Sinun kannattaisi jo tajuta lopettaa sellaisen automaattimetrofiktion esittäminen, jota faktat eivät ollenkaan tue. Pariisin linjalla 14 on 64 miljoonaa matkustajaa vuodessa 9 kilometrin ja 9 aseman linjalla. Tuo tekee 7 miljoonaa matkustajaa per asema vuodessa.
Miten se on niin vaikea uskoa ”ikäviä” tosiasioita.
Oven tarvittava aukioloaika ei riipu aseman käyttäjämäärästä, vaan siitä määrästä ihmisiä, mikä eniten käytetyn oven läpi kulkee. Siihen vaikuttaa se, kuinka paljon matkustajia haluaa yhdellä asemalla yhteen vuoroon ja montako ovea ydessä vuorossa on käytössä. Ei siis edes se, miten pitkä on juna, sillä ovia voi olla yhdessä vaunussa vähän tai paljon.
Eli vuotuinen matkustajamäärä ei jakaudu tasan vuoden päiville, eikä päivittäinen matkustajamäärä jakaudu tasan päivän tunneille, tunnin matkustajamäärä ei jakaudu tasan jokaiselle tunnin junavuorolle eikä edes jokaiselle junan ovelle. Eikä kuormitus jakaudu tasan kaikille asemille.
Pariisilla on taatusti enemmän kokemusta metroista ja niiden liikennöinnistä kuin italialaisilla, jotka möivät automaattisen minimetron Köpikselle. Tai köpisläisillä, jotka ostivat minimetron italialaisilta. Ovathan pariisilaiset osanneet ajaa 1,5 minuutin vuoroväliä jo 1950-luvulta lähtien ilman automaattimetromantraa. Ymmärrän kyllä Pariisin 14:n ja Köpiksen M:n eron, ihan jo nähdessäni yhden aseman ja yhden junan. Eikä se anna aihetta esittämääsi uhitteluun.
Pariisissa on tehty vanhanaikainen oikea metrolinja 120-metrisine asemineen entisten 13 linjan tapaan. Ja se on uskallettu tehdä kuljettajattomana, kun sillä on pariisilaisittain minimaalinen matkustajamäärä eikä kuljettajattomuuteen siten liity kummempia riskejä. Aluksi matkustajia oli alle 4 miljoonaa vuodessa, vuorovälikin taisi olla 10 min vielä 2002 ja asemia oli 7. Oli aikaa nähdä, että automaatti myös toimi ennen kuin linjaa jatkettiin. Ja arvaan, että kokemukset ovat rohkaisseet siihen, että linjan 1 vanhentuneen tekniikan uusimisessa on lähdetty kuljettajattomuuden tielle.
Köpiksessä oli aivan toinen lähtökohta. Haluttiin vain mahdollisimman lyhyt vuoroväli, 1,5 min, ja uskottiin, että kyllä automaatti asian hoitaa. Ja kun ei ennustettu kummempaa matkustajakysyntää, laskettiin, että ratikan kokoiset junat ja asemat riittävät. Jos olisivat vaikka kyselleet ranskalaisilta VAL-miehiltä, olisivat ehkä saaneet parempia neuvoja, mutta nyt meni metsään. Enää ei yritetä liian lyhyttä vuoroväliä.
Tiedän, että kaukoidässä on paljon automaattisia kuljettajattomia metroja, joilla on kovat käyttäjämäärät. Mutta siellä asuu myös erilaisia ihmisiä kuin Euroopassa. Idässä ei näemmä juosta ovien väliin vaan totellaan kuuliaisesti hälytysääntä ja punaista valoa, Euroopassa se ei vaan mene niin. Pariisilaiset sanoivat, ettei ykkösen kanssa tule oviongelmia, koska täyteen vaunuun ei ovien väliin enää tungeta. Ykkösellä itse matkustaneena uskon tämän. Siellä ei automatisoinnin ongelma olekaan liian vähät matkustajat ja pakko lyhentää asemia. Vähän eri juttu, Helsinki ei ole Pariisi.
Antero
