Minne metroa voisi jatkaa?

Sitten voi kysyä, että palvelisiko pääradan oikaisu oikeasti edes Marja-rataa paremmin niitä pääkaupunkiseudulla asuvia, jotka haluavat kulkea joukkoliikenteellä lentoasemalle? Marja-rata kun mahdollistaisi lentoasemalta suoran yhteyden kaikille Vantaankosken ja Tikkurilan ratojen asemille.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolelta monet tulevat joka tapauksessa Helsinki-Vantaalle lentäen ja pikavuorobussitkin palvelevat hyvin. Lisäksi junilla saapuville Marja-rata olisi jo merkittävä parannus nykytilanteeseen verrattuna.

Helsingistä ja lähialueilta lentoasemalle pääsisi vaihtaen ihan riittävän hyvin julkisilla kulkuneuvoilla jos yhteydet olisi olemassa päärautatieasemalta, Pasilasta ja Keravalta. Tai sitten bussilla tai ehdotetulla pikaraitiotiellä.

Sen sijaan on ihan turha kuvitella, että Paunun Expressbussi (jotain 2 h 15 min - 2 h 30 min) Tampereelta Vantaan lentoasemalle (vaikka onkin nykyoloissa juuri ja juuri tyydyttävän tasoinen yhteys) vastaisi mitenkään sitä, että Pendolinolla matkan suhauttaisi muutaman minuutin yli tunnissa. Ensinmainittu ei korvaa liittymälentoa, jälkimmäinen korvaa. Ja liittymälentojen korvaaminen junalla on ykköstavoite lentoliikenteen tekemisessä ympäristöystävällisemmäksi. Lisäksi havahduin kuluneena kesänä siihen, että liittymälennot Tampereelta oli karsittu niin minimiin, ettei niillä meinannut päästä kulkemaan millään (tosin kartellinomaisesti myös Blue1 oli karsinut omat lentonsa niin ettei mitään kautta meinannut löytää reitityksiä). Junalla on yleensä puolellaan runsas vuorotarjonta verrattuna liittymälentoihin (poislukien väli Helsinki-Oulu jossa lentovuoroja on todella runsaasti).

Tämä menee jo vähän toistamiseksi, mutta en voi olla alleviivaamatta sitä, että vielä enemmän kuin siitä miten minä pääsen ulkomaille, on kyse siitä miten ulkomaalaiset pääsevät Suomeen. Jos pitää osata vekslata reittinsä jonnekin Tikkurilan rautatieaseman laiturille, niin suurin osa sanoo ei kiitos, liian vaikeaa. Puhun nimenomaan bisnesmatkustajista, rinkkaselkäiset kyllä kulkevat miten ja minne vain pääsee.

Yritysten sijoittumiseen Suomessa ei muuten käsitykseni mukaan vaikuta ensisijaisesti se miten suuri kaupunki on kyseessä (kuten aiemmin tuossa yhdessä viestissä vähän epäiltiin) vaan millaiset liikenneyhteydet on tarjolla. Tietysti ihan pienimpiin kirkonkyliin ei sijoituta käytännön syistä, mutta kansainvälisen käytännön mukaan pitää yleensä olla nopeat ja hyvät yhteydet lentoasemalle sekä hyvää työvoimaa tarjolla. Ensinmainittu toimii Suomessa tätä nykyä vain Helsingissä (ja voisi toimia myös muualla, jos näin haluttaisiin, eli rataoikaisu tehtäisiin), kun taas jälkimmäisessä suhteessa Helsingissä on jo ongelmia.

Ratkaisu ei vaan ole lisätä asuntotuotantoa holtittomasti vaan tarjota yrityksille liikenteellisesti realistinen mahdollisuus sijoittua myös muualle (kuten Tampereelle, Turkuun, Lahteen tai Hämeenlinnaan). Näissä paikoissa, erityisesti yliopistopaikkakunnilla, on paljon paremmin hyvää ja lojaalia työvoimaa tarjolla kuin Helsingissä. Lehtihaastatteluista päätellen moni suomalainen usealle paikkakunnalle laajentunut pieni tai keskisuuri yritys on tämän jo havainnut, ja pian sen havaitsevat suuretkin, kuten UPM keskittäessään hallintoaan Tampereelle uuteen taloushallinnon palvelukeskukseensa.
 
Minun ratkaisuni koko ongelmalle olisi tämä:
1) Helsinki ja Vantaa yhdistyvät samaksi kaupungiksi (Espookin saa liittyä mukaan jos haluaa). Vantaa purkaa hallintoaan niin että Tikkurilasta tulee pelkkä paikallinen aluekeskus
2) Katsotaan mihin asuntorakentamista voitaisiin keskittää uudessa suur-Helsingissä. Marja-Vantaa voisi olla yksi kohde, mutta yhtä hyvin länsi-Sipoon ja Helsingin väliset tyhjät alueet Vantaalla.
3) Lentokenttäradan Pasilasta Keravalle rakentaa valtio, mutta radalle rakennetan asemia myös paikallisjunia varteen muutaman kohtaan joissa on potentiaalia sellaiselle. Pääradan kaikkia kaukojunia ei siirretä lentokentän kautta kulkemaan, ainoastaan pohjoisen ja idän nopeat pendolino-vuorot, muut jäävät vanhalle pääradalle. Kaukojunat lakkaavat pysähtymästä Tikkurilassa, mutta kaikki kaukojunat alkavat pysähtyä myös Keravalla josta tulee vaihtoasema oiko- ja pääradan ja uuden lentokenttäradan välille. Kaukojunien vuoroväli olisi siis 30 min, ja lähijunien 20 min, eli täysin realistinen yhdelle raideparille.
4) Reitille Itä-Helsinki -Tikkurila-lentokenttä-Myyrmäki-Espoon keskus eli kehäkolmosta myötäillen rakennetaan seudullinen pikaraitiotie
Kannatan kaikkien kohtien toteuttamista mahdollisimman pian, tosin tuon pikaraitiotien laittaisin kulkemaan Myyrmäestä Leppävaaraan Espoon keskuksen sijaan. Leppävaara on kuitenkin kasvava keskus, mutta tällä hetkellä ainoa suora yhteys Myyrmäen ja Leppävaaran välillä on 510.

Kaupunkien yhdistämisestä: ensimmäinen vaihe yhdistämisissä tulisi olla Helsinki+Vantaa ja Espoo+Kauniainen. Myöhemmin voidaan pohtia näiden kahden liittämistä toisiinsa tai vaihtoehtoisesti muiden kuntien liittämistä niihin (esim. Kerava, Sipoo, Kirkkonummi).
 
Ja liittymälentojen korvaaminen junalla on ykköstavoite lentoliikenteen tekemisessä ympäristöystävällisemmäksi. Lisäksi havahduin kuluneena kesänä siihen, että liittymälennot Tampereelta oli karsittu niin minimiin, ettei niillä meinannut päästä kulkemaan millään (tosin kartellinomaisesti myös Blue1 oli karsinut omat lentonsa niin ettei mitään kautta meinannut löytää reitityksiä). Junalla on yleensä puolellaan runsas vuorotarjonta verrattuna liittymälentoihin (poislukien väli Helsinki-Oulu jossa lentovuoroja on todella runsaasti).

Eli jos liityntälentoja on heikosti tarjolla, niin väki varmasti alkaa käyttää enemmän Paunulaista ja VR:n palveluita. Tai menee henkilöautolla. Joka tapauksessa saasteiden luulisi siis vähenevän.

Ratkaisu ei vaan ole lisätä asuntotuotantoa holtittomasti vaan tarjota yrityksille liikenteellisesti realistinen mahdollisuus sijoittua myös muualle (kuten Tampereelle, Turkuun, Lahteen tai Hämeenlinnaan).

Jos Helsingistä olisi yhteydet noin tunnissa Tampereelle, Turkuun, Lahteen ja puoli tuntia Hämeenlinnaan, niin en tiedä olisiko se niin auvoista. Asuntojen hinnat pompsahtaisivat varmasti ylös näillä paikkakunnilla, kun niistä tulisi pääkaupunkiseudun lähiöitä. Samalla alueiden oma kulttuuri vaihtuisi pikku hiljaa Helsingin kulttuuriin. Toki näiden kaupunkien menestys säteilisi sitten niitä ympäröiviin kuntiinkin, joten aluepoliittisesti ratkaisu olisi hyvä. Samalla näiden kaupunkien keskustojen vetovoima lisääntyisi huomattavasti nopeiden junayhteyksien ansiosta. Eli haluavatko tamperelaiset, että kaupungista tulee kuin Kerava, Helsingin etäispääte? Kaikkine hyötyineen ja haittoineen. Onhan tämä nykyisinkin jo puoliksi totta, Tikkurila-Tampere 1:07, Tikkurila-Lahti 0:32, Tikkurila-Hämeenlinna 0:47. Kyllä tuollaista matkaa jaksaisivat monet jo mennä päivittäin.
 
Viimeksi muokattu:
Tähän liittyy myös se tärkeä periaate, että hankkeita ylipäätään arvioi joku muukin kuin se, joka haluaa rahaa omiin aikomuksiinsa saada. Tämä on minusta esim. Saksassa ollut hyvin terveellistä liikennehankkeissa. Suuruudenhullut hankkeet eivät saa tukea eivätkä siten toteudu.
Se että useampi hallintotaso käsittelee asian on täysin perusteltua tuomioistuimissa, koska virheellisiä tuomioita tulee välttää viimeiseen saakka, muussa hallinnossa se on haitallista. Jos liikennehanke pitää hyväksyä kahdessa eri paikassa mutta rakentamatta jättämistä ei, se tarkoittaa että hallintojärjestelmä on painotettu hylkäämään hankkeet. Ottaen huomioon, että sillä ettei mitään rakenneta on vastaavia seurauksia kuin että rakennetaan, tämä on huonoa hallintoa. Rahoitusvallan ja kustannusvastuun tulisi sijaita samassa instanssiss, kun näin ei ole niin seuraus on sormien osoittelua.

Ideaalimaailmassa valtio ei rahoittaisi eikä muitenkaan sekaantuisi millään tavalla metroon tai muihin paikallisiin raidehankkeisiin. Reaalimaailmassa tämä tarkottaisi käytännössä poistuvan rahoituksen suuruista tulonsiirtoa Helsingin seudulta muualle maahan. Tämä ei ole poliittisesti realistista eikä muutenkaan kannatettavaa. Soininvaaran ajatus siitä että valtio yksinkertaisi antaisi se saman rahan kuin muutenkin könttäsummana on järkevä kompromissi.
 
...halutaan oikeaan metropoliin kuuluva oikea metro, mutta kun täällä ei sitä metropolia ja sen asukastiheyttä ole, niin sitten sitä metropolimetroa haluttaisiin rakentaa pitkin metsiä, minne se ei ollenkaan istu. Siitähän kaikki nämä ongelmat ovat lähtöisin. Jos Espoo olisi Delhi tai keskuspuisto olisi Shanghai, niin tilanne olisi ihan eri.

Eikä niitä edes mihinkään metsiin rakenneta, jottei näkyisi totuus, että oltaisiin "metsässä".

Länsimetro on suuri illuusio metropolista. Ajatellaan vaikka satunnaista matkustajaa, joka laskeutuu kaupungilla metroasemalle. Katukuva ehti antaa jonkinlaisen käsityksen, että ollaan "suurkaupungissa" tai ainakin pääkaupungissa. Sitten porhalletaan länteen pimeässä putkessa, eikä ole aavistustakaan että minkälaisia meri- ja maalaismaisemia jää näkemättä. Siellä täällä on metroasemia ja satunnainen kun kulkija on, ainoa järkevä poisjääntiasema on pääteasema. Pikainen käynti ulkoilmassa ja näkymänä saattaa olla vilkas liityntäbussiasema, ostoskeskus yms. ja vaikutelmaksi jäi, että aika vilkasta on täälläkin - kaukana kaupungista.

Suuri illuusio onkin siinä, että satunnainen ryhtyy luulemaan, että kaikki se väli tänne periferiaan asti olisi ihan samanlaista ja vilkasta. Oikeastihan se väli on ihan muuta, johon tarkoitukseen ovat maailmalla viisaammat jo keksineet muitakin ratkaisuja. Esimerkiksi pintaliikenteen: joko sähköratana tai linja-autoliikenteenä.
 
Länsimetro on suuri illuusio metropolista. Ajatellaan vaikka satunnaista matkustajaa, joka laskeutuu kaupungilla metroasemalle. Katukuva ehti antaa jonkinlaisen käsityksen, että ollaan "suurkaupungissa" tai ainakin pääkaupungissa. Sitten porhalletaan länteen pimeässä putkessa, eikä ole aavistustakaan että minkälaisia meri- ja maalaismaisemia jää näkemättä.

Asia on vaan niin, että metro tehdään metropolin asukkaita varten työvälineeksi, ei vierailijoiden maisemavehkeeksi. Työvälineessä tärkeintä on funktionaalisuus, vierailijoiden käsitys siitä on toissijaista. Länsiväylää on varmasti jokainen Etelä-Espoon asukas joskus bussilla ajanut Helsingin keskustaan, joten tuskinpa kukaan jää tietämättömäksi maisemista, vaikka säännölliset matkansa metrolla taittaisikin. Turisteille on sitten nämä sightseeing-bussit ja voi vaikka mennä metrolla itään tai pääradan junilla muihin suuntiin, tuskin turistille väliä on, että matkan kohde olisi juuri Etelä-Espoo. Eiköhän vaikka tavallinen M-juna aja ihan saman asian.
 
Eli jos liityntälentoja on heikosti tarjolla, niin väki varmasti alkaa käyttää enemmän Paunulaista ja VR:n palveluita. Tai menee henkilöautolla. Joka tapauksessa saasteiden luulisi siis vähenevän.

Tarkennetaan: ne joiden on ihan pakko kulkea, käyttäisivät joko Paunua tai todennäköisemmin omaa autoa. Vaikka ajamista inhoankin itse, niin moni pitää siitä. Ja kolmosmoottoritie on Suomen paras tie ajaa. Ne joiden ei ole pakko kulkea, eivät sitten tulisi koko kaupunkiin. Konferenssibisnes romahtaisi, ulkomaiset bisnesvieraat (usein asiakkaat, joskus toimittajat) eivät kävisi, "dynaamisimmat" ihmiset muuttaisivat pois ja kaikenkaikkiaan oltaisiin ihan periferiassa. Ei tätä voi pitää mitenkään toivottavana kehityskulkuna.

Jos Helsingistä olisi yhteydet noin tunnissa Tampereelle, Turkuun, Lahteen ja puoli tuntia Hämeenlinnaan, niin en tiedä olisiko se niin auvoista. Asuntojen hinnat pompsahtaisivat varmasti ylös näillä paikkakunnilla, kun niistä tulisi pääkaupunkiseudun lähiöitä. Samalla alueiden oma kulttuuri vaihtuisi pikku hiljaa Helsingin kulttuuriin.

Mitenkäs tähän istuu se, että taannoin toisessa ketjussa todettiin, että jo Keravalla on ihan oma kulttuurinsa karvanoppa-autoineen ja mopopoikineen? En pelkää kulttuuri-invaasiota, ja sitäpaitsi Tampereelle ovat kautta aikojen kaikki olleet tervetulleita. Ovat sitten pikkuhiljaa sopeutuneet kaupungin meininkiin tuoden oman kontribuutionsa mukanaan: en ole koskaan tajunnut nurkkakuntaista "omaleimaisen" kansanperinteen museoimista ja vaalimista siinä mielessä, ettei tajuta (paikallis)kulttuurin olevan muuttuva ja dynaaminen ilmiö. Ja harvat tänne ovat tulleet asumaan "oikeassa" pikkukaupungissa: sellaiset muuttavat kai jonnekin Mikkeliin, Seinäjoelle -- tai Keravalle. ;)

Ehkä hinnat vähän voisivat heilahtaa, mutta en usko mihinkään radikaaliin nousuun. Tampereella on kuitenkin sen verran vetovoimaa omasta takaa, että muistini mukaan (lieneekö julkaistu Taloustaidossa?) keskiverto neliöhinnat ovat Tampereella jo noin Vantaan luokkaa. Eli ei Helsingin tai Espoon kiskurihintoja, mutta kohtuullisen kova taso kumminkin. Tosin miellyttävämpi miljöö järvenrantoineen ja ihan oikea urbaani kaupunkikeskusta (Hämeenkatua tituleerataan toisinaan Suomen urbaaneimmaksi kaduksi). :D

Toki näiden kaupunkien menestys säteilisi sitten niitä ympäröiviin kuntiinkin, joten aluepoliittisesti ratkaisu olisi hyvä. Samalla näiden kaupunkien keskustojen vetovoima lisääntyisi huomattavasti nopeiden junayhteyksien ansiosta. Eli haluavatko tamperelaiset, että kaupungista tulee kuin Kerava, Helsingin etäispääte? Kaikkine hyötyineen ja haittoineen. Onhan tämä nykyisinkin jo puoliksi totta, Tikkurila-Tampere 1:07, Tikkurila-Lahti 0:32, Tikkurila-Hämeenlinna 0:47. Kyllä tuollaista matkaa jaksaisivat monet jo mennä päivittäin.

Juurikin näin: hyvä asia tuo olisi. Eikä tästä Keravaa tule, sillä matka on kuitenkin hieman liian pitkä, jotta pendelöinnistä tulisi kansanliike ja toisaalta kaupungissa on myös paikallista vetovoimaa, jota ei yhteyksien parantuminen uhkaa. Kuten sanottu, minä näen vain etua toimivista ja nopeista yhteyksistä. Ei se ole keneltäkään pois vaan tarjoaa uusia mahdollisuuksia moniin eri tarpeisiin.
 
Asia on vaan niin, että metro tehdään metropolin asukkaita varten työvälineeksi, ei vierailijoiden maisemavehkeeksi. Työvälineessä tärkeintä on funktionaalisuus, vierailijoiden käsitys siitä on toissijaista. Länsiväylää on varmasti jokainen Etelä-Espoon asukas joskus bussilla ajanut Helsingin keskustaan, joten tuskinpa kukaan jää tietämättömäksi maisemista, vaikka säännölliset matkansa metrolla taittaisikin. Turisteille on sitten nämä sightseeing-bussit ja voi vaikka mennä metrolla itään tai pääradan junilla muihin suuntiin, tuskin turistille väliä on, että matkan kohde olisi juuri Etelä-Espoo. Eiköhän vaikka tavallinen M-juna aja ihan saman asian.
Nyt kyllä puhut täyttä asiaa, kemkim. Kiteytin omatkin ajatukseni aika hienosti.

Toki metroonkin voidaan tehdä ns. VAU-arkkitehtuuria ja oma toiveeni esimerkiksi Länsimetron kohdalla olisi ollut välille Keilaniemi-Koivusaari, jossa olisi menty korkealla paalujen varassa olevalla korkoradalla Länsiväylä komeasti ylittäen. Molemmat asemat olisivat olleet tyyliin elevated Chicago tai New York (esim. tällainen voisi olla Keilaniemi) ja kummankin toisesta päästä olisi sitten taas sukellettu tunneliin. Vaan taitaisi olla rakennus- ja kallioteknisesti vaikeaa, kun Myllykallion kohdalla oleva kallioruhje pakottaa muutenkin ratalinjauksen menemään melkoisen syvällä (-40 metria).

(kuva:http://www.chicago-l.org/)
 
Viimeksi muokattu:
Sen sijaan on ihan turha kuvitella, että Paunun Expressbussi (jotain 2 h 15 min - 2 h 30 min) Tampereelta Vantaan lentoasemalle (vaikka onkin nykyoloissa juuri ja juuri tyydyttävän tasoinen yhteys) vastaisi mitenkään sitä, että Pendolinolla matkan suhauttaisi muutaman minuutin yli tunnissa.

Jos pitää osata vekslata reittinsä jonnekin Tikkurilan rautatieaseman laiturille, niin suurin osa sanoo ei kiitos, liian vaikeaa. Puhun nimenomaan bisnesmatkustajista, rinkkaselkäiset kyllä kulkevat miten ja minne vain pääsee.

Pahoin pelkään, ettei tarkoittamasi liikemies ole vähääkään kiinnostunut edes Pendolinon kyydistä. Hän ottaa taksin tai vuokraa auton. Tai jos iso pomo on kylään tulossa niin kentällä odottanee oma autonkuljettaja.
 
Vähän OT-kamaa, mutta pakko todeta samat sanat Jokerista, Rainer. En olisi ikinä uskonut, että joku kolminumeroinen bussilinja kerää tuollaisia matkustajamääriä ja että brändäys todellakin onnistuu. Nyt vaan harmittaa, että kasvu ei voi jatkua, kun bussin kapasiteetti tulee vastaan ja siltikään siitä ei tosissaan olla tekemässä ratikkaa, vaikka se on ainoa keino antaa kasvun jatkua.

Kuvittelin että Jokerista tulee lyhytaikainen ilmiö mm seuraavista syistä:

1) Se ei todellisuudessa lyhennä matka-aikoja idästä länteen tai pohjoisesta länteen keskustan kautta kiertämiseen verrattuna
2) Se kulkee outoja, kiemurtelevia reittejä, vanhojen pikkulähiöiden kautta, ja kuvittelin että sillä kulkevat enimmäkseen mummot kun käyvät toistensa luona kylässä. Tämä näkemykseni perustui kokemuksiini muista poikittaislinjoista.
3) Ensimmäiset pari vuotta 550 kulki vain arkisin ja iltaisin hyvin harvoin. Se ei silloin ollut työmatkaruuhkien ulkopuolella mikään vaihtoehto keskustan kautta kiertämiselle tai omalla autolla ajamiselle, ja luulin että ihmiset eivät tule käyttämään Jokeria juuri enemmän edes sen jälkeen kun liikennöintiaikaa pidennetään
4) Uudet "Jokeri-pysäkit" sekä bussien maalaaminen Jokeri-väreillä olivat mielestäni rahojen haaskausta.
5) Ainoa hyvä oivallus Jokerissa oli mielestäni Eliel Saarisentien tunneli Haagassa sekä ajaminen Herttoniemen satamaradan penkalla. Olin toisaalta huolissani siitä että haagalaisten vaatimuksille sallia henkilautojen läpiajo tunnelissa tullaan antamaan periksi, ja silloin kun se toteutuu, voidan koko Jokeri-idea, sekä myös sen muuttaminen raitiotieksi, haudata.

Nyt olen alkanut olla eri mieltä Jokerista, mutta silti haluaisin nähdä sen raitiotienä toteutettuna. En epäile, etteikö bussien määrää voisi vielä kasvattaa (vrt Espoon länsiväyläbussien määrää), mutta tietyssä pisteessä liikenne tulee taloudellisemmaksi hoitaa sähköllä toimivalla raideliikenteellä.

t. Rainer
 
Länsimetro on suuri illuusio metropolista. Ajatellaan vaikka satunnaista matkustajaa, joka laskeutuu kaupungilla metroasemalle. Katukuva ehti antaa jonkinlaisen käsityksen, että ollaan "suurkaupungissa" tai ainakin pääkaupungissa. Sitten porhalletaan länteen pimeässä putkessa, eikä ole aavistustakaan että minkälaisia meri- ja maalaismaisemia jää näkemättä. Siellä täällä on metroasemia ja satunnainen kun kulkija on, ainoa järkevä poisjääntiasema on pääteasema. Pikainen käynti ulkoilmassa ja näkymänä saattaa olla vilkas liityntäbussiasema, ostoskeskus yms. ja vaikutelmaksi jäi, että aika vilkasta on täälläkin - kaukana kaupungista.

Suuri illuusio onkin siinä, että satunnainen ryhtyy luulemaan, että kaikki se väli tänne periferiaan asti olisi ihan samanlaista ja vilkasta. Oikeastihan se väli on ihan muuta, johon tarkoitukseen ovat maailmalla viisaammat jo keksineet muitakin ratkaisuja. Esimerkiksi pintaliikenteen: joko sähköratana tai linja-autoliikenteenä.

Länismetro tulee merkitsemään samaa Espoolle kuin Martinlaakson rata Vantaalle. Se että Espoo joutui valitsemaan metron rautatien sijaan johtuu siitä että aikoinaan VR ja sittemmin RHK ei ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta rakentaa rautatietä eteläiseen Espooseen.

t. Rainer
 
Pahoin pelkään, ettei tarkoittamasi liikemies ole vähääkään kiinnostunut edes Pendolinon kyydistä. Hän ottaa taksin tai vuokraa auton. Tai jos iso pomo on kylään tulossa niin kentällä odottanee oma autonkuljettaja.

Tarkennan vielä sen verran, että nyt en pääosin puhu nk. "isoista" pomoista vaan tavallisesta ylemmästä toimihenkilöstä, joka pystyy kyllä vaikuttamaan jonkin verran matkustamiseensa liittyviin päätöksiin, mutta ei ole sellaista budjettia käytössä, että mikä tahansa tuhlaaminen kävisi päinsä.

Tällaista on nykyään työmatkustuksen bulkki. Ei siihen liity mitään gloriaa tai high lifea kuten vielä parikymmentä vuotta sitten ehkä saattoi liittyä. Nykyään ollaan hyvin kustannustietoisia. Mutta kustannustietoisuus ei liity pelkkään lipun hintaan vaan myös matkustajan omaan ajankäyttöön.

Ja mikäli matka on liian työlään oloinen (kyse on ensisijassa mielikuvasta), niin sitten samantasoisesten ja samassa asemassa olevien kumppaneiden kanssa neuvotellaan missä olisi sopivin paikka tavata.

Omasta kokemuksesta voin kertoa että nykyinen pomoni Saksasta ei ole vielä käynyt Tampereella minua tapaamassa kertaakaan -- itse olen käynyt kevään aikana Saksassa muistaakseni 5 kertaa. Edellinenkään pomo Espoosta ei käynyt Tampereella kertaakaan. Ja sitä edellinen pomo Tanskasta kävi täällä muutaman vuoden aikana yhteensä 2 tai 3 kertaa: yleensä joko minä menin sinne tai sitten tavattiin Espoossa, jolloin kumpikin matkusti. (Tampereella sijaitseva pomo minulla on ollut viimeksi joskus vuoden 2000 tai 2001 paikkeilla, sillä tässä organisaatiossa fyysinen sijainti on pitkälti toissijaista: asiakkaat ja heidän kanssaan suoraan tekemisissä olevat ihmiset ovat kaikkialla ympäri maapalloa.)

Jotta olisin saanut noita pomoihmisiä helpommin käymään tässä suunnassa, siihen olisi auttanut jos lentokentältä olisi suora, nopea junayhteys. Ei pääosin siksi, että kyseessä olisivat jotkut niin järkyttävän tärkeät ihmiset, että he eivät tuhlaa aikaansa bussissa, vaan pikemminkin vain siitä syystä, että jos esitän vaikeat kulkuohjeet, niin takaisin tulee kommentti että eikö voitaisi sittenkin tavata jossain muualla. Tämä kuulostaa triviaalilta, mutta koska kyse on inhimillisestä käyttäytymisestä, tämä on uskoakseni hyvin yleinen ongelma. Suhteellisen pienellä parannuksella -- kuten tuolla rataoikaisulla -- voitaisiin fundamentaalisti muuttaa mielikuvaa paikkakunnan saavutettavuudesta, sekä tietenkin oikeasti parantaa huomattavasti yhteyksien tasoa (eli myös sitä minun itseni kokemaa matkanteon vaivaa). Ja mielikuva paikkakunnan saavutettavuudesta on vähintään yhtä tärkeä kuin todellisuus, kun joku yritys miettii minne se haluaa sijoittaa uuden toimipisteensä.

Kannattaa ajatusleikkinä miettiä tykönään esimerkiksi haluaisiko sijoittaa uuden toimipisteen Ranskassa mieluummin Lilleen vai Versailles'hin. Versailles on suur-Pariisia, mutta lentokentältä RER:llä keskustaan kestää 30-45 min ja eteenpäin Versailles'hin reilu 30 min. Yhteensä lähemmäs 2 tuntia. Ja taksi ruuhka-aikaan ei liene sekään kauhean nopea. Toisaalta Lilleen pääsee TGV:llä suoraan kentältä tunnissa, vaikka se on kai suunnilleen yhtä kaukana kuin Jyväskylä Helsingistä. Paradoksaalista kyllä, Lille on nopeampien yhteyksien päässä Roissyn lentokentältä kuin monet osat suur-Pariisia. Lisäksi työvoimaa on helpommin saatavilla, ja palkat ja asumiskulut ovat paljon pienemmät. Minä ainakin harkitsisin vakavasti sitä vaihtoehtoisena sijoittumiskohteena näillä edellytyksillä -- mutta en lotkauttaisi korvaanikaan siihen suuntaan, jos yhteys olisi joku hidas bussilinja, tai jos pitäisi vaihtaa joko jossain Gare du Nordilla tai jollain epämääräisellä esikaupunkiasemalla (sanotaan nyt vaikka Aulney-sous-Bois'ssa) nopeaan junaan. Avainasia on että 1 ja 2 tunnin lentokenttämatkan ero saattaa olla juuri ratkaiseva sen suhteen onnistuuko matka päivän sisällä mennen tullen siten että perillä jää vielä aikaa työntekoon. Ja tämä puolestaan saattaa hyvinkin ratkaista koko sijoittumiskohteen hyvyyden.

Muuten, lentokoneen vaihtokin on joillekin kokeneille matkustajille kynnyskysymys. Yksi näistä menneistä pomoista vältti Tampereelle lentämistäkin, kun preferoi suoria lentoja perustuen kokemuksiinsa matkatavaroiden katoamisesta usein koneenvaihdon yhteydessä ja/tai yhteyksien katkeamisesta myöhästymistapauksissa. Kyseessä oleva perheellinen ihminen matkusti niin paljon työkseen, että tunsin kyllä myötätuntoa tätäkin argumenttia kohtaan.
 
Viimeksi muokattu:
Edellinenkään pomo Espoosta ei käynyt Tampereella kertaakaan. Ja sitä edellinen pomo Tanskasta kävi täällä muutaman vuoden aikana yhteensä 2 tai 3 kertaa: yleensä joko minä menin sinne tai sitten tavattiin Espoossa, jolloin kumpikin matkusti.

Jos Espoostakaan käsin ei viitsitä käydä Tampereella niin silloin ongelman todelliset syyt lienevät muualla kuin pääradan linjauksessa. Onneksi Länsimetro on kuitenkin myötätuulessa, joten Espoon ja Tampereen välinen matkustelu helpottunee tulevaisuudessa.
 
Jos Espoostakaan käsin ei viitsitä käydä Tampereella niin silloin ongelman todelliset syyt lienevät muualla kuin pääradan linjauksessa. Onneksi Länsimetro on kuitenkin myötätuulessa, joten Espoon ja Tampereen välinen matkustelu helpottunee tulevaisuudessa.

No, kyseisessä tapauksessa henkilö oli ulkomaalainen, joka ei kauheasti tuntenut Suomea, joten pieni tekosyy on olemassa. Plus muut työkiireet.

Mutta yleisesti ottaen psykologinen etäisyys Suomessa tuntuu aina olevan pidempi etelästä pohjoiseen kuin pohjoisesta etelään matkustettaessa...?

Tästä huolimatta pidän kiinni siitä, että tänne olisi paljon helpompi saada ihmisiä käymään ulkomailta, jos Vantaan lentoasemalta pääsisi Pendolinolla nopeasti. Syöttölennoissa on nimittäin sekin huono puoli, että ne toimivat parhaiten vain täältä maailmalle matkustettaessa -- niitä ei ole optimoitu sisään tulevia matkustajia varten: eli jos jotenkin vielä aikaeroa vastaan taistellen pääsee aamupäivällä Helsinkiin ulkomailta niin menee pitkälle iltapäivään ennen kuin istuu palaveripöydässä Tampereella, vaikka lentäisi.
 
Ja mikäli matka on liian työlään oloinen (kyse on ensisijassa mielikuvasta), niin sitten samantasoisesten ja samassa asemassa olevien kumppaneiden kanssa neuvotellaan missä olisi sopivin paikka tavata.

Mutta eihän tällainen käyttäytyminen ole rationaalista. Liike-elämässähän puhutaan tänä päivänä kovasti siitä, että taloudellisinta on antaa faktojen ratkaista eikä liikaa pidättäytyä mielikuvissa. Huonot päätökset, jotka perustuvat mielikuviin eikä tunteisiin, eivät ole taloudellisesti tehokkaimpia päätöksiä ja sijoittajat haluavat vaihtaa sellaiset henkilöt tehokkaampiin työntekijöihin. Tässä siis olisi parantamisen varaa, jos sijoittajia halutaan miellyttää, kuten nykyään niin paljon tehdään. Tulisi kelvata sen taksin Tikkurilaan ja Pendolinon Tampereelle. Tai vaikka Finnair-bussi tai taksi keskustaan ja sieltä Pendolinolla eteen päin. Kyllä minä voisin ihan hyvin ulkomailla mennä taksilla rautatieasemalle ja siitä jatkaa matkaa, jos siitä sitetn pääsisi yhdellä junalla perille.
 
Viimeksi muokattu:
Takaisin
Ylös