TuKL:n ensimmäinen invabussi ja aikalaiskumppanit

Liittynyt
5 Heinäkuu 2005
Viestit
583
Turun Kaupungin Liikennelaitos kunnosti 1980-luvun alussa yhden vanhoista Leyland-busseistaan invakuljettimeksi. Auto oli vanha romu, mutta leveään takaoveen tehdyn, tuolloin vielä harvinaislaatuisen pyörätuolinostimensa ansiosta se sai huomiota osakseen ja ilmeisesti asianosaiset olivat siihen kohtalaisen tyytyväisiäkin.
Samoihin aikoihin viimeiset saman mallin keltsut katosivat lopullisesti ruuhkalinjoiltakin. Ainakin pari vuotta sitten yksi niistä mätäni vielä radan varressa jossain Kaarinan ja Piikkiön rajamailla Helsinkiin päin mentäessä junan oikealla puolella. Muistaako joku noiden autojen lukumääriä ja ajossaolovuosia? Lapsuudesta on jäänyt mieleen, että ainakin joskus tuli 3:lla mentyä sellaisellakin.
 
Pistänpä vastausta muistin varassa, foorumia lukee toki moni turkulainen asiantuntijakin, joten oikaiskaa ja täydennelkää mieluusti.

Autot olivat keltaisten vaarojen viimeistä Leyland-hankintaerää ja samalla ensimmäisiä raitsikankorvausbusseja, vuosikerta oli 1967.

Niitä oli kahdenlaisia, takamoottorisia 2+2+0-ovisia Leyland Panthereita taisi olla kymmenen kappaletta (10, 18 ja 22...29, jos en väärin muista). Panttereista tykättiin vissiin vähemmän ja niiden virkaikä jäi moniin muihin keltsuihin verrattuna melko lyhyeksi: ne käsittääkseni hävisivät ajosta vuonna 1978 TMJ-kilpisten Scania BR111M:ien korvaamina. Tämän sarjan auton (saattoi olla numero 26, en ole ollenkaan varma) muistan nähneeni rantaradan varressa moxun kuvaukseen sopivassa paikassa.

Lisäksi oli pienempi satsi keskimoottorisia Royal Tiger Worldmastereita, niitä oli ainakin neljä (14...17), ovet 1+1+2. Ne pelasivat ilmeisesti paremmin ja porskuttivat 80-luvulle asti. Autosta 14 tehtiin moxun mainitsema inva-auto (uusi kylkinumero 2) joskus ihan 70/80-lukujen taitteessa, 17 taisi hävitä 1983 ja 15 ja 16 ehkä 1984. Käytön aktiivisuudesta loppuvuosina en tiedä, 1981 linja-autonäyttelyn aikaan (siis keskellä kesää) muistan kyllä auton 15 pörisseen kaupungilla. :) Kuustoistasesta tehtiin huoltoauto (hinaus- ym. kikkahommia varten), jollaisena se oli muutaman vuoden, kunnes 1973-mallinen Sisu/Autokori #60 peri sen manttelin.

Autojen kilvet taisivat olla järjestään ENO-sarjaa kylkinumeron kanssa rimmaten (ENO-10 jne). Invabussi piti ENO-14 -kilpensä, vaikka kylkinumero oli vaihtunut kakkoseksi.
 
Tässäpä TuKL 26 parin vuoden takaa juurikin rantaradan varrella Piikkiössä Mäntysalontien metsikössä.

Viimeisinä vuosinaan Leylandit ajelivat saaristolinjoja 7(A), 14(A), 15(A) ja 17(A).
 
Lisäksi oli pienempi satsi keskimoottorisia Royal Tiger Worldmastereita, niitä oli ainakin neljä (14...17), ovet 1+1+2. Ne pelasivat ilmeisesti paremmin ja porskuttivat 80-luvulle asti.


Wordmasterit porskuttivat kauemmin liikenteessä, koska niitä alunperin käytettiin ainoastaan arkisin ruuhkatunteina, joten niihin kertyi huomattavasti vähemmän kilometrejä kuin Panthereihin. Kaikissa neljässä ruuhkabussissa oli takaovien vieressä rahastajanaitiot, joita ei koskaan käytetty tarkoitukseensa, vaan rahastajan tuolilla istui matkustaja.

Tässäpä TuKL 26 parin vuoden takaa juurikin rantaradan varrella Piikkiössä Mäntysalontien metsikössä


TuKL 26:een on myöhemmin maalauksen jälkeen kiinnitetty "26" uudemmalla fontilla. TuKL:n busseissa oli #29 asti numerot alunperin musta-punaiset, eli samanlaiset kuin raitiovaunuissa.
 
Takaisin
Ylös