Raitiovaunuhavaintoja - elokuu 2016

On hienoa, että pysäkkinäyttö kertoo minuutin tarkkuudella mitä vaunuja normaalitilanteessa pysäkille on odotettavissa, mutta jos järjestelmä ei taivu poikkeusreittien ymmärtämiseen, ei järjestelmä ainakaan meidän tapauksessamme ollut yhtään paperiaikataulua parempi.

HSL:n häiriötiedotus on todellakin aivan järkyttävän surkeaa. Nyt kun pysäkeillä on isompia näyttöjä kertomassa niiden raitiovaunujen tulemisesta normaaliaikataulujen mukaan, niin luulisi että siihen näyttöön saisi pienellä koodauksella tarvittaessa esiintulevan popup-ikkunan tapaisen näytön, jossa kerrottaisiin, että nyt on häiriötilanne, mutta kun ei niin ei.
 
10.8.2016, Helsinki

Iltapäivällä linjoilla 6T ja 8 ainakin Articit 405, 406 ja 407.
 
Tänään 11.8. Artic 410 oli vielä n. klo 12.30 linjalla 4 mutta tuntia myöhemmin sen paikalle oli tullut Vario, mahdollisesti 208. Missähän vaunujen vaihto on tehty, Töölön hallissahan ei pitäisi olla Varioita?
 
11.8.
Linjalla 1A iltaruuhkassa neljä NR1 vaunua 58(lcd), 67, 46 ja 65(lcd) ja loput Varioita.
Linjalla 5 neljä MLNRV2:ta: 107 vuorossa 11, 95 vuorossa 12, 90 vuorossa 13 ja 91 vuorossa 10, vaikka kolme niistä pitäisi olla Varioita. Artic 405 linjalla 10 vuorossa 93, 402 ysillä vuorossa 83, 410 linjalla 4 vuorossa 44, 407 linjalla 7A/B vuorossa 72 ja 408 linjalla 6/T/8. Artic 410 korvattiin päivällä vähän ennen kello yhtä Variolla 404. Näin aikaisemmin Articin menevän Katajanokalle, mutta takaisin tullessa kansaneläkelaitoksen kohdalla se oli muuttunut Varioksi, joka oli reilusti myöhässä, ja meni Kuusitielle kääntymään. Artic 410 oli siis mahdollisesti hajonnut. NR1 #41 linjalla 7A/B.
 
11.8.
Linjalla 5 neljä MLNRV2:ta: 107 vuorossa 11, 95 vuorossa 12, 90 vuorossa 13 ja 91 vuorossa 10, vaikka kolme niistä pitäisi olla Varioita.

En ole noin kuukauteen nähnyt linjalla 5 yhtäkään Variota, eli kalustosuositusta on selvästi muutettu. Harmillista sinänsä, kun Katajanokalle oli pitkän tauon jälkeen saatu vaihteeksi Varioitakin. Kiitos kattavista vaunuhavainnoista!
 
Jos tapahtuu jotain odottamatonta, on tapahtuneesta tietysti ensisijaisesti informoitava pelastus- yms viranomaisia ja ohjeistettava kuljettajia muuttuneista järjestelyistä. Ilmeisesti viranomaistiedotus ja kuljettajien ohjeistus tapahtuu (radio-)puhelimitse. On selvää, että liikenteenohjaajien pääasiallinen tehtävä on saada apua paikalle, ja liikenne rullaamaan, mutta meitä asiakkaitakaan ei saisi täysin unohtaa.

[…]

On hienoa, että pysäkkinäyttö kertoo minuutin tarkkuudella mitä vaunuja normaalitilanteessa pysäkille on odotettavissa, mutta jos järjestelmä ei taivu poikkeusreittien ymmärtämiseen, ei järjestelmä ainakaan meidän tapauksessamme ollut yhtään paperiaikataulua parempi.


HSL:n häiriötiedotus on todellakin aivan järkyttävän surkeaa. Nyt kun pysäkeillä on isompia näyttöjä kertomassa niiden raitiovaunujen tulemisesta normaaliaikataulujen mukaan, niin luulisi että siihen näyttöön saisi pienellä koodauksella tarvittaessa esiintulevan popup-ikkunan tapaisen näytön, jossa kerrottaisiin, että nyt on häiriötilanne, mutta kun ei niin ei.

Olen sattumalta kerran ollut Zürichissä tilanteessa, jossa liikenne oli hyvin sekaisin. Seisoin pysäkillä ja ihmettelin, miksi elektronisessa näytössä on linjoja, joiden ei kuulu ajaa siitä. Syy selvisi samasta näytöstä: Unfall am Bahnhof. Nousin sellaiseen vaunuun, jonka ei olisi lainkaan pitänyt kulkea minun pysäkkini kautta, mutta pysäkillä oleva näyttö tiesi kuitenkin, että se on tulossa ja osasi kertoa minne se on menossa. Vaunussa puolestaan näyttö kertoi muutaman seuraavan pysäkin ja päätepysäkin – nämä kaikki silloin voimassa olleen yllättävän poikkeustilanteen mukaan. Ja toden totta – rautatieaseman edustalla, yhdessä verkon vilkkaimmista paikoista, oli vaunu ajanut toisen perään. Tietysti liikenne oli sekaisin, mutta tiedottaminen toimi aivan erinomaisesti.

Olen myös ollut Lontoon metrossa tilanteessa, jossa metrojunan piti ensin kulkea linjan päähän mutta yhtäkkiä tuli signal failuren vuoksi tarve kääntää juna paluusuuntaan jo huomattavasti aiemmin. Samalla kun kuljettaja asiasta kuulutti, muuttui elektronisen näytön määränpää uuden tilanteen mukaiseksi. Hetken päästä poikkeustilanne kuitenkin meni ohi ja juna jatkoikin pääteasemalle asti – tämäkin tieto ehti tietysti heti näyttöruutuihin.

Ei siis ole millään muotoa mahdotonta tai ylitsepääsemätöntä jakaa oikeaa ja kohtuullisen oikea-aikaista tietoa matkustajille. Mutta se vaatii kahta asiaa, joita meillä ei ole: kiinnostusta ja rahaa. Sekä Zürichin ratikat että Lontoon metro ovat liikennejärjestelmiä, joita käyttävät ”kaikki”. Ne ovat tärkeitä ja niitä arvostetaan. On kunnia-asia huolehtia siitä, että matkustajille annetaan tietoa.

Meillä on toisin. Uudelleennimetty YTV elää edelleen ajassa, jossa busseja käyttävät lähinnä ne köyhät ja kipeät, jotka eivät ole onnistuneet elämässään eivätkä siksi kulje omalla autolla. Niin, ja jos jossain Helsinki-nimisessä jäsenkunnassa sattuu olemaan kiskoilla kulkevia busseja, niin niitä kohdellaan ihan samalla tavalla kuin pelloilla seilaavia tyhjiä linja-autojakin. Mitä väliä sillä on, mitä tietoa matkustajille annetaan? Siellä ne istuvat ratikan penkissä joka tapauksessa, ja istuvat huomennakin, kun eivät muuta voi.

Tietysti edellä oleva on aika ronskia tekstiä, mutta tuonsuuntainen ajatusmalli taustalla on oltava, kun ei ole halua palkata riittävää määrää henkilökuntaa huolehtimaan poikkeustilanteista – siitähän tuo on kiinni. Kun muut hoitavat käytännön järjestelyitä, on yhden ihmisen tehtävä huolehtia tiedonvälityksestä matkustajille. Tai olisi, jos tuollainen tehtävä olisi olemassa.

HSL on käynnistämässä asiakastyytyväisyystutkimusta. Kannattaisikohan sitä tyytyväisyyttä kysyä myös ja etenkin niiltä, jotka eivät käytä joukkoliikennettä. Ja kysyä, että miksi eivät käytä, ja mitä pitäisi tehdä että käyttäisivät. Niitä vastauksia olisi mielenkiintoista lukea.
 
Olen sattumalta kerran ollut Zürichissä tilanteessa, jossa liikenne oli hyvin sekaisin. Seisoin pysäkillä ja ihmettelin, miksi elektronisessa näytössä on linjoja, joiden ei kuulu ajaa siitä. Syy selvisi samasta näytöstä: Unfall am Bahnhof. Nousin sellaiseen vaunuun, jonka ei olisi lainkaan pitänyt kulkea minun pysäkkini kautta, mutta pysäkillä oleva näyttö tiesi kuitenkin, että se on tulossa ja osasi kertoa minne se on menossa. Vaunussa puolestaan näyttö kertoi muutaman seuraavan pysäkin ja päätepysäkin – nämä kaikki silloin voimassa olleen yllättävän poikkeustilanteen mukaan. Ja toden totta – rautatieaseman edustalla, yhdessä verkon vilkkaimmista paikoista, oli vaunu ajanut toisen perään. Tietysti liikenne oli sekaisin, mutta tiedottaminen toimi aivan erinomaisesti.

Olen myös ollut Lontoon metrossa tilanteessa, jossa metrojunan piti ensin kulkea linjan päähän mutta yhtäkkiä tuli signal failuren vuoksi tarve kääntää juna paluusuuntaan jo huomattavasti aiemmin. Samalla kun kuljettaja asiasta kuulutti, muuttui elektronisen näytön määränpää uuden tilanteen mukaiseksi. Hetken päästä poikkeustilanne kuitenkin meni ohi ja juna jatkoikin pääteasemalle asti – tämäkin tieto ehti tietysti heti näyttöruutuihin.

Ei siis ole millään muotoa mahdotonta tai ylitsepääsemätöntä jakaa oikeaa ja kohtuullisen oikea-aikaista tietoa matkustajille. Mutta se vaatii kahta asiaa, joita meillä ei ole: kiinnostusta ja rahaa. Sekä Zürichin ratikat että Lontoon metro ovat liikennejärjestelmiä, joita käyttävät ”kaikki”. Ne ovat tärkeitä ja niitä arvostetaan. On kunnia-asia huolehtia siitä, että matkustajille annetaan tietoa.

Meillä on toisin. Uudelleennimetty YTV elää edelleen ajassa, jossa busseja käyttävät lähinnä ne köyhät ja kipeät, jotka eivät ole onnistuneet elämässään eivätkä siksi kulje omalla autolla. Niin, ja jos jossain Helsinki-nimisessä jäsenkunnassa sattuu olemaan kiskoilla kulkevia busseja, niin niitä kohdellaan ihan samalla tavalla kuin pelloilla seilaavia tyhjiä linja-autojakin. Mitä väliä sillä on, mitä tietoa matkustajille annetaan? Siellä ne istuvat ratikan penkissä joka tapauksessa, ja istuvat huomennakin, kun eivät muuta voi.

Tietysti edellä oleva on aika ronskia tekstiä, mutta tuonsuuntainen ajatusmalli taustalla on oltava, kun ei ole halua palkata riittävää määrää henkilökuntaa huolehtimaan poikkeustilanteista – siitähän tuo on kiinni. Kun muut hoitavat käytännön järjestelyitä, on yhden ihmisen tehtävä huolehtia tiedonvälityksestä matkustajille. Tai olisi, jos tuollainen tehtävä olisi olemassa.

HSL on käynnistämässä asiakastyytyväisyystutkimusta. Kannattaisikohan sitä tyytyväisyyttä kysyä myös ja etenkin niiltä, jotka eivät käytä joukkoliikennettä. Ja kysyä, että miksi eivät käytä, ja mitä pitäisi tehdä että käyttäisivät. Niitä vastauksia olisi mielenkiintoista lukea.

LIJ -järjestelmän myötä myös HSL-alueella pitäisi poikkeusreitit päivittyä reittioppaaseen, pysäkkinäyttöihin ja jne.

Järjestelmässä on valmiina tiettyjä ennakkoarvioita poikkeusreiteistä, jotka saadaan matkustainformaatioon helposti. "Oudommat" reitit pitää tapauskohtaisesti siirtää/piirtää kartalle käsin ja tämä voi kiireessä viedä aikaa.
 
Helsingin ensimmäinen liikennekuolema tänä vuonna...

Joo. Raitiovaunun alle jääneen kuolemasta on tainnut kulua 13 vuotta. Minulle ei ainakaan tule mieleen muuta kuin 21.7.2003 Stockmannin seinään ajanut raitiovaunu. Siinä onnettomuudessa menehtyi yksi mies.

Eilisessä tapauksessa mies oli jäänyt vaunusta ja lähtenyt ylittämään kiskoja, jolloin hän jäi toisesta suunnasta tulevan vaunun alle. Mahtoikohan tuo ylitys tapahtua suojatietä pitkin?
 
Joo. Raitiovaunun alle jääneen kuolemasta on tainnut kulua 13 vuotta. Minulle ei ainakaan tule mieleen muuta kuin 21.7.2003 Stockmannin seinään ajanut raitiovaunu. Siinä onnettomuudessa menehtyi yksi mies.

Ei nyt sentään. Lainaus artikkelista: http://www.moottori.fi/liikenne/jutut/ratikan-kanssa-tormays-aina-raju/

"Yhdeksän kuollut ratikkakolareissa vuosina 2000–2014

Liikennevakuutuskeskuksen tietojen mukaan vuosina 2000–2014 Helsingissä on raitiovaunuonnettomuuksissa kuollut 9 henkilöä. Näistä kuusi oli jalankulkijoita, kaksi henkilöautossa matkustaneita ja yksi moottoripyöräilijä.

– Liikennevakuutuksesta on korvattu samalla aikajaksolla 72 henkilövahinkoihin johtanutta vahinkoa, joissa raitiovaunu on ollut onnettomuuden vastapuolena. Näissä vammautumiset ovat suurimmaksi osaksi olleet lieviä."

Tässä yksi esimerkki vuodelta 2011, en tiedä onko tämä edellinen tapaus, vai onko jotain välissä:
http://yle.fi/uutiset/iakas_nainen_kuoli_jaatyaan_raitiovaunun_alle/5085141

Toki ratikoille tapahtuu Helsingissä aika vähän pahoja henkilövahinko-onnettomuuksia, suhteessa liikenneympäristöön ja matkustajamääriin. Siihen lienee merkittävänä vaikuttajana varsin kohtuulliset nopeudet ja rauhallinen ajotapa.
 
Joo. Raitiovaunun alle jääneen kuolemasta on tainnut kulua 13 vuotta. Minulle ei ainakaan tule mieleen muuta kuin 21.7.2003 Stockmannin seinään ajanut raitiovaunu. Siinä onnettomuudessa menehtyi yksi mies.

Eilisessä tapauksessa mies oli jäänyt vaunusta ja lähtenyt ylittämään kiskoja, jolloin hän jäi toisesta suunnasta tulevan vaunun alle. Mahtoikohan tuo ylitys tapahtua suojatietä pitkin?

En ollut paikalla. mutta tunnen pysäkin hyvin asuinpaikkani vuoksi. On yleistä, että matkustajat oikovat eteläpäästä kiskojen yli. Ei viitsitä kiertää valojen kautta. Metro-lehden artikkelin kuvakin vahvistaa tämän http://www.metro.fi/uutiset/a1387818897946
 
Ei siis ole millään muotoa mahdotonta tai ylitsepääsemätöntä jakaa oikeaa ja kohtuullisen oikea-aikaista tietoa matkustajille. Mutta se vaatii kahta asiaa, joita meillä ei ole: kiinnostusta ja rahaa.

Luulen että näistäkin kahdesta kyse on enimmäkseen ensimmäisestä. Meillä on yleensä ennalta tiedettyjen poikkeusreittien tiedottaminenkin useimmiten surkeaa, eikä se voi olla kustannuskysymys. Sähköisten infojärjestelmien parantaminen toki maksaisi jotakin, samoin opastajien järjestäminen pysäkeille. Mutta kun meillä ei ilmeisesti ole varaa edes laittaa pysäkille pahvitaulua jossa lukee "Raitiovaunua 8 korvaava bussi 8X lähtee tuosta suunnasta ->".
 
Tänään 15.8. iltapäivällä oli korkeiden lisäksi viitosella jokin Artic, numerosta ei tietoa!
 
Takaisin
Ylös