Liikennejärjestelmänä Helsingin metro ja sen liityntäliikenne toimivat välttävästi tai keskinkertaisesti. Tärkein ongelma on se, että Helsingissä ei ole laajaa tiiviisti rakennettua aluetta, jota tämän tyyppinen metro voisi tehokkaasti palvella. Väljästi rakennettujen esikaupunkien palveluun on parempia liikenneratkaisuja.
Yksi Helsingin seudun joukkoliikenteen perusongelma on huonot vaihtoyhteydet.
Esimerkiksi nykyään rautatieasemalla pitää kävellä yli puoli kilometriä, että pääsee vaihtamaan metrosta paikallisjuniin.
Tai itse asiassa matka vaikka Tapiolasta Tikkurilaan menee seuraavasti, kävele bussipysäkille, astu bussiin, poistu bussista ruoholahdessa ja kävele 300 metriä metroon, aja kaksi asemanväliä metrolla, kävele 600 metriä junan laiturille (K-juna), aja junalla Tikkurilaan, kävele asemalta kohteeseen.
Länsimetron jälkeen Pisara olisi syytä rakentaa ja samalla pitäisi vaihtoyhteydet hoitaa niin, että Hakaniemessä itään menevä metro ja pääradan junat käyttävät yhtä laituria ja länteenpäin menevä metro sekä Huopalahden kautta kulkevat junat toista.
Samoin vaikka Pasilan asemalla bussit eivät todellakaan tule ja lähde junaratojen yläpuolelta, vaan parin sadan metrin päästä(varsinkin 506:n pysäkiltä saa tarpoa). Leppävaarassakin Kehä I:n ja Turuntien bussipysäkeiltä on muutama sata metriä laitureille.
Vaihtoyhteyksien pitäisi joka paikassa olla toteutettu kuten Jokerilinjalla Huopalahden asemalla tai päätepysäkkien osalta Leppävaarassa ja Tikkurilassa.
Vaikka kyllähän tuollainen kävelyttäminen pitää joukkoliikenteen käyttäjät hyvässä kunnossa. Tuo on plussa joukkoliikenteelle, mutta miksiköhän joukkoliikenteen käytön markkinoinnissa ei koskaan korosteta terveysvaikutuksia? Joukkoliikenteessähän harvoin näkee vain todella huonokuntoisia ihmisiä.
Oikeastaan matalalattiakalustokaan ei paljon auta, kun joukkoliikenteen verkosto on suunniteltu reippailijoille.