Vaunu- ja junakauppaa käydään kansainvälisesti. Silloin ostaja ja myyjä eivät ole saman hirvikerhon tai muun velijärjestelmän jäseniä. Eli maan tavan noudattaminen ei ole yhtä sujuvaa. Tosin en väitä etteikö korruptio pyörisi kansainvälisessäkin kaupassa, ja myös yrityksissä jotka ovat tässä busineksessa. Tunnen myös metron korruptoituneen syntyhistorian, jossa mm. Helsinkin maksoi Valmetille siitä, että junat myöhästyivät. Mutta haluan silti uskoa, että nykyään pyritään metrokaupatkin tekemään oikein. Ja ainakin tarjouspyynnön ehtojen perusteella oman näkemykseni mukaan näin on.
Pidän luonnollisena, että vuoden 2007 Variotram-sopimuksessa neuvoteltiin ja jouduttiin sovittelemaan puolin ja toisin. HKL:n kannalta ratkaisevaa on, ettei vaunuja tarvinnut ottaa omiksi, eivätkä muutoskustannukset tulleet ostajan maksettaviksi. Vastuu käyttökustannuksista pysyi myyjällä, eikä ostaja maksa läheskään kaikkia todellisia kustannuksia. En lähde arvioimaan sitä, miten paljon sopimus poikkeaa hankintasopimuksesta ja ovatko poikkeamat perusteltuja, mitä ne myös voivat olla. Siihen minulla ei ole tarvittavia tietoja ja perehtyneisyyttä.
Oikeastaan vahinko meidän kaupunkilaisten kannalta. Jos markkinaoikeus varsinaisessa ratkaisussaan päätyy valittajan kannalle, saamme maksaa CAF:ille junat, Siemensille vahingonkorvauksen ja 40 vuotta kalliimpia ylläpitokustannuksia kuin Siemensin junilla. Eli sen kannalta, että tapaus ratkeaa Siemensin eduksi olisi Helsingin etu, ettei hankinta etene siten, että on pakko ottaa CAF:in junat.
Aikalaillahan tuo muistuttaa M200-junaa, mutta toisaalta myös normi-CAF-metrojunia, joillaisella kuljin reilu viikko sitten Rooman metrossa. Ihan asiallisilta metrojunilta tuntuivat. Mielenkiintoista on myös se, että junakokoonpano on noissa Mc-M-T-Mc (toinen välivaunuista on siis moottoriton).