Helsingin metro palkittu

Mikko Laaksonen sanoi:
Tässä ketjussa sekä Rattivaunun että Albertin kommenteissa tehdään se perusvirhe, että oletetaan että vaihtoehdot ovat vain joko helsinkiläistyyppinen tiivis kerrostalorakentaminen tai isoille tonteille alhaisella tehokkuudella toteutetut pientalot. Meillä on muitakin kaavoitusvaihtoehtoja, joissa voidaan saavuttaa toimiva kompromissi luonnonläheisyyden, maanläheisyyden ja toisaalta kestävän kehityksen suhteen.
Tuota noin, missäköhän kohtaa viestissäni sanotaan sillä tavalla, että tuossa olisivat ainoat vaihtoehdot? Kirjoitin mm. "On selvää, että pitää järjestää asumismuotoja useammanlaisiin tarpeisiin." Jatkoin: "Yhtä lailla on selvää, että ihmiskunnan on tiedostettava vastuunsa ympäristönsä tilasta ja noudatettava kestävän kehityksen periaatteita yhdyskuntasuunnittelussa. Kaavoituksen on lähdettävä siitä, että kasvukeskuksissa pääasumismuodot suunnitellaan samanaikaisesti toisaalta viihtyisiksi, toisaalta energiaa säästäviä ja ympäristöystävällisiä kokonaisratkaisuja tukeviksi." Kerrotko Mikko ystävällisesti, mikä tuossa sanomassani on perusvirhettä? Tai kertoisiko joku muu?
 
Mikko Laaksonen sanoi:
Suomelle tyypillisella asutustiheydellä raskas raideliikenne kuten metro tarvitsee AINA tuekseen syöttöliikennettä joka alentaa joukkoliikenteen vetovoimaa.
Minä pidän syöttöliikenteenä sellaista esim. , että mennään bussilla Ypykkävaaran seisakkeelle keskelle "ei mitään" ja jatketaan sitten lättähatulla eteenpäin.
Helsingin metroon liittyvät (liityntä)bussilinjat ovat liikennettä suuriin keskuksiin, ei syöttöliikennettä. Suurkaupunkiasumiseen liittyy mm. se, että vaihtamatta ei pääse joka paikasta joka paikkaan joukkoliikennevälineillä.
Onkohan meillä geeneissä syvällä muistuma, että kun liinaharjan valjasti kiesien eteen niin jo hetikohta oltiin kirkolla eikä tarvinnut vaihtaa yhtään?
Muuten, Helsingissä ei ole enää (ollut aikoihin) tiivistä kerrostalorakentamista.
Mutta ei minulla ole mitään vastaan honkien huminaa. Tiivis rakentaminen aikanaan olisi mahdollistanut laajojen alueiden jättämisen Helsingissä vaikka luonnontilaan.
Suomessa riittää korpea. Sinne mahtuu vaikka minkälaista "unelmataloa". Mutta turha odottaa joukkoliikennepalveluja sitten.

Senaatintorin laidalla on ravintola Savotta. Siinä riittääkin miettimistä.
 
Rattivaunu sanoi:
Tuota noin, missäköhän kohtaa viestissäni sanotaan sillä tavalla, että tuossa olisivat ainoat vaihtoehdot?

Nähdäkseni tässä kohdassa jossa ko. lauseella viittaat Anteron "pienimuotoinen ja luonnonläheinen" - määrittelyyn.

Rattivaunu sanoi:
Jos ja kun haluamme rakentaa sellaista yhdyskuntaa, jossa energiankulutus ja kokonaispäästötaso per asukas saadaan kestävälle tasolle, kannattaa tuollaiset utopiat jättää taka-alalle heti kättelyssä.

Myös nk. tiivis ja matala (esimerkiksi Käpylä tai Turun Port Arthur) on penimuotoista ja luonnonläheistä. Sen tehokkuus on täysin riittävä tehokkaalle bussi- tai raitiovaunuliikenteelle, mutta ei metrolle.

Oma näkemykseni on, että Suomessa kestävän kehityksen kannalta tarkoituksenmukainen uudisrakentaminen on samaan aikaan pienimuotoista, luonnonläheistä sekä kaupunkimaista ja riittävän tiivistä jotta lähipalvelut ja tehokas bussi- tai kevyt raideliikenne on mahdollista. Tällaiselle rakenteelle on aidosti kysyntää ja se voi olla vaihtoehto kehyskuntien pientaloille.

Kaupunkimaisille kerrostaloille on toki myös kysyntää, mutta niiden houkuttelevuus edellyttää erittäin korkeaa lähipalveluiden ja kestävien liikennemuotojen tarjontaa. Helsingin seudun käytännön kokemukset osoittavat, että ko. alueet ovat houkuttelevampia raitioliikenteen vaikutuspiirissä.

Albert sanoi:
Minä pidän syöttöliikenteenä sellaista esim. , että mennään bussilla Ypykkävaaran seisakkeelle keskelle "ei mitään" ja jatketaan sitten lättähatulla eteenpäin.
Helsingin metroon liittyvät (liityntä)bussilinjat ovat liikennettä suuriin keskuksiin, ei syöttöliikennettä. Suurkaupunkiasumiseen liittyy mm. se, että vaihtamatta ei pääse joka paikasta joka paikkaan joukkoliikennevälineillä.

Tässä menevät kyllä jo tosiasiat ja omat kuvitelmat aivan sekaisin. Helsingin metro on Smith-Polvisen liikennesuunnitelmasta alkaen suunniteltu ja myös toteutettu nimenomaan syöttöliikennejärjestelmänä. Noin 70% metron käyttäjistä joutuu vaihtamaan kulkuvälinettä. Jos tämä ei ole syöttöliikennettä niin mitä se on.

Helsingin kokoisen suurkaupungin liikenteen voi vallan hyvin järjestää niin, että tavanomaisilla matkoilla esikaupungista pääkeskukseen ei yleensä joudu vaihtamaan liikennevälinettä. Tästä on vaikka kuinka monta esimerkkiä. Myös monissa vaihtoon perustuvissa järjestelmissä vaihdollisten matkojen osuus on Helsinkiä paremman linja- ja kaupunkisuunnittelun vuoksi pienempi, esimerkkinä vaikka Tukholma.

Matkat esikaupungista toiseen ovat eri asia, niitä ei toki pysty järjestämään aina vaihdotta kaupungissa, jossa tarvitaan enemmän kuin yksi joukkoliikennelinja. Mutta siihen tarvitaan taas koordinoituja ja taattuja linjojen välisiä vaihtoja, joita ei Suomessa ole kaupunkiliikenteessä ollut vuoden 1972 jälkeen!

Albert sanoi:
Muuten, Helsingissä ei ole enää (ollut aikoihin) tiivistä kerrostalorakentamista.

Jaa mitäs sitten esimerkiksi uusi Katajanokka, Ruoholahti, Arabianranta, Pikku-Huopalahden kerrostalot ovat ...?

Toki näiden alueiden tehokkuus ei ole aivan sama kuin Etu-Töölön ja Kallion kivitalojen, mutta ei tehokkuus kuitenkaan ole oleellisesti pienempikään.

Kannattaa myös muistaa, että tiiviissä umpikorttelissa on mm. asuntojen suunnitteluun sekä pihojen ja asuntojen valaistukseen liittyviä ongelmia, jotka uudemmassa kaavoituksessa on usein ratkaistu paremmin. Siksi täsmälleen Töölön tai Kallion kopioita ei kannata rakentaa.

Hämmästyttää myöskin näissä kommenteissa Pikku-Huopalahden dissaaminen. Alueen arkkitehtuurista voi olla montaa mieltä, mutta sen aluetehokkuus on korkea, alueen mittakaava on inhimillinen, alue on myös luonnonläheinen (Pikku Huopalahti), kaikilla asukkailla on alle 300 m kävelyetäisyydellä sekä päivittäistavarakauppa että raitiolinjan 4 ja 10 pysäkki. Alueen pientalot ovat taannoisen JOTU - tutkimuksen mukaan lähes ainoita, joissa varakkaat kokevat, että voivat elää ilman autoa.
Tutkimus PDF

Jos tämmöinen rakenne ei ole kestävän kehityksen mukaista, mikä sitten?

Minua kummastuttaa muutenkin se, että kun varsinkin Katajanokka, Pikku-Huopalahti sekä Arabianranta ovat kestävän liikenteen kannalta aivan parhaiden alueiden joukossa, joita maailmalta tunnen, niin miksi sellaisia alueita ei kannattaisi rakentaa laajemminkin kuin ns. kantakaupunkiin, esimerkiksi laajennetun ratikkaverkon varteen? Tai miksi olevia alueita, joilla on riittävä asukaspohja, ei voitaisi parantaa ratikkayhteyksillä. Esimerkiksi Lauttasaari ja Viikki.

Molempien osaltahan metrohaihattelu on tähän asti estänyt raitiotien laajentamisen.
 
Mikko Laaksonen sanoi:
2000-4000 asukasta / neliökilometri on saavutettavissa useilla, vetovoimaisiksi ja luonnonläheisiksi koetuilla rakentamistavoilla:
- Tiivis ja matala pientalorakentaminen (esim. Helsingin Käpylä, Turun Port Arthur, Tampereen Petsamo).
- Kohtuullisella tehokkuudella rakennettu kerrostalolähiö (esim. Tapiola, vanha Herttoniemi jne).
- Pientalojen ja kerrostalojen seka-alue

Tällaisella maankäytön tehokkuudella on täysin mahdollista toteuttaa vetovoimaista bussiliikennettä sekä vetovoimaista kevyttä raideliikennettä kuten pikaraitiotietä tai paikallisjunaa olevalla radalla jotka voivat palvella pääosaa asukkaista 300-600 m kävelyetäisyydellä.
Näistä mainituista Tampereen Petsamoa palvelee vain bussilinja 3. Sen palvelua on juuri parannettu Tampereen joukkoliikenteen saatua lisärahoitusta, nyt ajetaan puolen tunnin välein kaikkina päivinä koko liikennöintiajan. Tämä on mielestäni kaukana "vetovoimaisesta bussiliikenteestä", ennemminkin se on pakollinen peruspalvelu jolla hoidetaan lapset kouluihin ja harrastuksiin. Kaikki ajokortilliset hankkivat auton ja kulkevat sillä.
 
Joukkoliikennepalveluiden suhteen Petsamo ei toki ole hyvä esimerkki. Aluehan on kärsinyt mm. johdinautoliikenteen lakkauttamisesta ja Kekkosentien rakentamisesta.

Petsamon ongelma ei kuitenkaan ole asukastiheys vaan se, että alue on "pussinperä". Saman asukastiheyden alueet ketjuna tarjoaisivat erinomaiset mahdollisuudet jopa pikaraitiotieliikenteelle, kuten Tampereen kaupunkisuunnittelijoiden arviot osoittavat.

Petsamossa vähäisiin bussipalveluihin vaikuttaa myös lyhyt kävely- ja pyöräilyetäisyys Tampereen keskustaan.
 
Mikko Laaksonen sanoi:
Petsamon ongelma ei kuitenkaan ole asukastiheys vaan se, että alue on "pussinperä".
Joukkoliikenteen kannalta se on pussinperä ihan vain alueen asukkaiden takia. Kaupunki olisi useaan otteeseen halunnut rakentaa Petsamosta joukkoliikennekadun TAYSin alueelle, mutta se on aina kaatunut asukkaiden vastustukseen. Eli suomalaisille omakotiasukkaille tyypillinen joukkoliikenteen vastustus istuu sielläkin tiukassa, vaikka alue onkin tiheään rakennettu.
 
Mikko Laaksonen sanoi:
Nähdäkseni tässä kohdassa jossa ko. lauseella viittaat Anteron "pienimuotoinen ja luonnonläheinen" - määrittelyyn.
Homman juju on nyt siinä, että Anteron lausahdus on pelottavan identtinen verrattuna joukkoliikennevastaisten erittäin konservatiivisten tahojen hokemien kanssa (en edes rivien välissä yritä väittää, että Anteron päämääränä olisi toimia joukkoliikennevastaisesti, vaan totean sen, miltä hänen lausahduksensa näyttää ja mitä se eniten muistuttaa). Kun lukee viestiäni siitä mainitsemastasi kohdasta eteen päin, tulee esille minun sanomani pointti, joka on aivan muuta, kuin kritiikissäsi esität. Asetinkin edellisellä kerralla tähän liittyen jatkokysymyksen, "Mikä sanomassani oli perusvirhettä?" En ole saanut vastausta siihen...
Mikko Laaksonen sanoi:
Tai miksi olevia alueita, joilla on riittävä asukaspohja, ei voitaisi parantaa ratikkayhteyksillä. Esimerkiksi Lauttasaari ja Viikki.
Haluttu raideyhteys saadaan aikaan vain rakentamalla se. Ennen töiden aloittamista on käytävä pitkän kaavan mukainen prosessi, jonka onnistumista ei edesauta mm. seuraavanlainen "yhteistyöhenki":
Mikko Laaksonen sanoi:
Molempien osaltahan metrohaihattelu on tähän asti estänyt raitiotien laajentamisen.
Meistä kukin keskustelee omalla tyylillään. Oma veikkaukseni on, että asioiden esittäminen tuossa hengessä ei ole omiaan herättämään kovinkaan suuria yhteistyötoiveita asioiden eteenpäinviemiseksi.
 
Ville O. Turunen sanoi:
Ei ole, jako työväenluokkaiseen itään ja keskiluokkaiseen länteen on ajalta ennen toista maailmansotaa.

Luin jostain Espoon Westendin syntyhistoriasta, että haluttiin luoda mallikaupunginosa joka muiden maailman suurkaupunkien esimerkkien mukaan piti sijoittaa kaupungin länsipuolelle, koska tuuli kulkee useammin lännestä itään, niin että kaupungin "pahat hajut" eivät häiritsisi.

t. Rainer
 
Mikko Laaksonen sanoi:
Suomelle tyypillisella asutustiheydellä raskas raideliikenne kuten metro tarvitsee AINA tuekseen syöttöliikennettä joka alentaa joukkoliikenteen vetovoimaa.
Pidätkö muuten Martinlaakson rataa kaavoitusmielessä "metrona" vai paikallisjunarautatienä? Onko se onnistunut vai epäonnistunut ratkaisu?

t. Rainer
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
R.Silfverberg sanoi:
Pidätkö muuten Martinlaakson rataa kaavoitusmielessä "metrona" vai paikallisjunarautatienä? Onko se onnistunut vai epäonnistunut ratkaisu?

Martinlaakson ratahan on kaavoitettu nimenomaan metrolinjaksi. Rata vain toteutettiin niin, että se kytkettiin valtion rataverkkoon.

Martinlaakson radalla kaavoituksen ja joukkoliikenteen suhde on paremmin onnistunut kuin Itämetron varressa.

Pääongelmana Martinlaakson radallakin on kuitenkin se, että kävelyetäisyydet asemille on yliarvioitu, ja rata palvelee ensisijaisesti radan varren uudisrakentamista. Siksi mm. vanha Kannelmäki sekä Kaivoksela ovat radan vaikutuspiirin ulkopuolella ja niitä palvelee erillinen bussilinjasto.

Voisi ehkä sanoa näin, että Martinlaakson rata on 1970-luvun Suomen paras esimerkki raideliikenteen ja kaavoituksen yhteensovittamisesta, mutta kävelyetäisyyden yliarvioinnin takia sekin on vain tyydyttävä (7-8) ratkaisu.

Raideliikenteen ja kaavoituksen suhteen 9-10 ratkaisuja ovat mielestäni pikemminkin Pikku-Huopalahti, Katajanokka ja Arabianranta. Lisäksi jotkut Espoon Rantaradan varteen kaavoittamat alueet (mm. Kilo ja Koivukylä) vaikuttavat junan ikkunasta katsoen oikein suunnitelluilta. En ole tutkinut niitä riittävästi paikan päällä.

Leppävaarassa ja Vuosaaressa mittakaava on liian suuri, vaikka oivalluksiakin on, kuten Vuosaaren länsipuolen sisäänkäynnin hyödyntäminen.
 
Muutama kommentti:

Mikko Laaksonen sanoi:
Pääongelmana Martinlaakson radallakin on kuitenkin se, että kävelyetäisyydet asemille on yliarvioitu, ja rata palvelee ensisijaisesti radan varren uudisrakentamista. Siksi mm. vanha Kannelmäki sekä Kaivoksela ovat radan vaikutuspiirin ulkopuolella ja niitä palvelee erillinen bussilinjasto.
Rata palvelee ihan riittävän hyvin Vanhaa Kannelmäkeä, mutta vähän huonommin vanhaa Pohjois-Haagaa, jotka kummatkin kuuluivat Castrénin 1950-luvulla suunnitteleman metrolinjauksen varrelle. Kaivoksela taidettiin jättää lopullisessa vaiheessa radan sivuun koska se sijaitsi joka tapauksessa ihan Hämeenlinanväylän vieressä. Martsarin rata voisi palvella nykyistä paremmin myös Vapaalaa/Rajatorppaa sekä Konalaa jos kevyen liikenteen väylät lähimmille asemille olisivat kunnollisia.

Mikko Laaksonen sanoi:
Raideliikenteen ja kaavoituksen suhteen 9-10 ratkaisuja ovat mielestäni pikemminkin Pikku-Huopalahti, Katajanokka ja Arabianranta.
Nämä ovat kantakaupungin lisäkkeitä eivätkä ihan vertailukelpoisia varsinaisten lähiöiden kanssa. Joukkoliikennetarjonta on lähiöihin verrattuna todella runsasta kun bussiliikennekin otetaan mukaan, jota monet käyttävätkin nopeutensa vuoksi, ja Katajanokalta kävelymatka keskustaan on vain kilometri. Samaan vertailukategoriaan kuuluvat kummankin puolen Pasilat, Merihaka ja Ruoholahti, jotka ovat raitioliikenteen lisäksi raskaan raideliikenteen piirissä. Minkä arvosanan annat niille?

Mikko Laaksonen sanoi:
Lisäksi jotkut Espoon Rantaradan varteen kaavoittamat alueet (mm. Kilo ja Koivukylä) vaikuttavat junan ikkunasta katsoen oikein suunnitelluilta. En ole tutkinut niitä riittävästi paikan päällä.
Paikkakuntalaisena olen havainnut, että Kilo on mielestäni hyvin onnistnut, mutta Koivukylä-Ymmersta kärsii palvelujen puutteesta sekä siitä että se on junayhteyksistä huolimatta pussinperässä, Kauniaisten rajan takia.

t. Rainer
 
Joukkoliikenne on ihmisen palvelija, ei itseisarvo sinänsä. Jos tietyn teknisen ratkaisun valinnan seurauksena joudutaan (taloudellisista syistä) rakentamaan kaupunkia, jossa ihmiset eivät halua asua, ei myöskään kestävän kehityksen periaatteita saavuteta.

Ihmisten omaa elämäänsä koskevista valinnoista ja joukkoliikenteen mahdollisista epäkohdista keskusteluun ei ole hyvä tuoda mukaan ideologista suodatinta. Näkökohtien arvottamisen ei pitäisi pohjautua siihen, onko joku toinen itselle vastenmieliseksi koettu taho joskus lausunut vastaavaa. Tiettyjä ihmisryhmiä mollaamalla voidaan saavuttaa hetkellinen kuvitelma omasta paremmuudesta mutta se kestää vain enterin painamisen ajan ja vaikeuttaa asiapohjaisen keskustelun jatkamista.

Asiaan: tiivismatalista ratikkakaupunginosista tulee mieleen Puu-Käpylä. Alue on asukkaiden ja ulkopuolistenkin mielestä ilmeisen viihtyisä ja pienestä asukasmäärästä huolimatta sinne kulkee raitiotie. Miten alueen rakennustehokkuus asettuu muihin keskustelussa mainituihin verrattuna?
 
edsel sanoi:
Asiaan: tiivismatalista ratikkakaupunginosista tulee mieleen Puu-Käpylä. Alue on asukkaiden ja ulkopuolistenkin mielestä ilmeisen viihtyisä ja pienestä asukasmäärästä huolimatta sinne kulkee raitiotie. Miten alueen rakennustehokkuus asettuu muihin keskustelussa mainituihin verrattuna?
Valitettavasti siten, että se on yksi harvoja nykyisistä raideyhteyksistä, joita uhkaa lakkauttaminen.
Varmuuden vuoksi: en ole Käpylän raitiotien lakkauttamisen kannalla, vaan puolustan sen kehittämistä. Olin syyskesällä 2003 Käpylän raitiotien alasajoa vastustavalla mielenosoituksella mukana (vastustamassa linjojen 1 ja 1A heikentämistä). Kärsimme silloin onneksi vain torjuntatappion.
 
R.Silfverberg sanoi:
Nämä ovat kantakaupungin lisäkkeitä eivätkä ihan vertailukelpoisia varsinaisten lähiöiden kanssa.

Miksi eivät olisi? Pikku-Huopalahti ja Arabianranta ovat Helsingin keskustasta yhtä kaukana kuin esimerkiksi Herttoniemi tai Lauttasaari. Ne ovat myös yhtä kaukana keskuksesta kuin monet Turun tai Tampereen lähiöt.

Helsingissä "kantakaupunki" on mystifoiva käsite, jolle parempi nimitys olisi "raitiotien vaikutusalue".

Tiiviisti rakennettu lähiö voidaan rakentaa samalla tavalla ja sillä voi olla yhtä korkeatasoiset joukkoliikenneyteydet kuin kantakaupungin lisäkkeellä.

R.Silfverberg sanoi:
Samaan vertailukategoriaan kuuluvat kummankin puolen Pasilat, Merihaka ja Ruoholahti, jotka ovat raitioliikenteen lisäksi raskaan raideliikenteen piirissä. Minkä arvosanan annat niille?

Sekä Itä- että Länsi-pasilan ongelmana on se, että raitiotieyhteys keskustaan on kiertävä ja rautatieasema puolestaan liian kaukana asutuksesta. Arvosana tasoa 6-7. Ongelmat voitaisiin korjata rakentamalla raitiolinja 9 Ilmalaan asti, jolloin arvosana nousisi paljon.

Merihaasta ei ole mukavaa kävely-yhteyttä sen kummemmin raitiotielle kuin metrollekaan, molemmista sen erottaa erittäin vilkas tie. Arvosana 4. Juuri tämän huonommin ei raideliikenneyhteyttä voi hoitaa.

Ruoholahdesta ei ole suoraa raitiotieyhteyttä keskustaan ja metroasema on alueen pohjoislaidalla, jossa se ei palvele eteläisimpiä ja läntisimpiä osia kunnolla. Arvosana myös tasoa 6-7 nykyisellään. Suora raitiolinja Bulevardin suuntaan sekä Jätkäsaaren raitiolinjat lisäisivät arvosanaa samoin kuin Pasiloissa.
 
Mikko Laaksonen sanoi:
Helsingissä "kantakaupunki" on mystifoiva käsite, jolle parempi nimitys olisi "raitiotien vaikutusalue".
Vaikka miellä on eri käsitys mikä on lähiö ja mikä kantakaupunki, niin ei anneta häiritä.

Mikko Laaksonen sanoi:
Tiiviisti rakennettu lähiö voidaan rakentaa samalla tavalla ja sillä voi olla yhtä korkeatasoiset joukkoliikenneyteydet kuin kantakaupungin lisäkkeellä.
Usein paremmatkin, kuten esim Martsarin radan ja monen pää- ja rantaradankin varren kohteella. Eikä tarvitse olla kovin tiivistäkään vaan Haagan/Pitäjänmäen/Oulunkylän/Malmin tapaista.

Mikko Laaksonen sanoi:
Sekä Itä- että Länsi-pasilan ongelmana on se, että raitiotieyhteys keskustaan on kiertävä ja rautatieasema puolestaan liian kaukana asutuksesta. Arvosana tasoa 6-7. Ongelmat voitaisiin korjata rakentamalla raitiolinja 9 Ilmalaan asti, jolloin arvosana nousisi paljon.
Näinhän se on. Tarvittaisiin myös 9:n "peilikuva" eli ratikka Töölön suunnasta Pasiloiden kautta Kumpulaan tms. No, joo tälle reitille on suunniteltu metro, mutta ennenkun sitä on ryhdytty kaivamaan ensimmäistä lapiollista, voi suunnitelmia aina tarkistaa. Lopputuloksen määrittelee kaiketi miten tiiviiksi ns Keski-Pasila muodostuu.

Mikko Laaksonen sanoi:
Merihaasta ei ole mukavaa kävely-yhteyttä sen kummemmin raitiotielle kuin metrollekaan, molemmista sen erottaa erittäin vilkas tie. Arvosana 4. Juuri tämän huonommin ei raideliikenneyhteyttä voi hoitaa.
Merihaasta pääsee jalankulkutasanteelta alkavalta kävelysiltaa pitkin mukavasti Sörnäisten rantatien yli ja suoraan Hakaniemen torille. Matkaa on alle 1 km. Merihakaan tai tarkemmin sen alle, kulkee myös joitakin busseja, mutta palvelevat lähinnnä jotain poikittais- työmatkalinjoja.

Mikko Laaksonen sanoi:
Ruoholahdesta ei ole suoraa raitiotieyhteyttä keskustaan ja metroasema on alueen pohjoislaidalla, jossa se ei palvele eteläisimpiä ja läntisimpiä osia kunnolla. Arvosana myös tasoa 6-7 nykyisellään. Suora raitiolinja Bulevardin suuntaan sekä Jätkäsaaren raitiolinjat lisäisivät arvosanaa samoin kuin Pasiloissa.
Jep. Kyseinen raitsikka voisi jatkaa myös Lauttasaaren puolelle riippumatta siitä rakennetaanko länsimetro vai ei.

t. Rainer
 
Takaisin
Ylös