Toimiikohan peruskorjatuissa junissa seisontajarru kuten pitää? Tänään sillä matkustaessa huomasin, että kuljettaja jätti junan valumaan useilla pysäkeillä huomattavan pitkäksi aikaa (verrattuna normaaliin), jopa n. arviolta 6-7 sekunniksi, siis sen jälkeenkin, kun ovet oli avattu.
Tuntuma niiltä kerroilta aiemmin, kun M100-junan ovet on liikkeessä avattu, on se, että seisontajarru pysäyttää junan aika tiukasti melko pian ovien avaamisen jälkeen.
Kyllä se varmasti toimii täysin normaalisti, mutta lumisilla keleillä junan levyjarruihin kertyy paljon kosteutta, joka saattaa heikentää hetkellisesti jarrutehoa.
Tällaisessa tilanteessa olisi hyvä käyttää levyjarruja sähköjarrun sijasta hetken aikaa, jotta kosteus kuivuu pois ja juna pysähtyy normaalisti ilman valumista.
Onko tietoa tämän hetken aikataulusuunnitelmista peruskorjausten osalta? Aiemmin muistelen sanotun, että kaikki junat olisi tarkoitus peruskorjata ennen länsimetron jatkeen valmistumista. Muistelen nähneeni HKL:n Facebook-tarinassa ennusteen, että ensimmäinen M200-vaunu peruskorjattaisiin vasta 2023, jolloin tuon jatkeen pitäisi jo aueta matkustajille, niin mahtaako tuo olla enää tavoitteena tuo vanha tavoite?
Metron kapasiteetin yleissuunnitelmassa muistan nähneeni, että M200 poistuu arviolta vuonna 2029, mutta M100-sarjaa olisi käytössä vielä tuon jälkeen (vuonna 2030 17 vuoron verran, (nykyisin 19) ja 2031 vielä 6 vuoron verran). Ehtivätköhän M200-junat nuo hyötyä kovinkaan paljon tuosta peruskorjauksesta, jos ovat käytössä max 6 vuotta peruskorjauksesta poistuen liikenteestä jo ennen M100-sarjaa? Tuossa tiedostossa jopa arvioitiin, että M200 on korvattava tuolloin (vaatisi huomattavia kunnostustoimenpiteitä), mutta M100-sarja olisi mahdollista kunnostaa uudelleen vielä kertaalleen.
Olen alusta asti ihmetellyt, että miksi sataset peruskorjataan ensin. M200-sarja on ollut liikkeellä ilman suurempia remppoja yli 20 vuotta ja se näkyy.
M100-sarja on taas melko hyvässä kunnossa ja ovat ilmeisesti luotettavia.
M200-sarjan heittäminen romuttamolle 2029 olisi kyllä suorastaan törkeää veronmaksajia kohtaan.
Tuossa metron kapasiteetin yleissuunnitelmassa asia ilmaistaan seuraavasti:
Tuossa aiemmin kuvaamassani arviossa siis oletetaan, että vuonna 2030 käytettävissä on jo 17 vuoron verran M400-junia, vuonna 2031 29 vuoron verran ja vuonna 2032 35 vuoron verran, minkä jälkeen kalusto koostuu pelkästään M300- ja M400-junista.M200-junat ovat kuitenkin tulossa 2030-luvulla teknisen elinikänsä päähän, joten niiden korvaaminen on välttämätöntä ilman huomattavia toimenpiteitä. M100-junat ovat mekaanisesti erittäin kestäviä, joten niiden kunnostaminen on mahdollista toteuttaa vielä uudelleen. Kyseisen kaluston käyttö on kirjanpidollisesti edullisempaa kuin uuden kaluston, koska hankintakustannukset ovat kokonaan poistettu.
M200:n ongelma on yli 20 vuotta vanha ohjauselektroniikka. Tuon ikäinen tietotekniikka on jäänyt jo niin pahasti kehityksen jalkoihin, että sen kanssa puuhastelu ei ole ollut vähään aikaan kenellekään kannattavaa. Varaosat siis jossain vaiheessa yksinkertaisesti vain loppuvat ja junat pitäisi mekaniikkaa lukuunottamatta käytännössä suunnitella ja rakentaa uudestaan. Jos M200:lla päästään liki 30 vuoden käyttöikään ilman tekniikkapäivitystä, olen ainakin itse veronmaksajana ihan tyytyväinen lopputulokseen taloudelliselta kannalta.
Minkäköhän hintaista olisi M200-junien tekniikan uusiminen verrattuna kokonaan uusiin juniin?
30 vuotta junien käyttöikänä kuulostaa vaan vähältä. Muutenkin, nykyään ympäristötietoisuuden vallitessa sopisi viimeiseen asti tehdä vanhasta toimivaa, jos se vaan on mahdollista. Toki myös kustannukset huomioiden.
Asiaa tarkemmin tuntematta tuolta mainitsemastani Metron kapasiteetin yleissuunitelmasta pistää silmään pari asiaa, jotka voivat vaikuttaa M200-sarjan uusimisen mielekkyyteen. Siellä on taulukko, jossa kuvataan kaluston soveltuvuutta puoliautomaattiajoon. Sen mukaan vaikein sarja muuntaa siihen on M200 (eli M100 olisi helpompi) ja M200 on myös hyvin pieni sarja, mikä varmaan vaikeuttaisi tuon saamista kannattavaksi entisestään. Toisena nousee esiin kysymys, riittääkö metrokalusto, jos isompia (pidemmän ajan vieviä) muutostöitä lähdettäisiin tekemään. Peruskorjausprosessi voisi venyä pitkäksi kalustotarpeen samalla lisääntyessä (esim. jos 3/4 junasta ajetaan Kivenlahteen ja vain 1/4 Tapiolaan). Ja tietysti uuden tekniikan asentaminen jo valmiiksi käyttöikänsä päätä lähestyvään kalustoon on varmaan arvioitu kalliiksi.
Berliinin S-Bahnin sarja 481 voi ulkoisesti näyttää samankaltaiselta kuin Helsingin metron M200-sarja, mutta se on teknisesti erilainen. 481 käyttää käsittääkseni AEG:n sähkötekniikkaa kun taas M200:ssa on Alstomin Traxis. Muutenkin eroja on paljon kun vertailee näitä sarjoja keskenään.
Joukkoliikenneharrastaja
Suunniteltu käyttöikä on 40 vuotta ja kaikki sen päälle on plussaa. Jos tästä nipistetään 10 vuotta pois ja säästetään miljoonia jättämällä päivityskierros pois niin taloudellisesti se on mielestäni ihan ok. Ympäristön kannalta ei tietenkään ole mikään ideaali ratkaisu, vaikka junan materiaaleista suurin osa saadaankin takaisin kiertoon.
Sarjan pienuus on todella iso tekijä tässä. Suunnittelu on kallista ja sen jakaminen 12 junayksikölle nostaa yksikköhinnan hurjaksi. Automaattisuunnitelmat eivät minun nähdäkseni ole yksinään ylitsepääsemätön este, koska jos junia halutaan käyttää pidempään, ohjausjärjestelmä joudutaan uusimaan ja uudessa voidaan huomioida automaattiajon tarpeet. Kun M100 sarjan poistuminen tulee ajankohtaiseksi, on paljon järkevämpää uusia samalla myös M200 junat eikä jättää pientä 12 vaunuparin sarjaa odottamaan omaa poistumistaan ja sen korvaavaa tynkäsarjaa.
Sähkö- ja ohjausjärjestelmän osalta lähin vastine on tietääkseni Rotterdamissa, johon entinen Holec (-> Traxis -> Alstom Traxis ja nykyään kai pelkkä Alstom) on toimittanut vastaavan tai ainakin pitkälti samoja komponentteja käyttävän järjestelmän kuin M200:ssa (oletettavasti sarjat 5300 ja 5400). Olen siinä käsityksessä, että siellä oltaisiin jo tekemässä näille junille päivitystä nykyaikaan, mutta en ole aktiivisesti seurannut asiaa mistään virallisista lähteistä niin tietoon kannattaa suhtautua kriittisesti.