Automaattinen metro

Tuosta en löytänyt nyt lähdettä. Käsittääkseni joissain ratikoissa on kuitenkin "pikajarrutus" ominaisuuksia, joilla hidastuvuus on tavanomaisen käyttöjarrun ja kiskojarrun välissä. Mutta dokua ei siis nyt löytynyt.

Eli siis ei ole eritasoisia kiskojarrujen tehoja. Tuo ratikoiden pikajarrutus onkin jo tuttu juttu tässäkin ketjussa.

Myöntänet kuitenkin, että mikäli jarrujärjestelmä on identtinen, kaluston kokoluokka on identtinen ja ainoa ero on pyörien kulkupinnan materiaali, kumipyöräinen vekotin kykenee tarvittaessa tehokkaampaan jarrutukseen, mikäli niin tahdotaan?
 
Myöntänet kuitenkin, että mikäli jarrujärjestelmä on identtinen, kaluston kokoluokka on identtinen ja ainoa ero on pyörien kulkupinnan materiaali, kumipyöräinen vekotin kykenee tarvittaessa tehokkaampaan jarrutukseen, mikäli niin tahdotaan?

Keskustelua pikkunaposteltavan ja virvokkeiden kera seuranneena veikkaan vastauksen tähän kysymykseen jäävän saamatta. Luultavimmin seuraa hädissään googlattuja powerpoint -esityksiä, joissa vertaillaan maksimihidastuvuuksia t-mallin Fordille ja sauvasekoittimelle...

Eniveis, Antero mainitsi jo Pariisin metron historiikin, jossa kapasiteetin kasvattaminen on kerrottu syyksi kumipyörien tulolle. Ilmeisesti samaan historiikkiin tutustuneena voin vahvistaa, että näin on. Muiksi kumipyörähyödyiksi mainitaan muistaakseni mäkisillä osuuksilla pärjääminen ja melun väheneminen (metrohan kulkee Pariisissa hyvin lähellä katutasoa).

Omasta mielestäni jännä yhtymäkohta Helsinkiin on, josta virallinen historiankirjoitus ei luonnollisesti puhise, se, että tuon ajan Ranskassa kotimaisen teollisuuden tukeminen oli julkisen sektorin keskeisiä agendoja. Michelin (varmasti lobbasi) ja sai projektin, josta sitten tuli vientikelpoinen tuote. Helsingissähän oli paljolti samanlaista toimintaa aikanaan, mutta ei tullut vientituotetta, vaan käteen jäi kaupunkiin mahdollisimman huonosti sopiva raideliikenneväline. Aina ei voi onnistua ja Helsingin metron automatisointihärdellin myötä näyttää siltä, että jossain ei onnistuta koskaan.
 
Myöntänet kuitenkin, että mikäli jarrujärjestelmä on identtinen, kaluston kokoluokka on identtinen ja ainoa ero on pyörien kulkupinnan materiaali, kumipyöräinen vekotin kykenee tarvittaessa tehokkaampaan jarrutukseen, mikäli niin tahdotaan?

On totta, että kumipyöräisinä voidaan rakentaa nopeammin pysähtyviä laitteita kuin teräspyörin. On kuitenkin olemassa paljon muitakin vaikuttavia tekijoitä kuin kitkakerroin. Eikä kumipyöräjunia usein ole viritettylähinnä maksimaaliselle hätäjarrutushidastuvuudelle, vaan riittävälle hätäjarrutushidastuvuudelle. Usein optimoidaan muita ominaisuuksia.
 
Eniveis, Antero mainitsi jo Pariisin metron historiikin, jossa kapasiteetin kasvattaminen on kerrottu syyksi kumipyörien tulolle. Ilmeisesti samaan historiikkiin tutustuneena voin vahvistaa, että näin on. Muiksi kumipyörähyödyiksi mainitaan muistaakseni mäkisillä osuuksilla pärjääminen ja melun väheneminen (metrohan kulkee Pariisissa hyvin lähellä katutasoa).

Siitä ei kai ole ollut epäselvyyttä, että kun kumipyöriä alettiin ottaa käyttöön 50 luvulla, niillä saatiin merkittävästi parannettua Pariisin metrojärjestelmän kapasiteettia ja mukavuutta.

Tässä ketjussa on ollut kiistelyä siitä, kuinka paljon kumipyöristä on hyötyä nykyään ja kuinka paljon teräspyöräjunien tekniikka on kehittynyt viime vuosikymmeninä suhteessa kumipyörällisiin ja kuinka paljon kumipyörillä on vielä nykyään etua. Kumipyöriähän ei käytetä kaikissa uusissakaan suuren kapasiteetin järjestelmissä, vaan teräspyörät ovat yleisempiä kaupunkiliikenteessä.
 
Pakko nyt mainita vielä keskelussa yksi pieni juttu: Kumipyörät eli parempi pito antavat anteeksi jarrujärjestelmän kulmikkuutta kuin teräspyörät. Kun ajatellaan alkeellinen levyjarrujärjestelmä ilman luistonestoa, joka nyt, sanotaan vaikka, herkästi nostaa jarruvoiman nollasta suoraan 40%:iin, niin rautapyörät lukkiutuvat tällaisesta jarruttamisesta saman tien. Kumipyörät paremman kitkansa takia sen sijaan voivat jatkaa pyörimistä, ja näin säästyy jarrutuksessa metrejä.

Matkustajien puolelta tietysti on päin vastoin, teräspyörä kun ei tuollaiseen äkkijarrutukseen paljoa reagoi vaan rupeaa luistamaan lähes saman tien, mutta kumipyörä saa vaunun nytkähtämään kunnolla. Tässä se olennainen juttu rauta vs. kumi -asettelussa onkin - rautapyörä tarjoaa matkustusmukavuuden, jota voidaan nykyään pitää optimaalisena hidastuvuuteen nähden.
 
Kumipyöriähän ei käytetä kaikissa uusissakaan suuren kapasiteetin järjestelmissä, vaan teräspyörät ovat yleisempiä kaupunkiliikenteessä.

Mitä tuosta voi päätellä? Että nykyisin uuteen järjestelmään saa halvemmalla kapasiteettia muin keinoin kuin kumipyörillä?
 
Käykääpäs lukemassa Mirva Haltian blogia! Haltia kirjoittaa, että HKL:n johtokunta on keskustellut automaattiprojektin myöhästymisestä ja sen syistä, ja ettei keskustelu sovi julkisuuteen.
Tämän päivän Hesarissa kaupunkisivujen Lyhyesti -palstalla on tähän liittyvä uutinen, lainaus jutun alusta: "Poliitikot haluavat selvityksen automaattimetron myöhästymisestä.
HKL:n johtokunta on tehnyt selvityspyynnön automaattimetron myöhästymisen taustalla olevista syistä."
 
Viimeksi muokattu:
Automaattimetron käyttöönotto siirtyy tarkemmin määrittämättömään tulevaisuuteen.
Suunnilleen noin HKL asian ilmaisee.
Vaikuttaneeko tämä uuden kaluston hankintaan? Vai tuleeko uusiin "täydellinen" ohjaamo joka tapauksessa?
 
Vaikuttaneeko tämä uuden kaluston hankintaan? Vai tuleeko uusiin "täydellinen" ohjaamo joka tapauksessa?

Vai siirtyykö kaluston hankinta tarkemmin määrittämättömään tulevaisuuteen? Eihän se ole edennyt pitkään aikaan mihinkään, tuskin annetut tarjoukset ovat enää voimassakaan.
 
Länsimetro valmistuu tammikuussa 2016, silloin pitää olla uusi kulunvalvonta, joka käytännössä tarkoittaa automaattiajoa. Ei ihmistä ole enää nykyään ole mitään syytä päästää kiihdyttämään ja jarruttamaan junaa, kun kone tekee sen paljon paremmin ja tuo osa automaatista ei maksa paljoa.

Jos ei tehdä täysautomaattia, niin kuljettajat kannattaa ilman muuta siirtää pois junista valvomoihin, siellä yksi kuljettaja voi ajaa useaan junaa. Kuljettajien työpisteiden sijoittaminen kalliisiin metrojuniin ei ole yhtään järkevää.

Vaikka laituriovien kanssa taitaa olla eniten sählinkiä. Yksi vaihtoehto on, että ovet tehdään vain maanalaisille asemille.
 
Viimeksi muokattu:
Saisivat nyt edes ne laituriovi -koneet toimimaan. Se on pieni osa automaattiajosta.

Siis junien kauko-ohjaus. Ja yksi ihminen ajaa useampaa junaa. Jos tuo noin onnistuu, niin ihminen on paljon parempi kuljettaja kuin automaatti.

Miksi sitten tehdä ovia millekään asemalle?
 
Saisivat nyt edes ne laituriovi -koneet toimimaan. Se on pieni osa automaattiajosta.

Eniten haasteita tuossa taitaa aiheuttaa, että linjalla on tulevaisuudessa monenlaista kalustoa ja vanhoja junia ei automaatin käyttöönoton yhteydessä haluta laittaa uusiksi.

---------- Viesti lisätty kello 14:32 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 14:28 ----------

Siis junien kauko-ohjaus. Ja yksi ihminen ajaa useampaa junaa. Jos tuo noin onnistuu, niin ihminen on paljon parempi kuljettaja kuin automaatti.

Tuossa vaihtoehdossa siis lähtölupa annetaan valvomosta. Tuollaisessa systeemissä tietokone kyllä varsinaisesti ajaa junaa.
 
Mihin asti? Tapiolaanko?

Matinkylään, ainakin tämänhetkisen tiedon mukaan.

---------- Viesti lisätty kello 14:54 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 14:48 ----------

Minusta tämän projektin voisi suunnata uudestaan seuraavilla spekseillä.

1) Unohdetaan laituriovet

2) Hankitaan metroon nykyaikainen kulunvalvonta automaattiajolla.

3) Kuljettajat siirretään junista valvomoon.

4) Lähtölupien anto tehdään pääosin valvomosta.

5) Parille asemalle rakennetaan automaattinen lähtöluvanantojärjestelmä.

Kun automaattinen lähtöluvanantojärjestelmä saadaan toimimaan riittävän hyvin, sitä voidaan sitten laajentaa.
 
Ei sellainen ole mahdollista, että yksi kuljettaja valvomosta ajaa useita junia. Useita junia on samanaikaisesti eri asemilla seisomassa, tulossa tai lähdössä, ei niitä voi yksi kuljettaja hoitaa. Vaikka ajettaisiin valvomosta, tarvitaan kuljettajia joko juninen määrän tai laitureiden määrän verran, riippuen siitä, kumpia on vähemmän.

Käytännössä on nähty, että nykyisellä tekniikalla optimaalinen järjestely on kuljettajan ohjaama puoliautomaatti. Siinä kuljettaja valvoo saapumisen asemalle sekä lähdön laiturin ihmistilanteen mukaan. Juna voi kiihdyttää ja jarruttaa automaattisesti, se on toimenpide, jossa ei tarvita ihminen-kone -yhteyttä, joten se sopii koneelle.

Tällä systeemillä on toiminut maailmassa tunneliliikenne jo vuosikymmeniä. Ei tarvita laituriovia tai lasertutkia, ei ole ongelmia pysähtymistarkkuuden kanssa. Ei tarvita turvajärjestelyjä matkustajien omatoimiseen pärjäämiseen. Ei tarvita ylipitkä seisonta- ja varoaikoja liikennettä hidastamassa. Eikä ylimääräisiä kustannuksia kaikesta turhasta, joka liittyy kuljettajattomuuteen. Nopeiten ja tiheimmin vuorovälein ajetaan näin, tekniikan tasosta riippumatta. Pariisissa jatkuvalla kulunvalvonnalla, Pietarissa ja Moskovassa neuvostoajan junilla. Kuljettajan ohjauksessa.

Kuljettajattomuus näyttää olevan päähänpinttymä, josta on hyvin harvoin todellista hyötyä. Mutta usein suurtakin haittaa.

Antero
 
Takaisin
Ylös