Automaattinen metro

Lisäsin otsikolla "Helsingin metron automatisoinnin historia ja perustelut" tekemäni kandidaatintyön luettavaksi Seisakkeelle:

http://www.seisake.net/eng_2013_hietaranta_juhana.pdf
Kiitos tästä Juhanahille. Työ on mielenkiintoista luettavaa, erityisesti 1970-luvun osalta. Onneksi on ollut aikalaisiakin käytettävissä.

Kokonaisuutena jää ihmettelemään, miten 1970-luvun kokemuksista ei näytä opitun mitään. Uutta hanketta perustellaan samoilla asioilla kuin 1970-luvulla ja jätetään huomiotta samat asiat, joita ei otettu huomioon silloinkaan. Ehkä suurin ihmetyksen aihe on, että kun liukkaus oli yksi keskeinen vaikeus 1970-luvulla, ongelmaa ei ole pohdittu lainkaan 2000-luvun hankkeen yhteydessä.

Yksityiskohtana jäi mieleen kysymys kuljettajan kävelemisestä junan päästä päähän pääteasemalla. Siitä aiheutuva viivytyshän poistuu sillä, että kierrossa on yksi kuljettaja enemmän kuin on junia. Eli edellisen junan kuljettaja odottaa valmiiksi laiturin lähtöpäässä. Näin toimittiin vuosikausia Brysselissä, jossa yhdellä metrolinjalla oli joka sivulla suunnanvaihto kesken matkan. Yhden kuljettajan vuosipalkalla ei perustella kovin monen miljoonan laiteinvestointeja. Eli eikö missään vaiheessa ajateltu ratkaista tätä ”vaikeata” ongelmaa kaikkein yksinkertaisimmalla tavalla?

Antero
 
Eli eikö missään vaiheessa ajateltu ratkaista tätä ”vaikeata” ongelmaa kaikkein yksinkertaisimmalla tavalla?

Minusta metroprojektia ei leimaa askeettinen pragmaattisuus muutenkaan. Eihän liityntäliikennettä ole saatu toimimaan vieläkään, vaikka matkustaja voisi luulla sen olevan tärkeä osa matkaa kodin ja metroaseman välillä. Joten organisaatio-ongelmien ratkaiseminen koettelemattomalla huipputekniikalla on ihan johdonmukaista.
 
Juttu päivän Hesarissa: Siemensin säätämistä metrojunista löytyi vikoja

Luemma HKL:n olisi pitänyt saada ensimmäiset automatisoidut junat katsastuksesta läpi ennen juhannusta, mutta vehkeet ei toimi.

HS sanoi:
Tämän viikon loppukatsastuksessa junista löytyi vikoja ovissa ja hätäjarruissa. Myös merkkivaloissa on häikkää.

[...]

Viat tulivat yllätyksenä, kertoi projektista HKL:llä vastaava Kimmo Reiman.

"Siemensiltä ei tullut mitään ennakkovaroitusta. Niin oli sovittu, että Siemens tuo valmiit junat katsastukseen."
 
Kumma, että suurimmalle osalle Joukkoliikennefoorumilla ei tullut yllätyksenä, että vikoja löytyi. Täytyy kyllä sanoa, että mitä tahansa jos yrittäisinkään saada kaupaksi, palkkaisin myyjän Siemensiltä. :lol:
 
”Alkujaan noin 100 miljoonan euron urakka on Reimanin mukaan pysynyt budjetissa, vaikka julkisuudessa muuta on väitettykin. Nykyinen kustannusarvio on noin 170 miljoonaa euroa,...”

En malta olla poimimatta tätä lievästi sanoen myötäsukaista tulkintaa. Hanke myytiin valtuustolle 70 miljoonalla eurolla, johon perustuivat myös kannattavuuslaskelmat. Hinta on eri selityksin noussut moneen kertaan, samoin käyttökustannukset, ja merkittävimmät hyödyt on myönnetty olemattomiksi. Lisäksi 170 M€ ei ole hankkeen koko hinta, sillä siitä puuttuvat vielä vanhojen asemien muutokset, uusi valvomorakennus ja se, mitä joudutaan tekemään vanhoissa tunneleissa. Minun laskelmieni mukaan nyt jo on palanut ainakin 200 M€. Siemensiltä on mahdollisesti tulossa hinnankorotusvaatimus ja kaikkia vanhan radan ja asemien töitä ei ole vielä edes suunniteltu. 70 miljoonan hankkeen loppusumma tullee olemaan luokkaa 250 M€. Hyödyt? Näkisin mielelläni päivitetyn kannattavuuslaskelman.

Minusta olisi rehellistä puhua siitä, että metron osittain vanhentunut liikenteen ohjauksen ja hallinnan tekniikka haluttiin uusia, mille tietenkin kelvollinen peruste on, että uutta tuli hankittavaksi joka tapauksessa 14 km:n verran. Teknisten järjestelmien uusinta on aina edessä joskus, ja sen olisi voinut sanoa myös valtuustolle perusteluksi. Tavallaanhan niin sanottiinkin, mutta sitten ”lipesi käsi ajokahvasta”. Kun haluttiin alkaa hienostella sanalla automaatti, mikä maksoi muutaman kymmenen miljoonaa välttämättömän uusintainvestoinnin yli. Automaattihan oli ja on tekniikan uusimisen kannalta turha asia, joten sille piti alkaa keksiä perusteluita, joille ei ollut mitään perusteita.

Tässä vaiheessa kun asiaa katsoo, niin homma olisi mennyt aivan varmasti putkeen toimittajasta riippumatta, kun olisi todettu kunnon insinöörin tapaan, että meillä on nyt 1980-luvun juuri peruskorjattuja junia, joilla ajetaan vielä 20 vuotta. Joten siksi ostetaan sellainen uusi järjestelmä, jossa vanhat junat toimivat sellaisenaan. Koska ei ole järkeä peruskorjata junia uudelleen, jotta niihin voitaisiin vaihtaa sellainen tekniikka, joka täyttää kuljettajattoman ajon kansainväliset vaatimukset. Ei ainoastaan niitä vaatimuksia, joita ei pystytty täyttämään samoilla junilla 1970-luvulla.

Sillä nämä viivästyksethän näyttävät julkisuuteen tulleiden selitysten mukaan liittyvän nimenomaan siihen, että vanhojen junien muuttaminen on vaikeata, kallista ja mitä ilmeisimmin oikeastaan mahdotonta katsomatta asioita läpi sormien. Laituriovet ovat olleet toinen päänsärky, josta myös olisi vältytty, kun asiat olisi tehty oikein.

Kuljettajaton ajohan ei ole mikään ihme. Saksassa on ratikatkin ajaneet automaattisesti jo yli 30 vuotta, samalla systeemillä, jota yritettiin Helsingissä silloin 1970-luvulla.

Antero
 
"Vuorovälien odotetaan lyhenevän automatisoinnin ansiosta ainakin 2,5 minuuttiin, ja metron kuljetuskapasiteetin uskotaan kasvavan."

Asiasta uutisoitiin oikein radiossakin. Linkin jutun kuvateksti on kyllä hilpeä. Uskonasiasta selkeästi on kysymys ja odotuskin on luonnollisesti kova, koska Länsimetroon on louhittu vain tynkäasemat. :)
 
Syyskuun Strassenbahn Magazinessa on artikkeli Stadtbahn B -vaunusta, joka on tullut 40 vuoden ikään. Ensimmäiset 3 vaunua tulivat henkilöliikenteeseen vuonna 1973.

Artikkeli liittyy automaattimetroon siten, että Stadtbahn B -vaunut olivat Stadtbahnin kehittämisen alkuvaiheen kompromissi, joka korvasi Stadtbahn A -vaunut. A-vaunujen piti olla Ruhrin alueen 440 km:n Stadtbahn-järjestelmän automaattinen vaunukalusto, mutta niitä ei kuitenkaan koskaan tehty.

A-vaunua suunniteltiin 36-metriseksi vaunupariksi, joka muodostuu kahdesta 18 metriä pitkästä 4-akselisesta 2,65 metriä leveästä vaunusta. A-vaunun esikuvana oli Münchenin metron 2,9 metriä leveä kalusto. Meidän M100-junien tapaan vaunupari oli kytketty kiinteästi yhteen, mutta kulkua vaunujen välillä ei ole. Teliväli oli 12 metriä ja vaunussa oli 3 sivuovea. Vaunun piti toimia 750 voltin sivukiskovirroituksella. Stadtbahn siis tarkoitti puhtaasti sitä, mitä meillä nimitetään metroksi, vaikka Stadtbahnia ei kutsuttu suunnitteluvaiheessa U-Bahniksi.

Ruhrin alueella ryhdyttiin rakentamaan kahta rataosaa, joiden piti olla Standtbahnin koe- ja malliratoja: Essenin ja Mühlheimin sekä Düsseldorfin ja Duisburgin välille. Kaikki Ruhrin alueen kaupungit eivät kuitenkaan innostuneet sellaisesta Stadtbahnista, joka sivukiskovirroitteisena ja automaattisena pystyi kulkemaan vain kokonaan uudella ja täysin eristetyllä radalla. Edelläkävijöitä tässä asiassa olivat Köln ja Bonn. Kölnissä oli jo 1970-luvun alussa ollut vuosia käytössä raitiotietunneli, ja Kölnissä ja Bonnissa haluttiin, että Stadtbahnin vaunujen on voitavat liikkua myös vanhoilla raitiotieradoilla.

A-vaunut olivat liian pitkiä katuliikenteeseen ja sivukiskovirroitus sekä automaatti eivät voineet tulla kysymykseen. Siksi suunniteltiin uusi vaunumalli, B-vaunu. 3 prototyyppiä tilattiin keväällä 1971 ja ne olivat yleisöajossa kesäkuussa 1973.

Automaattimetron ja A-vaunujen kannattajat vaativat, että myös A-vaunuista piti tilata prototyypit. Vaihtoehtona esitettiin, että olisi voitu lainata Berliinistä F74-mallin metrovaunuja, vaikka ne eivät soveltuisi automaattiajoon. Stadtbahnia rahoittava osavaltio ei kuitenkaan halunnut rahoittaa A-vaunujen hankintaa. B-vaunu oli jo osoittautunut käyttökelpoiseksi, ja vain kahdella rataosalla eristettynä liikenteeseen pystyvä automaattiliikenne ei vastannut tarkoitusta luoda Ruhrin alueelle yhtenäinen moderni raideliikenneverkko. Automaattijunat olisivat voineet tarjota vain kaupunkien välistä liikennettä, joho oli jo olemassa hyvin toimiva S-Bahn-liikenne.

Saksassa siis suunniteltiin automaattimetroa samaan aikaan kuin Helsingissäkin. Mutta kun 6 miljoonan asukkaan Ruhrin alueella nähtiin, ettei automaattimetrossa ollut mieltä ja hanke haudattiin, meillä 10 kertaa pienemmässä kaupungissa vain jatkettiin. Automaattimetron prototyypit jätettiin Saksassa tilaamatta, mutta meillä tilattiin 6 vaunua, jotka eivät koskaan kuljettaneet oikeita matkustajia ja vaunut päätyivät romuksi. Automaattia yritettiin saada toimimaan 1970-luvun loppupuoli, mutta lopulta oli pakko luopua. Käteen jäi kuitenkin teknisesti mihinkään muuhun yhteensopimaton järjestelmä, kun Ruhrin alueella automaattimetron koeradat muutettiin ilmajohdolle ja raitiovaunuille sopiviksi.

B-vaunuja valmistettin vuoteen 1989 noin 500 kappaletta. Valmetin automaattimetrojunia ei koskaan tehty kuin Helsinkiin, eivätkä ne koskaan ole palvelleet automaattisina.

Tärkeätä tässä historiassa on, että Ruhrin alueen 40 vuoden takaiset kokemukset ja automaattimetrosta luopuminen olivat tiedossa silloin, kun Helsingissä tehtiin päätöksiä siitä, mistä Saksassa oli jo luovuttu.

Antero
 
Kerrankin jopa Erkko-Imperiumin lippulaivan HS:n kaupunkitoimitus on päässyt ikiaikaisen hymistelyn sijasta uutisoimaan myös jotain faktaa automaattimetron toteutuksen ”menestyksestä” (vaikka siis ongelmien syy on taas joku ”mysteeri”?):
http://www.hs.fi/kaupunki/Mysteerivika+vaivaa+automatisoituja+metrojunia/a1378356954345

Ja vaikka ensimmäiset automatisoidut M100-yksiköt seisovat edelleen varikolla odottamassa mysteerivikojen selvittämistä, niin silti Siemensille annetaan jo uusi M200-sarjan juna "tarkasteltavaksi". Asiasta uutisoi YLE Helsinki.
 
Älkää nyt vaan luulko, että HKL-Metroliikenne olisi M200:sen halunnut antaa kun M100 tilanne on edelleen "hieman vaiheessa".
Kyllä se M200 otettiin isojen poikien määräyksellä. Metrojohtajan yli on jälleen kävelty.
 
Älkää nyt vaan luulko, että HKL-Metroliikenne olisi M200:sen halunnut antaa kun M100 tilanne on edelleen "hieman vaiheessa".
Kyllä se M200 otettiin isojen poikien määräyksellä. Metrojohtajan yli on jälleen kävelty.

Näin mäkin ajattelin. Eikös tässä pitänyt edetä niin, että yhtään uutta junaa ei anneta Siemensille työn alle, ennenkuin ensimmäiset M100-yksiköt toimivat luotettavasti? Nythän Lahdenranta on koko ajan vähätellyt näitä ensimmäisten automatisoitujen yksiköiden vikoja, "arvellaan, että vika johtuu siitä, että junia on seisotettu. Ei niinkään Siemensin asennustoimista" Lahdenranta sanoo. Onpa vakuuttavaa kun syyt perustuvat arveluille:)
 
Älkää nyt vaan luulko, että HKL-Metroliikenne olisi M200:sen halunnut antaa kun M100 tilanne on edelleen "hieman vaiheessa".
Kyllä se M200 otettiin isojen poikien määräyksellä. Metrojohtajan yli on jälleen kävelty.

Mä vähän luulen, ettei täällä kukaan niin luulekaan. Näin kirjoitin Tommy Pohjolan blogiin: "Jos Siemensille luovutetaan lisää vaunuja suoraan vastoin johtokunnan päätöstä, niin mitkä ovat seuraukset? Kaipa siinä olisi virkavirheestä kysymys."

Mitä johtokunta tarkalleen ottaen on päättänyt?

Ylen MOT-ohjelma automaattimetrosekoilusta on muuten jälleen nähtävänä Areenassa, kertoo Tommy. Tässä linkki, jos joku ei vielä ole ohjelmaa nähnyt: http://areena.yle.fi/tv/2025289
 
"Lisäksi johtokunta päätti edellyttää, että HKL ei anna yhtään junaa Siemensille ennen kuin Siemensin asennusten jälkeen HKL:lle palautetut kolme M100-sarjan junaa on koeajettu ja testattu metroliikenteessä muun liikenteen mukana."

Näinhän on kyllä tapahtunut. Että senkus vaan lisää junia Siemensille sitten.

On sääli, ettei johtokunta ota opikseen ja kykene laatimaan riittävän tiukkoja muotoiluja.
 
Takaisin
Ylös