Raitioliikennemuseo - Sirkus!

Tuusulan varastossa on SRS::n listauksen mukaan 11 museovaunua, tässä lista niistä:

Moottorivaunut

HKL 30, vm-59
HKL 91, vm-23
HKL 139, vm-28
HKL 181, vm-41
HKL 313, vm-55
HKL 331, vm-55

Perävaunut

HKL 521, vm-58
HKL 615, vm-16
HKL 684, vm-29
HKL 719, vm-40
HKL 761, vm-48

Eli ei niitä vaunuja kovin montaa ole, jos nyt pakko olisi joistakin luopua niin varmaan uusimmasta päästä olevat vaunut 30, 313, 331 ja 521 voisi romuttaa, näille kaikille on olemassa korvaavia saman sarjan vaunuja, eli vaunut 9, 12, 320, 339 ja 505. Näistä kaikki muut ovat peruskorjattuja paitsi 320. Olennainen kysymyshän ei ole muutaman jäljelläolevan vaunun paalaus, vaan se että ne pitäisi saada kaikenkansan nähtäväksi ja mieluiten vaikka museoliikenteeseen. Tulevaisuudessa museoliikennettä pitäisi lisätä nykyisestä, voisi olla vaikka 2-3 museolinjaa, nykyisen Krunikan kierroksen lisäksi olisi esimerkiksi Kaivopuiston kierros jota liikennöitäisiin vaikka vaunulla 135 joka on jo SR:n omistuksessa. Sitten voisi olla erityinen nostalgialinja jolla olisi kalustoa eri aikakausilta, vaikkapa vaunut 91(vm-23) 181(vm-41) ja 9+505(vm-59/58) Reitiksi sopisi Linjat-Hakaniemi-Rautatieasema-Hietalahti (tämä sen jälkeen kun Hietalahden silmukka poistuu kutosen käytöstä sen siirtyessä Telakkakadulle) Tällä reitillä saisi matkustaa normaaleilla HSL-hinnoilla ja linja olisi enemmänkin kaikkien kaupunkilaisten oma nostalgialinja, toki myös ihanteellinen kohde turisteille. Uskoisin että tällainen linja olisi erittäin suosittu, reitin varrella on mm. Hakaniemen ja Hietalahden kauppahallit sekä Torit. Kaikkia linjoja liikennöitäisiin Kesäkaudella La-Su kuten nykyisinkin.

Nykyistä laajempaa museoliikennettä Helsinkiin tuskin koskaan saadaan:( mutta haaveillahan aina voi.
 
Vs: Henkilökohtaisuuksiin sortuminen

Minua kiinnostaa, oletko mahdollisesti itse henkilökohtaisesti törmännyt noihin yllä kirjoitettuihin tilanteisiin ja sananlaskuihin?
Ei tainnut tulla mieleesi, että mistähän olen nuo sananlaskut oppinut. Tällä foorumilla näihin tilanteisiin törmää jatkuvasti nimimerkkikirjoituksissa.

Oikein hyvä ohje. Noudatatko sitä itse?
Kuten viestejäni lukemalla voit todeta, en omalla nimelläni kirjoittaessani voi syyllistyä nimimerkkien suojassa tapahtuvaan trollaamiseen ja henkilöiden herjaamiseen. Tosin, ehkä nimimerkkejä voisikin hyvällä omalla tunnolla herjata. Sillä eihän siinä käydä henkilökohtaisuuksiin, kun ei ole henkilöäkään. Mutta minua nyt ylipäätään ei kiinnosta juorupalstalässytys, joten ei minulla ole mitään aihetta tuhlata aikaani foorumihäiriköintiin. Lisäksi havaitsen, että sama on tilanne muillakin foorumin todellisilla henkilöillä. Heitä kiinnostaa asia.

Mutta ei ole maailma täydellinen, joten ei ole tämä foorumikaan. Ylläpidon arvovalinta on, että jäseniä ei ratsata valenimien käytön estämiseksi. Ehkä se on liian hankalaa. Ja vältetäänhän sentään ylilyönnit toiseen suuntaan, eikä päädytä sellaiseen sotimiseen kuin Vaunut.org -foorumilla. Minusta tämän foorumin muutaman epäpersoonan häiriköinti on kuitenkin siedettävä haitta.

Antero
 
Niin pitkään kun Kantokoski saa jäähyittä herjata törkeästi sivuston käyttäjiä, en näkisi muiden jäähykeskustelua ajankohtaisena.

No kun mä uskon näiden kahden ihmisen kykyyn oikeasti pitää keskustelu asiallisena. Toivottomiin tapauksiin on turha reagoida. Mun viestini ei siis ollut osoitettu moderaattorille, vaan näille kahdelle keskustelijalle itselleen.
 
Tuusulan varastossa on SRS::n listauksen mukaan 11 museovaunua, tässä lista niistä:

Moottorivaunut

HKL 30, vm-59
HKL 91, vm-23
HKL 139, vm-28
HKL 181, vm-41
HKL 313, vm-55
HKL 331, vm-55

Perävaunut

HKL 521, vm-58
HKL 615, vm-16
HKL 684, vm-29
HKL 719, vm-40
HKL 761, vm-48

Sitten vain käsi sydämellä kertomaan, miksi nämä melko vähät vaunut on paalattava. Tämäkin määrä on melko vaatimaton, kun verrataan muihin Eurooppalaisiin vanhoihin ratikkakaupunkeihin. Raitiotieseuran sivuilta voi käydä jokainen laskemassa kuinka monesta vaunusarjasta ei ole säilynyt yhtään yksilöä. Lista ei ole lyhyt.

jos nyt pakko olisi joistakin luopua niin varmaan uusimmasta päästä olevat vaunut 30, 313, 331 ja 521 voisi romuttaa, näille kaikille on olemassa korvaavia saman sarjan vaunuja, eli vaunut 9, 12, 320, 339 ja 505. Näistä kaikki muut ovat peruskorjattuja paitsi 320.

Tämäkään ei kuitenkaan ole ongelmaton asia. Vaunut 9,12, 320 ja 505 eivät varsinaisesti ole museovaunuja, vaan tilausliikennevaunuja. Toki osaan niistä on panostettu viimevuosina, mutta niiden säilyminen tulevaisuuteen ei ole itsestäänselvyys. Varsinkin kun viimeaikoina paalausintoa on riittänyt ihan ilmankin. Joku varmaan muistaa, miten varastoitujen telivaunujen määrä on laskenut oleellisesti viimevuosina.

Lisäksi konservoinnin näkökulmasta vaunut 9, 12 ja 505 ovat pilattu. Peruskorjauksen yhteydessä materiaaleja uusittiin sekä matkakortinlukijat ja jopa pysäkkinäyttö lisättiin vaunuun 12. Samalla kuljettajarahastusasusta jäi puuttumaan mm. Almex-leimauslaitteet sekä joitain muita käyttöaikaisia yksityiskohtia (jopa peruskorjaukessa menetettyä vaunun aitoa tuoksua myöten). Kaikenkaikkiaan kokonaisuus ei siis vastaa käyttöaikaa. Jo tämänkin vuoksi on enemmän kuin perusteltua säästää käyttöaikaiseen asuun jääneet vaunut.

Tallinnan peruskorjauksen sähkötöiden laatuun myös jäi ilmeisesti toivomisen varaa, kun ainakin vaunu 12 on meinannut syttyä tuleen useamman kerran. Siten vaunun tulevaisuudesta voi vetää johtopäätöksiä.

Rattikarioiden paalausta ei puolla sekään, että kaksiakselisia perävaunuille jäisi yhä vähemmän vetovaunuja. Outoa niin näyttelyiden kuin ajojenkin kannalta, jos vetovaunuja on suhteessa liian vähän.

Lisäksi on syytä muistaa kaupunginmuseon kanta vaunujen käyttöön. Siihen ei liene tulossa mitään muutosta ilman suurta tahtoa ja työtä. Jos 320 paalattaisiin, niin rohkenen väitää, ettei liikkuvaa rattikariaa kukaan tulisi enää ikinä näkemään. Onko sitten parempi?

Raitiovaunut ovat myös sisäsäilytyksen ansiosta säilyneet kohtuullisesti. Toki hillotuissa vaunuissa tekniikka ajan mittaan menee pilalle, mutta museoituun rautatiekalustoon verrattuna ollaan pitkällä. Pääosa musoidusta rautatiekalustostahan on ulkona, joten niiden suurimmat viholliset ovat mm. säiden ja ilkivallan armoilla oleminen. Siten kaluston katto ja kori altistuu jatkuvalle kulumiselle, jonka vuoksi vaunut vaativat huomattavaa ylläpitoa jotta ne edes olisivat olemassa. Tällähetkellä raitiovaunuilta puuttuu onneksi tämä ongelma ja kuluerä kokonaan. Siten raitiovaunujen kanssa ollaan jo nyt huomattavan helpossa tilanteessa, kun ne ovat vielä kohtuukuntoisia.

Olennainen kysymyshän ei ole muutaman jäljelläolevan vaunun paalaus, vaan se että ne pitäisi saada kaikenkansan nähtäväksi ja mieluiten vaikka museoliikenteeseen.

Näin juuri.

Esimerkiksi pelkästään aikoinaan runsaslukuisia telivaunusarjoja on ihan viisasta olla enemmän kuin yksi. Tällä voidaan varmistaa lisäksi museoajoilla käytettävien vaunujen ajokuntoisuus pitkälle tulevaisuuteen, jolloin varaosien saanti ei ole itsestäänselvyys. Jos jonkin ajovaunun tekninen osa vaurioituu (esim. ratamoottori tms.) merkittävästi, voidaan pelkässä näyttelykäytössä olevasta vaunusta "rosvota" osa, jota siinä ei tarvita, mikäli uuden osan hankkiminen ajovaunuun osoittautuu mahdottomaksi.

Museonäkökulmasta on myös parempi, että varsinaisia museovaunuja käytetään hyvin rajatusti sekä pyritään säilyttämään mahdollisimman hyvinä. Siten tilausjokäytössä olevan vastaavan vaunun kulumista ei tarvitse varoa niin merkittävästi.


Nykyistä laajempaa museoliikennettä Helsinkiin tuskin koskaan saadaan:( mutta haaveillahan aina voi.

Pelkkä nykyinenkin museoliikenne on huikea saavutus kaluston kunnostusta myöten. Ilman Stadin ratikoita ei olisi tätäkään vähää. Siten olen kyllä perin yllättynyt jos museoliikenteeseen tullaan panostamaan mitenkään kaupungin taholta.

Kalustoa ja materiaalia arvokkaaseen toimintaan olisi, halua taas ei.

Kun Vallilan varikon toiminnot siirtyvät Koskelaan, olisi siinä loistava tila elävälle raitiomuseolle. Sinne mahtuisi hyvin kaikki museovaunut (näyttelyesineet ja ajokuntoiset) sekä johdinautotkin. Korjauspuolelle mahtuisi hyvin esim. palomuseon yleisöltä piilossa oleva museokalusto.

Mutta tätä päivää emme taida nähdä. Ammattimaiset museot eivät kuulu erityisolosuhteisiin (TM).
 
Viimeksi muokattu:
Kun Vallilan varikon toiminnot siirtyvät Koskelaan, olisi siinä loistava tila elävälle raitiomuseolle. Sinne mahtuisi hyvin kaikki museovaunut (näyttelyesineet ja ajokuntoiset) sekä johdinautotkin. Korjauspuolelle mahtuisi hyvin esim. palomuseon yleisöltä piilossa oleva museokalusto.

Mutta tätä päivää emme taida nähdä. Ammattimaiset museot eivät kuulu erityisolosuhteisiin (TM).

Nyt heitit muuten todella hyvän ja kannatettavan idean! Mutta valitettavasti lopputulos vain taitaa olla tuo mainitsemasi.

Kateeksi käy kun vertaa Helsingin raitiovaunumuseota esimerkiksi Tukholman raitiovaunumuseoon. Helsingissä on museokalustoa keskimäärin yhtä paljon, kuin on Tukholman museon eteisessä. :lol:
 
Vs: Henkilökohtaisuuksiin sortuminen

Kuvitteletko siis, että kun trollaat ja herjaat toisia henkilökohtaisuuksilla, olet itse siltä kaikelta turvassa vain siksi, että huutelet nurkan takaa nimimerkin suojassa?

Jos petterin viestit tuossa ovat trollaamista ja henkilökohtaisuuksia, niin sitten samaan on syyllistynyt paljon moni muukin. Minusta noissa ei ainakaan ollut henkilökohtaisuuksia ja jos viestit ovat trollaamista, niin sitten ne ovat niin hienostunutta sellaista, ettei sitä erota aidosta keskustelusta.

Nimimerkin takaa kirjoittaminen kuuluu tämän foorumin perusperiaatteisiin ja mm. minä teen niin. Kaikki rekisteröityneet käyttäjät kuitenkin näkevät toisten rekisteröityneiden käyttäjien oikeat nimet, minkä tarkoituksena on juuri estää anonyymiyden verhon takaa tehdyt ylilyönnit. Tällä foorumilla ei edellytetä, että jäsenet olisivat julkisuuden henkilöitä, joiden nimi olisi tuttu muualtakin kuin tältä foorumilta, joten jos toisen käyttäjän nimi ei tunnu tutulta, on siihen vain tyydyttävä.
 
Vs:Raitioliikennemuseo-Sirkus!

Siis museot haaskausta? Mitäänkö ei saisi säilöä näytillä jälkipolville, vaan kaikki pitäisi pistellä palasiksi, jottei vahingossakaan jäisi jälkeä tämän ajan historiasta?

Pari vuotta on vierähtänyt aikaa kun meikäläinen kävi tuolla ratikkamuseossa. Pakko sanoa, että odotin kyllä jotain vähän laajempaa näyttelyä. Parempihan tuo toki on kuin ei mitään.
Helsingin ratikkaliikenne omaa sen verran pitkät perinteet, että kyllä se ansaitsisi oman toimivan museonsa. Ja hyvin hoidettu sekä ideoitu museo houkuttelee kävijöitä ja pääsymaksukaan ei silloin haittaa jos tarjolla on mielenkiintoista nähtävää tai koettavaa.

Ainahan voidaan vääntää siitä, onko historian taltioiminen kannattavaa. Taloudellisesti mitattuna tuskin kovinkaan kannattavaa. Vaikkakin ylläpitokustannuksia voidaan pääsymaksu- ym.tuloilla pienentää. Mutta kuitenkin suomalaiset tuppaavat kutsumaan itseään sivistyneeksi kansaksi ja silloin on hyvä tuntea eri elämän alojen historiaakin. Ja milläs tulevat polvet tutustuu menneen ajan meininkiin muualla kuin museossa? Katsomalla netistä?:cool: Ei ihan sama asia..

Meikäläinen on sen verran juntti, etten osaa arvostaa Ateneumin kokoelmia tai Kiasmaa yms. Mun silmissä siis rahojen tuhlausta. Mutta kyllä mulle sopii, että taiteelle on omat museonsa niistä ymmärtäville. Mulle ja mun kaltaisilleni tyypeille, joita tekniikka kiinnostaa, on juuri mm. ratikka-, auto-, rautatie-, meri- ja ilmailumuseonsa. Niissä on kiva käydä jos sattuu muuten tekemisen puutetta. Omissa silmissäni Rautatiemuseo ja Ilmailumuseo (Vantaan) on viime vuosina petranneet tarjontaansa ja ovat asiallisia paikkoja kiinnostuneille. Toivottavasti ratikkamuseosta voi joskus sanoa samaa.

Viimeksi Jenkkilässä käydessäni osuin puolivahingossa kohtuullisen syrjäisellä seudulla käymään pienessä ilmailumuseossa. Sijaintina niinikään kohtuulllisen hiljainen lentokenttä. No, jälkeenpäin selvisi ettei se museo mikään pieni tosiaan ollutkaan, ainoastaan julkisivu oli vaatimaton.. Museo kun näytti olevan auki niin pitihän mennä katsomaan. Yllätys olikin melkoinen, kun astelimme sisään. Nähtävää olikin yllättäen vaikka moneksi päiväksi. Pitikin tulla seuraavana päivänä paremmalla ajalla käymään. Homma toimi siten, että valtio omisti isoimman osan näytillä olleista koneista ja yksityiset omisti loput. Mutta eri ikäiset Ilmavoimien ja Laivaston ilmavoimien veteraanit puolisoineen pitivät museon toimintaa vireänä kuutena päivänä viikossa. Jos ymmärsin oikein, museo olikin jonkunlaisen yhdistyksen pyörittämä. Ja tämän yhdistyksen muodostivat kuinkas muuten kuin juuri nämä veteraanit puolisoineen. Käsittääkseni homma pyöri suurimmalti osin rakkaudesta lajiin, joitain kulukorvauksia ilmeisesti talkoolaiset saivat sekä sapuskat. Pitivät myös koneet ja näyttelytilat kunnossa ym. Kuulemma vain museokaupan neidit (rouvat?) olivat palkattuja.

Saimme oppaaksi kierrokselle museossa vanhemman herrasmiehen, jolla oli mieletön asiantuntemus museon kaluston historiasta eikä hänellä ollut kiire mihinkään joten kiersimme koko museon ajan kanssa läpi. Kertoilipa erään laivaston konetyypin kohdalla omia muistojaan vastaavan koneen lentäjänä Vietnamissa. Eräässä hallissa pilkisti suomalaisittain tutunnäköinen Hornet-koneen pyrstö ja ihmettelin oppaalle, että miten hitossa tällaisia on jo museoitu. Opas totesi ykskantaan, että joo onhan Hornet aika uusi, mutta vielä uudempi kone on sen vieressä. Valtiohan toki nuo koneet omisti, mutta eläkepäiviä ne tuolla jo viettivät.
Suurin yllätys oli kuitenkin vähän syrjemmässä hallissa, jossa yllättäen oli rivissä 12 kpl toisen maailmansodan aikuisia erityyppisiä jenkki-ilmavoimien sotalentsikoita. ihmettelin ääneen, että ompa komea rivi. Tähän opas totesi edelleen; "yea, and they're all flyable.." Olisi kuulemma kannattanut tulla edellisellä viikolla, jolloin kentällä oli pienimuotoinen lentonäytös parilla veteraanikoneella. Yleisöä kuulemma käy noissa oli tungokseksi asti ja noista näytöksistä museo saa vähän voita leivän päälle. .
Tällaiselle historia- sekä laitefriikille kuten meikäläinen aivan älyttömän mielenkiintoinen käynti ja pakkohan tuonne on mennä seuraavallakin reissulla.

Tämä pitkähköksi venähtänyt sepustus vain esimerkiksi siitä, millaista museotoiminta ja menneen ajan esittely voi parhaimmillaan olla kun sattuu aktiivisia saman asian ihmisiä saman pöydän ääreen.
Ei tuollainen toiminta ole keneltäkään pois ja elämyksiä kävijöille löytyy kaikille, melkeinpä vauvasta vaariin ja mummoon.
 
Vs: HKL:n johtokunta blogeissa

iikolle tiedoksi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_raitioliikenne#Historia
Säännöllinen raitiotieliikenne Helsingissä aloitettiin vuonna 1891. Raitioteiden rakentamisesta ja liikennöinnistä vastasi yksityinen Helsingin Raitiotie- ja Omnibusosakeyhtiö (HRO).Vuonna 1944 raitioliikenne otettiin lopullisesti kaupungin haltuun, kun Helsingin kaupunki lunasti HRO:n omaisuuden. Helsingin raitioteitä liikennöi vuodesta 1945 lähtien tarkoitusta varten perustettu Helsingin kaupungin liikennelaitos.

Kiitos muistutuksesta. Ajattelin liikaa vain nykyhetkeä ja jäi tämä huomoimatta. Toisaalta nuo ovat sellaisia tahoja, joita voi olla vähän vaikeaa huutaa apuun kulkuvälineiden säilyttämisessä.

Mutta yhtä kaikki: minusta liikennevälineilläkin on sillä lailla arvoa, että niistäkin on syytä joitain kappaleita säilyttää. Kunnollinen joukkoliikennemuseo ja sen yhteyteen liitetty museoliikenne olisi minusta hyvin järkevää toimintaa, joka todennäköisesti keräisi jo pääsylipputuloilla ainakin osan kustannuksistaan.
 
Vs: HKL:n johtokunta blogeissa

iikolle tiedoksi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_raitioliikenne#Historia
Säännöllinen raitiotieliikenne Helsingissä aloitettiin vuonna 1891. Raitioteiden rakentamisesta ja liikennöinnistä vastasi yksityinen Helsingin Raitiotie- ja Omnibusosakeyhtiö (HRO).Vuonna 1944 raitioliikenne otettiin lopullisesti kaupungin haltuun, kun Helsingin kaupunki lunasti HRO:n omaisuuden. Helsingin raitioteitä liikennöi vuodesta 1945 lähtien tarkoitusta varten perustettu Helsingin kaupungin liikennelaitos.
Niiiin, mutta vuonna 1913 kaupunki osti hieman;) HRO:n osakkeita, kun uusista raitiolinjoista (eli toimiluvan muutoksista) ei päästy sopimukseen. Niinpä vuodesta 1913 kaupunki omisti 8819 osaketta ja yksityiset 556 osaketta. Osakeyhtiö HRO toki oli lähes vuoden 1944 loppuun.
Nyt mietimme yhdessä miten yksityinen yhtiö oli 1913 - 1944.
Etsiköön wikipedia itse näiden tietojen lähteet.
 
Sitten vain käsi sydämellä kertomaan, miksi nämä melko vähät vaunut on paalattava. Tämäkin määrä on melko vaatimaton, kun verrataan muihin Eurooppalaisiin vanhoihin ratikkakaupunkeihin. Raitiotieseuran sivuilta voi käydä jokainen laskemassa kuinka monesta vaunusarjasta ei ole säilynyt yhtään yksilöä. Lista ei ole lyhyt.

Siksi koska tuon listan vaunutyypeistä on jo olemassa entisöityjä vaunuja. Yksi kappale kustakin sarjasta on aivan riittävästi.
 
Siksi koska tuon listan vaunutyypeistä on jo olemassa entisöityjä vaunuja. Yksi kappale kustakin sarjasta on aivan riittävästi.

Varmaan on riittävää, jos ne on tarkoitus vaan laittaa jonnekin säilöön. Jos on olemassa edes jonkinlainen visio siitä, että niillä ajeltaisiin säännöllisesti jonkinmuotoista museoliikennettä, niin silloin yksi voi olla lopulta liian vähän...
 
Vs: HKL:n johtokunta blogeissa

Mutta yhtä kaikki: minusta liikennevälineilläkin on sillä lailla arvoa, että niistäkin on syytä joitain kappaleita säilyttää. Kunnollinen joukkoliikennemuseo ja sen yhteyteen liitetty museoliikenne olisi minusta hyvin järkevää toimintaa, joka todennäköisesti keräisi jo pääsylipputuloilla ainakin osan kustannuksistaan.
Onkohan vain niin, että Helsingissä hävetään edelleen menneisyyttä, eikä ainakaan tällaista "rahvasta" tavaraa kuin liikennevälineitä haluta nähdä säilyttämisen arvoisiksi.
Euroopan oikeissa kulttuurikaupungeissa ei hävetä menneisyyttä. Vaikkapa tähän aiheeseen liittyen esimerkkinä Budapestissä järjestetään ilmeisesti kerran vuodessa joka varikolla avointen ovien päivät nostalgiakalustoajeluineen. Nämä avointen ovien päivät ovat koko perheen tapahtumia eli pikkuväkeäkään ei ole unohdettu.
 
Vs: HKL:n johtokunta blogeissa

Euroopan oikeissa kulttuurikaupungeissa ei hävetä menneisyyttä. Vaikkapa tähän aiheeseen liittyen esimerkkinä Budapestissä järjestetään ilmeisesti kerran vuodessa joka varikolla avointen ovien päivät nostalgiakalustoajeluineen. Nämä avointen ovien päivät ovat koko perheen tapahtumia eli pikkuväkeäkään ei ole unohdettu.

Minusta Helsingissäkin on jo nykyään aika paljon vanhaan kalustoon perustuvaa toimintaa. SRS:n säännöllisen museoliikenteen lisäksi on liikkuvaa pubia, kulttuuriratikkaa, tilausvaunuja ja liikennekäytössä oleva mannetkin ovat hyvin lähellä museokalustoa, jos pidetään museokalustona vaikka 50 vuoden ikärajan ylittänyttä kalustoa, joka on yleensä muualla poistettu.

Normaaliliikenteen osalta vaikuttaa myös siltä, että erinomaisen hyvin suunnitellut ja rakennettut NRI ja NRII ovat liikenteessä saneerattuina ja lisäpaloilla pidennettyinä vielä vuosikymmeniä.
 
Takaisin
Ylös