Kerronpa sitten vähän omasta suhteestani metroon.
Olen aina ollut kiinnostunut joukkoliikenteestä. Ihan pienestä pitäen olen tarkkaillut Helsingin busseja ja ratikoita, mutta tuo metro oli aina vuoteen 1977 (olin 7-vuotias) saakka melkoisen tuntematon käsite minulle. Olin toki nähnyt televisiossa sellaisia. Olikohan peräti uutiskuvaa jostain Tokion ruuhkametroista, joihin ihmisiä sullottiin erityisten "metrosullojien" avulla. Niinpä kun pääsin sitten ensi kertaa ulkomaille Tukholmaan vanhempieni kanssa, minua suorastaan pelotti mennä tuohon kammottavaan tunnelbanaan. Mutta niinkuin kaikessa muussakin, ensikerta voi muuttaa aivan kaiken päälaelleen. Menimme Slussenin asemalle ja odotin kauhulla, mitä tuleman piti. Ensin tuntui pieni, mutta voimistuva tuulenvire, joka kertoi saapuvasta tunnelijunasta. Kun leiskuvat etulyhdyt tulivat tunnelista näkyviin, kuin kaksi paholaisen silmää, ei pakokauhuani voinut sanoin kuvailla. Mutta mitä ihmettä: kun sitten koko
C2-juna tuli näkyviin, sen todella sympaattinen ja hieman alakuloinen ilme sulatti kaiken pelon. Noiden Cx-junien persoonallinen ulkonäkö ja eteenkin niille tyypillinen ääni jäivät mieleeni pysyvästi. Tuo ensimatkani jälkeen olin aivan myyty koko Tukholman tunnelijunasysteemille. Sen jälkeen halusin vain matkustella tuolla ihmeellisellä ja upealla maanalaisella kaupunkirautatiellä jollaista ei vielä Helsingissä ollut. Asuimme tuon matkan aikana hotelli Malmenissa, jonka alla sijaitsee Medborgarplatsenin tunnelbana-asema. Pienelle pojalle (minulle) oli kova ja hieman mystinen ilmiö se, että tunnelijunien jyrinät kuuluivat hotellihuoneeseen saakka. Mieletön fiilis kertakaikkiaan!
Siitä alkoi minun metroharrastukseni ja -innostukseni.
Toki tiesin, että myös Helsinkiin kaavailtiin samanlaista tunnelijunaa ja niinpä otin selvää kaikesta, mitä tuon ikäinen pikkupoika vain voi. Kirjoitin kyselyitä ja tiedusteluita Metrotoimistolle ja sainkin hyvin vastauksia. Oli todella vaikuttavaa, kuinka asiallisesti ja positiivisesti Metrotoimiston väki suhtautui minun ikäiseni pikkupojan tiedusteluhin. Kyselin kaikesta mahdollisesta, kuten mitä tapahtuu koejunalle (M1-M6) tai nokkajunalle (M101-M106) liikenteen alettua, tai että, missä vaiheessa metron tunneliasemien rakennustyöt olivat. Laskin päiviä ("aamukampa") vuoden 1982 kesäkuussa aloitettavaa matkustajaliikennettä varten. Lähetin lisäksi tiedusteluita ja kyselyitä maailman liikennelaitoksille ja metrokaupunkeihin. Kaikki tuo kirjeitse ja englanniksi, tottakai ja aikana ennen mitään Internetejä tai muita sellaisia nykyajan itsestäänselvyyksiä. Minulla oli lista maailman metrokaupungeista ja osoitteista, joihin noita tiedusteluitani lähetin. Mukana olivat ainakin Tukholma, Oslo, Lontoo, Pariisi, Leningrad, Moskova, Washington, New York ja moni muukin, joita en nyt enää muista. Kaikista tuli asialliset vastaukset ja esitteet. Oli aika hienoa lukea esitettä esimerkiksi Moskovan metrosta, vaikka se oli venäjäksi. Ylpeänä tunsin itseni tärkeäksi ja arvostetuksi henkilöksi. Toki esittelin myös ikäni (kirjoitin kirjeet vanhalla 1930-luvun kijoituskonella, joka on minulla vieläkin olemassa), mutta se ei muuttanut vastaajien suhtautumista. Nykypäivän ihmiset, ottakaahan tuollaisesta asiakaspalvelusta mallia. Muutamat noista liikennelaitoksista lähettelivät minulle säännöllisesti uutisia metrokuulumisistaan. Erityisesti muistan silloisen SL:n tiedotusvastaavan Archibal Rosenwaldin (meniköhän nimi nyt oikein?), joka joka vuosi aina vuoteen 1987 lähetti minulle ja perheelleni itsekirjoitetun joulukortin. En tiedä parempaa fiilistä kuin, että joku todella muistaa ja välittää tällaisista asioista. Me ihmiset elämme toisiamme varten.
Ok, siinä tämä tarina.
Nyt olen jo aikamies, mutta metro on edelleenkin sana, joka herättää minussa välitöntä kiinnostusta. Maailmassa on kuljettu metroilla paljon, mutta paljon on vielä kokematta ja varmasti jääkin kokematta. Tällä Aasiassa monien suurkaupunkien joukkoliikenteen runko perustuu metrojärjestelmiin sekä niitä suuresti muistuttaviin lähijunasysteemeihin. Nykyiseen asuinkaupunkiini Fuzhouun on tulossa myös metro, jota tosin täällä kutsutaan light railiksi. Toimintaperiaate ja -tarkoitus on kuitenkin sama.
Myös Helsingin metro on mielestäni lyhyydestään huolimatta varsin laadukas ja toimiva systeemi ja toivoisin sen laajentuvat vielä elinaikanani. Keinoja tuohon on monia ja niitä on tälläkin foorumilla käsitelty melkoisesti. Pitäisi vain löytää se yhteinen sävel asioiden ratkaisemiseksi. Tunnustaudun kuitenkin vilpittömästi Helsingin metron ystäväksi.