Helsingin metro -blogi

Vs: Länsimetro-haastattelu

Tosikon, jota joht. Nymanin haastattelut eivät ole tähän mennessä naurattaneet yhtään, kommentti: Pohjolan blogista tulee välillä semmoinen olo, että hänellä on ikään kuin jäänyt päälle printtimediasta periytynyt huoli siitä, että yleisö katoaa heti, jos uutismediassa ei ole uutisia koko ajan. Välillä hän on ihan suoraan kirjoittanutkin tyyliin, että "nyt juuri ei ole automatisoinnista paljon uutta mutta..." Automatisointihankkeen ongelmat ovat siinä määrin vakavia, että jotenkin toivoisi sen takia Pohjolan pysyvän asiassa. En usko, että blogi unohtuu tai sen kummemmin kärsii, jos sinne ei pariin viikkoon ilmaannu uutta tekstiä (ja näillä haastatteluilla ei ainakaan itseeni ole olut järin positiivinen vaikutus). Netissä hakukoneet ja linkit toimii, ja vanhatkin tekstit löytävät uusia lukijoita.
 
Vs: Länsimetro-haastattelu

Kai ymmärrät blogin kokonaisuuden ja sen tarkoituksen?
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Alleviivaan nyt sitä, jotta asia ei jää epäselväksi, että kyseessä ei ole lähtökohtaisesti hupi, vaan nimenomaisesti isojen ja erittäin raskaiden asioiden läpikäynti ei-niin-virallisin sanakääntein. Ei näitä ole pakko lukea, mutta kukaan ei myöskään kiellä lukemista.

Tällainen pläjäys ilmestyi tänään:
https://helsinginmetro.wordpress.com/2013/03/30/katson-autiota-poytakirjaa/

Nämä ihan oikean asian seassa olevat huumoripläjäykset kyllä vesittävät blogin vakavastiotettavuutta aika rankalla kädellä. Kannattaisi säästää ns. huumori standup lavoille ja pitää blogi asialinjalla.
 
Nämä ihan oikean asian seassa olevat huumoripläjäykset kyllä vesittävät blogin vakavastiotettavuutta aika rankalla kädellä. Kannattaisi säästää ns. huumori standup lavoille ja pitää blogi asialinjalla.

Samaa mieltä tästä. Kyse ei ole siitä, että niissä pakinoissa olisi vikaa. Mutta ne ovat mun mielestä väärässä paikassa.
 
Voisin ainakin varovaisesti yhtyä samaan. Yhteen mediaan usein kyllä mahtuu kevennysosastokin, mutta yhden kirjoittajan persoonaa ei pitäisi sotkea siihen, että tämä kirjoittaa kahdella täysin eri tyylilajilla vuorotellen. Ei ainakaan blogissa. Yhden kirjoittajan blogilla on yksi ääni. Ja tämä lienee yksi tärkeä syy siihenkin, miksi pakinoita kirjoitetaan niin usein nimimerkillä.
 
Ei Tommy kirjoita yksin kahdessa persoonassa.

Tommy lähettää mulle kysymykset viikoittain ja minä annan asiantuntijalausuntoa. That's it. Kiip it simppeli.
 
Saivartelua. Se mitä Tommy julkaisee, on Tommyn äänenkäyttöä.

Samaa mieltä – blogi on voimakkaasti henkilöitynyt nimenomaan Tommy Pohjolaan. Sen vuoksi nuo Nymanin pakinat pistävät niin silmään sieltä. Tilanne olisi ihan eri, jos blogilla olisi (ehkä alusta lähtien) ollut useita kirjoittajia ja monenlaisia näkökulmia.
 
Samaa mieltä – blogi on voimakkaasti henkilöitynyt nimenomaan Tommy Pohjolaan. Sen vuoksi nuo Nymanin pakinat pistävät niin silmään sieltä. Tilanne olisi ihan eri, jos blogilla olisi (ehkä alusta lähtien) ollut useita kirjoittajia ja monenlaisia näkökulmia.

Saa toki selventää ja avata juttua, mutta en kyllä mitenkään ymmärrä sitä, kuinka jollekin tulee mieleen, että joku haastattelu ja sen vastaukset olisi tehty yhden ihmisen päästä? Siksi tossa on kuva mun ulko-ovesta, että varmasti tulee kaikille selväksi, että hei, nyt tässä haastatellaan aivan jotain muuta hahmoa kuin Tommy Pohjolaa.

Vaikka minkä verran kritiikkiviinaksia olen elämässäni juonut, en ole koskaan kuitenkaan aivan näin huikeaan lopputulokseen spekulointien osalta päässyt.

Heitetäänpä asia täysin toisin päin: mikä teidän mielestä olisi parempi tapa lähestyä hankalia ja monimutkaisia asioita kuin huumori?
 
Saa toki selventää ja avata juttua, mutta en kyllä mitenkään ymmärrä sitä, kuinka jollekin tulee mieleen, että joku haastattelu ja sen vastaukset olisi tehty yhden ihmisen päästä?

Jos DF sanoo, että blogi henkilöityy Pohjolaan, ei se tarkoita että hän sanoisi, että Pohjola keksii kaikki jutut ja haastattelut omasta päästään. Edelleenkin, se mitä Pohjola julkaisee, henkilöityy Pohjolaan. Täysin riippumatta siitä, ketä siinä haastatellaan. Haastattelu ei myöskään koskaan ole haastateltavan monologi, vaan toimittajan ja haastateltavan dialogi.

---------- Viestit yhdistetty klo 14:33 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 14:27 ----------

Heitetäänpä asia täysin toisin päin: mikä teidän mielestä olisi parempi tapa lähestyä hankalia ja monimutkaisia asioita kuin huumori?

Riippuu täysin siitä, mihin asiassa pyritään. Ja jos Pohjola ottaa keinokseen huumorin, niin sitten hänen on syytä käyttää nimenomaan sellaista huumori-ääntä kokonaisvaltaisesti. Huumorin käyttöönkin on erilaisia tapoja. Esim. Jari Tervo pystyy omalla huumorityylillään sanomaan myös vakavia asioita. Mutta sekin rajoittaa sitä, mitä Tervo voi sanoa. On helpompi yhdistää kolumnigenre älykköön humoristiin kuin uutisfaktamaisempi genre. Ja Pohjolan blogi ei edusta kolumnityyliä vaan enemmänkin hänen omaa vähän vapaamuotoisempaa uutiskanavaansa. Projektiblogi, tavallaan.

Voisi sanoa vain, että viestintä on taitolaji. Yleisiä vastauksia ei ole. Mutta sen vain sanon, että Pohjolan blogissa se huumoriosuus ei vain toimi.

Hyvä veli -kerhon blogista voi lukea sitä toimivaa huumorityyliä. Mutta siinä ei sitten olekaan samanlaista kovien faktojen arvoa enää.
 
Voisin sanoa Elmolle ja kaikille muillekin lyhyesti, että tehkää parempi blogi ja vaikuttakaa asioihin, älkää vain nillittäkö (muotisana, toim. huom.).

Itse olen äärimmäisen ylpeä siitä, mitä olemme VRLeaksin suhteen saaneet aikaan. Huom. - mitä olemme, ei siis mitä olen. Aivan yhtä lailla nostan hattua Tommy Pohjolalle hänen duunistaan Helsingin metro -blogin suhteen.

Kritiikki on meille Leaksiin -ja kaiketi myös Tommylle- toki tervetullutta, mutta kriitikot voitte aivan ja täysin vapaasti perustaa omat bloginne minne tahansa internetiin. Sisältö ratkaisee, ei ideologia. Uskottavuutta vähentää... No joo, sanotaan nyt epäselvästi, että turha avautuminen on vessasta, mikäli liha puuttuu hauiksen ympäriltä.
 
Viimeksi muokattu:
Takaisin
Ylös