Taidetta metroasemille

Viime tiistain Metro-lehdessä kirjoitettiin sivulla 04 Länsimetron taidehankinnoista
http://static.metrolive.fi/nakoislehdet/metro/MET20081014/

Kylläpä oli taas toimittajien asiantuntemus ja järkeily oikein huippuluokkaa. Eihän asemille tietenkään ripustettaisi sadoittain tauluja eikä ripoteltaisi jotain kulhoja ja tuoleja. Tuommoisella alustuksella sitten saatiinkin päivän kysymykseen (pitäiskö uusia metroasemia elävöittää miljoonien taidehankinnoilla) seuraavana päivänä julkaistu vastaus 13 % kyllä, 87 % ei.

Surkuhupaisinta on se, että saman brändin lehdykkää ilmestyy maailmalla ja välillä lehti on olevinaan niin globaalia ja urbaania. Silti ei tunneta edes Tukholman http://www.sl.se/templates/Page.aspx?id=1666
tai Brysselin http://www.stib.be/kunst-metro-art.html?l=fr metrojen mahtavia ja monipuolisia taidekokoelmia.

Mutta ei sen puoleen. Muistelen, että Vuosaaren radan suunnitteluvaiheessakin joku HKL:n edustaja lausui julkisuudessa, että hän on kuullut, että Tukholman metrossakin on jotain taideteoksia.

Ilmari Syrjälä sanoi:

Mutta ei sen puoleen. Muistelen, että Vuosaaren radan suunnitteluvaiheessakin joku HKL:n edustaja lausui julkisuudessa, että hän on kuullut, että Tukholman metrossakin on jotain taideteoksia.

Klikkaa laajentaaksesi...

Näytä minulle suomalainen, joka ei ole käynyt Tukholmassa ja käyttänyt Tunnelbanaa.
Onhan tuo lievästi ilmaistuna ihmeellistä, että HKL:n leivissä oleva suunnittelija ei ole edes työn tai vapaa-ajan merkeissä käynyt katsomassa länsinaapurimme pääkaupunkia ja sen esimerkillistä joukkoliikennejärjestelmää.

Kiva, että laitoit linkin Brysselin metroon. Tämä metron pääteasema lienee ainakin nuorempien matkustajien mieleen:
http://www.stib.be/kunst-metro-art....T/ACTUS/2007-08/WEB_Article_1187886472386.xml
Brysselin metrolla matkustaessa oloni oli kotoisa, kun asemien nimet olivat toisinaan kahdella kielellä. Juurikin tuo "Stockel / Stokkel" toi kirjoitusasuiltaan mieleeni Rautatientorin ja Hakaniemen välissä sijaitsevan metroaseman.

Ilmari Syrjälä sanoi:

Mutta ei sen puoleen. Muistelen, että Vuosaaren radan suunnitteluvaiheessakin joku HKL:n edustaja lausui julkisuudessa, että hän on kuullut, että Tukholman metrossakin on jotain taideteoksia.

Klikkaa laajentaaksesi...

Helsingin metron alkuperäiset asemat ovat kuitenkin nimekkäiden arkkitehtien suunnittelemia ja usealla asemalla on myös taideteoksia yleensä tilataiteen muodossa. Vuosaaren haaralla on taideteokset ainakin Rastilassa ja Vuosaaressa.

Helsingin metron taideteokset eivät kieltämättä ole yhtä kokonaisvaltaisia kuin paikoitellen Tukholmassa. Toisaalta esimerkiksi Hakaniemen asema on kokonaisuudessaan arkkitehtuuriltaan muista poikkeava.

late- sanoi:

Helsingin metron alkuperäiset asemat ovat kuitenkin nimekkäiden arkkitehtien suunnittelemia ja usealla asemalla on myös taideteoksia yleensä tilataiteen muodossa.

Klikkaa laajentaaksesi...

Huolella suunniteltu, mutta halvalla tehty, esim. Myllypuro

Saaresi sanoi:

Huolella suunniteltu, mutta halvalla tehty, esim. Myllypuro

Klikkaa laajentaaksesi...

Jatke Itäkeskuksesta Kontulaan tehtiin säästöbudjetilla metron rakentamisen aikaisten ristiriitojen ollessa vielä pinnalla. Mellunmäkeen mentäessä saatiin jo vähän rullaportaitakin.

Metron kaltaisessa joka tapauksessa raskassa investoinnissa ei pitäisi säästellä yksityiskohdissa. Yleensä säästämisestä kärsivät lähinnä matkustajien palvelutaso ja viihtyvyys kustannusten pysyessä joka tapauksessa korkeina.

late- sanoi:

Metron kaltaisessa joka tapauksessa raskassa investoinnissa ei pitäisi säästellä yksityiskohdissa. Yleensä säästämisestä kärsivät lähinnä matkustajien palvelutaso ja viihtyvyys kustannusten pysyessä joka tapauksessa korkeina.

Klikkaa laajentaaksesi...

Asemien sisustamisella taideteoksilla on myös käytännön merkitys. Kun maan alla ei näe mitään, sisustustaiteella asemille luodaan ne toisistaan erottava identiteetti. Se helpottaa havaitsemaan ja hahmottamaan omaa sijaintia matkalla.

Köpiksen metro on esimerkki siitä, miten tässä on epäonnistuttu täydellisesti. Kaikki asemat (uutta haaraa en ole nähnyt) ovat toistensa identtisiä kopioita. Ainoa erottava tekijä on, että löydät jostain aseman nimikyltin ja osaat sen lukea. Lukutaidottomalle lapselle on mahdotonta liikkua tuollaisessa metrossa, lukutaidolliselle muuten vain hankalaa.

Antero

Antero Alku sanoi:

Asemien sisustamisella taideteoksilla on myös käytännön merkitys. Kun maan alla ei näe mitään, sisustustaiteella asemille luodaan ne toisistaan erottava identiteetti. Se helpottaa havaitsemaan ja hahmottamaan omaa sijaintia matkalla.

Köpiksen metro on esimerkki siitä, miten tässä on epäonnistuttu täydellisesti. Kaikki asemat (uutta haaraa en ole nähnyt) ovat toistensa identtisiä kopioita. Ainoa erottava tekijä on, että löydät jostain aseman nimikyltin ja osaat sen lukea. Lukutaidottomalle lapselle on mahdotonta liikkua tuollaisessa metrossa, lukutaidolliselle muuten vain hankalaa.

Klikkaa laajentaaksesi...

Heh, kyllä lukutaidotonkin voi erottaa nimikyltit toisistaan, vaikkei ymmärräkään niiden merkitystä. Tosin ongelmia tulee sitten, jos pitää kertoa muille, millä asemilla on käyty Mutta muilta osin tuo on täysin totta. Itseäkin aluksi häiritsi Helsingin metrossa asemien samankaltaisuus. Vaikka ne eivät ole toistensa klooneja, niin jo saman rakennustavan käyttö asemasta toiseen riittää sekoittamaan satunnaisen kulkijan ajatuksia.

SD202 sanoi:

Näytä minulle suomalainen, joka ei ole käynyt Tukholmassa ja käyttänyt Tunnelbanaa.

Klikkaa laajentaaksesi...

Minä en ainakaan ennen tämän viestiketjun lukemista ollut noteerannut tunnelbanan taidetta mitenkään. Nyt kun asiasta oli tietoinen, niin joillakin asemilla pisti silmään jonkinlaiset installaatiot, jotka kai yrittivät olla taidetta. Minulle selvisi vasta asemilla olevista kylteistä, että monilla asemilla seinien maalaus onkin sitä taidetta.

Toisaalta valtaosalleosalle suomalaisista kokemukset Tukholman Tunnelbanasta taitavat rajoittua matkaan Gärdetin ja T-Centralenin välillä, jotka eivät ole asemataiteen kannalta mitenkään parhaita esimerkkejä (verrattuna esim. Kungträdgårdeniin tai muihin uudempiin asemiin).

Jossain määrin kyse on myös brändäyserosta Helsingin ja Tukholman maanalaisten välillä. T-Centralenin kaakelit ovat taidetta koska niiden sanotaan olevan taidetta. Rautatientorin metroaseman seinät ovat käytännössä aivan vastaavia, mutta niitä ei kutsuta taiteeksi joten ne eivät sitä ole. Asiaan saattaisi myös liittyä Suomessa vallitseva vanhoillisempi käsitys siitä mikä itseasiassa on taidetta.

Kaid sanoi:

T-Centralenin kaakelit ovat taidetta koska niiden sanotaan olevan taidetta. Rautatientorin metroaseman seinät ovat käytännössä aivan vastaavia, mutta niitä ei kutsuta taiteeksi joten ne eivät sitä ole. Asiaan saattaisi myös liittyä Suomessa vallitseva vanhoillisempi käsitys siitä mikä itseasiassa on taidetta.

Klikkaa laajentaaksesi...

Onkohan se suomalainen käsitys sitä, että vain sellainen on "hienoa ja taiteellista", jota ei tavallinen tallaaja voi ymmärtää? :frown: Toki tarkoituksellista, hienostelevaa tekotaiteellisuuttakin on maailmassa paljon, ja sillehän aikoinaan mm. Rillumarei-leffoissa irvailtiin.

T-Centralenissa on aika monenlaisia kaakeleita, ei suoraan laattakaupasta ostettuja, vaan eri vuosikymmenilläkin harkitusti taiteiltuja :smile:. Kiireinen ohikulkija ei kerralla noteeraa kaikkea taidetta. Esimerkiksi ylätason pilareiden mosaiikkiteoksista voi joka kerta bongata jotain uutta. Oletko muuten huomannut, että vihreän ja punaisen linjan asemalla ylä- ja alatasoilla on yksi perusero: alatason seinillä on mainoksia (julistetaidetta, sanoo joku), ylätasolla vain varta vasten tälle asemalle tehtyä taidetta. Sinisen linjan asema taas on ihan toisen tyylinen, sen pitkissä käytävissä ei ole tarkoitus pysähdellä. Siksi niissä olevat teokset on suunniteltu elävöittämään käytävässä liikkumista ja ne puhuttelevatkin isoina kokonaisuuksina.

Onhan Helsingin metrossakin taidetta, mutta useimmiten kyse on yksittäisistä teoksista, sinänsä ihan kivan näköisistä. Rautatientorilla on joskus puhuttu "sisustuselementeistä". Tästä ajattelutavasta lienee peräisin Metron toimittajien harhakuva, että taide asemille tarkoittaisi jotain satunnaisten, taideliikkeestä hankittujen taulujen ripustamista seinille.

Tukholman metroasemien taide on useimmiten suunniteltu nimenomaan kyseistä asemaa varten. Taiteeseen liittyy monella Innerstadin asemalla sellainen juju, että teokset ja niiden muodostama kokonaisuus viittaavat tunnelin yläpuolelta kadonneeseen vanhan ajan kaupunkielämään. Uusilla alueilla taide monesti liittyy joko yleisemmin kaupungin historiaan tai kuvailee aseman lähialueen nykypäivää. Esimerkiksi "Karjalan mailla kulta käkönen kukkuu" osana Tenstan aseman ja koko Järvafältetin kokonaisuutta.

Kaupunkielämän miellyttävyys syntyy monipuolisesta, sekä taiteellisia että kaupallisia virikkeitä antavasta ympäristöstä. Samasta muotista puristettu asemien rakenne ja ulkoasu voi olla teknisesti helppoa ja kustannustehokasta sarjatuotantoa, mutta kaupunkia rakennetaan ihmisten elämää varten. Siksi ihanteellinen asemakaan ei ole tunteeton, mekaaninen koneiston osa.

Taiteesta voikin sanoa että TUB3:n, sinisen linjan kumpikin haara on hyvinkin 'taidepitoista'. Voisin vaikka tipsata Rådhusetin asemasta jossa on hyvinkin erikoisia vanhoja 'löytöjä', jotta sattuivatkin olemaan juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan!

Kungsträdgården on myös upea asema jossa on paljon (aitoja?) patsaita joiden esikuva oli alueella aiemmin olleen Makalös-palatsin monet patsaat.
Siitä palatsista voi kertoa sen verran että se oli iso, de La Gardien yksityisomistettu, ei-kuninkaallinen, linna joka paloi pahasti 1825 ja revittiin sen jälkeen kokonaan.
Nimensä se sai kansan suusta, perhe kutsui sitä yksinkertaisesti 'Isoksi rakennukseksi'.

Itse ärsyynnyn tuosta ajattelusta, että metroasemien ilmeeseen panostaminen vaatisi valtavia sijoituksia. Pelkällä seinäpintojen värittämisellä ja seinävalaisinten kiinnittämisellä saisi jo huikeasti aikaan.

Ja miksi teoksen tekijän tulisi aina olla joku nimekäs taiteilija? Semminkin kun metro on "medborgare"-kulkuväline (en keksinyt kunnon suomennosta), sopisi metroasemille nimenomaan paikallisten taideopiskelijoiden, koululaisten, luovien harrastelijoiden, valokuvauskerhojen, ynnä muiden vastaavanlaisten tahojen kädenjälki.

Tein aikoinaan ajankuluksi tällaisen (varsin kökön?) hahmotelman siitä, miltä Kampin asema voisi esimerkiksi näyttää:

Nykytilanne
Kasvojenkohotus

Toivottavasti saitte ideastani kiinni.

Jotta liikenneasemat olisivat miellyttäviä, eivät ne kaipaa "taidetta", vaan hyvää ja toimivaa arkkitehtuuria. Koska arkkitehdit eivät enää osaa suunnitella muuta kuin "modernia" teollista halpatuotantoa, sitä vajavaisuutta on pitänyt paikata taiteilijoilla, jotka eivät oikeasti osaa tehdä sen pysyvämpää taidetta.

Liikenneasemien pitäisi olla jo alun perin taiteellisesti tehtyjä, taidemeikkaus jossakin nurkassa ei paranna asiaa. Ja jos kaakelointi katsotaan taiteeksi, sen voisi alun perin suunnitella myös arkkitehti. Ruosteisten peltilevyjen sijoittaminen seinän yläkaareen ei toisaalta ole yleisesti "taidetta". Tai neon-putkien ripottelu rullaportaikkoon. Tai lähes kaikki mitä "taiteeksi" kutsutaan ja ylihinnalla maksetaan.

Laiturihallin betoniseinän maalaaminen taivaansiniseksi pitäisi onnistua myös ilman taiteilijan ohjetta eikä se vaadi taideapurahaa, vaan vain maalarin sekä Betoluxia. Eikä se sittenkään ole "taidetta". Termit ovat tyystin hukassa. Miellyttävä liikenneasema ei kaipaa "taidetta" vaan hyvää arkkitehtuuria.

Liikenneasemat liikenneasemina ja taidenäyttelyt taidenäyttelyinä. Jos asemalle pitää sijoittaa taidetta niin sitten mieluummin Ateneumia kuin Kiasmaa. Se on käyttäjien enemmistönkin mielipide, pienellä otannalla...

Compact sanoi:

Liikenneasemat liikenneasemina ja taidenäyttelyt taidenäyttelyinä. Jos asemalle pitää sijoittaa taidetta niin sitten mieluummin Ateneumia kuin Kiasmaa. Se on käyttäjien enemmistönkin mielipide, pienellä otannalla...

Klikkaa laajentaaksesi...

Minä olen sitä mieltä että se miljöö missä me olemme paljon, esim töihinmennessä, pitäisi olla kaunista. Betoniseinien katseleminen saa mielen alas vaikka uudenvuoden aattona. Jos taide roikkuu Ateneumissa, kuinka moni tulee ilahtumaan siitä?
Taidetta massoille! Ei siitä muuten mitään iloa ole pistää monta miljoonaa kauniisiin tauluihin tai patsaisiin jos museo kuitenkin on kiinni 17-10 välillä, eli suurimman osan vuorokautta!
Hyvin suojattuna törttöilyä vastaan taiteen asemilla pitäisi olla aitoa eikä mitään reproduktioita.

Compact sanoi:

Jotta liikenneasemat olisivat miellyttäviä, eivät ne kaipaa "taidetta", vaan hyvää ja toimivaa arkkitehtuuria...

...Liikenneasemien pitäisi olla jo alun perin taiteellisesti tehtyjä, taidemeikkaus jossakin nurkassa ei paranna asiaa...

Klikkaa laajentaaksesi...

Taidettahan on ollut kaupungeissa julkisilla paikoilla iät ja ajat. Useinmiten patsaita. Kyllä taideteos sopii metroasemalle siinä missä patsas puistoon. Luonteva taidemuoto on seinämaalaus eli fresko. Mutta siinä olen kanssasi aivan samaa mieltä että itse asema täytyy suunnitella hyvin ja kauniiksi, jälkikäteinen "taidemeikkaus" ei tosiaankaan enää paljoa pelasta. Parhaassa tapauksessa taiteilija ja arkkitehti tekevät yhteistyötä jo suunnitteluvaiheessa ja arkkitehti katsoo sopivan tilan ja taiteilija tekee juuri siihen paikkaan tarkoitetun taideteoksen. Senkin voin allekirjoittaa että asema ei ole mikään taidenäyttely: yksi harkiten sijoitettu ja korkeatasoinen taideteos toimii paljon paremmin kuin kokoelma kaikenlaista vaikkapa itsessään ihan hyvää taidetta ympäriinsä siroteltuna. Ei ole myöskään kovin fiksu idea sijoittaa taidetta tasaisesti joka asemalle vaan mieluummin valita muutama asema. Silloin paranisi asemien tunnistettavuuskin, asia jonka Antero toi esille. Esikaupunkiasemien tulisi olla vaatimattomampia (mutta ei missään tapauksessa rumia!) jotta keskeiset asemat erottuisivat paremmin.

Jos ajatellaan maanalaista metro/rautatieasemaa, niin tila tuo mieleen parhaiten kirkon tai juhlavammin ihan katedraalin. Kirkkoarkkitehtuurista ja -taiteesta voisi saada ihan hyviä virikkeitä vaikkei asema saa kyllä kirkolta näyttää. Itse toivoisin ainakin korkeutta enemmän. Sen kai ei pitäisi edes maksaa liikoja kun itse louhiminen ei taida olla enää kovin kallista. Ja saisi seinät ja katto olla edes joskus jotain muuta kuin sitä ruiskubetonia. Jos saa nyt ryhtyä fantasioimaan, niin miten olisi asema jolla olisi tynnyrikatto ja pintamateriaali oikea tiili! Vähän turhan kallista ja tiili on turhan tumma maanalaiseen tilaan. Mutta sitten vaikka valkoinen rappaus ja tiilestä tehtyjä raitoja jotka jakavat katon ruutuihin. Väreinä kuitenkin vain valkoinen ja punainen. Aseman kumpaankin päätyyn rullaportaiden ylapuolelle jäisi puoliympyrän muotoiset isot pinnat - täydellinen paikka isolle ja värikkäälle freskolle. Kustannuksia saataisiin pidettyä kurissa jos asema on perinteistä H-mallia, eli yhtenäinen korkea ja tynnyrikatto peittää vain keskiosan. Päätyosissa olisi vain pienet ratatunnelin levennykset. Toki kauniilla tynnyrikatolla nekin mutta paljon pienemmällä.