Vastaus ainakin periaatteessa on, että virran syöttöasema voi syöttää virtaa myös liikennevälineen käyttämästä verkosta yleiseen sähköverkkoon. Siis yleisen verkon kannalta syöttöasema toimii hetkellisesti sähkövoimalana.
Miksi sitten metrossa tämä ei onnistu. Arvaukseni on, että tällä on tekemistä sen kanssa, että metro käyttää tasavirtaa, jolloin syöttöaseman yhteydessä täytyy olla tasavirtamuunnin. Tuskinpa syöttöasema kykenee toimimaan toisinpäin, eli tuottamaan tasavirrasta vaihtovirtaa. Rautatiet kuitenkin toimivat vaihtovirralla, ja jos m200 -sarja voidaan varustaa ilmavirroittimella, on paikallaan, että se varustetaan myös sähkön takaisinsyötölla. Tämä on siis vain minun johtopäätös, ei tieto.
Tietysti sitten raitiovaunutkin toimivat tasavirralla, joten arvoitus ei ole vielä täysin ratkaistu. Mutta raitiovaunun jarrutuksessa antama energia on kuitenkin vähäisempi kuin metrojunan, joten ehkä ongelma ei ole niin iso, kuin metrossa.
Fysiikan kannalta katsottuna asia menee niin, että jos jarruttavan sähkömoottorin tuottamalle teholle ei löydy kuluttajaa, niin sähkömoottori ei yksinkertaisesti anna riittävää vastusta, vaan pyörii kevyesti. Siis moottori ei vain jarruta kunnolla. Siis periaatteessa ongelmaa ei ole, jos raitiovaunun kohdalla on vain huomioitu jotenkin, että sähköjarrut voivat heikentyä hetkellisesti. Tietysti osa energiasta kuluu verkossa, syntyy siis siirtohävikkiä, mikä käytännössä menee sähköjohtimien kuumenemiseen. Ehkäpä siirtohävikki riittää antamaan tarvittaessa raitiovaunulle riittävän jarrutustehon.