Automaattinen metro

ainakin vanhoissa junissa on yhä kuljettaja.

Jos nyt jo ollaan tultu siihen tulokseen, että laituriovet eivät ole aivan absoluuttinen välttämättömyys turvallisuuden kannalta (tällähän ei kai ollut niinkään tekemistä automaattiajon kanssa, vaan esimerkiksi tuonnelipalojen savun leviämisen estäminen), niin miksei sitten näin toimita? Miksei lähtökohta ole ollut tämä, vaan ollaan alettu automatisoimaan vaunuja, joilla on hädin tuoskin vuosikymmen käyttöaikaa jäljellä?
 
Jos nyt jo ollaan tultu siihen tulokseen, että laituriovet eivät ole aivan absoluuttinen välttämättömyys turvallisuuden kannalta (tällähän ei kai ollut niinkään tekemistä automaattiajon kanssa, vaan esimerkiksi tuonnelipalojen savun leviämisen estäminen
Kyllä ensisijainen syy laiturioville on nimenomaan ollut se, että niiden avulla estetään automaattisen junan alle joutuminen asemalla. Vaihtoehtona olisi ollut jonkinlainen sädetunnistus, mutta näitä pidettiin silloisen tiedon ja kokemuksen valossa liian epäluotettavina.

Koska laiturioviratkaisuun päädyttiin, oli luonnollista, että Länsimetron asemien rakenne- ja kiinteistötekniikassa (ilmanvaihtoratkaisut, osittain myös osastointi) tukeudutiin niiden ympärille. Palonkestovaatimukset ovat olleet yksi rikka rokassa, miksi ovien tilaaminenkin on viivästynyt ja viivästynyt. Varsinainen tunnelin savujen hallinta kuitenkin on koko ajan ajateltu perustuvan erillisille savuoville. Laituriovista luopuminen toki tuo muutoksia asemien kiinteistötekniikkaan.
 
Siemens on asentanut nykymetroon uuden asetinlaitteen ja vanha on purettu pois. Jos koko sopimus puretaan, nykyinen asetinlaite lie Siemensin omaisuutta, jolla se voi tehdä mitä tahtoo. Kuten purkaa ja viedä pois. Ilman asetinlaitetta metrolla ei voi liikennöidä.

Rakennusalan sopimuksissa tilanne on hieman erilainen syystä, jonka Jani Hyvärinen jo mainitsikin: käytännössä alkutilanteeseen ennen sopimuksen tekemistä ei voida palata, ei ainakaan millään järkevällä tavalla. Tämä lähtökohta on huomioitu monella tavalla alan sopimuskäytännöissä ja sopimuksen purkautuminen tarkoittaa tässä tilanteessa todennäköisimmin sitä, että kaikki mikä on asennettu tai muuten tehty, siirtyy nykytilassaan HKL:lle, joka maksaa tehdytä työstä käyvän hinnan Siemensille, mikä viime kädessä määritellään esimerkiksi välimiesoikeudessa. Käypä hinta on sinällään melko helppokin määrittää, sillä sopimuksessa on todennäköisesti yksilöity toimituksen eri osat ja niiden hinnat: riittää siis katsoa, mikä kaikki sopimuksesta on toimitettu. Lisäksi Siemens on luultavasti velvoitettu myös tekemään keskeneräiset työt loppuun esimerkiksi etukäteen määriteltyyn tuntihintaan, jos HKL haluaa työt tähän hintaan teettää.

Tehtyä sopimusta en tunne ja se taitaa lisäksi olla monelta osin salainen. Sitä paitsi itsekään en tunne asiaa enempi, kuin mitä koulussa sopimuksista rakennusalalla opetettiin. Eli yllätyksiä voi tulla. Mutta edellä mainittuun tapaan asiat rakennusalalla yleisesti hoidetaan ja ihmettelisin kyllä, jos HKL olisi poikennut huomattavasti näistä perusteista sopimusta tehdessään.
 
Rakennusalan sopimuksissa tilanne on hieman erilainen syystä, jonka Jani Hyvärinen jo mainitsikin: käytännössä alkutilanteeseen ennen sopimuksen tekemistä ei voida palata, ei ainakaan millään järkevällä tavalla. Tämä lähtökohta on huomioitu monella tavalla alan sopimuskäytännöissä ja sopimuksen purkautuminen tarkoittaa tässä tilanteessa todennäköisimmin sitä, että kaikki mikä on asennettu tai muuten tehty, siirtyy nykytilassaan HKL:lle, joka maksaa tehdytä työstä käyvän hinnan Siemensille, mikä viime kädessä määritellään esimerkiksi välimiesoikeudessa.

Paitsi että tällä ei ole mitään merkitystä, jos asetinlaite on, kuten ilmeiseltä näyttää, hankittu ihan eri hankintasopimuksella, jota ei olla purkamassa eikä oikein voidakaan, kun se sopimus on jo täytetty.
 
Hyvä, jos niin on, ettei ole vaaraa minkäänlaisesta Siemensin harjoittamasta sabotoinnista mallia "me otetaan nyt tämä asetinlaitekin sitten mukaan". Pääasia, ettei tuollainen tilanne tulisi yllätyksenä HKL:lle, jos olisi tullakseen.

Vähän epäilen, että kun purkuilmoitus tulee, niin neuvottelut loppuvat kuin seinään. Johan Siemens nytkin uhkailee HKL:ää minkä kerkeää. Miksi ne sitten enää neuvottelisivat, kun voitettavaa ei enää ole? Viimeisimmistä uhkailuista on Pohjolan blogissa tuore postaus. Kunhan ei nyt vaan menisi pupu pöksyyn johtokunnalla.
 
Vähän epäilen, että kun purkuilmoitus tulee, niin neuvottelut loppuvat kuin seinään. Johan Siemens nytkin uhkailee HKL:ää minkä kerkeää. Miksi ne sitten enää neuvottelisivat, kun voitettavaa ei enää ole? Viimeisimmistä uhkailuista on Pohjolan blogissa tuore postaus. Kunhan ei nyt vaan menisi pupu pöksyyn johtokunnalla.

Helsingin metroon sopivien kulunvalvontasysteemien suurimmat toimittajat ovat Thalys, Alstom, Bombandier ja Siemens. Joku noista on uudessa hankinnassa käytännössä pakko valita. Vaikka sopimus purettaisiin, se ei ihan välttämättä kuitenkaan tarkoita, että uuden kulunhallintajärjestelmän toimittaja ei olisi Siemens, vaan että koko hankinta tehdään ja rajataan uudestaan.
 
Helsingin metroon sopivien kulunvalvontasysteemien suurimmat toimittajat ovat Thalys, Alstom, Bombandier ja Siemens. Joku noista on uudessa hankinnassa käytännössä pakko valita.
Viime metreillä kisassa Siemensin kanssa oli Ansaldo. Joka tarjosi ja toimitti vastaavan systeemin (vaikka kuljettajat ajavat) Tukholmaan sinä aikana kun Helsingissä on ihmetelty omaa hanketta.

Muuten nyt toteaisin tästä sen verran, että tuskin metroliikenne pysähtyy siihen, että Siemens sammuttaa asetinlaitteen. Tietenkin molemmat osapuolet esittävät näkemyksiään, ja kun on kyse isoista rahoista, tyyli on sen mukainen. Mutta Siemensin ja minkä hyvänsä järjestelmätoimittajan näkökulmasta on kysymys myös yrityskuvasta yleensä. Ei minkään liikenteenhallintajärjestelmiä toimittavan yrityksen kannata hankkia mainetta siitä, että se riidellessään lamauttaa asiakkaansa joukkoliikenteen. Erimielisyyksiä on kaupoissa usein, ja myyjää arvioidaan myös sen mukaan, miten erimielisyydet hoidetaan. Lisäksi voin arvella – olematta juristi – että riideltäessä mm. vahingonkorvauksista, ei myyjälle ole eduksi tuomioistuimessa se, että se pysäytti linjan tai järjestelmän toiminnan. Eli sellainen toimi ei nyt vaan ole ”liiketaloudellisesti” kannattava, vaikka liittyykin hankintariitaan.

Pelkisetetysti voisi sanoa, ettei johtokunnan eilinen päätös niin dramaattinen ole. Sikäli, että HKL ja Siemens joutuvat joka tapauksessa neuvottelemaan ja sopimaan monista käytännön asioista kuten olisivat joutuneet joka tapauksessa. Siihen, mihin tästä tullaan päätymään – mitä se sitten onkin – olisi voitu päätyä ilman sopparin irtisanomistakin. Hyvä muistaa esimerkiksi, että Siemens ehdotti pari vuotta sitten, että luovutaan kuljettajattomasta ajosta. Mutta silloin se ei kelvannut HKL:lle. Jos olisi kelvannut, oltaisiin nyt pidemmällä menossa samaan suuntaan kuin nytkin. Mutta paljon helpommalla tavalla puolin ja toisin.

Antero
 
Enemmän ihmettelen tämän viikon ulostuloissa Saurin ja kumppaneiden kiirettä kuuluttaa, kuinka automaattihankkeeseen palataan pian uudestaan. Väläytellään jopa M200-sarjan poiston aikaistamista, että saataisiin automaatti. En ymmärrä tällaista fundamentalismia, varsinkin kun se on nyt kertaalleen osoittautunut erittäin kalliiksi veronmaksajille. Jos automatisointiin ei olisi suhtauduttu niin ehdottomasti, se olisi keskeytetty paljon aikaisemmin, tai jätetty kokonaan tilaamatta.

Kaikenlaisia pienempiä investointeja joudutaan todistelemaan järkeviksi ja tarpeellisiksi, eikä monia niistä sittenkään saada aikaiseksi. Tuntuu, että mitä isompi hanke, sen isommat jätkät ovat asialla, ja pelisäännöt muuttuvat erilaisiksi. Tämä toimintakulttuuri on iljettävä piirre pääkaupunkiseudun vallankäytössä.
 
Niin mäkin vähän aikaa, kunnes heräsin ajattelemaan, että se voi olla vain keino säilyttää eläkeläisten kasvoja. Kunhan nyt mennään kymmenen vuotta eteenpäin niin ei siihen kukaan enää muista palata.

Samalla tavallahan lentokenttämetrostakin on kohteliaasti sanottu, että se on ajankohtainen vuoden 2050 tienoilla. Siis ei koskaan, mutta kauniimmin ilmaistuna.
 
Niin mäkin vähän aikaa, kunnes heräsin ajattelemaan, että se voi olla vain keino säilyttää eläkeläisten kasvoja. Kunhan nyt mennään kymmenen vuotta eteenpäin niin ei siihen kukaan enää muista palata.
Niin joo, kuka enää muistaa sitä 1980 -luvun Helsingin metron lahjusjupakkaakaan? ;)
Onko se puhdasta sattumaa, että Siemens oli silloinkin osallisena? Josko seuraavalla kerralla olisi jonkun muun yrityksen vuoro tahria kätensä.
 
Niin joo, kuka enää muistaa sitä 1980 -luvun Helsingin metron lahjusjupakkaakaan? ;)
Onko se puhdasta sattumaa, että Siemens oli silloinkin osallisena? Josko seuraavalla kerralla olisi jonkun muun yrityksen vuoro tahria kätensä.
Tässä nettiin skannatussa kirjassa on 100 sivua tuosta 80-luvun suhmuroinnista:
http://issuu.com/marttisainio/docs/mustakassa__2_
Suosittelen luettavaksi :cool:
 
Ymmärrä sarkasmin, mutta jos ken ei ole lukenut, niin New York Timesin juttu Siemensistä vuodelta 2008: At Siemens, Bribery Was Just a Line Item. Firma sai tuohon aikaan sakkoja miljardikaupalla lahjomisesta pitkin maailmaa.

Tämä on sama aika kuin automaattimetro oli Helsingissä ajankohtainen. Norja taitaa olla jutussa mainituista maista Suomea lähin. Suomea ei mainita. Juttua lukiessa tulee silti helposti sellainen tunne, että Siemensin toimiminen vastaavalla tavalla Suomessa olisi pienempi uutinen kuin olisi se, että Siemens ei olisi täällä ketään lahjonut. Totuutta emme varmaan saa koskaan tietää.
 
Takaisin
Ylös