Teoriassa onhan se kiva, että on olemassa vaihdoton linja paikasta <koti> paikkaan <työpaikka>. ...
Sanotaan nyt vaikka, että olisikin se suora yhteys Marjaniemestä Otaniemeen (tarkoituksella nämä paikat
). Mutta linja kulkisikin vain kolmenkymmenen minuutin välein Vuosaari-Marjaniemi-Puotinharju-Helsinki-Otaniemi-Tapiola, ja juuri niin kehnosti, että pitäisi käyttääkin sitä 30 min aikaisemmin kulkevaa vuoroa, koska jälkimmäisellä ehtii korkeintaan juuri ja juuri ...
Tämä on ihan mukava esimerkki. Voin kertoa elävästä elämästä.
Ennen liityntäliikenteen linjauudistusta ja 550:n vuorojen lisäämistä 93:n ja Otaniemen bussien vuorot sopivat parhaimmillaan yhteen siten, että lähdin kotipysäkiltä noin XX:30 vuorolla ja olin luentosalissa 45 minuutin päästä eli (XX+1):15. 93 ei kulkenut vakiominuuteilla, joten tavanomainen lähtöaikani oli noin XX:15 kotipysäkiltä. Suorempi yhteys 550:llä lähti muistaakseni XX:15 Itäkeskuksesta, joten käytin sitä harvoin.
Nyt tilanne on niin, että ehtiäkseni Otaniemeen saliin (XX+1):15 on lähdettävä XX:02 (matka-aika 73 min, ennen 45 min). Seuraava 98 menee XX:22, mutta Otaniemen jatkoyhteydet Kampissa (102 ja 103) sopivat huonosti enkä ehdi. Mutta voin mennä Itäkeskuksesta XX:10 lähtevällä 550:llä ja säästän hermoilun ja juoksemisen Kampissa.
Jos 550 olisi - kuten sen pitäisi olla - todellinen kehälinja joka ajaa perille asti, se ajaisi Vuosaareen, ehkä jopa telakalle. Joka tapauksessa silloin se XX:10 Itiksestä lähtevä menisi ehkä XX:06 tästä meidän läheltä ohi. Kun ajoaika on 45-50 min, voisin siis matkustaa vaihdotta XX:16 pysäkiltä lähtevällä 550:llä (matka-aika 59 min).
Mikä on tarinan opetus?
Se, että vaihdollisen matkustamisen toiminta on täysin kiinni vaihtojen sovittamisesta ja synkronoinnista. Metron tiheä vuoroväli siinä välissä on yhdentekevää, kun aloitus- ja pääteyhteyden vuoroväli on 20 min eikä yhteyksien sopimista toisiinsa ole ajateltu lainkaan.
Vaihdottoman yhteyden etu on, että sen matka-aika on luotettavasti aina sama. Optimitilanteessa vaihdollinen voi olla lyhyempi, mutta kun se käytännössä ei ole aina optimissa vaan onkin pidempi.
Ja minkä arvon sitten kukin panee vaihtamisen vaivalle. Minusta vaihto Kampissa on erittäin epämiellyttävä. En anna mitään arvoa sille, että joudun odottamaan siellä turhaan, olivat olosuhteet mitkä hyvänsä. Sen sijaan pidän erittäin epämiellyttävänä sitä, että joutuu juoksemaan rullaportaita ylös ehtiäkseen jatkobussiin - tai sitten on edessä 20-25 minuutin odotus! Tällainen toteutuu silloin, kun tulee kiire ja otan ensiliitynnäksi auton.
Itse käyttäisin ainakin paljon mieluummin yhteyttä bussi + vaihto metroon + kävely = perillä, jota olisi esim. linjalla 98 metroliityntä Itäkeskuksessa ja loppumatka kävelyä Otaniemen metroasemalta luentosaliin - halutessani jopa maanalaista yhdyskäytävää pitkin (jos on huono sää).
Kyllä tämä parantaisi minun matkaani, koska käyttämäni salit sattuvat olemaan kohtuullisen lähellä suunniteltua metroaseman paikkaa. Mutta 102:een verratuuna palvelu heikkenee, ja yllätyksekseni olen havainnut, että 102:lla on jopa käyttäjiä, jotka nousevat bussiin Kirjaston pysäkiltä matkatakseen pari pysäkkiväliä Otakaarta!
Anteron absoluuttinen preferenssi taitaa olla se, että ehdottomasti suora yhteys, tai sitten samantasoinen vaihto jos ei suoraan pääse?
Juuri näin + tietenkin vielä se, että vaihto on synkattu.
Vaihtoihin perustuvan järjestelmän kanssa vaan käy niin, että täydellistä synkronointia ei voi tehdä. Mitä enemmän vaihtoja tulee, sen vaikeammaksi aikataulujen sovittaminen käy. Tätä yritetään kiertää liian tiheällä vuorovälillä, mutta silloin syödään vaihdollisella järjestelmällä tavoiteltua kustannussäästöä. Vaihtamisen ideahan on siinä, että verkko jaetaan pieniin palasiin siten, että vaihtopisteiden välillä kapasiteetti voidaan sovittaa mahdollisimman hyvin kysyntään. Mutta kun se kapasiteetin vaihtelun keino on vuoroväli, niin homma ei toimi.
Tässä on kylliksi syytä ottaa keskieurooppalainen periaate vaihtojen vähentämisessä. "Vaihtopisteiden" väliset kapasiteettivaihtelut hoidetaan välillä kulkevien linjojen määrällä - joka tietenkin on kyseisen välin vuoroväli myös - mutta homma hoituu vaihdoitta ja synkronointi tapahtuu automaattisesti. Tämä on mahdollista ratikalla, mutta ei raskaassa raideliikenteessä.
Antero
