Pro gradu Turun raitiotielakkautuksesta, nyt netissä

Olen useampaan kertaan maininnut foorumilla Hanna Sirkiän v. 2003 valmistuneen pro gradu - tutkimuksen Turun raitiotien lakkautuksesta: "Hyvästi ny sitt – raitsikat. Turun raitiovaunuliikenteen lakkautus 1961-1972"

Koska gradua kohtaan on ollut paljon mielenkiintoa, sovimme Hanna Sirkiän ja Antero Alkun kanssa, että laitamme gradun PDF-muodossa ladattavaksi www.kaupunkiliikenne.net - sívulle. Alla myös referaatti gradun keskeisistä tuloksista.

Gradua voi käyttää lähteenä ja tehdä siihen linkkejä normaalin hyvän viite- ja linkkikäytännön mukaisesti eli mainiten lähteen selkeästi.

Hanna Sirkiän gradu Turun raitiotien lakkautuksesta, PDF 2,39 mt

(Referaatti)

Pro gradu Turun raitiotien lakkautuksesta
- Lakkautus valmisteltiin tarkoitushakuisesti, eikä se tehnyt liikennelaitoksesta kannattavaa

Hanna Sirkiä 2003: Hyvästi ny sitt – raitsikat. Turun raitiovaunuliikenteen lakkautus 1961-1972

Hanna Sirkiän pro gradu – työ kartoittaa Turun raitioliikenteen lakkautuspäätöksen taustat, päätöksenteon ja itse lakkautuksen toteutuksen. Tutkimuksen päälähteet ovat Turun kaupungin asiakirjat: teknillisten laitosten lautakunnan, kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston pöytäkirjat sekä valmistelumateriaali. Sirkiä käy läpi myös lehdistön kirjoittelun raitiotien lakkautuksesta.

Sirkiän tutkimuksen keskeisiä havaintoja:

• Turun raitioteiden lakkauttamisen ratkaisi liikennelaitoksen käyttöinsinööri Pentti O. Savolaisen kannan muutos raitiotien kehittämisestä sen lakkauttamiseen vuonna 1961 kuuden uuden raitiovaunun hankinnan hylkäämisen seurauksena.
• 
  Pentti O. Savolaisen kannan muutoksen pääsyy: 1950-60-luvun taitteessa ehdotettuja laajennuksia ja parannuksia ei toteutettu Yhdysvalloista vaikutteita saaneiden asemakaava-arkkitehti Olavi Laisaaren ja apulaiskaupunginjohtaja Öyvind Stadiuksen vastustuksen seurauksena. Ehdotettuja parannuksia olivat:
  • Linjan 2 jatko Kotimäenkatu – Kurala (n. 600 m)
  • Pikaraitiotie Satakunnantietä Raisioon
  • Raitiotie Uudenmaantietä Vasaramäkeen, mahdollisesti edelleen Kaarinaan
  • Uudet 4-akseliset Düwag – vaunut (1961)
• 
  Myötävaikuttavia syitä Savolaisen kannanmuutokseen ja perusteluita lakkautukselle
  • Osin huonokuntoinen kalusto ja rata
  • Rahastajarahastuksesta voitiin luopua samalla
• 
  Lakkauttamispäätös ja sen perustelut valmisteltiin 1961 alkaen täysin tarkoitushakuisesti:
  • Raitiotien kehittämistä tai säilyttämistä ei lainkaan tutkittu varteenotettavana vaihtoehtona, vaan kaikissa vaiheissa vain etsittiin perusteita lakkautukselle
  • Pääosa taloudellisista säästöistä syntyi kuljettajarahastuksesta, jonka vastoin parempaa tietoa väitettiin olevan mahdoton raitiovaunuissa.
  • Bussiliikenteen edellyttämän katujen kunnostuksen ja uuden varikon kustannuksia ei lainkaan arvioitu. Bussien hankinnasta ei tehty lakkautuksen yhteydessä selkeää ratkaisua.
  • Bussiliikenteen ilmansaastepäästöjä vähäteltiin.
  • Vierailut tehtiin vain raitiotiet lakkauttaneisiin Ruotsin ja Saksan kaupunkeihin
• 
  Valtuuston lakkautuspäätös 14.6.1965 viipyi lähinnä sen vuoksi, että oikeisto ja vasemmisto kiistelivät uusien linja-autojen hankinnasta. Lakkautuspäätös oli yksimielinen, koska päätöksestä poistettiin yksityiskohtainen ratkaisu lakkautuksen aikataulusta, linjoja 2 ja 3 korvaavien bussien hankinnasta ja uudesta bussihuoltokeskuksesta, jotka siirrettiin päätettäväksi talousarvioissa. Vain linjan 1 lakkautusaikataulu ja bussihankinta päätettiin.
• 
  Lakkautuspäätöksen jälkeen raitiotien lakkauttamista viivästytti kiistely uusien linja-autojen hankinnasta, uudesta linja-autovarikosta sekä kaupungin ja yksityisten liikennöitsijöiden reviirijaosta.
• 
  Raitiotien lakkauttamista kiihdytettiin v. 1969, jolloin sen lakkauttamista kiirehtivät linja-autoliikennöitsijät, linja-autokoritehdas sekä kaupungin yleiskaavatoimisto. Linjan 2 lakkautusta aikaistettiin kahdella vuodella vuodesta 1974 vuoteen 1972.
• 
  Lehdistössä raitiotien lakkautuspäätös ja uusien bussien hankinta esiteltiin aluksi neutraalisti tai myönteisesti. Ensimmäinen nostalginen juttu raitiotien lakkautuksesta oli Harri Kalvan juttu ykkösen lakkauttamisesta (TS 30.3.1967) Vuodesta 1970 alkaen ensin Turun päivälehti ja vähitellen myös muut lehdet – Turun Sanomat, Åbo Underrättelser, Aamulehti ja Helsingin Sanomat – alkoivat julkaista raitiotienostalgisia ja myös lakkautusta vastustavia artikkeleita.
• 
  Kansalaisten ja poliitikkojen keskuudessa alkoi 1970-luvun alussa esiintyä voimistuvaa lakkautuspäätöksen vastustusta, ja Enemmistö ry. teki raitiotien säilyttämisestä keväällä 1972 aloitteen. Lakkautuksen vastustus oli kuitenkin passiivista eikä siihen löydetty tehokkaita perusteluja.
• 
  Raitiotien lakkautusta ja sen korvaamista busseilla ei koskaan arvioitu kokonaisuutena. Uusien bussien hankinta, katujen kunnostaminen ja uusi varikko tulivat odottamattoman kalliiksi. Käytännössä koko raitiotiekatuverkko rakennettiin vuodesta 1967 1970 – luvun loppuun mennessä uudelleen, jotta se kesti bussiliikennettä. Uusi bussihuoltokeskus toteutettiin suppeana tilapäisratkaisuna.
• 
  Lakkautuksen tavoitetta: liikennelaitoksen itsekannattavuutta, ei saavutettu vaan liikennelaitos säilyi tappiollisena.
• 
  Raitiolinjan 1 Satama – Kauppatori - Pohjola korvaaminen bussilinjalla 1 Satama – Kauppatori - Rieskalähteentie v. 1967 johti matkustajamäärän alenemiseen n 22%. Muuttuneen tilastoinnin takia vastaavaa arviota linjojen 2 ja 3 lakkauttamisesta ei voi esittää. Kaupungin huomattavan kasvun ja laajenemisen sekä öljykriisin seurauksena joukkoliikenteen käyttö kasvoi 1970-luvun keskivaiheilla, ja raitiotien lakkautuksen vaikutusta on mahdotonta eritellä.

Sirkiän pro gradu – työn voi ladata linkistä (PDF 2,39 Mt).

PDF:stä puuttuvat liitteet 1 – 3 jotka ovat linjakartta 1908 – 32, 1934 ja 1956-67.
Vastaavat kartat ovat esillä täällä.

Hieno juttu, että tämä saatiin levitykseen! Kiitos, Hanna, Antero ja Mikko!