Viimeksi, kun kävin Tampereella, maksoin yksinkertaisesti luottokortilla: lähimaksuominaisuus toimii. (Entisenä tamperelaisena mulla tietenkin on Nysse-matkakortti ja taitaa olla arvoakin, mutta sopii arvata, muistaako sen aina ottaa reissuun mukaan, varsinkin, jos pienessä kiireessä matkustaa, eikä Tampereella ole tarkoitus kuin vain käydä tapaamassa vaikkapa vanhempia tai jotain vastaavaa.) Käytössä taitaa peräti olla jonkinlainen ratikkalippu tällä tapaa, sillä matka suuntaansa maksoi tasan euron. Oletan, että Tampereella melko pikaiseen lähimaksuominaisuus tulee koko järjestelmään. Satunnaisen käyttäjän kannalta hyvä ratkaisu, varsinkin, jos toteutus on samanlainen kuin Tukholmassa tai Lontoossa, missä järjestelmä luo lähimaksulla maksettaessa kyseiseen korttiin liitetyn väliaikaisen asiakkuuden, jonka avulla ostettu lippu muuttuu enemmän matkustettaessa päivä- tai viikkolipuksi. (Periaatteessa kait kuukausilipuksikin, mutta siinä tapauksessa näitä väliaikaisia asiakkuuksia pitäisi pitää järjestelmässä melko pitkään.) Olen joskus myös kuullut esitelmän, näihin liittyvistä taustajärjestelmistä: jotenkin tietoturva-asiaa oli mietitty, eikä nämä asiakkuudet kytkeydy mihinkään muihin tietoihin, kuin johonkin kortin tunnisteseen ja sen aikaa, kun asiakkus on olemassa, kertyy tietenkin tiedot ostoista ja sitä kautta myös jollain tarkkuudella matkoista. Mutta en jaksa enää muistaa, miten asia meni. Joka tapauksessa Tampereella, jos ymmärsin asian oikein, lähimaksu käy vain raitiovaunussa ja siitä syntyy edulinen raitiovaunulippu, joka on tunnin voimassa, mutta vain raitiovaunuissa. Oletan, että tämä muuttuu tavalliseksi vyöhykelipuksi heti, kun bussien leimauslaitteisiin on päivitetty lähimaksuominaisuudet.
Jos käteismaksua halutaan pitää valikoimassa, yksi mahdollisuus on maksu kolikoilla automaattiin tai kuljettajalle ilman vaihtorahaa. Siis lipun saa, jos maksaa tasarahan tai enemmän, miten sattuu kolikoita tai miksei seteleitäkin olemaan mukana. Tämä nopeuttaa rahastusta kummasti ja kolikoita käyttäessä asiakas voi itse syöttää kolikot laitteeseen, joka kykenee tunnistamaan rahasumman. Tällaista kuljettajarahastusta olen nähnyt Tsekeissä, Marianske Lasny, joskin kymmenisen vuotta sitten, ja myös Wienissä muistan nähneeni tällä periaatteella toimia automaatteja raitiovaunuissa. Jos tarkoitus on vain mahdollistaa edes jotenkin maksu käteisellä ja ilman ennakkoon ostamista, niin tällainen järjestelmä täyttää tämän tarpeen ja uskoakseni melko edullisesti. Rahan käsittelyssä on aina oma työnsä, mutta tuskin kovin suuri, jos kyse on vain bussissa/raitiovaunussa kuljettajan vieressä olevasta säiliöstä, mikä tyhjennetään illalla.
Käteisen käyttäjille toimiva ja joukkoliikenneviranomaiselle kohtuullisen edullinen tapa on kait riittävä määrä lippuautomaatteja, joissa käteinen käy, ja mahdollisuus ostaa pahvisia lippuja ennakkoon kioskeilta, kaupoista jne. Tietysi ongelma on, että eniten järjestelyä tarvitsee satunnaiset käyttäjät, joille ei ostomahdollisuuksista tiedottaminen ole ollenkaan helppoa. Paikalliset tietenkin oppivat järjestelyt, mutta he taas toisaalta kaipaavat vähiten näitä mahdollisuuksia. Joskin kaipa on jonkinlainen standardi, että joukkoliikennelippuja saa kioskeilta siinä missä vaikka postimerkkejä, eli turisti varmaan melko helposti keksii kysyä niitä juuri kioskista. Itse ainakin kysyisin, sillä luultavasti kioskilla osattaisiin ainakin neuvoa asiassa. Riittävän vahva brändäys auttaa: joukkoliikenteen logon pitää näkyä riittävän hyvin vaunuissa ja pysäkeillä, jotta satunnainen käyttäjä hoksaa sen ja huomaa myös bongata saman logon kioskin tai kaupan ikkunasta.
P. S. Salomaa taisi mainita rahastajista. Mielestäni ihan oikein on huomata, että koko touhu sujuisi paljon vaivattomammin, jos olisi kuljettaja ja rahastaja erikseen. Ja näinhän perinteisesti on ollut ja olisi varmaan vieläkin, jos ihmisten työtuntien hinnat eivät olisi nousseet ajan kanssa. Moni muukin vastaava avustava työ on hävinnyt, mikä ihan yleisesti ottaen on hyvä: jos rahastajien käyttö olisi yhä järkevää, meillä pitäisi olla jokseenkin alhaiset palkat näistä töistä. Lippuautomaatti/rahastuslaite vaunussa tavallaan korvaa rahastajan. Tulipa mieleen, että aikanaan kiskobussilla kuljin Tsekeistä Saksaan rajan yli: Tsekin puolella mukana oli konduktööri, mutta hän jäi rajalla pois, Saksan puolella taas käynnistyi vaunun eteisessä oleva lippuautomaatti.
