Mitä tulee mieleen sanasta "metro"?

vristo

Tunnistettu jäsen
Liittynyt
28 Kesäkuu 2005
Viestit
4,085
Otetaas hieman kevyin rantein ja löysätkää myös mahdollista kiristävää kravaattianne näin lauantaina aamutuimaan.

Mitä tulee mieleenne sanasta "metro" (tai sen vastineet, kuten "tunnelbana", "subway", "U-bahn" jne.), arvon foorumikolleegat?
Kiinassa ei fi.wikipedia.org toimi (jokuhan voisi saada täällä "väärää" tietoa vaikkapa Kiinasta ;)), joten en pääse tarkistamaan sen antamaa määritelmää. Mitkä kaupungit maailmassa edustavat tuota joukkoliikennejärjestelmää parhaiten ja täyttävät sen määritelmän? Mitkä kaupungit siis yhdistätte heti tuohon sanaan?

Minulle tulee mieleeni ainakin seuraavat kaupungit, jotka jo nimenä tuovat mieleeni niiden urbaanit raideliikenneverkostot (kuvat vain esimerkkeinä):
New York
Lontoo
Pariisi (johon kumipyörämetro yhdistyy mielessäni automaattisesti)
Tukholma

Ehkäpä myös Helsinki sitten joskus aikanaan, kun siellä saadaan oikein järjestelmä aikaiseksi.
 
Itselleni ihan ensimmäiseksi tulee mieleen pääosin maanalainen kaupunkirautatie, joka voi kulkea myös maan pinnallakin. Ensimmäiset assosiaatiot vievät Helsinkiin ja Tukholmaan.
Mitä missä milloin -vuosikirja mallia 2000 on omistanut Tiede ja tekniikka -osiostaan yhden kohdan kaupunkiliikenteelle "Kaupunkijunat tulevat taas". Siinä metrosta sanotaan mm. seuraavaa: "Sana metro tulee 1900 perustetusta Pariisin raideliikenneyrityksestä Compagnie du Chemin du Fer Metropolitain de Paris. Metropolis puolestaan juontuu kreikan kielestä, jossa meter tarkoittaa äitiä ja polis kaupunkia. Metro on siis kaupunkien äiti..."

Kuten tiedämme, metroiksi kutsutaan eri puolilla maailmaa hyvin monenlaisia liikennevälineitä tai -järjestelmiä. Helsingin sovellus edustaa raskainta siipeä. Tukholman tunnelirata on hivenen kevyempi (vanhin osa erottunee tässä mielessä ehkä selvimmin), mutta raskas sekin verrattuna raitiotiemäisiin sovelluksiin. Ratikkapohjaisia moderneja systeemejä kutsutaan joskus lähinnä imagollisista syistä metroiksi.
 
Kaksi ääripäätä maailman metroista: pieni ja suuri metrojuna. Taitavat olla peräti serkuksia (Bombardier) nuo Berliinin kapeaprofiilisysteemin (vaunun leveys 2.3 metriä) uusimmat junat sekä Helsingin metron M200-junat (leveys 3.2 metriä).
 
Mitenkä 'metro' määritellään? Onko esim. Wienin linja U6 tai Budapestin 'Földalatti' kaikkein puritaanisimpien mielipiteiden mukaan metroja? Molemmillahan liikennöidään enemmän raitiovaunua kuin kaupungin muiden metroinjojen junaa muistuttavalla kalustolla, lisäksi Wienissä linja kulke kadun vieressä korkoratana ison osan matkasta. Entä Berliinin S-bahn, sehän kulkee osittain tunnelissa ja palvelee myös keskustan alueen sisäistä liikennettä. Mutta liikennöitsijänä on Deutsche Bahn'in tytäryhtiö, ei kunnallinen liikenelaitos.
Kysymys on erittäin hyvä, klassisen metakeskustelun aihe
 
Hape sanoi:
Onko Budapestin 'Földalatti' kaikkein puritaanisimpien mielipiteiden mukaan metro?
Földalatti vasút on suomeksi maanalainen rautatie. Raitiotienä sitä pidettiin ennen. Jossakin vaiheessa sen luokitus muuttui metroksi (olisiko ollut silloin, kun neuvostometro rakennettiin). En osaa sanoa, pitäisikö se nykyisin laskea metroksi vai raitiovaunuksi. Tavallaan se on kaupunkirautatie; junat kulkevat omalla väylällään omalla aikataulullaan eikä niiden tarvitse väistää muuta liikennettä.

Tästäkin huomataan, että näillä järjestelmillä ei oikeastaan ole eroa. Yhden maanalainen raitiotie on toisen metro ja kolmannen lähijuna.
 
Kerronpa sitten vähän omasta suhteestani metroon.

Olen aina ollut kiinnostunut joukkoliikenteestä. Ihan pienestä pitäen olen tarkkaillut Helsingin busseja ja ratikoita, mutta tuo metro oli aina vuoteen 1977 (olin 7-vuotias) saakka melkoisen tuntematon käsite minulle. Olin toki nähnyt televisiossa sellaisia. Olikohan peräti uutiskuvaa jostain Tokion ruuhkametroista, joihin ihmisiä sullottiin erityisten "metrosullojien" avulla. Niinpä kun pääsin sitten ensi kertaa ulkomaille Tukholmaan vanhempieni kanssa, minua suorastaan pelotti mennä tuohon kammottavaan tunnelbanaan. Mutta niinkuin kaikessa muussakin, ensikerta voi muuttaa aivan kaiken päälaelleen. Menimme Slussenin asemalle ja odotin kauhulla, mitä tuleman piti. Ensin tuntui pieni, mutta voimistuva tuulenvire, joka kertoi saapuvasta tunnelijunasta. Kun leiskuvat etulyhdyt tulivat tunnelista näkyviin, kuin kaksi paholaisen silmää, ei pakokauhuani voinut sanoin kuvailla. Mutta mitä ihmettä: kun sitten koko C2-juna tuli näkyviin, sen todella sympaattinen ja hieman alakuloinen ilme sulatti kaiken pelon. Noiden Cx-junien persoonallinen ulkonäkö ja eteenkin niille tyypillinen ääni jäivät mieleeni pysyvästi. Tuo ensimatkani jälkeen olin aivan myyty koko Tukholman tunnelijunasysteemille. Sen jälkeen halusin vain matkustella tuolla ihmeellisellä ja upealla maanalaisella kaupunkirautatiellä jollaista ei vielä Helsingissä ollut. Asuimme tuon matkan aikana hotelli Malmenissa, jonka alla sijaitsee Medborgarplatsenin tunnelbana-asema. Pienelle pojalle (minulle) oli kova ja hieman mystinen ilmiö se, että tunnelijunien jyrinät kuuluivat hotellihuoneeseen saakka. Mieletön fiilis kertakaikkiaan!

Siitä alkoi minun metroharrastukseni ja -innostukseni.

Toki tiesin, että myös Helsinkiin kaavailtiin samanlaista tunnelijunaa ja niinpä otin selvää kaikesta, mitä tuon ikäinen pikkupoika vain voi. Kirjoitin kyselyitä ja tiedusteluita Metrotoimistolle ja sainkin hyvin vastauksia. Oli todella vaikuttavaa, kuinka asiallisesti ja positiivisesti Metrotoimiston väki suhtautui minun ikäiseni pikkupojan tiedusteluhin. Kyselin kaikesta mahdollisesta, kuten mitä tapahtuu koejunalle (M1-M6) tai nokkajunalle (M101-M106) liikenteen alettua, tai että, missä vaiheessa metron tunneliasemien rakennustyöt olivat. Laskin päiviä ("aamukampa") vuoden 1982 kesäkuussa aloitettavaa matkustajaliikennettä varten. Lähetin lisäksi tiedusteluita ja kyselyitä maailman liikennelaitoksille ja metrokaupunkeihin. Kaikki tuo kirjeitse ja englanniksi, tottakai ja aikana ennen mitään Internetejä tai muita sellaisia nykyajan itsestäänselvyyksiä. Minulla oli lista maailman metrokaupungeista ja osoitteista, joihin noita tiedusteluitani lähetin. Mukana olivat ainakin Tukholma, Oslo, Lontoo, Pariisi, Leningrad, Moskova, Washington, New York ja moni muukin, joita en nyt enää muista. Kaikista tuli asialliset vastaukset ja esitteet. Oli aika hienoa lukea esitettä esimerkiksi Moskovan metrosta, vaikka se oli venäjäksi. Ylpeänä tunsin itseni tärkeäksi ja arvostetuksi henkilöksi. Toki esittelin myös ikäni (kirjoitin kirjeet vanhalla 1930-luvun kijoituskonella, joka on minulla vieläkin olemassa), mutta se ei muuttanut vastaajien suhtautumista. Nykypäivän ihmiset, ottakaahan tuollaisesta asiakaspalvelusta mallia. Muutamat noista liikennelaitoksista lähettelivät minulle säännöllisesti uutisia metrokuulumisistaan. Erityisesti muistan silloisen SL:n tiedotusvastaavan Archibal Rosenwaldin (meniköhän nimi nyt oikein?), joka joka vuosi aina vuoteen 1987 lähetti minulle ja perheelleni itsekirjoitetun joulukortin. En tiedä parempaa fiilistä kuin, että joku todella muistaa ja välittää tällaisista asioista. Me ihmiset elämme toisiamme varten.

Ok, siinä tämä tarina.

Nyt olen jo aikamies, mutta metro on edelleenkin sana, joka herättää minussa välitöntä kiinnostusta. Maailmassa on kuljettu metroilla paljon, mutta paljon on vielä kokematta ja varmasti jääkin kokematta. Tällä Aasiassa monien suurkaupunkien joukkoliikenteen runko perustuu metrojärjestelmiin sekä niitä suuresti muistuttaviin lähijunasysteemeihin. Nykyiseen asuinkaupunkiini Fuzhouun on tulossa myös metro, jota tosin täällä kutsutaan light railiksi. Toimintaperiaate ja -tarkoitus on kuitenkin sama.

Myös Helsingin metro on mielestäni lyhyydestään huolimatta varsin laadukas ja toimiva systeemi ja toivoisin sen laajentuvat vielä elinaikanani. Keinoja tuohon on monia ja niitä on tälläkin foorumilla käsitelty melkoisesti. Pitäisi vain löytää se yhteinen sävel asioiden ratkaisemiseksi. Tunnustaudun kuitenkin vilpittömästi Helsingin metron ystäväksi.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Sen niminen ilmaislehti, ja niitä väkisin käteen tyrkyttävät jakajat kaupungilla. Lehden sivuista kauttaaltaan roskastuneet ratikoiden lattiat.
 
Suurkaupunkien raideliikenne, joka on rakennettu joko tunneliin tai ilmaradaksi.

Mieleen tulevat kaupungit, tässä järjestyksessä: Pariisi, Lontoo, New York. Ei Tukholma, sillä siellä on Tunnelbana, joka ei minulle koskaan ole ollut "Tukholman metro".

Näin se lapsuus vaikuttaa, kuten Vristollakin.

Suomessa metro-sanasta tulee mieleen lahjukset, korruptio ja 10 vuoden turha odottaminen. Kun vuonna 1957 muutettiin Herttoniemeen, sinne piti tulla pikaratikka. Sitten sitä ei pitänyktään tulla. Vuodesta 1963 lähtien odotin metroa Puotinharjussa. 1971 vanhempani päättivät muuttaa pois sieltäkin, vaikka metron odotus oli jo palkittu: Itäväylä levennettiin heti, kun metropäätös oli saatu väkisin valtuustossa läpi.

Näinkin se lapsuus siis vaikuttaa.

Tänä päivänä täällä Helsingissä tulee mieleen ihmisten kiusaaminen liityntäliikenteellä ja välinpitämättömyys liityntäliikenteen haittojen minimoimisessa. Minua ei voi olla suututtamatta automatisointipäätös, koska se ei paranna millään lailla todellisia ongelmia: Liityntäbussien epäsäännöllisyyttä, harvaa vuoroväliä, junien ja bussien aikataulujen synkronoimattomuutta, olematonta tiedottamista siitä, miltä asemalta ja milloin kannattaa liityntään vaihtaa jne. Automatisointi ei tuo edes laiturin reunoille ovia, jolloin olisi mahdollista tehdä laituritiloista lämpimät tai kesäisin ilmastoidut. Kampissa tämä riemu on sentään busseilla matkustaville.

Jos automatisointi todellakin toteutetaan, Helsingin joukkoliikenteen kurjistumiskierre vain jatkuu. Metro on käenpoika, joka tappaa kaiken muun, eikä sille näy loppua tulevan.

Tätä tuo siis mieleen sana "metro".

Antero
 
vristo sanoi:
Mitkä kaupungit maailmassa edustavat tuota joukkoliikennejärjestelmää parhaiten ja täyttävät sen määritelmän? Mitkä kaupungit siis yhdistätte heti tuohon sanaan?
Itse laittaisin seuraavat maailmankaupungit metrojen kehdoiksi, tässä järjestyksessä:

- Lontoo
- Pariisi
- Moskova
- Berliini
- New York
- Tokio
- Mexico City

ja pienemmistä ja keskikokoisista miljoonakaupungeista esimerkillisiä metrokaupunkeja ovat:
- Tukholma
- Wien
- Budapest
- Boston
- Kööpenhamina
- Frankfurt a.M.

ja pikkukaupunkisarjassa
- Stuttgart
- Oslo
- Rotterdam
- Helsinki

Arviointiperustelut:
- Vanhimman metrolinjan tai tunnelin ikä
- Verkon kattavuus
- Matkustamisen helppous
- Integroitavuus muihin järjestelmiin
- Kaluston kirjavuus
- Metroksi lasken myös maanalaiset pikaraitiotiet sekä metromaisesti rakennetut lähiliikennerautatiet

t. Rainer
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
vristo sanoi:
kanssa, minua suorastaan pelotti mennä tuohon kammottavaan tunnelbanaan. Mutta niinkuin kaikessa muussakin, ensikerta voi muuttaa aivan kaiken päälaelleen. Menimme Slussenin asemalle ja odotin kauhulla, mitä tuleman piti. Ensin tuntui pieni, mutta voimistuva tuulenvire, joka kertoi saapuvasta tunnelijunasta. Kun leiskuvat etulyhdyt tulivat tunnelista näkyviin, kuin kaksi paholaisen silmää, ei pakokauhuani voinut sanoin kuvailla.....
Minut yritettiin ensimmäisen kerran viedä väkisin Tukholman tunnelirataan 4-vuotiaana, mutta kieltäydyin koska kuvittelin että siellä olisi pilkkopimeää, kuten tavallisissa junissa siihen aikaan oli tapana, kun ne kulkivat tunneleissa. Hotellihuoneeme ikkunasta näki paikan jossa rata ja likaisenvihreät junat sukelsivat maan alle. Sen on täytynyt olla joko Kungsholmenissa tai Södermalmissa.

Minut saatiin lopulta houkuteltua T-bananin kyytiin 7-vuotiaana, ja monta kertaa sen jälkeenkin, mutta se oli mielestäni aika kesy, verrattuna Lontoon Undergroundiin jolla kuljin ristiin rastiin kaupunkia viettäessäni 11-vuotiaana aikaa kaupungilla, isäni ollessa työmatkalla. Olin lukenut englantia koulussa vain yhden vuoden, eli osasin vain muutaman sanan, mutta metrokartan ja selkeiden opasteiden mukaan oli täysin ummikonkin lapsellisen helppo suunnistaa. Jos Lontoossa ei olisi ollut lainkaan metroa, vaan ainoastaan busseja, olisivat nähtävyydet jääneet näkemättä ja olisin joutunut viettämään päivät pitkäät yksin hotellihuoneessa. Mutta parhaimmaksi nähtävyydeksi osoittautuikin itse metro. Lähtemättömän vaikutuksen tekivät vanhat, 1800-luvulta peräisin olevat talojen sisäpihoille rakennetut asemat, sekä 1900-luvun alun syvämetroasemat, joista pääsi laiturille joko puisia antiikkisia rullaportaita pitkin ja joihinkin vain kaivoshissillä, ja tietenkin punaiset vanhat junat joista vanhimmat olivat 1920-luvulta. Asemien ja junien hämärä hehkulamppuvalaistus vilkkuivat aavemaisesti junan tahdissa..., virtakiskot löivät kipinää ja metrossa döfäsi vanhalle pölylle ja lialle (Ei tainnut tuubissa olla siihen aikaan kovin paloturvallista).

Lontoosta kotiin palattuani aloin tietenkin ottaa selvää millaiset Helsingin metron rakentamissuunnitelmat olivat, ja silloin 1970-luvun alkupuoliskolla, elettiin vielä optimistisia aikoja. Luin kaikkea saatavilla olevaa meteriaalia niin virallista kuin epävirallista. Hain jossain vaiheessa esitteitä Valtasen johtaman pahamaineisen metrotoimiston näyttelyaulasta. Mielessäni siinsi kokonainen kahden linjan verkosto: "Oranssi" linja Vuosaaresta Kivenlahteen ja "vihreä" linja Haagasta Kampin, Erottajan ja Hakaniemen kautta Oulunkylään. Kaiken piti kuulemma olla valmista 1980-luvun puolessavälissä.....

t. Rainer
 
Erinomaista, Rainer.

Ensinnäkin tuo lista maailman metrokaupungeista ja niiden luokittelusta on varsin tyhjentävä, eikä siihen ole juuri lisättävää. Monissa noissa en ole koskaan käynyt, enkä varmaan tulekaan käymään. Joku Moskovan metro olisi varmasti mielenkiintoinen ja olenpa eräältä toiselta foorumilta lukenut, että sen mertoverkko olisi maailman kärjessä, kun mitataan raideosuuksien pituutta maan alla. Pitääkö paikkaansa? Moskovan metroon olen tutustunut vain kirjallisuuden ja netin avulla. Pitää erityisesti mainita kirja, jonka sain "Moskovan Metrotoimistolta", kun suoritin noita tiedusteluita maailman metrokaupunkeihin. Se kirja oikein tuoksui Neuvostoliitolle, mutta kuvat olivat hienoja. Täytyykin tutkia, löytyisivätkö nuo arvokkaat saamani dokumentit vielä jostain lapsuuden kodistani (tulen kesäksi Suomeen).

Lasken minäkin metrojärjestelmiksi (tai sen kaltaiseksi) mm. erilaisia maanalaisia lähijunaratoja. Esim. Muncheninssä minuun teki aikanaan vaikutuksen kaupungin keskustan alittava S-Bahn-rata, jota DB:n legendaarisella sähköjunasarjalla BR420 liikennöitiin. Ja taidetaan liikennöidä edelleenkin (myös uusi sarja BR423). Minusta se oli hienompi, kuin ko. kaupungin varsinainen U-Bahn. Kävimme Saksa-Sveitsin kiertuella vanhempieni kanssa kesällä 1984. Syvä kiitos muuten heille harrastukseni tukemisesta.

Lontoo oli vuorossa vuonna 1980 ja se oli Tukholman jälkeen toinen metrokaupunki, jonka olen nähnyt ja kokenut. Samat asiat, kuin Rainerille, tekivät myös minuun vaikutuksen. Nuo kaivoshissit muistan Piccadilly Linella, jossain keskustan tuntumassa (asemaa en muista: olikohan Piccadilly Circus ehkäpä?). Oli todella kolkko tunnelma tulla täpötäydessä hississä ylöspäin (nuori nainen oli hissinkuljettajana). Muistan myös hämmästelleeni District Linella kulkeneita vuodelta 1938 peräisin olevia underground-junia, joiden ajovalot olivat jotenkin omituiseen epäsymmetrisesti. Ne muodostivat ikäänkuin arpakuution silmäluvun viisi. Samaan aikaan ko. linjalle alkoi tulla sen nykyistä vakiokalustoa eli D78-Stockia. Bakerloo linjalla kummastelin asemalaiturilla ollutta noottia, jonka mukaan piti varoa kynnystä laiturin ja junan välillä. Kun juna (TB Stock38) sitten tuli asemalle, niin toden totta: kun ko. asema oli kaarteessa saattoi olla isokin heitto ("Mind The Gap"). Ja mitä ihmettä junassahan oli kondutööri, joka ilmoitti kuljettajalle ovien sulkemisesta. Bakerloo linjan junissa oli myös tällainen minua kummastuttanut valokuvio. Noiden salaisuudet selvisivät minulle jälkeenpäin: ne olivat eräänlaiset linjavalot, joiden valokuvioista pystyi päättelemään, mikä linja oli kyseessä. Myös Circle Line ja sen C69/77-junat (joita käytetään myös District Linellä tietyillä osuuksilla, joiden asemalaitureille D78 Stock ei sovi) tulivat hyvin tutuksi tuolla matkallamme Lontoossa. Muutenkin tuo surfacelinjat olivat tosiaan vaikuttavia, kulkiessaan talojen kivijalkojen läpi. Toki olin jo valistunut tuossa vaiheessa ja tiesin tuossa kulkevani maailman vanhimmilla metro-osuuksilla.

Nuo nuoruudessani kokemani metrot, Tukholmassa ja Lontoossa, veivät minut uusiin maailmoihin, jotka olivat olleet minulle täysin tuntemattomia ennestään, eikä paluuta enää ollut. Metro on maanalaisuudellaan säilyttänyt aina, arkipäiväisyydestään huolimatta, hieman salaperäisen ja mystisen kuvan mielessäni.
 
Viimeksi muokattu:
Minä jatkan sitten juttua, kun ei muut kerran.

Mikähän olikaan sitten elämäni kolmas metrokaupunki? Helsinki, oma Stadini, tietysti.

Muistan vielä kuin eilisen päivän, kun menimme serkkuni kanssa kesäkuun alussa 1982 ensin Korkeasaareen ja sieltä suoraan vesibussilla Hakaniemeen. Ja minne sitten? Maan alle Hakaniemen metroaseman pääsisäänkäynnistä (tuo Toisen Linjan sisäänkäynti ollut vielä valmis), sitten lippuhalliin, josta piiitkät liukuportaat alas. Hakaniemen liukuportaathan johtavat varsinaisen asemalaiturin ylittävälle kävelysillalle, joka johtuu tuosta toisen asemalaiturin tilavarauksesta (=Pisara sinne joo). Kun kävelimme tuota käevlysiltaa kuulin jo varsin urbaania toimintaa laiturialueelta: kaksi metrojunaa oli juuri saapunut ihmisiä täynnä olevalle asemalle. Toinen Rautatientorilta päin ja toinen tuli juuri Itäkeskusesta. Tuo matkustajakoeliikennehän alkoi välillä Hakaniemi
Itäkeskus, eikä Sörnäisten keskeneräinen asemakaan ollut vielä mukana tuossa. Kun pääsin laiturille johtavien liukuportaiden yläpäähän, silmieni eteen avautui näkymä, jota oli jo vuosikaudet odottanut. Helsingissäkin oli nyt metro.

Tuota hetkeä ennen oli ammennettu tietoa, kyselty ja tiedusteltu. Oli käyty katsomassa koeliikennettä Kulosaaren ja Herttoniemen asemien liepeillä, jossa salaperäiset metrojuna suihkivat lähes äänettömästi ohi. Olin piirrellyt kuvia ja karttoja tulevista metrolinjoista, joita tosiaan piti olla vuosikymmenessä jo muutama (=jatko Espooseen, sekä U-linja). Olin ihastellut Helsingin uusien metrojunien hienoa muotoilua sekä niiden huippumodernia sähkötekniikkaa. Koejuna näytti ja oli tekniikaltaankin hieman erilainen, kuin varsinaiset sarjajunat, mutta juuri se esiintyi monissa kansainvälisissäkin julkaisuissa. Nokka-ja sarjajunat olivat toki hieman erilaisia ja olinkin hieman pettynyt, kun koejuna ei tullut ollenkaan matkustajaliikentesseen mukaan. Sanalla sanoen oli valmistautunut ja psyykannut itseni tuohon kesäkuussa tapahtuvaan H-hetkeen kokonaisvaltaisesti. Sillä niin tärkeä hetki se minulle oli.

Helsingin meton ääni herätti aluksi hyvin kummallisia tunteita. Eihän se ollut ollenkaan sellainen, kuin Tukholman Tunnelbanan hieman "viheltävä ujellus" (joka muistuttaa hyvin paljon HKL:n teliraitiovaunuja) tai Lontoon Undergroudin (ja Tuben) voimakas ulvonta. Helsingin metrossa oli kuin kummallisia vaihteita (3-vaihemoottorit). Omituinen juttu. Vuosien saatossa tuo ääni on kuitenkin tullut yhtälailla Helsingin metron persoonalliseksi tavaramerkiksi, kuin Tukholman tunnelijunien vastaava.

Helsingin metron M100-junasarja oli aikaansa edellä aikanaan ja on edelleen muotoilun huipputuote. Sen leveys (3.2m) sallii isokokoisten suomalaisten matkustaa riittävän hajuraon turvin: suomalainen tarvitsee oman reviirinsä, kuten kaikki tiedämme. Uusi M200-junasarja on sekin täysin helsinkiläinen metrojuna ja sisustusjärjestelyidensä ansiosta edeltäjäänsä kehittyneempi. Minkälainen onkaan sitten seuraava hankinta? Esimerkiksi välivaunuja M200:siin voisi olla varsin hyvä ratkaisu.

Toivotan valoisaa tulevaisuutta ja jatkoa Helsingin laatumetrolle.
 
Tuli vielä yksi asia mieleeni Helsingin metron historista.

"Suuressa Raideliikennekirjassa" (olikohan Mikko Alameren teos?) on kuva Hakaniemen metroasemalta, ajalta jolloin metrolla oli yleisöajo-tilaisuuksia Hakaniemen ja Herttoniemen välillä ennen varsinaista liikenteen alkua. Tuossa kuvassa olen myös minä isäni kanssa: aika taka-alalla, metrojunan vieressä on kaksi hahmoa. Tunnistan kyllä itseni ja isäni siitä. Katsokaapa, keillä tuo kirja on.
 
Takaisin
Ylös