- Liittynyt
- 2 Heinäkuu 2005
- Viestit
- 23
Maailma muuttuu nopeasti, ja nykyisen kehityksen myötä sellaisten peruspalvelujen, joita ennen pidettiin itsestäänselvyytenä - kuten joukkoliikennepalvelujen - olemassaolo voidaan joiltakin osin asettaa koska tahansa vaakalaudalle, jos ne eivät pysty itse elättämään itseään.
Tampereella TKL on joutunut sopeutumaan tilanteeseen leikkaamalla palveluja lyhyellä aikajaksolla suhteellisen merkittävästi (vrt. esim. aikataulukaudet 2000-2001/2004-2005). Voidaan kysyä, mistä tämä johtuu, onko tämä oikeutettua ja ennen kaikkea - olisiko tämä ollut vältettävissä.
Mistä tämä johtuu? Suurimpana syynä täytyy nähdä ennen kaikkea lyhyessä ajassa tulleet tiukat, poliittisesti päätetyt taloudelliset tavoitteet. TKL:n subventioaste on tiputettu lyhyessä ajassa 33 %:sta likemmäs 20 %:ia, mikä luonnollisestikin johtaa tarjonnan laskemiseen, ellei matkustajamäärä merkittävästi nouse. Toisaalta viimeaikainen kehitys, jossa matkustajamäärät ovat lyhyenkin ajan sisällä tippuneet lähemmäs kymmentä prosenttia, eivät voi pelkästään selittyä tarjonnan vähentämisellä ja joukkoliikenteen kuuluisalla matkustajakadon oravanpyörällä - tarvitaan myös ulkoisia tekijöitä. Sellainen on ennen kaikkea henkilöautoilun suhteellinen halpeneminen joukkoliikenteeseen nähden.
Onko tämä oikeutettua? Tähän ei voi olla yksiselitteistä vastausta, koska se riippuu katsantokannasta - siitä, kuinka tarpeellisena peruspalveluna joukkoliikennettä ylipäätään pidetään. Kun ajatellaan Tampereen kokoluokan kaupunkia, joukkoliikenteen pitäminen edes suunnilleen tasavertaisena vaihtoehtona henkilöautoilulle tulisi olla itsestäänselvyys. Tällöin ei mielestäni pitäisi hätäisesti reagoida matkustajamäärien laskuun, ja ulkoista rahoitusta pitäisi tarvittaessa lisätä, jos siltä näyttää.
Entä olisiko tämä voitu välttää? Väistämättä nousee esiin kilpailuttamiskysymys - toiminnan tehostaminen. Mikä olisi vuorotarjonta, jos Tampereen sisäinen liikenne olisi kilpailutettu? Ehkä se voisi olla parempi, mutta täytyy muistaa, että subventioaste Tampereella on nyt koko maan mittakaavassa ennätyksellinen alhainen ja toisaalta, että esimerkiksi Turussa, jossa liikenne on kilpailutettu, on myös jouduttu tekemään merkittäviä liikennetarjonnan leikkauksia.
Itse heittäisin palloa enemmän kaupungin politiikkojen suuntaan - vaikka en tosin enää vastusta kilpailuttamisenkaan kokeilemista täysin. Tampereen taloustilanne mahdollistaisi varmasti vaikkapa entisen 33 %:n tuen täysin - ja ellei, rahankäyttöä voidaan priorisoida uudelleen. Ehkäpä taustalla on ajatus, että 20 % subventioaste ei pakota kilpailuttamaan liikennettä - tällaista pidetään mahdollisena, mikäli EU:n liikennepalveludirektiivi menee läpi nykymuodossaan. Mutta tällöin tietysti herää kysymys, mikä itseisarvo kilpailuttamattomuus on, jos se tehdään kaupunkilaisten kustannuksella. Sellaisille mahtitekijöille kuin EU emme kuitenkaan mahda mitään, halusimme tai emme.
Mitä mieltä olette näistä asioista?
Tampereella TKL on joutunut sopeutumaan tilanteeseen leikkaamalla palveluja lyhyellä aikajaksolla suhteellisen merkittävästi (vrt. esim. aikataulukaudet 2000-2001/2004-2005). Voidaan kysyä, mistä tämä johtuu, onko tämä oikeutettua ja ennen kaikkea - olisiko tämä ollut vältettävissä.
Mistä tämä johtuu? Suurimpana syynä täytyy nähdä ennen kaikkea lyhyessä ajassa tulleet tiukat, poliittisesti päätetyt taloudelliset tavoitteet. TKL:n subventioaste on tiputettu lyhyessä ajassa 33 %:sta likemmäs 20 %:ia, mikä luonnollisestikin johtaa tarjonnan laskemiseen, ellei matkustajamäärä merkittävästi nouse. Toisaalta viimeaikainen kehitys, jossa matkustajamäärät ovat lyhyenkin ajan sisällä tippuneet lähemmäs kymmentä prosenttia, eivät voi pelkästään selittyä tarjonnan vähentämisellä ja joukkoliikenteen kuuluisalla matkustajakadon oravanpyörällä - tarvitaan myös ulkoisia tekijöitä. Sellainen on ennen kaikkea henkilöautoilun suhteellinen halpeneminen joukkoliikenteeseen nähden.
Onko tämä oikeutettua? Tähän ei voi olla yksiselitteistä vastausta, koska se riippuu katsantokannasta - siitä, kuinka tarpeellisena peruspalveluna joukkoliikennettä ylipäätään pidetään. Kun ajatellaan Tampereen kokoluokan kaupunkia, joukkoliikenteen pitäminen edes suunnilleen tasavertaisena vaihtoehtona henkilöautoilulle tulisi olla itsestäänselvyys. Tällöin ei mielestäni pitäisi hätäisesti reagoida matkustajamäärien laskuun, ja ulkoista rahoitusta pitäisi tarvittaessa lisätä, jos siltä näyttää.
Entä olisiko tämä voitu välttää? Väistämättä nousee esiin kilpailuttamiskysymys - toiminnan tehostaminen. Mikä olisi vuorotarjonta, jos Tampereen sisäinen liikenne olisi kilpailutettu? Ehkä se voisi olla parempi, mutta täytyy muistaa, että subventioaste Tampereella on nyt koko maan mittakaavassa ennätyksellinen alhainen ja toisaalta, että esimerkiksi Turussa, jossa liikenne on kilpailutettu, on myös jouduttu tekemään merkittäviä liikennetarjonnan leikkauksia.
Itse heittäisin palloa enemmän kaupungin politiikkojen suuntaan - vaikka en tosin enää vastusta kilpailuttamisenkaan kokeilemista täysin. Tampereen taloustilanne mahdollistaisi varmasti vaikkapa entisen 33 %:n tuen täysin - ja ellei, rahankäyttöä voidaan priorisoida uudelleen. Ehkäpä taustalla on ajatus, että 20 % subventioaste ei pakota kilpailuttamaan liikennettä - tällaista pidetään mahdollisena, mikäli EU:n liikennepalveludirektiivi menee läpi nykymuodossaan. Mutta tällöin tietysti herää kysymys, mikä itseisarvo kilpailuttamattomuus on, jos se tehdään kaupunkilaisten kustannuksella. Sellaisille mahtitekijöille kuin EU emme kuitenkaan mahda mitään, halusimme tai emme.
Mitä mieltä olette näistä asioista?