Vanhan metroradan asemat ovat yhä pitkiä. Jos kapasiteetti loppuu, se loppuu ensin idästä, jos on tarpeen itäosa metrosta voidaan ajaa pitkillä junilla, kun juniin liitetään tai irrotetaan vaunuja eli kaikki vaunut eivät kulje koko matkaa.
Juuri tätä osittain pitkänä liikennöintia kuvasin esimerkilläni. Se minkä kuvasin, on ainoa tapa. Espooseen ei voida ajaa 40-metrisiä junia samalla aikataululla kun idässä ajetaan 120-metrisiä. 40-metriset eivät riitä. Jos taas tehtäisiin niin, että 40-metrinen yksikkö kääntyy takaisin, liittyen Espoosta tulevaan 80-metriseen, siihen ei aikatauluaika riitä.
Nykyisin metroasemien laiturit Helsingissä ovat 135-metrisiä ja siten mitoitettuja kuusivaunuiselle (eli kolmiyksikköiselle) metrojunalle, mutta automaatiopäivityksessä laituriovineen nekin tullaan käsittääkseni typistämaan tuohon 90 metriin.
Tämä on tarkoitus, mutta eivät asemat ja laiturit katoa, vaikka niistä aidataan 1/3 pois käytöstä. On varsin helppo palata pitkiin juniin idässä, mutta lännessä joudutaan louhintatöihin ja paikoin uusien tunneleiden tekoon.
M200:iin voisi toisaalta hommata välivaunut, niin niistäkin tulisi sellaisia läpikuljettavia pötköjä.
Välivaunujen hankinta on ollut yhtenä optiona, mutta ei ole enään.
Jos metroa jatketaan idässäkin Östersundomiin ja lännessä Kivenlahteen saakka, miten nelivaunuisten metrojunien kapasiteetti tulee riittämään mihikään ja miten tämä ennätyspitkä metrolinja ylipäätään toimii luotettavasti? Mitä ratkaisuja voidaan nähdäksesi tehdä sitten jälkikateen, jos asematkin on mitoitettu niin, ettei niissä ole edes varausta pidemmille junille?
Jos homma ei pelaa hyvin, niin mikä on "plan B"?
Vaikka et tainnut kysyä minulta, vastaan kumminkin.
Östersundomiin tehdään onneksi ratikka, ehkä senkin vuoksi, että metrosuunnitelmissa on päädytty niin alhaisiin matkustajamääriin, ettei niiden hoitaminen järisyttäisi systeemiä. Linjan pituus ei ole ongelma, mikäs sitä häiritsisi. Ei erillisellä radalla ole satunnaistekijöitä ja aikataulu on vain tehtävä kyllin pitkille pysäkkiajoille.
Ongelma on nimenomaan siinä, että Espoossa suunnitellaan mittavaa rakentamista metron perusteella. Se ja ympäristösyistä muuttuvat liikkumistottumukset edellyttävät joukkoliikenteeltä kapasiteettia, johon ei nyt osata varautua. On vastuutonta mitoittaa systeemi siten, että sen kapasiteetti on heti eli olemassa olevien suunnitelmien mukaan käytössä, ikään kuin tulevaisuutta ei olisi olemassakaan.
Selvennykseksi voin sanoa, että pidän metroa vääränä ratkaisuna Espoon joukkoliikenteeseen, koska
esitetyn rakentamisen puitteissa sen kapasiteetti on tarpeettoman suuri. Tämän käsitykseni ovat metrosuunnittelijat itse osoittaneet oikeaksi alentamalla metron kapasiteettia 33 %. Mutta jos metro kuitenkin tehdään ja siitä maksetaan, tulee se tehdä niin, että siitä myös saadaan kaikki mahdollinen hyöty. Näin sen vuoksi, että – kuten on jo nähty – jos metro tehdään, sen tekeminen muuttaa rakentamissuunnitelmat raskaammiksi. Ja silloin tarvitaan se kapasiteetti, joka nyt on karsittu pois.
Kapasiteetin alentaminen osoittaa, etteivät metrosuunnittelijat itsekään usko metroonsa, toisin kuin minä.
Antero
