Helsingin metro palkittu

Tuo perustelu "Palkinnon perusteluissa metroa kuvattiin merkittävimpänä Itä-Helsingin kasvua ja kehitystä vauhdittaneena tekijänä." on jotenkin surkuhupaisa. Ihan tottahan se on, mutta onko se kehitys ollut positiivista?

Älkääkä nyt käsittäkö minua väärin. Metro kyllä ansaitsisi montakin palkintoa. Se on ehdottomasti Helsingin täsmällisin (joukko)liikenneväline. Joukko sulkeissa siksi, että se peittoaa kyllä autonkin, jos ei nopeudellaan Itäväylän käytävässä, niin kätevyydellään heti kun päästään Niemelle. Ja tiheimmin kulkeva. Molemmat hyvin arvokkaita asioita.
 
339-DF sanoi:
Tuo perustelu "Palkinnon perusteluissa metroa kuvattiin merkittävimpänä Itä-Helsingin kasvua ja kehitystä vauhdittaneena tekijänä." on jotenkin surkuhupaisa. Ihan tottahan se on, mutta onko se kehitys ollut positiivista?
Eiköhän se ihan positiivista ole ollut. Vielä 1980-luvulla Vuosaari oli yksi ongelmalähiöistä. Ei sinne melkein uskaltanut mennä, kun uutisoitiin kaikenmaailman jengeistä ja jengitappeluista. Kaupunginosan kehittämisen myötä (metro oli keskeinen mutta tietenkin vain yksi osa sitä kehitystä) Vuosaari siistiytyi monien silmissä merkittävästi. Aurinkolahti koetaan jopa jonkinlaisena statusjuttuna. Olisiko sitten mitään Aurinkolahtia tullut ilman metroa, on vaikea sanoa.
Kontula jos mikä oli "melkoisessa maineessa" ollessani koulupoika 1970-luvulla metron puuttuessa sieltä ja kaikkialta muualtakin Helsingissä. Vastikään Kontula sai jonkin lähiö- tai muun palkinnon / kunniamaininnan. Kontulan siistimiseen on ilmeisesti panostettu paljon. Kyllä metro on tuonut selvää elinvoimaa vaikutusalueelleen ja sitäkin puolta Helsingin seudun kauppakamari kuului eilisten paikallisuutisten mukaan painottaneen kehottaessaan rakentamaan Länsimetron pikaisesti. Uutinen, Ylenaikainen.
 
Joskus 15 vuotta sitten "Suomen Mad"-lehdessä ehdittiin jo kehua Helsingin metroa maailman kahdeksanneksi ihmeeksi.

Perustelut meni jotakuinkin näin: Ei graffiteja, pysyy aikataulussa, ovet toimivat

Onhan se kieltämättä hyvin toimiva, mutta pitkään odotettu uutuus imi paljon rahaa ja ongelmat jatkuvat vielä 24 vuotta myöhemminkin. Tätä ei varmaankaan muistettu palkintoa miettiessä. Espoossa toivottavasti muistetaan nämä asiat päätöstä tehdessä.
 
Kyllä metro on varmasti vauhdittanut Itä-Helsingin kasvua. Jos nyt pantaisiin kiskot rullalle ja siirryttäisiin takaisin busseihin, niin eihän se tarvittava bussinmäärä mahtuisi edes Itäväylälle saati Hakaniemeen, Rautatientorille jne.
Ja tulkaa ihmeessä ja rauhallisin mielin tutustumaan Itä-Helsinkiin. Kyllä täältä pääsee yhtä varmasti hengissä pois kuin Eirasta ta Konalasta.
Lehtien kirjoittelua (missään asiassa) ei saa ottaa "jumalan sanana". Niissä on aina omat painotuksensa ja tarkoituksenhakuisuutensa.
Kehitys täällä ennen metroa, metron aikana ja varmasti metron jälkeenkin on yhtä positiivista kuin muuallakin Helsingissä.
Lopuksi, HKL näkyy keräilevän "metromuisteloita". Laitan yhden sellaisen tähän lopuksi.
Ei nyt viitsi uutta ketjua siitä tehdä:
Sopulilauma juoksi.
Ensimmäinen matkustajajuna 123-124+141-142. lähti Itäkeskuksesta 1.6.1982 klo 05.30.
Paikalla oli muutama alan harrastaja ja joukko lehtimiehiä. Juna oli jo tuotu asemalle aiemmin. Vähän ennen lähtöaikaa kuului kolahdus. Ja silloin sopulilauma juoksi tiiviinä rykelmänä junan etupäätä kohti. Tuolloin metrokirjoittelu sanomalehdissä oli erittäin negatiivista. Nyt luulivat saavansa herkullisen katastrofiuutisen. Vaan eipä siellä sen kummempaa tapahtunut. Kuljettaja vain ohjasi virroittimet virtakiskoon ja siitä kolahdus. ”Hyvä juttu” kuivui vallan kokoon.
 
Kyllä se varmasti on näin. Itä-Helsingin ongelmat eivät johdu siitä, että sinne tuli metro. Eikä metroa tullut Itä-Helsinkiin siksi, että siellä oli/on ongelmia. Jos Itästadin mainetta ja metroa yritettäisiin liittää yhteen jonkinlaiseen syy-seuraussuhteeseen, niin laaja tutkimus saattaisi jotain tällaista löytääkin.

Mulla vaan oli pointtina se, että kun noin yleisesti ottaen Itä-Helsingin kehitystä ei pidetä kovin positiivisena, niin tuntui jotenkin hassulta, että sanotaan, että se kehitys johtuu metrosta. Koska mulle ainakin tulee silloin sellainen tunne, että se Itä-Helsingin (negatiivinen) kehitys on jotenkin metron ansio (lue: vika). Ja sitähän ei varmasti tarkoitettu, kun palkinto nimenomaan annettiin hyvässä hengessä ja länsimetron puffaamiseksi.
 
Olen pohtinut, miksi Helsingin kaupungin kaupunkijunajärjestelmään liittyy jostain syystä yhä hyvin paljon "mystiikkaa". Monien ihmisten mielikuvissa HKL Metroliikenteen Helsingin keskustasta Mellunmäkeen ja Vuosaareen liikennöimät Metrojunat näyttäytyvät hyvin erilaisina kuin VR Osakeyhtiön Helsingin keskustasta Espoon keskukseen, Vantaankoskelle ja Keravalle (tai jos halutaan pysytellä Helsingin kaupungin rajojen sisällä; Pitäjänmäelle, Malminkartanoon ja Puistolaan) liikennöimät LähiJunat, vaikka pohjimmiltaan kyseessä ovat periaatteeltaan samanlaiset kaupunkiradat ja -junat.

On totta, että Metrolla on näkyvämpi brändi, lyhyempi vuoroväli ja erilaiset junat kuin LähiJunilla. Osaltaan joidenkin ihmisten mielessä Metroon liittyvää erityislaatuista mielikuvaa vahvistaa ehkä se, ettei Metron reittien varrelta juuri ole vaihtoehtoisia suoria joukkoliikenneyhteyksiä Helsingin keskustaan, kuten LähiJunien reittien varrelta on (bussiyhteydet). Ja se, että Metron saavutettavuus Helsingin keskustan alueella on parempi (= useampia asemia) kuin LähiJunien.

On ollut mielenkiintoista havaita, ettei Kehäradasta (tai Pisara-radasta), joka on vastaava LähiJunien verkoston laajennus kuin Länsimetro on Metron laajennus, ole syntynyt niin monitahoista julkista kiistelyä kuin Länsimetrosta.

Tilanteen selkiyttämiseksi Helsingin seudun raskas raideliikenne tulisi mielestäni siirtää yhden brändin (ja organisaation) alle, olkoon se vaikka Metro, kuten tälläkin foorumilla monet ovat jo aikaisemmin ehdottaneet. Tällöin ehkä havaitaan, ettei Metro välttämättä olekaan sellainen mörkö, kuten monet ihmiset saattavat ajatella.
 
Selkeästi off topic, mutta laitetaan tähän. Jos keskustelua syntyy, moderaattorit osaavat siirtää sopivaan paikkaan.

Itä-Helsingin kehitys ja yhteys metroon: tulipa vain mieleen, että ovatko muut foorumilla havainneet sen varsin mielenkiintoisen seikan, että työväenluokkaiset ja muutenkin 'huonommat' osat kaupunkia pyrkivät selkeästi useammin sijoittumaan keskustan itäpuolelle kuin länsipuolelle. Keskiluokkaiset/yläluokkaiset taasen länsipuolelle. Silloin kuin tämä sääntö ei päde, voidaan usein havaita jokin hyvin selkeä syy, kuten että itäpuolella on merenranta tai se on muuta kaupunkia korkeampaa maastoa. Mutta silloin kuin mitään tällaista syytö ei ole, niin edellä mainittu sääntö tuntuu pitävän yllättävän usein. Suomestakin tulee heti mieleen Helsingin lisäksi Tampere ja Joensuu, maailmalta Berliini, Lontoo, Pariisi, sen kummemmin ajattelematta.

Tuleeko kenellekään mieleen hyviä vastaesimerkkejä?

Siis voi hyvinkin olla, että metrolla ei todellakaan ole mitään tekemistä Itä-Helsingin kehittymisen kanssa, vaan syyn selvittämiseksi pitäisi olla astrologi tai feng shui -asiantuntija. Kukapa tietää.
 
Berliinissä syy on ainakin täysin valtapoliittis-historiallinen. ;)

Tampereella ei minusta noin jyrkästi voisi sanoa, myös länsipuolella on suuria osittain huonomaineisia lähiöitä (Tesoma, Lentävänniemi), mutta Pispala ja Hyhkyn seutu kompensoivat arvokkaalla maisemallaan.

Helsingissä idän lisäksi ainakin pohjoiseen rautateiden vaikutusalueiden ulkopuolella olevat Jakomäet ja Kånalat eivät vaikuta järin keskiluokkaisilta alueilta myöskään.
 
Itä-länsikysymyksessä heti kaksi vastaesimerkkiä: Turku ja Tukholma

Turussa "vauraita" alueita on sekä idässä että lännessä, samoin duunarialueita.
Naantali ja Kaarina lienevät aika tasavahvoja vauraissa alueissa.
Samoin Turussa on lännessä Pansio-Pernon ja Härkämäki-Jyrkkälän tyyppisiä "duunarialueita" ja idässä Uittamon kaltaisia vauraamman väen alueita.

Tukholmassa lännen puolella sekä Nackassa, Lidingössä että Roslagsbanan suunnalla on vaurasta väkeä. Köyhimmät alueet kuten Fittja, Hallunda ja Norsborg sekä Rinkeby ovat kaupungin länsipuolella. Onnellisten saaria on toki myös mm. Brommalandetissa. Tukholmassa toki asiaa selittää meren sijainti kaupungin itäpuolella.
 
339-DF sanoi:
Kyllä se varmasti on näin. Itä-Helsingin ongelmat eivät johdu siitä, että sinne tuli metro. Eikä metroa tullut Itä-Helsinkiin siksi, että siellä oli/on ongelmia. Jos Itästadin mainetta ja metroa yritettäisiin liittää yhteen jonkinlaiseen syy-seuraussuhteeseen, niin laaja tutkimus saattaisi jotain tällaista löytääkin.
Kiinnittäisin huomiota siihen, että erilaisia lähiöprojekteja ja ongelma-alueiden parannushankkeita on harratstettu joka puolella. Se, että niitä on tehty Itä-Helsingissä ei johdu siitä, että siellä on metro. Näin ollen myöskään ongelma-alueiden paraneminen ei johdu siitä, että siellä on metro. Muuten kai esim. Jakomäki ei olisi rauhoittunut, ei myöskään metrottoman Espoon Karakallio, Matinkylä tai Soukka.

339-DF sanoi:
Mulla vaan oli pointtina se, että kun noin yleisesti ottaen Itä-Helsingin kehitystä ei pidetä kovin positiivisena, niin tuntui jotenkin hassulta, että sanotaan, että se kehitys johtuu metrosta. Koska mulle ainakin tulee silloin sellainen tunne, että se Itä-Helsingin (negatiivinen) kehitys on jotenkin metron ansio (lue: vika). Ja sitähän ei varmasti tarkoitettu, kun palkinto nimenomaan annettiin hyvässä hengessä ja länsimetron puffaamiseksi.
Aivan. Tällaisia palkintoja annetaan "sattumalta" juuri nyt, kun Espoon valtuuston päätettäväksi tulee jälleen kerran metro. Minkähän tähden tällaista asiaa ei ole oivallettu aikaisemmin, kun metropäätös ei ollut ajankohtainen asia?

Onko metro sitten syypää huonoon kehitykseen? Miten sen nyt sitten ajattelee. Itä-Helsinkiin on kaavoitettu runsaasti asumista, koska siellä on metro, jolle pitää saada käyttäjiä. Eihän sitä ole tehty pelkkiä siirtolapuutarhoja ja leirintäaluetta varten. Ja kun sinne kaavoitetaan ja halutaan rakentaa myös silloin, kun vapaa-rahoitteinen asuntotuotanto ei mene kaupaksi, kaupunki rakentaa omia vuokratalojaan. Valitettava tosiasia vain on, että ongelmat ja sosiaalinen vuokra-asuminen liittyvät toisiinsa, ja näiden ongelmien välttämiseksi on pyritty mm. luomaan sekoittunutta asumista.

Tilastollisesti on valitettavasti niin, että se tapa toteuttaa metroa joka Helsingissä on käytäntönä, ei kuulu suomalaisten asunnonhankintapreferensseihin. Suomalaiset haluavat pienimuotoista ja luonnonläheistä asumista, jota ei voi toteuttaa kävelyetäisyydellä metroasemasta siten, että matkustajamäärät perustelisivat metron kalliita investointeja.

Aurinkolahti ei ole metrokaupunginosa, sillä se ei ole kävelymatkan päässä metrosta. Joka asunnolla on autopaikka, kellaripaikoitus on yleinen käytäntö. Hinnat ovat sitä luokkaa, että auton hankinta ei ole rahasta kiinni asuntoon riittävällä tulotasolla. Ja kun alueella käy, kaiken tämän myös näkee. Aurinkolahtelaisten kontakti metroon taitaa olla se, kun junan näkee kääntöraiteella Kolumbuksen ruokaostoksilla sekä Vuosaaren sillalla.

Antero
 
Antero Alku sanoi:
Näin ollen Aurinkolahti ei ole metrokaupunginosa, sillä se ei ole kävelymatkan päässä metrosta. Joka asunnolla on autopaikka, kellaripaikoitus on yleinen käytäntö. Hinnat ovat sitä luokkaa, että auton hankinta ei ole rahasta kiinni asuntoon riittävällä tulotasolla. Ja kun alueella käy, kaiken tämän myös näkee. Aurinkolahtelaisten kontakti metroon taitaa olla se, kun junan näkee kääntöraiteella Kolumbuksen ruokaostoksilla sekä Vuosaaren sillalla.
Näkemys se tuokin varmasti on... ;) Oma näkemykseni on koko lailla toisenlainen. Päätin muutama vuosi sitten, olisiko ollut kesällä 2003 tai 2004, mennä tuttujen suosituksesta katsomaan sitä hienoa Aurinkolahtea. Menin VS:n metrolla perille asti ja otin liityntäbussin (silloinen 90A), koska kuvittelin Anteron tavoin ko. kaupunginosan sijaitsevan sen verran etäällä metrolta, että sinne muka pitää mennä jatkoyhteysbussilla. Kun olin istunut parisen minuuttia bussissa sen lähdettyä, huomasin että Aurinkolahti olikin jo jäänyt taakse ja poistuin pikaisesti bussista ja lähdin kävelemään takaisintulosuuntaan. Ja sieltähän se Aurinkolahti löytyikin. Aurinkolahdessa sitten oivalsin, että liityntäbussista olisi pitänyt poistua jo suunnilleen ensimmäisellä välipysäkillä. Noin lyhyet matkat minä periaatteessa kävelen aina - en ehkä kaikista pahimmassa kaatosateessa niin mielelläni. Aurinkolahti on tietenkin iso alue ja osa siitä on hieman etäällä kävelymatkaksi, mutta täysin käveltävissä oleva matka se keskimäärin on se etäisyys Columbukselta ja metrolta.
Se että Aurinkolahdessa - ja monilla muillakin alueilla - on asuntojen yhteydessä hyvät pysäköintilaitokset tai -tilat ei poista Helsingin niemen ruuhkia eikä vähennä kaupungin keskustan pysäköintikurjuutta. Metro on aurinkolahtelaisillekin fiksuin tapa matkustaa niemelle, olipa omistuksessa sitten auto tai ei.
Antero Alku sanoi:
Tilastollisesti on valitettavasti niin, että se tapa toteuttaa metroa joka Helsingissä on käytäntönä, ei kuulu suomalaisten asunnonhankintapreferensseihin. Suomalaiset haluavat pienimuotoista ja luonnonläheistä asumista, jota ei voi toteuttaa kävelyetäisyydellä metroasemasta siten, että matkustajamäärät perustelisivat metron kalliita investointeja.
Tuollaiset liturgiat kuuluvat kaikista vähiten joukkoliikenneihmisten ja kestävän kehityksen puolestapuhujien suuhun! Jos ja kun haluamme rakentaa sellaista yhdyskuntaa, jossa energiankulutus ja kokonaispäästötaso per asukas saadaan kestävälle tasolle, kannattaa tuollaiset utopiat jättää taka-alalle heti kättelyssä. Lisäksi kaikki tiedämme erittäin hyvin, että pientaloissa asuminen väljästi meren tai järven rannalla kaukana naapureista ei tue edes linja-autoin hoidettua joukkoliikennettä saati sitten jotain massakuljetusjärjestelmää, olipa tämä viimeksi mainittu sitten pikaraitiotie, lähijuna tai metro.
On selvää, että pitää järjestää asumismuotoja useammanlaisiin tarpeisiin. Aina on ollut niin, että tulotaso näkyy siinä(kin), miten ja missä asutaan. Yhtä lailla on selvää, että ihmiskunnan on tiedostettava vastuunsa ympäristönsä tilasta ja noudatettava kestävän kehityksen periaatteita yhdyskuntasuunnittelussa. Kaavoituksen on lähdettävä siitä, että kasvukeskuksissa pääasumismuodot suunnitellaan samanaikaisesti toisaalta viihtyisiksi, toisaalta energiaa säästäviä ja ympäristöystävällisiä kokonaisratkaisuja tukeviksi.
EDIT: Typo korjattu. Rv
 
Viimeksi muokattu:
Antero Alku sanoi:
Tilastollisesti on valitettavasti niin, että se tapa toteuttaa metroa joka Helsingissä on käytäntönä, ei kuulu suomalaisten asunnonhankintapreferensseihin. Suomalaiset haluavat pienimuotoista ja luonnonläheistä asumista, jota ei voi toteuttaa kävelyetäisyydellä metroasemasta siten, että matkustajamäärät perustelisivat metron kalliita investointeja
Tuohon "asumisunelmaan" ei sitten kuulu joukkoliikenne ollenkaan. Pihallahan pitää lisäksi olla oma auto jokaiselle perheenjäsenelle. Isännällä on tietysti puolitoista autopaikkaa vievä kaupunkimaasturi. Eivät he sitten kaipaa edes kutsutaksia saati pikaratikkaa.
Ja kenen unelmia ne sitten lienevätkään. Ei varmaan kaupunkilaisten. Mutta kun meillä ei osata kaupunkiakaan rakentaa. Kummallista pikkukylämenttaliteettia kuvastaa vaikka se, että Pikku-Huopalahdestakin olisi saanut kaupunginosan. Nyt se on lähiö. Varmaan Jätkäsaareenkin tulee kahden perheen luhtitaloja. Vedä sinne sitten kaksi raitiolinjaa.
Maalta tulleet päättäjämme pelkäävät korkeita paikkoja. Nelikerroksinen talo on jo aivan liian korkea heille.
Kunnon kaupunkitaloja umpikortteleihin (niin, ilmaston takia. Sitä ei koskaan oteta huomioon). Sinne voi sitten vetää metrolinjan, tai miksi sitä sitten kutsuttaisiin.

Senaatintorin laidalla on ravintola Savotta. Siinä riittääkin miettimistä.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Rattivaunu sanoi:
N
Tuollaiset liturgiat kuuluvat kaikista vähiten joukkoliikenneihmisten ja kestävän kehityksen puolestapuhujien suuhun! Jos ja kun haluamme rakentaa sellaista yhdyskuntaa, jossa energiankulutus ja kokonaispäästötaso per asukas saadaan kestävälle tasolle, kannattaa tuollaiset utopiat jättää taka-alalle heti kättelyssä. Lisäksi kaikki tiedämme erittäin hyvin, että pientaloissa asuminen väljästi meren tai järven rannalla kaukana naapureista ei tue edes linja-autoin hoidettua joukkoliikennettä saati sitten jotain massakuljetusjärjestelmää, olipa tämä viimeksi mainittu sitten pikaraitiotie, lähijuna tai metro.

Tässä ketjussa sekä Rattivaunun että Albertin kommenteissa tehdään se perusvirhe, että oletetaan että vaihtoehdot ovat vain joko helsinkiläistyyppinen tiivis kerrostalorakentaminen tai isoille tonteille alhaisella tehokkuudella toteutetut pientalot. Meillä on muitakin kaavoitusvaihtoehtoja, joissa voidaan saavuttaa toimiva kompromissi luonnonläheisyyden, maanläheisyyden ja toisaalta kestävän kehityksen suhteen.

Luonnonläheisyys ja maanläheisyys ovat myös kaupunkilaisille suomalaisille tärkeitä perusarvoja. Kannattaa huomata, että myös suurkaupungeissamme (Helsingissä, Turussa ja Tampereella), pääosalla asukkaista on hyvin lyhyet matkat vapaaseen luontoon (metsiin ja vesistöihin), ja jopa "kantakaupungeissa" hyvin monet korttelit rajautuvat suoraan puistoihin tai vesistöihin. Suomalaiselle ei helpolla saa myytyä asuntoa, jonka ikkunasta ei näy vettä tai puita.

En pidä itse luonnonläheisyyttä ja maanläheisyyttä mitenkään kohtuuttomina vaatimuksina; itselläni on (sopivasta kulmasta) merinäköala, 30 m päässä talosta on suuri puisto ja keittiön ikkunasta näkyy saariston metsiin asti. Asun silti keskellä Suomen kolmanneksi suurinta kaupunkiseutua ja lähipalvelut ovat hyvät.

Suomalaiset kaupunkiseudut, myös pääkaupunkiseutu, on yleensä rakennettu keskusta-alueita lukuunottamatta rakentamistiheydellä, joka on yleensä alueesta riippuen välillä 1000 - 4000 asukasta / neliökilometri. Koko pääkaupunkiseudun ja Turun taajamien keskimääräinen rakennetun alueen asukasitheys on luokkaa 1250 - 1500 asukasta / neliökilometri.

3000-4000 asukasta / neliökilometri korkeampi asukastiheys saavutetaan yleensä vain tiiviillä kerrostalorakentamisella.

2000-4000 asukasta / neliökilometri on saavutettavissa useilla, vetovoimaisiksi ja luonnonläheisiksi koetuilla rakentamistavoilla:
- Tiivis ja matala pientalorakentaminen (esim. Helsingin Käpylä, Turun Port Arthur, Tampereen Petsamo).
- Kohtuullisella tehokkuudella rakennettu kerrostalolähiö (esim. Tapiola, vanha Herttoniemi jne).
- Pientalojen ja kerrostalojen seka-alue

Tällaisella maankäytön tehokkuudella on täysin mahdollista toteuttaa vetovoimaista bussiliikennettä sekä vetovoimaista kevyttä raideliikennettä kuten pikaraitiotietä tai paikallisjunaa olevalla radalla jotka voivat palvella pääosaa asukkaista 300-600 m kävelyetäisyydellä.

Samoin tehokkaat kunnallistekniikan ja palveluiden järjestämisratkaisut kuten kaukolämpö ja lähipalvelut ovat jo täysin mahdollisia.

Suomelle tyypillisella asutustiheydellä raskas raideliikenne kuten metro tarvitsee AINA tuekseen syöttöliikennettä joka alentaa joukkoliikenteen vetovoimaa.
 
Takaisin
Ylös