korvaamaan osaa kalustosta, joten suunta siellä on entistä joustavampaan päin.

Tässä onkin ehkä nähtävissä kahta trendiä. Osassa kaupunkeja varsinkin Saksassa palautetaan raskaita järjestelmiä kevyempään suuntaan ja/tai rakennetaan uudet linjat kevyempinä (Wienin U6). Toisissa kaupungeissa taas integrointia ei pidetä tarpeellisena tai mahdollisena linjaston luonteen tai teknisten ratkaisujen takia ja silloin suuntana on usein automatisointi.

Helsingissä halutaan pitää tiukasti kiinni metron eristetystä luonteesta ja valita automaation tie. Minusta se ei välttämättä ole paras valinta, kun linjaston laajentamispotentiaali kalliina on varsin rajallinen ja huomattava osa linjasta on jo pinnalla. Vähittäinen kehitys Stadtbahnin suuntaan antaisi lisää vapautta toteuttaa myös kevyitä ratkaisuja esimerkiksi Sipoossa.
 
vristo sanoi:
Mihin järjestelmään nuo laskettaisiin kuuluvaksi? Mertomaisia tunneliasemia, korkeita laitureita ja lattioita, mutta kuitenkin kalusto on varsin raitiovaunumaista. Metro vai pikaraitiotie? Vai olisiko "light rail" kuvaavin sana.
Tolla on ihan oma nimi: Stadtbahn. Englantilaisessa kirjallisuudessa se on Light Rail. Ja minusta pikaraitiotie on ihan hyvä suomenkielinen termi.

Alun perin Stadtbahnilla oli tiukka määritys, ja sillä tarkoitettiin nimenomaan raitiotietä, josta osa on tehty ajatellen muuttamista myöhemmin täysin eristetyksi sivukiskovirroitetuksi metroksi. Näistä suunnitelmista vaan luovuttiin jo 1970-luvulla - siis hyvin pian sitten sen, kun Stadtbahnin esimetrokonsepti oli keksitty.

Antero
 
Takaisin
Ylös