ultrix sanoi:
Nyt meni vähän ohi, mitä pitäisi ihmetellä?
Eikö siellä Fuzhoussa olla vielä perillä Helsingin 'uusimmasta' ratikkakalustosta, "Manne"-vaunuista, vai kummastelitko sitä, että Helsingin kaupungin liikennelaitos ostaa joltain puolta pienemmältä saksalaiskaupungilta käytettyjä raitiovaunuja?
Jaahas, pitää vielä selventääkin jollekin
. No, hyvä on (kun pienessä hiprakassakin tuon theadin tein).
Toki olen tietoinen Helsingin joukkoliikennetapahtumista ja aika hyvällä tarkkuudellakin. Itse en ole Manneja enkä Luddeakaan nähnyt vielä livenä, mutta eiköhän kohta, kun taas sinne tulen muutamaksi kuukaudeksi.
Tuo saksalainen Mannhemin kaupunki oli jo poistanut nuo kyseiset "Mannet" liikenteestä ja Helsinki näki siinä tilaisuuden paikata Varioiden epäonnesta johtuvaa vaunupulaa. Minusta on hienoa, että nykypäivänä vielä jotkut päättäjämme näkevät tällaisen mahdollisuuden; yli 30 vuotiaiden laaturaitiovaunujen taru ei olekaan lopussa. Ja niitä on käsittääkseni jopa kiitelty Helsingissä matkustajien toimesta (olen ainakin itse lukenut Verkko-Hesarista niin). Minusta tämä on "ihmeellistä" nykypäivän maailmassa, jossa tunnutaan pyrkivän aina uusimman teknologian kimppuun. Ja mitä ne ratikkamaailmassa nykyään näyttävät olevan? Tuntuvat hajoavan käsiin vain muutaman vuoden ikäisinä. Haperoa paperia ovat, jotten sanoisi. Helsingin raitioverkko on toki "sopivan" vaativa mille tahansa vaunutyypille. Hienoa työtä Valmet, Strömberg, Tampella, Sisu, Karia ja Duewag sekä muut kauan sitten menneet ratikkasukupolvet, kiitos teille ja tekijöillenne. Ei nykypäivän tietokonetekeleistä ole niiden veroisiksi seuraajiksi. Taitavat Variot olla HKL:n lyhytikäisin ratikkamalli, jollen vääriin veikkaa.
Nuo kaksi kuvaa noiden Mannheim-vaunujen kunniaksi. Ekassa on Mannheimiläinen vaunu 451 hylkyjonossa alkuperäiskaupungissaan ja arvatenkin perässään nuo muut yksilöt. Toisessa kuvassa, vuonna 2005, tuo sama vaunu 451 uhraa osansa ja elämänsä Vallilassa, jotta muut sisarensa jaksaisivat painaa vielä töitä Stadin raitiokiskoilla. Todellista uhrautumista, sanoisin.
Siinä minun ylistyslauluni kunnon raitiovaunuille. Tarvitaanko enemmän? Loput saatte keksiä itse.
