Automaattinen metro

Huomautan, että meillä ja muutamilla muilla metroilla on pidetty turvallisuuskulttuurin osana, että seuraavalle asemalle lähdetään vasta kun se on vapautunut. Ei liene ollut meillä pisimmillä asemaväleillä käytäntö, mutta lyhyillä. Mutta sitten kun halutaan ajaa tarpeettoman lyhyttä vuoroväliä, tätä ei voida enää tehdä. Washington osoitti, miksi tämä periaate on hyvä ja siinä kannattaisi pysyä. Eikä ehdoin tahdoin pelleillä, esim. lyhentämällä asemia, jotta hyvää turvallisuuskulttuuria ei voi enää noudattaa. Washingtonin kuormituksilla ehkä on ollut pakko, mutta meillä ei ole. Sanon rumasti: Meillä vaan on joku ropellihattu, jolle asia on pakkomielle, eikä millään muulla ole mitään väliä.

Mihin kannattaa varautua? Voiko turvallisuudestakin tulla pakkomielle? Kun nykyaikaisessa metro- ja junaliikenteessä yhteentörmäysriski on hyvin pieni, miksi pitäisi ylivarautua. Ei moottoriteillekään päästetä vain yhtä autoa kolmen minuutin välein, vaikka se varmaan olisi turvallisempaa.


Ja lopuksi vielä Air Francen turmasta. Ihmisen aisti oli korvattu teknisellä aistilla eli anturilla. Ja se petti. Tässä tapauksessa valitettavasti tilanteessa, jossa ihmisen aisti ei voinut korjata tekniikan virhettä. Mutta niinhän se oli Washingtonin metrossakin. Luotettiin tekniikkaan, ei pitäisi.

Ainahan sitä voi romantisoida mennyttä aikaa. Kuitenkin aikana ennen tietotekniikkaa on tapahtui paljon enemmän onnettomuuksia ja mitä enemmän tehtäviä on tietokoneistettu ja automatisoitu, sitä turvallisemmaksi sekä lento- metro- että junaliikenne on tullut.

Ihmisten aistien korvaaminen tekniikalla lentoliikenteessä on vähentänyt uusien konetyyppien onnettomuusriskin murto-osaan aikaisemmasta, samoin juna- ja metroliikenteessä ihmisen aistien ja opastimien yhdistelmän korvaaminen tietokoneistetulla kulunvalvonnalla on tiputtanut junien yhteentörmäykset murto-osaan 50 vuoden takaisesta tasosta. Automatisointi parantaa turvallisuutta vielä lisää.
 
Mihin kannattaa varautua? Voiko turvallisuudestakin tulla pakkomielle? Kun nykyaikaisessa metro- ja junaliikenteessä yhteentörmäysriski on hyvin pieni, miksi pitäisi ylivarautua.

Yhteentörmäysriski on sen verran konkreettinen juttu, että jos nyt ilmoitettaisiin, että h/k-laskelman tuloksena siihen ei kannata varautua, niin ihmiset jättäisivät metromatkansa tekemättä. Matemaattinen todennäköisyys ei siinä paljon paina. Kyllähän ihmiset lottoavatkin. Ja mietipä lentopelkoa. Jos ihminen kokee kuolemanpelkoa lentokoneessa, ei siinä paljon paina todistelut siitä, miten se on turvallisin tapa matkustaa.
 
Mihin kannattaa varautua?
Oikein hyvä kysymys. Vaan kenellä on siihen vastaus?

Voiko turvallisuudestakin tulla pakkomielle?
Epäilemättä, kuten myös automaatiosta.

Kuitenkin aikana ennen tietotekniikkaa on tapahtui paljon enemmän onnettomuuksia ja mitä enemmän tehtäviä on tietokoneistettu ja automatisoitu, sitä turvallisemmaksi sekä lento- metro- että junaliikenne on tullut.
Ei tietotekniikkaa silti tarvitse käyttää siten, että se vähentää turvallisuutta. Tietotekniikka ja automaatio eivät ole itsetarkoituksia.

Antero
 
-- samoin juna- ja metroliikenteessä ihmisen aistien ja opastimien yhdistelmän korvaaminen tietokoneistetulla kulunvalvonnalla on tiputtanut junien yhteentörmäykset murto-osaan 50 vuoden takaisesta tasosta.

Kulunvalvontajärjestelmillä on olennainen osuus inhimillisistä tekijöistä johtuvien virheiden aiheuttamien riskien minimoinnissa. Tästä ei liene kenelläkään epäselvyyttä.

Kuitenkin, yrität kenties tarkoitushakuisesti antaa ymmärtää, että kulunvalvonta olisi korvannut jotain. Pääsääntöisesti asia ei ole näin, vaan kulunvalvonta täydentää olemassaolevia tekijöitä ja järjestelmiä. Joissain tapauksissa on ollut mahdollista siirtää opasteita radan varresta ohjaamoon, mutta tämä periaatteessa on itse kulunvalvonnasta erillinen toiminto - ja monessa maassa oma erillinen järjestelmänsä.
 
Yhteentörmäysriski on sen verran konkreettinen juttu, että jos nyt ilmoitettaisiin, että h/k-laskelman tuloksena siihen ei kannata varautua, niin ihmiset jättäisivät metromatkansa tekemättä. Matemaattinen todennäköisyys ei siinä paljon paina. Kyllähän ihmiset lottoavatkin. Ja mietipä lentopelkoa. Jos ihminen kokee kuolemanpelkoa lentokoneessa, ei siinä paljon paina todistelut siitä, miten se on turvallisin tapa matkustaa.

Kun metroliikenteen yhteentörmäysriskiä pitää minimoida hinnalla millä hyvänsä eikö samaa periaatetta tulisi sitten noudattaa muussakin joukkoliikenteessä? Eikö sitten raitiovaunujen ajaminen muun liikenteen joukossa ole ihan vastuutonta, samoin kuin bussien? Myös henkilövahinkoihin johtavia yhteentörmäyksiä eri ajoneuvojen kanssa on noilla matkustajakilometriä kohti moninkertaisesti raskaaseen raideliikenteeseen verrattuna.

Raitioliikenteessähän nimenomaan H/K syistä jätetään varautumatta yhteentörmäyksiin maksimaalisesti jättämättä eristämättä radat ja olemalla käyttämättä automaattista kulunvalvontaa. Miksi raitiovaunut ovat erikoistapaus?

Vastaukseksi ei minusta oikein riitä, että ratikat on mukavia ja raskaat junat mälsiä. Olisikohan H/K suhteella kuitenkin jotain merkitystä?
 
Raitioliikenteessähän nimenomaan H/K syistä jätetään varautumatta yhteentörmäyksiin maksimaalisesti jättämättä eristämättä radat ja olemalla käyttämättä automaattista kulunvalvontaa. Miksi raitiovaunut ovat erikoistapaus?

Tässä ei ole merkitystä sillä, minkäniminen tai -värinen raidevekotin on kyseessä. Merkitystä on ainoastaan nopeuksilla ja tunneliajolla.

Helsingin raitioliikenne kulkee näkemäohjauksessa vailla kulunvalvontaa ja nopeudet ovat sen mukaisia. Esim. Tramwest-tyyppisessä ratikassa on pikaosuuksilla ilman muuta kulunvalvonta, ei muuten voisi ajella 80 km/h. Jos Helsingin metro kulkisi tunneleiden ulkopuolella enintään 40 km/h, ei sinnekään tarvittaisi kulunvalvontaa. Tunnelissa kulunvalvonta on sitten nopeudesta riippumatta, myös jos siellä kulkisi ratikka.
 
Toki nopeudella on merkitystä, mutta eihän pienempi nopeus kokonaan riskejä poista. Mutta jos eristetään raitiovaunut kokonaan muusta liikenteestä ja käytetään kulunvalvontaa, eikös silloin riski pienene hyvin paljon? Ratikat eivät sen jälkeen enää törmäile muihin ajoneuvoihin tai Stockan seinään. Aikaisemmin annoit minusta ymmärtää, että turvallisuus tulee aina maksimoida eikä H/K - suhteella ole merkitystä kun turvallisuudesta on kysymys. Etkö olekaan tuota mieltä kun on kyse ratikoista?
 
Petteri, et viitsisi leikkiä typerämpää kuin olet noilla provoillasi. Olet ihan oikeassa siinä, että turvallisuudesta, kuten mistä tahansa muustakin, voi tulla pakkomielle. Mutta jos et ymmärrä, mikä ero on 80 km/h tunnelissa kulkevalla ja 40-50 km/h kadulla kulkevalla raidevekottimella, niin sille minä en voi mitään.
 
Kun metroliikenteen yhteentörmäysriskiä pitää minimoida hinnalla millä hyvänsä eikö samaa periaatetta tulisi sitten noudattaa muussakin joukkoliikenteessä?
Kuten 339-DF jo totesi, ei kyse ole siitä, millä nimellä joku päättää kutsua jotain laitetta.

Turvallisuusvaatimukset riippuvat ensisijaisesti riskin suuruudesta. Monivaunuinen juna (on nimi metro, lähijuna, S-Bahn tai pikajuna) on raskaampi kuin raitiovaunu ja junassa on enemmän ihmisiä kuin raitiovaunussa. Yksi keskeinen riskitekijä on liike-energia. Se kasvaa nopeuden neliössä. 40 km/h ja 80 km/h nopeuksien välillä ei riski ole kaksinkertainen, vaan nelinkertainen. Näistä syistä yleisesti kadulla kulkevan raitiovaunun ja junien turvallisuuteen liittyvät vaatimukset ovat erilaiset ja junilla vaativammat.

Sitten tulee vielä toimintaympäristö. Tunneliliikenne on monella tavalla erittäin paljon suurempi riski kuin avoimen taivaan alla tapahtuva liikenne. Metro-nimiset junat kulkevat usein tunneleissa. Vaikka osaa matkasta ei kuljetakaan tunnelissa, ei juna voi muuttua toisenlaiseksi tunnelin ja avoimen taivaan alla, joten juna on tehtävä tunneliliikenteen mukaan.

Sitten vielä näitä asioita on ylipäätään turha pohtia sen mukaan, mitä Suomessa tai Helsingissä tehdään. Eihän meillä ole edes lakia raitio- eikä metroliikenteelle – siis siinä mielessä, mitä metrolla Suomessa tarkoitetaan. Ratalain alussa sanotaan, ettei laki koske kumpaakaan. Saksassa lainsäädäntö on aivan toisella tasolla, ja se tullee olemaan EU:n laajuisen lainsäädännön pohjana, joka aikanaan onneksi tulee voimaan laiksi meilläkin.

Saksalaisessa lainsäädännössä ei tehdä turvallisuuden suhteen eroa raitioteiden ja muiden junien välillä. Mutta kun radat ja niiden ympäristöt ovat erilaisia, tehdään eroja teknisten ominaisuuksien perusteella. Raitiovaunua voidaan ajaa näkemähavainnon perusteella, kun nopeus on enintään 70 km/h ja näkyvyys riittää vaunun pysäyttämiseen. Jos ei riitä, on asetettava nopeusrajoitus tai liikennettä ohjaavat opastimet. Tunneleihin on omat määräyksensä, liikkuvan laitteen nimestä riippumatta, samoin erittäin nopealle junaliikenteelle.

Junaliikenne perustuu opastimiin, ei näköhavaintoon, siksi, että junilla ajetaan yleisesti niin suurilla nopeuksilla, ettei näköhavainnon perusteella ole mahdollista pysäyttää junaa. Junien jarrut ovat myös vaatimattomammat kuin raitiovaunuilla tai kumipyöräajoneuvoilla, koska kaikissa junissa ei ole kiskojarruja ja kumilla on suurempi kitka kuin teräksellä.

Kulunvalvonta ei ole opastinjärjestelmä, vaan tekniikka, jolla valvotaan sitä, että kuljettaja noudattaa opasteita. Kuljettaja voi tietenkin ajatella asian niin päin, että mitäs turhaan opastimia vahtimaan, sillä kulunvalvonta pysäyttää, jos itse en pysäytä. Tai turvalaiteinsinööri voi oivaltaa, että voidaanhan kulunvalvonta panna ensisijaiseksi pysäyttäjäksi, ettei kuljettajan tarvitse huolehtia asiasta. Tässä on kylvetty kuljettajattoman ajon siemen. Mutta kun kuljettajattomuus ei toimi täydellisesti, on itse asiassa parempi, että kuljettajalla on mielekästä tekemistä koko ajan kuin että suurin osa ajasta on turruttavaa valvomista ja sitten pitäisi olla hetki valppaana.

Mutta joo, kun sinä Petteri tykkäät automaateista, niin voin paljastaa, että minä oikein odotan automaatiota. Nimittäin sitä, että autot muuttuvat nykyistä huomattavasti turvallisemmiksi siten, että niihinkin tulee automaattinen kulunvalvonta. Kauheasti sitä kyllä vastustetaan yksityisyyden suojan rikkomisesta. Kun ihmisellä pitää autossa olla oikeus ja vapaus rikkoa lakia, jos niin haluaa. Mutta on oikein hyvä, kun auton automaattinen kulunvalvonta estää ylinopeudet, keltaisia päin ajamisen, ohittamiset sulkuviivojen kohdalla, kaistanvaihdot ryhmitysalueilla ja risteyksissä, turhat kiihdytykset, liian lähellä edellistä ajamisen, ruuhkan oikaisun bussikaistalla jne. Kaiken sen kivan ja miehekkään, mikä autoilusta tekee monelle niin houkuttelevaa. Mikä silloin on miehen rooli? Istua ratin taakse ja ajaa kiltisti kauppakeskukseen tai töihin, kaikkia sääntöjä pakolla noudattaen. Eikä ole yhtään iloa kahden sadan hepan katumaasturin ärhäkkyydestä. Taitaa lakata autoilu kiinnostamasta ja sehän on meille kaikille vain hyväksi.

Antero
 
Tässä viimeisissä viesteissä on ollut väärää tietoa Washingtonista. Siellä ei kuljettaja tehnyt virhettä, vaan tekniikka. Kyse oli kolmesta junasta. Yksi seisoi asemalla niin, ettei seuraava päässyt asemalle. Sen seuraavan kuljettaja teki ainoan mitä voi, eli pysähtyi odottamaan. Kulunvalvonnan pitäisi siinä tilanteessa ilmoittaa joko rataosa tai tietty raiteen kohta varatuksi ja antaa jäljessä tuleville junille tarvittava tieto pysähtyä myös. Tätä tietoa ei tullut, ja metrojen tapaan näkemähavainto ei ollut kaarteen vuoksi mahdollinen. Ihminen luotti tekniikkaan, kun ei muuta voinut. Kun ihminen kaarteen jälkeen näki seisovan junan, oli myöhäistä. Tuho olisi kuitenkin ollut ilman ihmistä vielä suurempi, sillä kuljettajaton juna olisi ajanut seisovan perään hiljentämättä. Nyt ihminen näköhavaintonsa perusteella edes aloitti jarrutuksen, vaikka se ei riittänyt törmäämisen välttämiseksi. Tämä ihminen menehtyi itse, mutta luultavasti pelasti monta muuta.
Minä muistan että kun Washingtonin onnettomuus sattui, oli kyse juuri puoliautomaattisesta metrosta, jonka automatiikka oli menyt epäkuntoon, ja kun niiltä henkilöiltä jotka yritti liikennettä hoitaa, puuttui riittävä ammattiaito ja itsekritiikki, sattui vahinko.

Sen takia otan asian esiin, että jos Helsingin metron uudistus ei toteudu täysautomaattisena, vaan ainoastaan puoliautomaattisena, on vaara että häiriöiden satuessa junia ryhtyvät ajamaan käsiohjauksella sellaiset jotka eivät tiedä eivätkä tunnista todellista vaaraa.

Itse luotan ennemin täysautomattiseen metroon, joka pysäyttää itsensä kokonaan häiriön satuessa, tai täysin perinteiseen käsin ajetavaan opastimilla + kulunvalvonnalla suojastettuun metroon kuin puoliautomaattiseen.

Lisäksi Helsingissä + Espoossa syntyy todellinen ongelma jos ryhdytän ajamaan puoliautomatiikalla lyhyttä 1.5 - 2 minuutin vuorovälillä, jolloin junia voi olla 2 /asemavöli, kuten Antero jo selosti.

t. Rainer
 
Ahaa. Turvallisuuden arvo on siis eri vaikka yksikössä kuolleita tai loukkaantuneita matkustajakilometriä kohti riippuen siitä kulkeeko väline 80 km/h tunnelissa vai 40-50 km/h kadulla.

Meidän ei kannatane jatkaa tästä, kun tuohon on hyvä selityskin keksittävissä. Kun kuolo korjaa maan päällä hitaasti kulkiessa sielu erkanee ruumiista näet sen verran tyynesti, että se pääsee vaivatta nousemaan taivaaseen, jossa Pietari jo toivottaa tervetulleeksi. Mutta kun manan majoille lähtee syvällä maan sisällä hyvää vauhtia on jo niin lähellä kadotusta, ettei vihtanousun kohtaamista voi oikein välttää. ;)

---------- Viesti lisätty kello 22:19 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 22:17 ----------

Mutta joo, kun sinä Petteri tykkäät automaateista, niin voin paljastaa, että minä oikein odotan automaatiota. Nimittäin sitä, että autot muuttuvat nykyistä huomattavasti turvallisemmiksi siten, että niihinkin tulee automaattinen kulunvalvonta. Kauheasti sitä kyllä vastustetaan yksityisyyden suojan rikkomisesta. Kun ihmisellä pitää autossa olla oikeus ja vapaus rikkoa lakia, jos niin haluaa. Mutta on oikein hyvä, kun auton automaattinen kulunvalvonta estää ylinopeudet, keltaisia päin ajamisen, ohittamiset sulkuviivojen kohdalla, kaistanvaihdot ryhmitysalueilla ja risteyksissä, turhat kiihdytykset, liian lähellä edellistä ajamisen, ruuhkan oikaisun bussikaistalla jne. Kaiken sen kivan ja miehekkään, mikä autoilusta tekee monelle niin houkuttelevaa. Mikä silloin on miehen rooli? Istua ratin taakse ja ajaa kiltisti kauppakeskukseen tai töihin, kaikkia sääntöjä pakolla noudattaen. Eikä ole yhtään iloa kahden sadan hepan katumaasturin ärhäkkyydestä. Taitaa lakata autoilu kiinnostamasta ja sehän on meille kaikille vain hyväksi.

Minustakin tuo kuulostaa oikein hyvältä. :)
 
Raitioliikenteessähän nimenomaan H/K syistä jätetään varautumatta yhteentörmäyksiin maksimaalisesti jättämättä eristämättä radat ja olemalla käyttämättä automaattista kulunvalvontaa. Miksi raitiovaunut ovat erikoistapaus?
Wikipedia kertoo esimerkiksi Tukholman Tvärbanasta seuraavaa:

Wikipedia.sv sanoi:
Tvärbanan är i sin helhet dubbelspårig och utrustad med ATC. Största tillåtna hastighet på banan är 80 km/h, dock lägre på vissa delsträckor. Banan är normalspårig.
ATC on Automatic Train Control.

http://sv.wikipedia.org/wiki/Tvärbanan
 
Lisäksi Helsingissä + Espoossa syntyy todellinen ongelma jos ryhdytän ajamaan puoliautomatiikalla lyhyttä 1.5 - 2 minuutin vuorovälillä, jolloin junia voi olla 2 /asemavöli, kuten Antero jo selosti.

Maailman vilkkaimmissa metroissa ajetaan tunneleissa niin, että junia on ajoittain enemmän kuin yksi per asemanväli eikä sitä yleensä pidetä ongelmana. Miksi se olisi ongelma Helsingissä? Onko kenties kyse Helsingin erikoisolosuhteista?
 
Minä muistan että kun Washingtonin onnettomuus sattui, oli kyse juuri puoliautomaattisesta metrosta, jonka automatiikka oli menyt epäkuntoon, ja kun niiltä henkilöiltä jotka yritti liikennettä hoitaa, puuttui riittävä ammattiaito ja itsekritiikki, sattui vahinko.
Washingtonin metro on täysautomaatti, mutta epäluotettavuuden vuoksi sitä on ryhdytty ajamaan puoliautomaattina. Epäluotettavuudelle on paljon syitä, perimmältään raha mutta ilmeisesti myös yksinkertaisesti huonot hankinnat. Mutta rahaa tarvittaisiin niiden korjaamiseen.

Puoliautomaatti on tällä hetkellä kuitenkin kai yleisin metrojen ajotapa. Mutta mitä se täsmälleen tarkoittaa, on sitten toinen juttu. Moni nykyaikainen raitiovaunukin toimii yhdenlaisena puoliautomaattina: Liikkeelle lähtiessä kahva eteenpäin, ja vaunu hoitaa itse nykäyksettömän ja tasaisen kiihdytyksen siihen nopeuteen, josta vaunulla on tieto. Kun nopeustieto muuttuu, vaunu sovittaa nopeuden tasaisella hidastuksella tai kiihdytyksellä. Näiden ratikoiden tapauksessa pysäyttämisen loppuun asti hoitaa kuitenkin kuljettaja, jolla on kyky nähdä, mitä pysäkillä ja laiturilla on. Metro- ja muussa junaliikenteessä tämäkin voidaan hoitaa ilman kuljettajaa.

Itse luotan ennemin täysautomattiseen metroon, joka pysäyttää itsensä kokonaan häiriön satuessa, tai täysin perinteiseen käsin ajetavaan opastimilla + kulunvalvonnalla suojastettuun metroon kuin puoliautomaattiseen.
Edellisessä viestissäni mainitsin sen, että jos ihmisen tehtävä on vain vahtia että kone toimii oikein, se ei ole hyvä tilanne. Viime kädessä on kyse siitä, mitä puoliautomaatti tarkoittaa. On hyvä, että se poistaa ihmiselle sopimattomia tai stressaavia rutiineja, mutta ei ole hyvä, että poistetaan sopivia tehtäviä, jotka pitävät kuljettajan luonnollisella tavalla valppaana.

Antero

---------- Viesti lisätty kello 22:34 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 22:24 ----------

Ahaa. Turvallisuuden arvo on siis eri vaikka yksikössä kuolleita tai loukkaantuneita matkustajakilometriä kohti riippuen siitä kulkeeko väline 80 km/h tunnelissa vai 40-50 km/h kadulla.
Joko minä en pystynyt kirjoittamaan ymmärrettävää tekstiä tai sinä et ymmärrä yksinkertaista asiaa. R.Silfverberg näytti ymmärtäneen, joten ehkei minun tekstini liian vaikeata ole.

Mutta yritän vielä. Kyllä, turvallisuuden arvo ja tarve on eri silloin, kun riski on eri suuruinen. Jos laite kulkee 40 km/h ja siinä on 200 ihmistä kyydissä, riski ei ole yhtä suuri kuin 80 km/h ja 1500 ihmistä. 200 ihmisen kanssa ei tarvitse varautua 1500 ihmisen turvallisuuden takaamiseen. Riittää, että taataan 200 ihmisen turvallisuus. Nopeuskin vaikuttaa siten, että kuolemanvaara kasvaa, kun nopeus nousee. Esimerkiksi alle 30 km/h törmäilyssä ihminen selviää yleensä hengissä. Eikö se ole vähän eri arvoinen asia kuin nopeus, josta ei selviä hengissä?

Mutta jos tämä on sinulle uskonasia, niin minä olen automaatiojumalaa uhkaava belsebuubi, jota sinun on kielletty kuulemasta.

Antero
 
Wikipedia kertoo esimerkiksi Tukholman Tvärbanasta seuraavaa:

ATC on Automatic Train Control.

http://sv.wikipedia.org/wiki/Tvärbanan

Termejä käytetään maailmalla hieman sekavasti, mutta yleisimmin ymmärtääkseni ATC viittaa järjestelmäkokonaisuuteen, joka on vähintään puoliautomaattinen. Sen osa-alueita on automaattiajo (ATO), kulunvalvonta (ATP) ja käytönohjaus eli automatisoidut kulkutiet (ATS). Ks. esim. http://www.hel.fi/hki/hkl/fi/HKL-Me...kehitt_mishankkeita/Automaattimetro/Tekniikka

Tvärbanan ei ymmärtääkseni ole (puoli)automaattinen.
 
Takaisin
Ylös