Automaattinen metro

Käykääpäs lukemassa Mirva Haltian blogia! Haltia kirjoittaa, että HKL:n johtokunta on keskustellut automaattiprojektin myöhästymisestä ja sen syistä, ja ettei keskustelu sovi julkisuuteen. Blogin ensimmäinen nimetön kommentti kertoo yhden näkemyksen ongelmista. Kommentaattori ei ole mikään tyhjän hölöttäjä, vaan selvästi perillä siitä, missä ollaan menossa.

Antero
 

Luin tuota ummikkona ja sain sen kuvan, että kysymys on muustakin kuin hankalasti Helsinkiin sovitettavista laituriovista. Olin ollut siinä käsityksessä, että uusi kulunvalvontajärjestelmä ainakin on suht standardikamaa eikä junien automaattisessa ohjaamisessakaan teknisesti ole mitään mullistavaa, ja että ongelmat liittyvät lähinnä siihen, että automaatti ei vaan tuota sitä hyvää ja kaunista mitä mainospuheissa on luvattu. Mutta onko nyt niin, että kulunvalvontojärjestelmän tai automaattiajon itsensä osalta on ostettu sika säkissä korruption takia?
 
Luin tuota ummikkona ja sain sen kuvan, että kysymys on muustakin kuin hankalasti Helsinkiin sovitettavista laituriovista.

Tuon anonyymin kommentin peruseella alkaa tuntumaan että nuo laituriovet ovat vaan tekosyy, jolla metrokioski yrittää kiinnittää huomiota muualle ja ostaa lisäaikaa kun koko pesä on totaalisen sekaisin. Ei kai niitä laiturioviakaan edes metrokioskin ammattitaido(ttomuude)lla tarvitse kuukausitolkulla säätää.

Sanakirja, hkl johtokunta - suomi

riskienhallinta = salailu, peittely, valehtelu
 
Siemens on tunnettu voitelusta maailmalla. Ei yksi Google-haku paljasta kaikkea: Eihän monikansallinen yhtiö toistuvasti lahjoisi, jos se ei olisi liiketaloudellisesti kannattavaa? Olisi suorastaan poikkeuksellista, että Siemensin voittama automaattiprojekti ei olisi perustunut lahjontaan ja kilpailutusjärjestelmän kavaltamiseen. Varsinkin kun rehellisessä Suomessa kynnys tutkia korruptiota on melko suurta.
 
Kommentaattori ei ole mikään tyhjän hölöttäjä, vaan selvästi perillä siitä, missä ollaan menossa.
Antero
Kyllä siltä anonyymi ykköseltä tulee myös täyttä asiattomuutta. Antaa aihetta epäillä koko kirjoituksen asiallisuutta.
Totta kai tuollainen teksti sopii metron ja raitiotien vastustajille.
 
Kyllä siltä anonyymi ykköseltä tulee myös täyttä asiattomuutta.
Tarkoitatko puhetta maanpetturuudesta? Muilta osin teksti on minusta sellaista, että kirjoittajan täytyy olla varsin hyvin selvillä siitä, mitä hankkeessa on tapahtunut. Esimerkiksi tiedot automaatin ajotavasta eivät voine perustua muuhun kuin tietoon Myllypuron tunnelin koeajoista, joista ei ole kerrottu edes Hesarissa.

Minusta merkittävää ei ole epäolennainen vaan olennainen. Jos tiedot – maanpetturuuskohtahan ei ole tietoa vaan kirjoittajan spekulointia asiassa, josta ilmeisesti ei ole perillä kuten siitä, miten projetki on edennyt – pitävät paikkansa, tilanne on todellakin vakava. Ja Mirvan kommentin perusteella näyttää siltä, että kirjoittaja lienee kertonut sen, mikä on kerrottu johtokunnallekin.

Minä en epäile kirjoittajan kertomia ongelmia, koska fysiikan perusteella on täysin johdonmukaista, että juuri siten tulee käymään kuin kirjoittaja on kertonut. Käytännössä on Köpiksestä nähty, ettei 1,5 minuutin vuoroväli automaatilla toimi. Voi tietenkin toimia, jos alennetaan linjanopeutta. Mutta Köpiksessä eivät tainneet junat sitten enää riittää.

Kaikkea sitä, mitä automaatille on luvattu ja millä se valtuustolle myytiin, ei ole mahdollista saada samalla kertaa. Tosin ihmettelen, jos niinkin suuri firma kuin Siemens on mennyt sen kaiken hankintasopimuksessa lupaamaan. No, heillä ei ole konkreettista kokemusta Köpiksestä, joka oli Ansaldon kauppa. Ja Helsingissähän Siemens oli kisassa Ansaldon kanssa ja Siemens voitti kiertoaikalupauksellaan. Ansaldon valituskäsittely lienee vielä kesken.

Antero
 
Minä en epäile kirjoittajan kertomia ongelmia, koska fysiikan perusteella on täysin johdonmukaista, että juuri siten tulee käymään kuin kirjoittaja on kertonut. Käytännössä on Köpiksestä nähty, ettei 1,5 minuutin vuoroväli automaatilla toimi. Voi tietenkin toimia, jos alennetaan linjanopeutta. Mutta Köpiksessä eivät tainneet junat sitten enää riittää.

Lillessä ajetaan automaattia ruuhkassa minuutin vuorovälillä. :roll: Toki junat ovat vähän lyhyempiä kuin Helsingissä.
 
Lillessä ajetaan automaattia ruuhkassa minuutin vuorovälillä. :roll: Toki junat ovat vähän lyhyempiä kuin Helsingissä.

Mietitäänpäs asiaa hetki. Pienen pohdiskelun perusteella minimivuoroväli linjalla ilman ruuhkaantumista on kolmen tekijän summa: turvaväli (aikana) + pysäkkiaika + pysäkin tyhjenemiseen menevä aika (junan on ehdittävä alta pois, ennen kuin toinen voi tulla tilalle). Taikka ensimmäinen ja viimeinen taitavat mennä päällekkäin. No joka tapauksessa, ensimmäinen riippuu pitkälti matkanopeudesta. Kuten tunnettua, liike-energia nousee nopeuden toisessa potenssissa, joten turvaväliä on kasvatettava nopeuden kasvaessa, myös sekunneissa laskettaessa. Mitä turvaväli pienimmillään voi olla, sitä en osaa sanoa. Turvaväli riippuu myös käytetystä tekniikasta. Esimerkiksi kumipyöriä käytettäessä turvaväli voi olla pienempi. Arvataan, että se on jotain 10 ja 30 sekunnin välillä. Asemaltalähtöaika taas riippuu ihan suoraan asemalaiturin taikka junan pituudesta: mitä pidempi laituri, sen kauemmin sen tyhjeneminen kestää. Noin arviolta tämä aika on 3 - 10 sekuntia. Ehkäpä voidaan sanoa, että turvavälin vaatima aika on määräävä, ja tuota ei tarvitse huomioida.

Sitten on vielä pysähdysaika ja tämä on sitten ehdoton enimmäispysähdysaika, sillä jos yksikin juna jollain asemalla tämän ylittää, niin takana tuleva liikenne välittömästi ruuhkautuu. Seurauksena on toisaalta tukos, joka siirtyy hiljakseen taaksepäin. Se ei pääse purkautumaan jos minimivuoroväli on käytössä. Eteenpäin taas liikkuu aukko, käytännössä yksi junavuoro puuttuu. Jos pääteasemalla on varajunia, aukko on tukittavissa ja jos toisella pääteasemalla on tilaa ylinmääräisille junille, ruuhka on purettavissa siinä vaiheessa kun se on perääntynyt sinne asti. Seurauksena tosin on yhden varajunan siirtyminen päättäriltä toiselle, varajunia ja varapaikkoja täytyy siis olla useita. Ilman tällaista järjestelyä koko linja onkin loppupäivän soikkelissa. Ja ehkäpä tuollainen järjestelykään riitä, sillä aukko vuoroissa lisää ruuhkia asemilla ja sitä kautta pysäkkiaikaa, joten voi olla, että uusia junasumppuja syntyy nopeammin kuin niitä voidaan purkaa.

Siksipä yksinkertaisin tapa pitää linja liikennöitävässä kunnossa on antaa tarpeeksi pelivaraa pysäkkiaikaan. Normaali pysäkkiaika on välillä 10 - 30 sekuntia, ehkä yläraja 45 sekuntia, jos lnjalla on asemia, joilla suuri osa matkustajista vaihtuu, kuten Helsingissä rautatieasema. Tämän päälle on sitten laitettava marginaali. 10 sekuntia riittänee useinmiten, mutta on turhan todennäköistä, että se menee ainakin kerran päivässä rikki ja homma on sitä myötä selvä. Puoli minuuttia on jo parempi, silloin järjestelmä romahtanee vain muutaman kerran viikossa ja minuutti kaiketi alkaa olla sitä luokkaa, että se menee rikki asemalla vain poikkeustilanteen takia. Sellaisiakin kuitenkin sattuu aina väliin. Jos lukemat ovat suunnilleen oikein, niin vuorovälin minimiksi saadaan jotain minuutin ja kahden välistä.

Mietitäänpä sitten, millä edellytyksillä minuutin vuoroväli on mahdollinen. Turvavälin pitää olla pieni, siis huippunopeus voinee olla korkeintaan 40 km/h. Junien pitää myös olla lyhyitä ja matkustajamäärien pieniä. Kumipyörät auttavat myös asiaa. Että kai se on ihan mahdollinen kunhan vain matkustajamäärät pysyvät raitiovaunuluokassa. Olisikohan tilanne Lillessä tuon näköinen? Mutta suuremmissa järjestelmissä taitaa olla vain parasta pitää vähintään kolmen minuutin vuoroväli ja ajaa pidemmillä junilla.
 
Sitten on vielä pysähdysaika ja tämä on sitten ehdoton enimmäispysähdysaika, sillä jos yksikin juna jollain asemalla tämän ylittää, niin takana tuleva liikenne välittömästi ruuhkautuu. Seurauksena on toisaalta tukos, joka siirtyy hiljakseen taaksepäin. Se ei pääse purkautumaan jos minimivuoroväli on käytössä. Eteenpäin taas liikkuu aukko...

Täytyy korjata itseäni: tuo kuvaus järjestelmän romahtamisesta perustuu liian yksinkertaistaviin oletuksiin. Mietin asiaa vielä yöllä sängyssä. Todellinen tilanne taitaapi olla hiukan monimutkaisempi, koska todelliset pysähdysajat vaihtelevat asemalta toiselle. Tämä voi antaa mahdollisuuksia toipumiselle osuuksilla, missä pysähdykset sujuvat ripeästi, mutta toisaalta ruuhkaisimpien asemien kohdalla ongelma voi pahentua. Ruuhka-ajan ulkopuolella taas sekaisin mennyttä liikennettä voi ehkä palauttaa säätämällä vuoroväliä (käskemällä osia junia ajamasta hitaammin, kääntämällä junia ennen pääteasemaa...) ja niin edelleen. Mutta vaikka yksityiskohdat eivät ehkä ihan osu kohdalleen, kokonaiskuva on selvä: kun kapasiteetti on täysin käytössä, yhden junan pysäkkiajan maksimin ylitys aiheuttaa ketjureaktioina ongelmia koko järjestelmään, joita on vaikea korjata.
 
Mietitäänpäs asiaa hetki. Pienen pohdiskelun perusteella minimivuoroväli linjalla ilman ruuhkaantumista on kolmen tekijän summa: turvaväli (aikana) + pysäkkiaika + pysäkin tyhjenemiseen menevä aika (junan on ehdittävä alta pois, ennen kuin toinen voi tulla tilalle). Taikka ensimmäinen ja viimeinen taitavat mennä päällekkäin. No joka tapauksessa, ensimmäinen riippuu pitkälti matkanopeudesta...
Juuri näin se menee. Vuoroväli on summa pysäkillä seisomisen ajasta, jarrutus-/kiihdytysajasta ja turva-ajasta. Jarrutus- ja turva-ajat riippuvat nopeudesta sekä hätäjarrustushidastuvuudesta. Pysäkkiaika pysäkin kuormituksesta ja ovien läpi kulkevasta ihmismäärästä.

Vuorovälin minimi saavutetaan, kun matkustajia ei ole lainkaan ja nopeus lähestyy nollaa. Minimi on siinä, missä junan pituuden mittaisen matkan jarrutus-/kiihdytysaika alkaa pidentää vuoroväliä enemmän kun nopueden hidastaminen lyhentää turva-aikaa.

Käytännössä tiedetään, että joukkoliikenteen minimivuoroväli on luokkaa 36 sekuntia (100 vuoroa tunnissa) pysäkillä, jolle mahtuu kaksi yksikköä. Toisaalta käytännössä tiedetään myös se, että pysäkin saapumis-/lähtöaikaväli eli vuoroväli on kaksi kertaa seisonta-aika. Mutta lisäksi näihin minimeihin liittyy jonotusaika pysäkille. Se aika ei ole vuorovälin osa, vaan tekijä linjanopeudessa ja kalustotarpeessa. Kun liikennettä ja sen kustannuksia halutaan optimoida, ei voida hyväksyä vuoroväliä, joka edellyttää jonotusta.

Jos ajatellaan Lilleä, siellähän ei ole ”oikeata” metroa kuten Helsingissä vaan kumipyöräinen pieni VAL-metro. Junapituus on 26 metriä ja junan leveys 2 metriä. Juna siis on pienempi kuin meillä raitiovaunut. Kapasiteetiksi junalle ilmoitetaan 156 hlö (3 hlö/m[SUP]2[/SUP]). Junassa on 6 ovea, joiden leveys on 1,3 m. Teoreettinen junan täyttymisen tai tyhjentymisen aika on 6,5 sekuntia, junan matkustajien vaihtamisen aika on 13 sekuntia. Pysäkkiajat pysynevät alle 20 sekunnin, sillä tuskinpa Lillessä on pysäkkiä, jolla vaihdettaisiin täysi poka. Ja kun junat ovat lyhyitä ja niissä on kumipyörät, turva-aika on lyhyempi kuin teräspyörillä. Linjan 1 linjanopeus on 37 km/h, keskipysäkkiväli on 0,8 km. Vastaa 70 km/h huippunopeutta, jos pysäkkiaika on 15 sekuntia.

Helsingissä ei onnistu se, mikä on Lillessä. Ovikapasiteettia on yli kuin puolet vähemmän. Junat ja asemat ovat lyhentämisen jälkeenkin noin 4 kertaa niin pitkät kuin Lillessä. 90-metrisellä asemalla kuluu meillä yhteensä 30 sekuntia aikaa siihen, että juna on poistunut asemalta ja seuraava juna on saapunut asemalle. Käytännön kokemuksesta tiedetään, että pysäkkiaikavaatimus on nyt ainakin 35 sekuntia kuormitetuimmalla pysäkillä ja kuljettajan ovivalvonnalla. Automaatin oviviiveet tuovat hyvinkin 5 lisäsekuntia. Minuutti ylitetään siis jo ilman turva-aikaa, joka on vähintään teoreettinen hätäjarrutusaika huippunopeudesta, ainakin 7 sekuntia. Tähän tulevat vielä päälle sekunnit järjestelmän epätarkkuudesta sekä varmuuskerroin. Eikä junan nopeus 90 metrin kiihtydyksen jälkeen ole kuin 43 km/h. Sillä ei päästä nykyiseen 40 km/h linjanopeuteen.

Eli yhteenvetona: Ensinnäkään ei pidä lähteä hakemaan esimerkkejä sieltä, mikä on aivan erilaista kuin meillä. VAL-minimetrot ovat pikemmin kuljettajattomia urabussijärjestelmiä kuin metroja. Paljon parempi esimerkki on Köpiksen metro, vaikka minimetro sekin on, kun junapituus on 40 metriä. Sitäkin on syytä verrata raitiovaunuun, joille noin 40 metriä on tavanomainen pituus nykyään Euroopassa. Köpiksessä on yksi ovi per 50 matkustajaa kun Lillessä on ovi per 26 matkustajaa. Meillä 66 matkustajaa per ovi. Köpiksessä on rautapyörät, Lillessä kumia. Köpiksessä ei toimi edes 1,5 minuutin vuoroväli, yritetty on, vaan siellä ajetaan kahta minuuttia. Puolta lyhyemmin junin kuin meillä on suunniteltu.

Toiseksi pitää ymmärtää, mitä voidaan saada ja mitä voidaan saada samalla kerralla:
  • Jos halutaan lyhyt vuoroväli, ei voi saada suurta linjanopeutta, lyhyttä kiertoaikaa ja pientä junatarvetta.
  • Jos halutaan suuri linjanopeus, ei voi saada lyhyttä vuoroväliä eikä voi käyttä lyhyitä junia.
  • Jos halutaan pieni kalustotarve, ei voi käyttää lyhyitä junia eikä lyhyttä vuoroväliä.
  • Jos halutaan kuljettajaton automaatti, ei voi saada lyhyttä vuoroväliä, suurta linjanopeutta, pientä kalustotarvetta ja kustannussäästöjä.
  • Jos halutaan imagosyistä automaatti, ei saada nykyisen metron palvelutasoa ja kapasiteettia eikä kustannustasoa.
Antero
 
  • Jos halutaan kuljettajaton automaatti, ei voi saada lyhyttä vuoroväliä, suurta linjanopeutta, pientä kalustotarvetta ja kustannussäästöjä.
  • Jos halutaan imagosyistä automaatti, ei saada nykyisen metron palvelutasoa ja kapasiteettia eikä kustannustasoa.

Tuossa on muutama paikkansapitämätön väite automaatista. Pariisin linja 14 on kuljettajaton automaatti, jossa junat ovat suunnilleen samankokoisia kuin nykyisin Helsingissä. Linjanopeus hiukan nopeampi kuin Helsingissä hiukan lyhyemmällä pysäkkivälillä. Metrolinjan kuormitus on vähintään samaa luokkaa kuin Helsingissä.

Pariisin linjan 14 kokemuksien perusteella automaatti toimii hyvin rakennettuna paremmin kuin kuljettaja-ajo.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Tarkoitatko puhetta maanpetturuudesta? Antero
En!
Tuon anonyymin toisessa ja kolmannessa kirjoituksessa on tekstiä, mikä saa tällaisen tavallisen ihmisen ihmettelemään.
Kuten eräs toinen kirjoittaja toteaa; jos anonyymillä on iskeä faktat pöytään, niin ei kun rikosilmoitusta tekemään. Mutta miksihän nyymi ei sitä tee:confused:.
 
En!
Tuon anonyymin toisessa ja kolmannessa kirjoituksessa on tekstiä, mikä saa tällaisen tavallisen ihmisen ihmettelemään.
Kuten eräs toinen kirjoittaja toteaa; jos anonyymillä on iskeä faktat pöytään, niin ei kun rikosilmoitusta tekemään. Mutta miksihän nyymi ei sitä tee:confused:.

Työpaikka organisaatiossa?
 
Tuon anonyymin toisessa ja kolmannessa kirjoituksessa on tekstiä, mikä saa tällaisen tavallisen ihmisen ihmettelemään.
Kuten eräs toinen kirjoittaja toteaa; jos anonyymillä on iskeä faktat pöytään, niin ei kun rikosilmoitusta tekemään. Mutta miksihän nyymi ei sitä tee:confused:.

Kun on kirjoittaja anonyymi, niin ei voi olla varmaa, onko sama kaveri kirjoittanut nuo kolme pätkää. Voi olla niinkin, että ensimmäisen on kirjoittanut joku ja kaksi muuta toinen, joka on innostunut ensimmäisen kirjoittamasta jutusta. Tyylit ovat melko samanlaisia, mutta äkkinäisellä lukemisella kaksi eroa näkyy kuitenkin: ensimmäinen kirjoittaja tekee koko ajan pieniä kielioppivirheitä, toinen ei niitä tee, mutta käyttää pikkusia lyhenteitä, esimerkiksi l. sanasta eli. Ensimmäinen kirjoittaja ei käytä sanaa eli ollenkaan.

Muutama ero on myös asioissa: toinen kirjoittaja haluaa heti alkuun puolustaa automaatin periaatteellista oikeutusta ja tekee sen käyttämällä juuri oikeita visiojargonin termejä. Ensimmäinen kirjoittaja puhuu 'maanpetoksesta' , mikä ei varmasti ole oikein, mutta jurirdiikka ei hänelle taida olla tuttua, toinen taas varsin täsmällisesti lahjonnasta, väärinkäytöksestä ja huonosta hallinnosta.

Voisi olla hauska tämän pohjalta miettiä mahdollisten eri kirjoittajien taustoja, mutta jätän sen täällä sikseen, koska kaiken varalta haluan kunnioittaa ensimmäisen kirjoittajan anonymiteettiä.
 
Tuossa on muutama paikkansapitämätön väite automaatista. Pariisin linja 14 on kuljettajaton automaatti, jossa junat ovat suunnilleen samankokoisia kuin nykyisin Helsingissä. Linjanopeus hiukan nopeampi kuin Helsingissä hiukan lyhyemmällä pysäkkivälillä. Metrolinjan kuormitus on vähintään samaa luokkaa kuin Helsingissä.
Tuossa on muutama paikkanasapitämätön väite Pariisin linjasta 14. Junat eivät ole suunnilleen samankokoisia, vaan metrin kapeampia. Siis kolmanneksen pienempiä. Ja Pariisin linjan 14 junat ovat kumipyörin, meillä teräspyörin. Pariisissa 90-metriä pitkässä junassa on 6 vaunua, meillä 6-vaunun juna on 120 m pitkä. Pariisissa on ovia keskimäärin 5 metrin välein, meillä ovia on 6,7 metrin välein. Linjan 14 linjanopeus on 40 km/h kuten meilläkin. Eikä linjalla 14 tietääkseni ajeta kuin 3 minuutin vuoroväliä.

Jos nyt vielä matkamääriä vertaillaan, niin meidän metrollamme ja linjalla 14 on se huomattava ero, että Hesan metro on esikaupunkijuna, jolla on selkeät ruuhkahuiput, jolloin matkustajia on vain yhteen suuntaan. 14 kulkee kaupunkirakenteen sisällä ja sillä matkustetaan molempiin suuntiin. Kuten pääasiassa kaikilla muillakin Pariisin metrolinjoilla. Ja Pariisin mittakaavassa tämä ainoa automaattimetro on mopo. Pariisissa on heidän oman laskunsa mukaan 16 metrolinjaa (kaksi bis-versiota), joista 14 on matkamäärällä mitaten sijalla 12.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, olisi aihetta hakea ne vertailukohteet vertailukelpoisista tapauksista. Edelleen väitän, että Köpis on paras vertailukohde.

Pariisin linjan 14 kokemuksien perusteella automaatti toimii hyvin rakennettuna paremmin kuin kuljettaja-ajo.
Eipä näytä pitävän paikkaansa Pariisissakaan. Siellä on ajettu 1,5 minuutin vuoroväliä jo 50 vuotta, ilman automaattia. Linjalle 14 ja linjan 1 automatisoinnille ei luvata yhtään parempaa.

Kun on kirjoittaja anonyymi, niin ei voi olla varmaa, onko sama kaveri kirjoittanut nuo kolme pätkää. Voi olla niinkin, että ensimmäisen on kirjoittanut joku ja kaksi muuta toinen, joka on innostunut ensimmäisen kirjoittamasta jutusta.
Minusta on aivan selvä, että ensimmäisen viestin kirjoittaja ei ole sama henkilö, kuin myöhempi, joka kehuu automaattia ja haukkuu raitioteitä ja syyttää Danielia lahjonnasta. Ensimmäisen kirjoittajan viesti on, että automaattiprojekti tulee perua. Toisen kirjoittajan viesti on, että kauppa on tehty väärän firman kanssa, mutta automaatti on hyvä asia. Kun siis kirjoituksissa on vastakkainen viesti automaatin tarpeellisuudesta, kyseessä ovat eri henkilöt.

Antero
 
Takaisin
Ylös